Maakunnan mainiot

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija

Muoto koskettaa ainoastaan silmän verkkokalvoa, idea tunkeutuu ihmiseen – päähän ja sydämeen. Tämä kuulun ranskalaisen julistetaiteilijan Raymond Savignacin ajatus julisteen ainutlaatuisesta voimasta vangita silmänräpäys ja lyödä katsoja ällikällä johdatti sekä Helmiriitta Honkasen taiteilijan- että tutkijantyötä. Hän ansaitsee arvonimen Suomen Rouva Juliste.

Helmiriitta Honkanen kävi Taideteollisen keskuskoulun graafillisen kurssin ja valmistui sieltä 1945. Hän aloitti kuvittajana, mutta uran suunnan määräsi lopulta vuonna 1961 alkanut työ Osuusliike Elannon mainososastolla. Hän suunnitteli mainoksia, näyteikkunoiden katseenvangitsijoita ja julisteita sekä taittoi Elanto-lehteä esikuvanaan ennen kaikkea vastaava ruotsalainen lehti Vi.


Aatteellisen osuuskauppaliikkeen tavoitteena oli kotien hyvinvointi, ja se kohdisti toimintansa ja viestinsä paljolti naisiin, perheenäiteihin. Elannon julisteet ovat kodikkaita, elämäniloisia, lämpimiä ja hauskoja, aihe…

NEA UUSISALO, tutkimusavustaja

Historiassa minua kiehtovat eniten tarinat: kertomukset menneisyyden seikkailuista ja menneistä maailmoista. Tarinoille yhteistä on se, että niillä kaikilla on jokin opetus. Nalle Puhin ja Nasun seikkaillessa pitkin kirjojen sivuja lapsi oppii tärkeitä asioita ystävyydestä ja välittämisestä. Kun aikuinen kuuntelee tarinaa historian tapahtumista, oletetaan automaattisesti, että tilanne on erilainen. Historiallisessa seminaarissa istuessaan aikuinen harvoin ajattelee kuuntelevansa tarinoita menneistä tapahtumista. Hän olettaa kuuntelevansa löyhästi yhteen sidottuja yksittäisiä faktoja. Mutta mitä muutakaan ne ovat kuin aikuisille suunnattuja kertomuksia rakentamassa kuvaa, ei lapsen tavoin mielikuvitusmaailmasta, vaan todellisesta menneestä maailmasta? Aikuisten tarinat ovat erilaisia ja ne muodostuvat sirpaleista, jotka jokaisen pään sisällä yhdistyvät ja saavat muodon. Mikä näissä aikuisten tarinoissa on se tärkeä oppiläksy, joka meidän pitäisi ymmärtää?

…

TUIJA VERTAINEN, amanuenssi

Harrastan etymologista aarteenetsintää. Minun tapauksessani siihen kuuluu kulttuurihistoriallisten museoiden kokoelmien tutkailua tavoitteena löytää esineitä, joiden suomenkielisillä nimityksillä on ranskalainen alkuperä. Tällä kertaa löysin parhaillaan remontissa olevan Lahden historiallisen museon aarrekammiosta strassikoruja ja siluettikuvia – näidenkin esineiden nimet juontavat juurensa tunnettuihin ranskalaisiin henkilöihin.

Olipa kerran kuningas Ludvig XV:nnellä (1710–1774) kultaseppä nimeltä Georges Frédéric Strass (1701–1773). Samaisen kuninkaan alaisuudessa työskenteli Étienne de Silhouette (1709–1767), joka oli raha-asioista vastaava ministeri.

Strass keksi 1700-luvun puolivälissä menetelmän edullisten kristallikorujen valmistamiseksi. Siihen saakka ylellisissä kuninkaan ja varakkaan aateliston koruissa olivat kimallelleet vain jalokivet. Suunnittelijaltaan nimensä saaneet strassikorut säihkyvät muodissa vielä tänäkin päivänä.

Silhouetten nimen ta…

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija

Lääninarkkitehti Alfred Caween allekirjoitti Lahden ensimmäisen asemakaavan maaliskuussa 1878. Hän hahmotteli kaavassa keskustan katuruudukon, kauppatorin sekä kirkon paikan Kolkanmäellä, pienen kauppalan yläpuolella ja korkeimmalla kohdalla. 140 vuotta sitten laadittu suunnitelma on yhä näkyvissämme: samat kadut, milloin kapeampina, milloin leveämpinä, mahtava toriaukio ja kirkonmäki vartiopaikallaan.


Lahden ensimmäinen kirkko valmistui Kolkanmäelle vuonna 1890 ja seisoi sijoillaan lähes 90 vuotta ennen purkamistaan. Sen paikalle pystytetty Ristinkirkko juhlii nyt 40-vuotissyntymäpäiväänsä. Kirkko vihittiin ensimmäisenä adventtina 1978 Tampereen piispan Erkki Kansanahon johdolla. Hän puhui kirkosta paikkana, jossa iankaikkisuus koskettaa tätä aikaa. Hän toivoi kirkon herättävän uskoa ja toivoa kaikissa, jotka sinne tulevat.

Alvar Aalto, Ristinkirkon suunnittelija, oli ystävänsä kirjailija Göran Schildtin mukaan skeptikko, joka käsitti kauneuden kristi…

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija

Uno Alanco, vuodesta 1925 Uuno Alanko, oli insinööri, arkkitehti ja taidemaalari, jonka elämäntyön eri puolet kytkeytyvät voimakkaasti Lahteen. Hän teki monivaiheisen ja pitkän uran taiteilijana ja opettajana. Alanco oli myös muovaamassa nuoren Suomen tasavallan taide-elämää ja koulutuspolitiikkaa.

Alanko syntyi Mäntsälässä 12.10.1878, mutta perhe muutti Lahteen isän Isac Alancon ryhtyessä johtamaan Pallaksen rullatehdasta Jalkarannassa. Isän toivomuksesta poika hakeutui aikanaan Polyteekkiin insinöörioppiin ottaakseen sitten yrityksen johdon itselleen. Piirtäessään eräänä päivänä kiertokankea Alanco lumoutui sen täydellisestä muodosta. Hän kertoo eläneensä silloin kauneuden määritelmän: se muoto on kaunein, joka parhaiten vastaa tarkoitustaan. Alanco valmistui insinööriksi vuonna 1901, mutta päätti jatkaa opiskeluaan arkkitehtiosastolla tutkiakseen kauneuden olemusta. Neljä vuotta myöhemmin hän valmistui arkkitehdiksi.

Suoritettuaan arkkitehdin tutkin…

HENNA MERO, museoharjoittelija

Kiinnostuin ensimmäisen kerran Urajärven kartanosta ja sen historiasta jo pikkutyttönä. Muistan elävästi, kuinka osallistuin isovanhempieni kanssa opastetulle museokierrokselle ja kuinka kartanon asukkaiden paikoin hurjatkin kohtalot herättivät mielenkiintoni. Toki myös kartanon kummitustarinat jäivät nuoren tytön mieleen. Kukapa ei kummituksista innostuisi!

Myöhemmällä iällä sain mahdollisuuden tutustua itse lukuisiin muihin Urajärven kartanon tarinoihin opiskelujeni myötä. Kirjoitin myös Pro -gradu-tutkielmani Urajärven kartanon aatelisnaisesta Lilly von Heidemanista (1849–1917). Kartanon historia herää toden teolla henkiin, kun saa itse lukea, tutkia ja ihmetellä sen asukkaiden jälkeensä jättämää aineistoa.

Gradussani tutkin Lillyn elämänpiiriä, maailmankuvaa sekä identiteettejä. Tutkimustyötä varten kävin läpi Lillyn puheita, kirjeenvaihtoa ja keskeneräisiä muistelmia. Tutkin myös hänen matkapäiväkirjojaan ulkomaanmatkoilta. Matkapäiväkirjat osoittau…

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija

Lahtelaiset ovat aika ajoin keränneet mainetta huonolla elämällään. Varsinkin 1800-luvun loppupuolen nopeasti kasvava taajama ruokki sosiaalisia ongelmia ja juurettomuuden aiheuttamia järjestyshäiriöitä. Meno yltyi välillä niin villiksi, että kruununvouti katsoi välttämättömäksi kutsua kasakat pitämään järjestystä yllä. Hokmannin tippa haisi ja puukko heilui erityisesti markkina-aikaan. ”Siellä saa usein nähdä, kuinka kasakat raastavat juopuneita äsken rakennettuun putkaan, joka ei ole mikään hauska katseltava”, kirjoitti paikallinen sanomalehti vuonna 1879.


Putka sijaitsi nykyisellä Alatorilla, Rauhankadun varressa. Mitään muuta Alatorilla ei silloin ollutkaan, vaan arestihuone seisoi yksinään savisella aukealla. Kun rakennusta muutama vuosi myöhemmin korjattiin, siitä tehtiin palovakuutushakemus. Asiakirjasta käy ilmi, että puinen arestihuone käsitti kolme selliä, kaksi kamaria kyökkeineen, ruokasäiliön sekä kyljessään olevan ulkorakennuksen, joka si…