Maakunnan mainiot

Kauhakuormaajien louske kaikuu Nastolan kirkonkylällä, kun entistä kunnantaloa lohkotaan pala palalta maan tasalle. Purettaessaan rakennus on 63-vuotias, joiltain osin nuorempi. Lohduton näky herättää kysymyksiä niin modernin rakennuskannan elinkaaresta, kunnantalojen roolista tänä päivänä kuin itse kirkonkylän tulevaisuudesta.  Nastolan kunnantaloa purettiin syyskuussa 2026. Kuva Tiina Rekola, Lahdenmuseoiden kuvakokoelmat. Kunnantaloon kiteytyy rakennuksena paikkakunnan olemus. Se on hallinnon ja päätöksenteon tyyssija, julkisen vallan paikka. Kunnantaloja pystytettiin Suomeen runsaasti erityisesti hyvinvointivaltion kasvun vuosikymmeninä 1960–1980-luvuilla. Rakennukset olivat kunnan identiteetin jatke ja hallinnon symboli. Niiden arkkitehtuurin haluttiin olevan laadukasta ja edustavaa, joten niihin panostettiin merkittäviä summia kuntien taloudesta. Kunnantalot ovat ilmiönä ja rakennustyyppinä moderneja, eteenpäin katsovan aikakauden tuotteita. Aiemmin varsinkin pienempien pitäj...

 ”Vai että taiteilija. Vanha akka. Minua naurattaa koko höpsötys.”  Näin lausahti ITE-taiteilija Enni Id (1904-1992), jonka taiteilijakoti Padasjoella on yksi kunnan kesäisistä vetonauloista. ITE-sana on lyhenne sanoista -Itse tehty elämä, eli ITE-taiteilijoilla ei ole formaalia taidealan koulutusta, vaan heidän tekemänsä taide syntyy niistä materiaaleista, joita on helposti saatavilla ja toteutus vastaavasti täysin tekijän omin ideoin sekä menetelmin. Enni Id oli eläessään hyvin tuottelias ITE-taiteilija, jolle eivät riittäneet pelkästään taulujen pohjat maalattavaksi, vaan hän jatkoi maalaamista koristelemalla kotinsa seinät, huonekalut, kodin tarve-esineet, siis lähes kaikki, mihin vain Miranol-maali tarttui. Ainutlaatuisen taiteilijakodin kesäiset vierailijat tutustuvat samalla rehevää ja ronskia kieltä käyttäneen taiteilijan elämään.  Enni Id. Kuva Enni Idin kotialbumi. Enni Id oli tunnettu sanavalmiudestaan höystäessään keskustelua esimerkiksi taulujensa myyntitil...

Sinullakin on todennäköisesti keittiön laatikossasi puusta tehty työväline esimerkiksi puukauha tai puulusikka. Oletko koskaan pysähtynyt miettimään puulusikan tarinaa, sen vuosituhansista matkaa esi-isiemme käsistä nykyihmisen keittiöön? Puulusikan valmistus on osa aineetonta kulttuuriperintöä, joka on säilynyt elävänä läpi aikakausien. Hollolan Kotiseutuyhdistys ry vaalii ja juhlistaa tätä arvokasta perinnettä järjestämällä vuosittain puulusikkapäivän Hollolan kotiseutumuseon talomuseoalueella Hollolan Kirkonkylässä. Puulusikkapäivä järjestetään myös kesällä 2026. Puulusikkapäivä ja puulusikkaharrastajien ylläpitämä tietotaito pitävät huolen siitä, ettei lusikan veisto jää vain historiankirjojen lehdille. Se on elävää historiaperinnettä, joka jatkuu taitavissa käsissä ja tuoksuu veistettävässä puussa. Puulusikan veistoa Puulusikkapäivässä 2025. Kuva Niko Jäämaa, Hollolan Kotiseutuyhdistys ry. Puulusikan historiaa lyhyesti Puulusikka on varmastikin yksi ihmiskunnan vanhimmista ja p...

Sahdin valmistuksessa kunnioitetaan edelleen tämän muinaisolueksikin kutsutun perinnejuoman vanhoja valmistusmenetelmiä ja tapoja. Arvonanto näkyy myös monien nuorempien sahdinvalmistajien tekemisessä. Tämä tapahtuu siitä huolimatta, että myös viimeisintä tekniikkaa hyödynnetään eri valmistusvaiheissa.  Sahdin valmistuksessa ja valmistusvälineissä on tapahtunut samanlainen muutos kuin muussakin ruokataloudessa. Kotona valmistetuista maltaista siirryttiin ostomaltaisiin jo edellisten sukupolvien aikana. Maltaiden laatu on parantunut vuosien kuluessa. Kotimaisen tarjonnan ohella voi kokeilla myös joskus ulkomaisia vaihtoehtoja. Samanlainen kehitys on tapahtunut käymiseen tarvittavan hiivan ja makua ja säilyvyyttä parantavan humalan osalta.   Sahtitynnyri on turvotettu ja kiehuvalla katajavedellä entinen happamuus poistettu. Sahti on ensin käytetty ehkä saavissa noin vuorokauden. Sahdista siivilöidään humalat pois ja sitten kaadetaan tynnyriin. Valmistusta 1970-luvulla. Kuva...

Helena Maria Becker (1845–1928), jota paikalliset kutsuvat Bekkerskaksi, on yksi Padasjoen tunnetuimmista historiallisista hahmoista. Hänen maineensa kansanparantajana ja näkijänä muistetaan seudulla vielä lähes sata vuotta hänen kuolemansa jälkeenkin.  Myös Bekkerskaan liittyvä tarinaperinne elää ja kehittyy edelleen. Erityisen tunnettuja ovat varoitustarinat siitä, mitä merkillistä ja yliluonnolliseksi miellettyä voi tapahtua, jos hänen autioksi jääneelle kotimökilleen tai rautaketjuin ympäröidylle haudalleen mennään. Kertomukset vierailuja seuraavista äkillisistä koputuksista ja muista selittämättömiksi koetuista ilmiöistä kiertävät sekä suullisesti että netin keskustelupalstoilla. Janakkalan Turengissa 24.7.1845 syntyneen Bekkerskan elämä ei ollut sidottu yhteen paikkaan. Ensimmäisen aviomiehensä Manasse Bergmanin kuoleman jälkeen hän vietti noin kymmenen vuoden ajan kiertelevää elämää. Tänä aikana hänen taitonsa ja maineensa parantajana sekä näkijänä kasvoivat, ja hänestä tu...

Kotiseututalo Karralassa vaalitaan iittiläisiä perinteitä. Kuva Eetu-Pekka Heiskanen, Lahden museoiden kuvakokoelmat. Iitti kuuluu nykyään maakunnallisesti Päijät-Hämeeseen, mutta vielä muutama vuosi sitten olimme kymenlaaksolaisia. Puolet Iitin asukkaista lukeutuu mielestään hämäläisiksi ja Iitti kuuluu kaakkoishämäläiseen murrealueeseen. Kaakkoishämäläiset murteet jakautuvat kolmeen alueeseen: Hollolan, Porvoon ja Iitin ryhmään. Katoamassa olevaa kulttuuria, mukaan lukien murteet, taltioitiin pääosin 1920–1930-luvuilla Iitissä ja entisessä Jaalassa. Puhuttu murre on ollut lähes samanlaista. Iittiläinen opettaja ja murretutkija Aino Valli (os. Oksanen) teki nuorena varsinaisen kulttuurityön tallentaen n. 43 000 murresanaa. Hän aloitti työn vuonna 1924 perustetun sanakirjasäätiön rahoituksella. Valli oli tuolloin 22-vuotias. Työvälineinä hänellä oli polkupyörä, kynä ja kamera sekä sanalaput, joille taltioitiin jokainen murresana selityksineen. Paras tulos saatiin, kun haastateltiin ih...