Siirry pääsisältöön

Vienolan väkeä – tarinat kuvien takana

PÄIVI TAIPALE, museoamanuenssi

Jokin aika sitten sain puhelun helsinkiläiseltä Herralta. Hän oli yrittänyt mennä Historialliseen museoon, mutta se olikin suljettu, ja hänen oli tartuttava puhelimeen. Herra kertoi, että hänellä olisi Lahdesta pari vanhaa valokuvaa, jotka hän haluaisi lahjoittaa Lahden museoiden kuva-arkistoon. Kuvat liittyivät hänen sukunsa omistamaan Vienolan huvilaan. Keskustelimme tovin. Vierailimme huvilassa, Viipurissa, saavuimme evakoiden matkassa Lahteen ja silmissäni vilisi Vienolan väkeä. Erityisesti mieleeni jäi tarinoinnista kävellessään rytmikkäästi kassejaan heiluttaneet sisarukset Anna ja Martta, jotka kiirehtivät töihin Vienolasta Pikku-Vesijärven rannalta ns. täytetyn alueen yli lyseon ja kartanon suuntaan. Aikamatka oli niin kiehtova, että pyysin voisinko saada tarinan kirjoitetussa muodossa. Pian saapui kaksi kirjettä ja parin kuvan sijaan kahdeksan kuvaa, joiden välityksellä pääsette nyt aikamatkalle yhden suvun historiaan.

Vienola Pikku-Vesijärven rannassa 24.6.1939. Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Vienolan huvila sijaitsi Pikku-Vesijärven pohjoisrannassa ”Lummin mäessä”. Pihapiirin pohjoispuolitse kulki reitti laivarantaan. Päärakennus oli valmistunut 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Vienolassa asui Otto Wilhelm (1857–1939) ja Anna Maria (os. Kilpinen, 1856–1930) Blomin perhe, joka oli muuttanut syksyllä 1888 Hausjärveltä Hollolan Mukkulaan Otto-isän päästyä pehtooriksi kartanoon. Hänellä oli jo kokemusta vastaavasta tehtävästä Ryttylän kartanosta. Lahteen muuttivat myös perheen viisi lasta: Anna Laina Amanda (1880–1957, myöh. Santalahti), Helmi Aino Onerva (1884–1917, Åhfeldt 1910–1917), Rosa Saimi Maria (1886–1948, myöh. Railo) sekä kaksostytöt Lempi Dagmar (1888–1977, Åhfeldt-Arjamo 1917–) sekä Anna Irene (1888–1957). Ennen Lahteen muuttoa perheen toiseksi vanhin tytär Rosa Saimi Maria (1883–1885) oli kuollut parivuotiaana vähän jälkeen kolmannen tyttären syntymän. Hollolassa perheeseen syntyi seitsemäs tytär Martta Alexandra (1890–1985) sekä pojat Eino Vilhelm (1893–1965) ja Aarne Vilho (1901–1918). Nuorimman pojan syntymän aikoihin Otto oli jo töissä Lahden Polttimossa talouspuolella kuten viimeisessä työpaikassaan Lahden kunnallissairaalassa

Blomin tytöt rivissä. Kuvassa Aino, Martta, Saimi, Anna, Lempi ja Laina. Kuvattu ennen 4.1.1917.
Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto. 

Vienolasta tuli 1900-luvun alussa perheen pysyvä koti. Pikku-Vesijärven rannasta oli lyhyt matka Lahden yhteiskouluun, jota perheen neljä nuorinta lasta kävi. Blomin tytöistä Laina, Aino, Saimi ja Lempi avioituivat, ja kaikki perheen tyttäret jäivät Lahteen. Nuorimman pojan Aarnen elämä päättynyt kuusitoista vuotiaana Lusin taitelussa vuonna 1918. Vanhempien kuoleman jälkeen Vienolaan jäivät asumaan Anna ja Martta. Eino kouluttautui sähköinsinööriksi ja hänen perheensä asettautui Viipuriin.

Kas näin heiluu hatut ja kassit heiluu näin…Blomin sisarukset päiväkävelyllä Lahdessa 31.5.1936.
Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Saimi Blom vihittiin asemapäällikkö Väinö Railon kanssa ja perhe asui Vesijärven rautatieaseman takana olleessa virkatalossa. Aino avioitui Gunnar Åhfeldt-Arjamon kanssa ja heille syntyi kaksi tytärtä. Ainon elämä kuitenkin päättyi vuoden 1917 alussa, jonka jälkeen Gunnar avioitui Ainon Lempi-siskon kanssa. ”Åfa” työskenteli Mallasjuoma Oy:n ja Lahden puhelinyhdistyksen palveluksessa, ja hän oli monipuolinen musiikkimies.

Saimi ja Väinö Railo asuivat asemapäällikön talossa Kariniemen rinteessä. Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Anna toimi vuodesta 1920 alkaen Lahden Keskinäisen Puhelinyhdistyksen kassanhoitajana ja Martta puolestaan oli kassanhoitaja-kirjanpitäjänä Lahden kunnallissairaalassa. Martta oli käynyt ennen työelämään siirtymistä Suomen Talousseuran kutomakoulun opettajaosaston. Anna ja Martta olivat innokkaita uimareita ja heillä oli oma uimakoppi Jalkarannan uimalan läheisyydessä. Kopista laskeuduttiin portaita pitkin veden alla olevalle lautalattialle, seinien ympäröimään peseytymistilaan ja siitä edelleen aukosta järveen uimaan.

Anna ja Lempi työssään Lahden Keskinäisessä Puhelinyhdistyksessä vuonna 1930.
Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Helsinkiläinen Herra muistelee miten Arteman perhe vieraili säännöllisesti Viipurista Vienolassa. Mieleen on jäänyt erityisesti huvilan uimahetket. Ennen sotia rannassa saattoi polskutella ja soudella. Sitten kävi niin, että Pikku-Vesijärveä alettiin täyttää ja siitä tuli suoranainen kaatopaikka. Muutamassa vuodessa kaatopaikka saavutti Vienolan rannan ja uiminen kävi mahdottomaksi. Puliukot viihtyivät alueella juoden Lindholmin vaaleaa tai tummaa pulituuria. Täyttöalueella oli runsaasti pulloja ja rottia. Pikku-Vesijärven ongelmat lisääntyivät selvästi jo kauppalan perustamisen jälkeen, koska sinne johdettiin jätevedet. Tosin jo vuonna 1910 jäteojan yhteyteen rakennettiin likaveden puhdistuslaitos.     

Vienola oli paikka, johon sukulaiset ja ystävät kokoontuivat, ja yhteydenpito oli tiivistä. Säntilliseen elämänmenoon tottuneet tädit seurasivat Arteman poikien puuhia ja hienovaraisesti oikoivat heidän jäljiltä sekaisin menneitä mattojen hapsuja ja tyynyjä. Tädeille veli ja hänen perheensä oli hyvin tärkeä. Päällimmäisenä Herran muistoissa on säilynyt Vienolassa koettu vieraanvaraisuus ja ystävällisyys. Vuoden 1944 kesäkuussa Arteman perhe tuli hätäisesti Viipurista evakkoon Lahteen, ja he saivat kulmahuoneen osoitteesta Kariniemenkatu 2. Tila oli ahdas, joten pojat yöpyivät lähellä sijainneen Vienolan lämmittämättömässä kesähuoneessa ja tupsahtivat sieltä aamulla kotiin ruokapöytään. Aikanaan perheelle osoitettiin suurempi asunto Rautatienkatu 23:sta. 

Blomin perhettä 6.8.1937 Vienolan seinustalla krassien kukkiessa. Kuvassa Otto, Anna ja Martta sekä edessä Einon pojat Aarne ja Kaarlo. Joku kurkistaa ikkunasta. Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Tämä on hieno esimerkki siitä, miten ”mykät” valokuvat alkavat ”puhumaan” muistojen ja tarinoiden kautta. Parhaimmillaan voimme päästä tällaiselle koskettavalle ja hienolle aikamatkalle, tässä tapauksessa Vienolan, sen väen ja Lahden historiaan. Tämä on myös hyvä osoitus siitä, miten ihmiset muistelevat ja tuntevat esineiden, myös valokuvien kanssa. 

Lähteet:
Forsius, Arno 1993. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuosina 1866–1985. Vammala.
Hausjärven seurakunta. Muuttokirja N:o 100, Otto Blom 19.11.1888.
Hölttä, Erkki 1995. Kariniemen laidalta Vesijärven asemalle. Piirteitä Lahden historiaan XVIII. Lahti.
Järvinen, Olli 1965. Lahti ennen meitä. Hämeenlinna.
Kaarlo Arteman kirjeet Lahden kaupunginmuseon kuva-arkistoon 25.9.2019, 7.10.2019.
Laapotti, Marjukka 1994. Lahden paikannimistö. Lahti.
Lahden yhteiskoulu 1896–1946 1946. Lahti. 
Laine, Silja – Männistö-Funk, Tiina – Vahtikari, Tanja 2019. Kadun kuvat. Historiallinen aikakauskirja 2/2019.
Vihola, Teppo 1996. Lahden talouselämän historia. Lahden historia 3. Jyväskylä.
https://www.geni.com/people/, Blomin suku, luettu 17.10.2019.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvyyttä ja totuutta etsimässä – Uuno Alangon syntymästä 140 vuotta

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Uno Alanco, vuodesta 1925 Uuno Alanko, oli insinööri, arkkitehti ja taidemaalari, jonka elämäntyön eri puolet kytkeytyvät voimakkaasti Lahteen. Hän teki monivaiheisen ja pitkän uran taiteilijana ja opettajana. Alanco oli myös muovaamassa nuoren Suomen tasavallan taide-elämää ja koulutuspolitiikkaa. Alanko syntyi Mäntsälässä 12.10.1878, mutta perhe muutti Lahteen isän Isac Alancon ryhtyessä johtamaan Pallaksen rullatehdasta Jalkarannassa. Isän toivomuksesta poika hakeutui aikanaan Polyteekkiin insinöörioppiin ottaakseen sitten yrityksen johdon itselleen. Piirtäessään eräänä päivänä kiertokankea Alanco lumoutui sen täydellisestä muodosta. Hän kertoo eläneensä silloin kauneuden määritelmän: se muoto on kaunein, joka parhaiten vastaa tarkoitustaan. Alanco valmistui insinööriksi vuonna 1901, mutta päätti jatkaa opiskeluaan arkkitehtiosastolla tutkiakseen kauneuden olemusta. Neljä vuotta myöhemmin hän valmistui arkkitehdiksi. Suoritettuaan arkkitehdin t...

Maakuntamme mäkihyppy ja hyppyrimäet

Paksussa iittiläisessä sammalikossa Salpausselän pohjoisrinteessä heikosti erottuvalla tasanteella on joskus ollut vauhtimäen nokka. Edessä jyrkässä rinteessä avautuu – metsä. Lahden Betonin nokalta maisema näyttää hyvin erilaiselta: avoimelta ja hoidetuilta. Täällä ei näy tuomaritornia eikä katsomoita. Lahden urheilukeskus on nykyään ainoa aktiivinen mäkihyppypaikka Päijät-Hämeessä, mutta 60 vuotta sitten päijäthämäläinen saattoi harrastaa lajia omalla kylällä. Tälle iittiläiselle hyppyrille pääsi sukset olalla vaikka junalla Lahdesta. Sitikkalan seisakkeelta oli lyhyt matka kivuta Siperianmäen hiihtomajalle. Nykyisen Aurinkoladun hiihtäjät eivät välttämättä tiedäkään minkä talvilajin majalla pysähtyvät. Entisen hyppyrin nokkatasanne Iitin Sitikkalassa. Kuva Tiina Rekola 2023, Lahden museot. 1970-luvulla pelkästään Lahdessa oli 12 rakennettua kaupungin huoltamaa hyppyrimäkeä. Niiden lisäksi oli isompia ja pienempiä tösiä, jotka rakennettiin vaatimattomampaan mutta kaiketi yhtä tavoitt...

Kasvun aika - lahtelaista kouluhistoriaa

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Nykyisen Lahden alueen kouluhistoria alkaa kolmesta 1870-luvulla perustetusta yksityisestä koulusta, Koiskalan kartanon, Lahden kartanon ja Seestan kartanon kouluista. Vuonna 1881 perustettiin vielä Mytäjäisten varikolle ruotsin- ja suomenkielinen koulu rautatieläisten lapsia varten. Kartanoiden ja patruunoiden yksityiset koulut olivat Suomessa yleisiä, mutta se, että mikään alueemme kouluista ei ollut yhteiskunnan hanke, oli tuiki harvinaista. Lahden kartanon isännän August Fellmanin perustama koulu kunnallistettiin ja se sai oman koulutalon vuonna 1873. Koulu rakennettiin Ylisen Viipurintien varrelle, männikköiselle mäennyppylälle. Jo vuoden 1866 kansakouluasetuksista lähtien esivalta oli kaitsenut paitsi opetusta myös koulurakennuksia, niiden sijoitusta ja rakentamistapaa. Fellmanin lahjoittama tontti ja rakennus täyttivät määräykset: koulu näkyi kauas, mutta oli tuulten ulottumattomissa, hyväkuntoisen tien varrella, ja sen ympäristössä oli rii...