Tekstit

Talvisodan jäljet kaupungissa – Maija Simola sodan taltioijana

Kuva
SINI OJALA, PÄIVI TAIPALE, ANNA-RIIKKA VADEN, näyttelytyöryhmä

Vuonna 1939 Lahti oli vajaan 30.000 asukkaan kaupunki. Hyvien liikenneyhteyksien vireässä teollisuuskaupungissa oli myös maan voimakkain radioasema. Näistä syistä johtuen Lahdesta tuli talvisodan puhjettua vihollisen ilmapommitusten luonnollinen kohde. Talvisodan aikana Lahtea pommitettiin 36 kertaa. Pommituksissa kuoli 26, haavoittui vaikeasti 24 ja lievästi 33 henkilöä. 40 rakennusta tuhoutui täysin, 50 paloi ja 414 vaurioitui jollain tavoin. Lahteen kohdistuneisiin hyökkäyksiin osallistui 373 viholliskonetta, jotka pudottivat noin 2600 pommia. Sota-ajan pommitukset liittyvät Lahdessa yhtä jatkosodan pommitusta lukuun ottamatta kaikki talvisotaan.

Kaiken tämän keskellä, pommitusten ja kaupungin keskustassa, osoitteessa Rautatienkatu 5 sijaitsi Oy Nyblinin Myymälä. Norjalaisen Daniel Nyblinin vuonna 1877 Helsinkiin perustama valokuvausliike oli laajentanut toimintaansa Lahteen huhtikuussa 1926. Lahden liiketila sijaitsi p…
Lähetä kommentti
Lue lisää

Vienolan väkeä – tarinat kuvien takana

Kuva
PÄIVI TAIPALE, museoamanuenssi

Jokin aika sitten sain puhelun helsinkiläiseltä Herralta. Hän oli yrittänyt mennä Historialliseen museoon, mutta se olikin suljettu, ja hänen oli tartuttava puhelimeen. Herra kertoi, että hänellä olisi Lahdesta pari vanhaa valokuvaa, jotka hän haluaisi lahjoittaa Lahden museoiden kuva-arkistoon. Kuvat liittyivät hänen sukunsa omistamaan Vienolan huvilaan. Keskustelimme tovin. Vierailimme huvilassa, Viipurissa, saavuimme evakoiden matkassa Lahteen ja silmissäni vilisi Vienolan väkeä. Erityisesti mieleeni jäi tarinoinnista kävellessään rytmikkäästi kassejaan heiluttaneet sisarukset Anna ja Martta, jotka kiirehtivät töihin Vienolasta Pikku-Vesijärven rannalta ns. täytetyn alueen yli lyseon ja kartanon suuntaan. Aikamatka oli niin kiehtova, että pyysin voisinko saada tarinan kirjoitetussa muodossa. Pian saapui kaksi kirjettä ja parin kuvan sijaan kahdeksan kuvaa, joiden välityksellä pääsette nyt aikamatkalle yhden suvun historiaan.


Vienolan huvila sijaitsi P…
1 kommentti
Lue lisää

Siiri Äitee Rantanen ja naisten kilpahiihdon historiaa

Kuva
SUVI KUISMA, museoamanuenssi

Naisten kilpahiihto on noussut tasavertaiseen asemaan miesten maastohiihdon rinnalle naiskilpahiihtäjien uraauurtavan työn myötä. Yksi näistä uranuurtajista on Siiri Äitee Rantanen, joka osallistui kansainvälisiin arvokisoihin 1952–1962.  Siiri Rantanen täytti 95 vuotta joulukuussa 2019. Hänestä on tullut teräsmummo, joka hiihti vielä pari vuotta sitten ja edelleen kävelee viiden kilometrin lenkin joka päivä. Siirin suorasanaisuus viehättää ja samoin vahva huumorintaju, joka kumpuaa pohjoiskarjalaisista juurista. Hän on hiihtänyt jo pienestä pitäen. Kilpaileminen veti puoleensa ja Siiri pärjäsi pojillekin. Kertomansa mukaan hän ei ollut kiinnostunut tyttöjen leikeistä, vaan oli poikatyttö, joka innostui hurjasta mäenlaskusta ja hiihtämisestä.


Hiihtohistoriaan Äitee on jäänyt pitkällä hiihtourallaan perheellisenä naisena ja olympiavoittajana. Se ei ollut tavallista 1950-luvulla. Suurin osa naisista päätti hiihtouransa mennessään naimisiin. Siiri Rantasella …
Lähetä kommentti
Lue lisää

Näkemiin Mäntsälä!

Kuva
RIITTA NISKANEN, rakennustutkija
ANNA-RIIKKA VADEN, maakuntamuseotutkija

Uusimaalaisella Mäntsälän kunnalla ja Päijät-Hämeen maakuntamuseolla on lähes puolivuosisatainen yhteinen historia. Yhteistyön sidos luotiin jo 1970-luvun alkupuolella Mäntsälän edustajien ollessa mukana perustamassa Päijät-Hämeen museoyhdistystä, jonka epävirallisissa puitteissa maakunnan museotoimintaa pyrittiin edistämään. Vuonna 1980 käynnistyneen maakuntamuseotoiminnan myötä kunta tuli osaksi Päijät-Hämeen maakuntamuseon ja aluetaidemuseon toiminta-aluetta. Myöhemmin yhteistyö laajeni käsittämään rakennettua kulttuuriympäristöä ja muinaisjäännöksiä koskevat viranomaistehtävät. Vuosi 2020 tuo mukanaan muutoksen. Uuden museolain ja maakunnallisiin alueellisiin vastuumuseoihin siirtymisen myötä, siirtyy Mäntsälä Lahden museoilta Helsingin kaupunginmuseon eli Keski-Uudenmaan alueellisen vastuumuseon hoiviin.


Mäntsäläläiset ovat juuri nyt tienhaarassa, josta avautuu lupaavia näkymiä kaikkialle. Kasvava Mäntsälä o…
1 kommentti
Lue lisää

Valon hengittelyä runon ja kuvan muodossa

Kuva
EETU-PEKKA HEISKANEN, valokuvaaja


Auringon hehkulanka, plafondikuu tässä himmentyvässä vuodessa katuvalojen pistekirjoitus polkuna pimeydessä joulukuisten ikkunoiden värisuorat ehkä meidät heitettiin kaupunkiin kuin noppakivet satunnainen puoli ylöspäin

kuuntelen ensilumen valkoista kohinaa ohikulkijoiden silmäluvut kopsahtelevat asfaltilla hengitän valoa sisään, luxus, kirkas pulssi tässä himmentyvässä vuodessa joka kiertyy kuin lampun kanta.

Kirjoittaja rauhoittui joulun alla seisoskelemaan kamera sylissään Lahden keskustan jouluvalojen loisteeseen keskittyen hengittelemään ja antamaan ajatusten virrata vapaasti. Valokuvat on kuvattu pitkällä valotusajalla, jolloin jokainen sisään ja uloshengitys näkyy kuvassa valon liikehdintänä.

Kaikki kuvat: Eetu-Pekka Heiskanen.

Lähetä kommentti
Lue lisää

Marraskuun viimeinen päivä

Kuva
HANNU TAKALA, tutkimuspäällikkö

Marraskuun viimeisen päivän aamuna 1939 käveli nuori Johannes Virolainen kohti Viipurin Punaisenlähteen torin luoteiskulmassa ollutta työpaikkaansa. Lämpötila oli nollan tienoilla, ja taivas oli puolipilvinen. Matkalla Virolainen tapasi tuttavansa. Kesken tarinoinnin alkoi idän suunnalta kuulua lentokoneiden ääniä. Kumppanukset ihmettelivät koneiden suurta määrää ja sitä, minkä maan koneita Viipurin yllä lenteli. Samalla alkoivat ensimmäiset pommit pudota kaupunkiin. Kello oli tasan 9.00. Virolainen juoksi suojaan läheisen Yhdyspankin talon porttikäytävään. Muutamaa hetkeä myöhemmin talvisodan ensimmäiset pommit putosivat myös Lahden Asemantaustaan. Talvisota oli alkanut.


Talvisodan syttyminen 1939 oli suuri järkytys kaikille suomalaisille. Vaikka sota riehui samaan aikaan Keski-Euroopassa, ja Neuvostoliitto oli esittänyt Suomelle aluevaatimuksia, ei sodan syttymiseen yleisesti uskottu. Puna-armeijan hyökkäys itärajan yli tuli kaikille yllätyksenä.

Lahte…
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ohrasta olutta rukiista ryypättäviä

Kuva
VESA JÄRVINEN, museonhoitaja Itä-Hämeen museo


Sahin valmistuksen SM-kisat pijettiin Hartolassa eli entisessä Kustavuksen pitäjässä kuluvam vuuen elokuun kolmantena päevänä.Tuomareijen mielestäk suum mukasinta sahtia ol tehny lahtelaine Ari Rämö. Toiseks tul Reijo Mäki Karvialta.

Jok eij tiejä mite tai osua sahtia tehjiä, ni alla o lyhä oppimierä, mite sitä laitetua.
Enste ohramaltuat laittua suavii ja kastellua iha huolealla veellä. Sit lisätiä tuas vettä ja vähä lämpösempiä. Aina vua lisätiä varimpia vettä, mut ei liikua eikä liia kuumua, ettei tuk liia harvua kaljua ja imeltyy enempi.

Ku käyttiä puusuavia, ni mäskiä voi kuumentua kuumilla kivilöillä. Ni ei tarvi mäskiä mättiä patua kuumennettavaks.


Sit ku mäski o tarpeeks tekeytyny eli imeltyny, ni se mäski mätetiä varitettuje olkie ja katajie piällek kuurinua. Kuurinan pohjallek laittua kapulat poikettain, että sinne jiä vako, mitä pitki vierre piäsee juksemua poies kuurnasta.

Enste sieltä valuu piäomua eli sitä vahvinta vierrettä. …
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hautausmaa eläville

Kuva
RIITTA NISKANEN, rakennustutkija

Kuolleet eivät tarvitse hautausmaata, se on eläviä varten. Sureva hakee hautausmaalta rauhaa, lohtua ja hiljaisuutta. Poisnukkuneita muistavat, hautoja hoitavat ja käytävillä liikkuvat ihmiset ovat tärkeä osa hautausmaata. Kun heitä ei enää ole, hautausmaakin kuolee.


Arkkitehti Bey Hengin ajatukset elämästä ja kuolemasta ovat tyyniä, punnittuja ja käytännönläheisiä. Hän omistautui vuosikymmeniksi hautaustapojen tutkimiselle ja hautausmaasuunnittelulle. Hengille kuolema oli elämän rinnakkaisilmiö, jota jäähyväisrituaalimme, hautaustapamme ja kirkkomaamme todellistavat. Hänen mielestään kuoleman hyväksyminen puhdistaa ja auttaa meitä suhtautumaan elämän päättymiseen luottavaisin ja iloisin mielin.

Bey Heng toimi pitkään Helsingin seurakuntien arkkitehtina. Eläkkeelle jäätyään hän alkoi suunnitella hautausmaita. Hänen tuotantonsa käsittää yli kuusikymmentä erilaista hautausmaata eri puolilla Suomea. Tunnetuin niistä lienee vuonna 2007 valmistunut Mannerhe…
Lähetä kommentti
Lue lisää

Tuhansien järvien maa

Kuva
TIINA REKOLA, valokuvaaja


Julisteita Suomessa -kirjassa Julistemuseon nyt jo eläköitynyt tutkija Kari Savolainen kertoo höyrylaivaliikenteestä sokkeloisen Saimaan väylillä. Saimaa La perle des lacs de Finlande -litografiassa vuodelta 1939 höyrylaiva on kuvattu harjujen halkomaan järvimaisemaan. Tätä mainostoimisto SEKin julistetta on painettu useilla kielillä ja se on nykyäänkin suosittu korttiaihe Saimaan rantojen matkakohteissa. Höyrylaivan mallina on saattanut olla 1907 valmistunut Liperi-alus tai Leppävirta. Mutta millä väylällä laiva seilaa? Saimaan vedet tunteva on saattanut miettiä miltä harjulta pikkusaarten täplittämä järvimaisema avautuu.

Vuonna 1994 ympäristöministeriössä valittiin 27 merkittävää maisemakokonaisuutta kansallismaisemiksi. Punkaharju oli yksi niistä. Harju jakaa Puruveden Pihlajavedeksi ja Puruvedeksi. 1800-luvulla alue oli jo merkittävä matkailukohde.

Voisiko harjumaisema olla muualta kuin Punkaharjulta?


1800-luvun lopulla Albert Edelfelt maalasi Hämeessä Ta…
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kesäisiä päiviä Jalkarannassa – Ainolan historiaa

Kuva
RIITTA NISKANEN, rakennustutkija

Herrasväen kesänviettotavat alkoivat muuttua kaupungistumisen myötä. Suomalaisen maalaismaiseman kauneus avautui uudella tavalla. Höyrylaivat kuljettivat väkeä suvisiin maisemiin, ja rautatieverkon laajetessa junakyydilläkin oli mahdollista päästä vilpeiden vesien äärelle. 1800-luvun loppupuolella rannoille alkoi nousta porvariston huviloita, joihin talous palvelijoineen kaikkineen siirrettiin yleensä koko kesän ajaksi.

Lahden seudun ensimmäisiä huviloita oli apteekkari Aron Grönmarkin Jalkarantaan rakennuttama Merilä. Arkkitehti Eliel Saarisen suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1901. Talon takan piirsi taiteilija Akseli Gallen-Kallela, joskin tieto on epävarma.


Suomalaismielinen Grönmark halusi huvilansa suunnittelijaksi suomalaisuuden manifestiksi vuonna 1900 nousseen Pariisin maailmannäyttelypaviljongin arkkitehdin. Merilässä voi nähdä monia suomalaisen tyylin piirteitä, joita tuolloin kansallisen kulttuurin ja itsenäisyyspyrkimysten rakennuspu…
Lähetä kommentti
Lue lisää

Enni Id asui punaisessa tuvassa Padasjoella ja ”maalasi vimmatusti”

Kuva
LIISA MÄKITALO, museoamanuenssi


Padasjoen kauniisiin luonnonmaisemiin kätkeytyy yksi Päijät-Hämeen ainutlaatuisimmista kotimuseoista. Enni Idin mökissä katse kiertää lattiasta seiniin, huonekaluihin ja esineisiin. Kaikki ovat värikkäiden maalausten peitossa – aiheissa toistuvat kukat ja kasvit, kissat ja kukot sekä ihmiset ja pirut. Paikka hämmentää ja ihmetyttää, mutta samanaikaisesti myös ihastuttaa.

Tällainen kokonaisuus ei ole syntynyt hetkessä. On kiehtovaa kuvitella Enni maalaamassa seiniä, lattiaa tai urkuharmonia. Aikoinaan nämä pinnat ovat olleet paljaat. Mistäköhän kohtaa hän on aloittanut seinien maalaamisen? Entä lattian? Hän on istunut lattialla maalaamassa ja edennyt kohta kerrallaan. Kissat ovat tassutelleet vieressä. Miltä tuntuisi asua talossa, jonka lähes joka pinta on omien maalausten peitossa? Minkälainen persoona täällä asui? Enni Idin elämäntarina alkaa välittömästi kiinnostaa.


Enni Id syntyi Padasjoella aviottomana lapsena vuonna 1904. Hänen äitinsä meni myöhemm…
Lähetä kommentti
Lue lisää

Nastolalaisen kotiseutuhengen vaiheita

Kuva
VILLE EEROLA, tutkija Nastolan historia -hanke

Nastola juhlii 9.5.2019 Nastola-päivää kunnan itsehallinnon 150-vuotispäivänä. Vaikka itsenäistä Nastolan kuntaa ei enää ole, kotiseutuhenki elää ja voi hyvin – kenties paremmin kuin pitkään aikaan.

Ensimmäisiä nastolalaisia perinteen tallentajia oli Kalle Kustaa Lindeberg Kumialta. Hän aloitti 1800-luvun lopulla kotiseudulliset harrastuksensa merkitsemällä muistiin säätiloja ja hoidellen paikakuntalaisten erilaista ”paperisotaa”. Nastolalainen Markus Lehtinen puolestaan kiinnostui 1940-luvulla kotipitäjänsä vaiheista opiskellessaan Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteellisessä tiedekunnassa. Lehtisen teos Nastolan erä- ja rajahistoria I–II (1950) laajeni Suomen historian laudaturtyöstä paikallishistorialliseksi tutkimukseksi. Hän olisi käyttänyt tutkimustaan väitöskirjansa runkona, mutta menehtyi vaikeaan sairauteen keväällä 1949.

Mittavimpiin saavutuksiin nastolalaisen kansaperinteen keräämisen saralla ylsi emäntä Bertta Takala,…
Lähetä kommentti
Lue lisää