Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2020.

Konsepteja ja konkretiaa

TUIJA VERTAINEN, museopedagogi Viime aikoina on ollut paljon suunniteltavaa. Mielessä pyörivät joskus hyvinkin abstraktit käsitteet ja konseptit. Ajattelua ja ymmärtämistä kuvaavien sanontojen taustat ovat sen sijaan usein varsin konkreettisia.  Hämmennystä kuvataan joskus sanonnalla ”minulta menivät konseptit sekaisin”. Kouluaikojeni ainekirjoitustunneilla ymmärsin sen niin, että jos konseptipaperit – nuo ruudulliset, kahtia taitetut A3-arkit, joihin vedettiin viivoittimen avulla touhukkaasti neljän ruudun reunukset ennen kuin niiden ääreen pysähdyttiin miettimään lähes lopputunnin ajaksi – menevät sekaisin, ei lukija saa enää juonen päästä kiinni. Myöhemmin ajattelin, että konseptipaperin ’konsepti’ on juuri sitä paperin ääreen pysähtymistä: miettimistä, suunnittelemista, konseptointia. ’Konsepti’ tarkoittaa tässä yhteydessä paitsi suunnitelmaa, myös sen ensimmäistä luonnosta, puhtaaksikirjoittamatonta tekstiä.  ’Konseptin’ (lat. conceptus ) merkitys on ’käsite’. Tämä ’käsi’-sanan jo

Kohti Nastolaa!

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija  ” Tienoolta toiselle rientää kesäinen tie monivaiheisena kuin hauska pakina. Yhdessä paikassa on kostea painanne, jossa rehevien palmumaisten saniaistyppäiden välissä lirisee kylmä vesi. Siinä notkea tie ikään kuin lähestyy kulkijaa, ilmaisee näkevänsä hänen ajatustensa hypyn, tietävänsä hänen lähtönsä aiheen ja menonsa määrän. Mutta se ei ilku ujostelevaa kulkijaa, vaan iskee silmää samanmielisesti ja johdattaa hänet muina-miehinä ylemmäs, lähemmäs ensimmäistä harmaata tölliä… ”. Tie vanhasta Lahdesta Nastolaan vie Villähteellä vuosisatoja viljelyksessä olleiden peltoaukeiden halki. Kuva: Tiina Rekola/Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto. Tässä taitaa mennä Nastolan kulttuuriympäristötyöryhmä, joka kartoitti nastolalaisia rakennuksia ja maisemia Nastolan ja Lahden yhdistyttyä vuoden 2016 alusta. Pitkillä keväisillä ja kesäisillä ajomatkoilla kiersimme Nastolan kolkka kolkalta. Työ oli hauskaa, yhteishenki käsin kosketeltava, ja ilmojen herrakin suosi m

UUDESSA ASUSSA, VANHASSA KUOSISSA - Vesijärven 150-vuotias rautatieasema juhlii kunnostettuna

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Suomen rautatieverkosto on melko nuori. Se alkoi kehittyä vasta kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin kuin ensimmäiset eurooppalaiset radat. Vauhtiin päästyään rataverkko tihentyi kuitenkin huimaan tahtiin, sillä 1800-luvun lopulla Suomeen valmistui uusi rata lähes joka toinen vuosi. Rautatiet valtasivat nopeasti tilaa vesiliikenteeltä. Vuonna 1914 maassamme oli 12 kilometriä rataa 10 000 asukasta kohden, mikä oli enemmän kuin vaikkapa Englannissa ja Saksassa. Pietarin ja Riihimäen välisen radan, järjestyksessä toisen rataosuutemme 150-vuotisjuhlia vietetään parhaillaan monilla sen varren paikkakunnilla, kuten Lahdessa. Myös toinen tärkeä rautatie, Lahden ja Loviisan välinen rata täyttää tasavuosia. Se rakennettiin 120 vuotta sitten. Vesijärven asema ennen ensimmäistä laajennusta 1895. Kuva Laden kaupunginmuseon kuva-arkisto. Radat tarjosivat pienelle paikkakunnalle suuren tulevaisuuden. Lahti alkoi kasvaa, ja 1900-luvun alussa se oli nuori, eteenpäin kat

Hartaushuoneen Helmi

PÄIVI TAIPALE, museoamanuenssi Vastasin pari vuosikymmentä harrastuksena, museoalan ammattilaisena, Artjärven kotiseutumuseon kokoelmista, ja pääsin perehtymään kokoelman esineisiin ja niiden historiaan. Monet kokoelman esineet olivat niin mielenkiintoisia, että näitä oli tutkittava tarkemmin. Kotiseutumuseon kokoelma koostuu pääosin perinteisiä kansanomaisista esineistä, mutta joukossa on useita kuriositeetteja eli erikoisuuksia, kummallisuuksia, harvinaisuuksia, kuten flyygeli. Tällaisia erikoisuuksia on monen paikallismuseon kokoelmissa, sillä kokoelmia linjaavia kokoelmaohjelmia ei vapaaehtoisvoimin toimivissa museoissa juuri ole laadittu. Paikallismuseoiden kokoelmiin on usein otettu kaikki museolle tarjottu aineisto.  Flyygeli hartaushuoneen hiljaisuudessa. Kuva Päivi Taipale. Flyygeli saatiin Artjärven kotiseutumuseon kokoelmiin 1990-luvun alussa ja se sijoitettiin aluksi Vuorenmäelle Päälliköntalon aulaan. Usein kuulin sanottavan, että soitin oli kuulunut von Deringer -

KESÄKSI ON SAATAVA MAJA! Lahtelaisten liikeapulaisten huvila Joutsaaressa

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Naulakot odottavat kesänviettäjiä. Lämminsävyinen sormipaneeli on 1950-luvun sittemmin harvinaiseksi käynyt sisustusmateriaali. Kuva Eetu-Pekka Heiskanen Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto. Työpäivä ulottui kellon ympäri, seitsemästä seitsemään sunnuntaita lukuun ottamatta. Kesälomaa oli vain nimeksi. Liikeapulaisen elämä oli työtä, joten vähäisellä vapaa-ajalla saivat sivistysriennot ja opinnot, jopa huvitkin jäädä. Monia yhdistyksiä perustettiin 1900-luvun alussa ajamaan työväen etuja, kuten kohtuullista työaikaa, ammattikoulutusta, sivistystä ja valistusta, taloudellista ja sosiaalista turvaa. Lahtelaiset liikeapulaiset yhdistyivät tammikuussa 1909 tavoitteenaan muun muassa kauppojen aukioloaikojen lyhentäminen sekä kiertävän kirjaston ja liikealan oppilaitoksen perustaminen paikkakunnalle. Lahden Liikeapulaisyhdistys julkaisi myös käsin kirjoitettua Säkeniä-nimistä sanomalehteä. Vakavien pyrintöjen rinnalla yhdistys pani paljon painoa ajan

Huumori koetuksella - etymologista aikamatkailua

TUIJA VERTAINEN, museopedagogi Olen kotona etätöissä koronaviruksen turvatoimena. Vaikka en olekaan varsinaisessa karanteenissa, ajatukset pyörivät sanan ympärillä. Työpäivän päätyttyä vaihdan vapaalle ja harrastan. Etymologinen aikamatkailu on sellaista harrastustoimintaa, jossa ei tarvitse lähteä kotoaan mihinkään. ’La quarantaine’ -sanan merkitys eristysjaksona on ilmaantunut ranskankielisiin teksteihin vuonna 1635. Sen kirjaimellinen käännös on ’nelisenkymmentä’. Noin neljäkymmentä päivää eli puolisentoista kuukautta on siihen aikaan katsottu olleen sopiva varoaika tartuntojen leviämisen ehkäisemiseksi. Havainto on nykynäkökulmasta hämmentävän oikeanlainen verrattuna moniin muihin 1600-luvun lääketieteen käsityksiin, esimerkiksi antiikista juontuvaan humoraalioppiin eli humoralismiin, joka oli vallalla tuohon aikaan. Sen mukaan ihmisen terveydentila ja luonteenlaatu olivat riippuvaisia hänen elimistönsä nestetasapainosta (latinan hūmor = kosteus, märkyys; neste). Suonenis

Kasvun aika - lahtelaista kouluhistoriaa

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Nykyisen Lahden alueen kouluhistoria alkaa kolmesta 1870-luvulla perustetusta yksityisestä koulusta, Koiskalan kartanon, Lahden kartanon ja Seestan kartanon kouluista. Vuonna 1881 perustettiin vielä Mytäjäisten varikolle ruotsin- ja suomenkielinen koulu rautatieläisten lapsia varten. Kartanoiden ja patruunoiden yksityiset koulut olivat Suomessa yleisiä, mutta se, että mikään alueemme kouluista ei ollut yhteiskunnan hanke, oli tuiki harvinaista. Lahden kartanon isännän August Fellmanin perustama koulu kunnallistettiin ja se sai oman koulutalon vuonna 1873. Koulu rakennettiin Ylisen Viipurintien varrelle, männikköiselle mäennyppylälle. Jo vuoden 1866 kansakouluasetuksista lähtien esivalta oli kaitsenut paitsi opetusta myös koulurakennuksia, niiden sijoitusta ja rakentamistapaa. Fellmanin lahjoittama tontti ja rakennus täyttivät määräykset: koulu näkyi kauas, mutta oli tuulten ulottumattomissa, hyväkuntoisen tien varrella, ja sen ympäristössä oli rii

Talvisodan jäljet kaupungissa – Maija Simola sodan taltioijana

SINI OJALA, PÄIVI TAIPALE, ANNA-RIIKKA VADEN, näyttelytyöryhmä Vuonna 1939 Lahti oli vajaan 30.000 asukkaan kaupunki. Hyvien liikenneyhteyksien vireässä teollisuuskaupungissa oli myös maan voimakkain radioasema. Näistä syistä johtuen Lahdesta tuli talvisodan puhjettua vihollisen ilmapommitusten luonnollinen kohde. Talvisodan aikana Lahtea pommitettiin 36 kertaa. Pommituksissa kuoli 26, haavoittui vaikeasti 24 ja lievästi 33 henkilöä. 40 rakennusta tuhoutui täysin, 50 paloi ja 414 vaurioitui jollain tavoin. Lahteen kohdistuneisiin hyökkäyksiin osallistui 373 viholliskonetta, jotka pudottivat noin 2600 pommia. Sota-ajan pommitukset liittyvät Lahdessa yhtä jatkosodan pommitusta lukuun ottamatta kaikki talvisotaan. Kaiken tämän keskellä, pommitusten ja kaupungin keskustassa, osoitteessa Rautatienkatu 5 sijaitsi Oy Nyblinin Myymälä. Norjalaisen Daniel Nyblinin vuonna 1877 Helsinkiin perustama valokuvausliike oli laajentanut toimintaansa Lahteen huhtikuussa 1926. Lahden liiketila sijaits

Vienolan väkeä – tarinat kuvien takana

PÄIVI TAIPALE, museoamanuenssi Jokin aika sitten sain puhelun helsinkiläiseltä Herralta. Hän oli yrittänyt mennä Historialliseen museoon , mutta se olikin suljettu, ja hänen oli tartuttava puhelimeen. Herra kertoi, että hänellä olisi Lahdesta pari vanhaa valokuvaa, jotka hän haluaisi lahjoittaa Lahden museoiden kuva-arkistoon . Kuvat liittyivät hänen sukunsa omistamaan Vienolan huvilaan. Keskustelimme tovin. Vierailimme huvilassa, Viipurissa, saavuimme evakoiden matkassa Lahteen ja silmissäni vilisi Vienolan väkeä. Erityisesti mieleeni jäi tarinoinnista kävellessään rytmikkäästi kassejaan heiluttaneet sisarukset Anna ja Martta, jotka kiirehtivät töihin Vienolasta Pikku-Vesijärven rannalta ns. täytetyn alueen yli lyseon ja kartanon suuntaan. Aikamatka oli niin kiehtova, että pyysin voisinko saada tarinan kirjoitetussa muodossa. Pian saapui kaksi kirjettä ja parin kuvan sijaan kahdeksan kuvaa, joiden välityksellä pääsette nyt aikamatkalle yhden suvun historiaan. Vienola Pikku-Vesij

Siiri Äitee Rantanen ja naisten kilpahiihdon historiaa

SUVI KUISMA, museoamanuenssi Naisten kilpahiihto on noussut tasavertaiseen asemaan miesten maastohiihdon rinnalle naiskilpahiihtäjien uraauurtavan työn myötä. Yksi näistä uranuurtajista on Siiri Äitee Rantanen, joka osallistui kansainvälisiin arvokisoihin 1952–1962.  Siiri Rantanen täytti 95 vuotta joulukuussa 2019. Hänestä on tullut teräsmummo, joka hiihti vielä pari vuotta sitten ja edelleen kävelee viiden kilometrin lenkin joka päivä. Siirin suorasanaisuus viehättää ja samoin vahva huumorintaju, joka kumpuaa pohjoiskarjalaisista juurista. Hän on hiihtänyt jo pienestä pitäen. Kilpaileminen veti puoleensa ja Siiri pärjäsi pojillekin. Kertomansa mukaan hän ei ollut kiinnostunut tyttöjen leikeistä, vaan oli poikatyttö, joka innostui hurjasta mäenlaskusta ja hiihtämisestä. Siiri Rantanen voimakas tyylinnäyte MM-kisoissa Falunissa 1954. Kuva Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto Hiihtohistoriaan Äitee on jäänyt pitkällä hiihtourallaan perheellisenä naisena ja olympiavoittajana. Se