Tekstit

Salpausselät ovat nyt osa Unesco-kohdetta

Kuva
Tiedätkö, miten Suomen Salpausselät syntyivät? Entä mikä merkitys Salpausselkä Geoparkin luonnolla on ihmiselle? Tai mitä Geopark voisi tuoda juuri sinun arkeesi? Asikkalassa sijaitseva Pulkkilan harju on muodostunut muinaisen jäätikköjoen kohdalle. Kuva Lahden kaupunki, Hannes Paananen.   Salpausselkä Geoparkin tarina kietoutuu tiukasti Yhdistyneiden Kansakuntien agendaan, joka tähtää mahdollisimman monen kestävän kehityksen periaatteen toteutumiseen vuoteen 2030 mennessä. Maaston muotojen synty ja nykyinen käyttö koskettavat erityisesti periaatetta, jonka tavoitteena on turvata puhdas vesi kaikille. Salpausselät syntyivät viimeisimmän jääkauden, Veikselin (116 000–11 500 eaa), loppuvaiheilla, tarkemmin sanottuna nuoremmalla Dryas -kaudella noin 12 000 vuotta sitten. Silloin tapahtui nopea ilmastonmuutos. Mielenkiintoista on, että vaikka ilmastonmuutoksen syistä on esitetty useampia teorioita, tarkkaa syytä viilentymiselle ei vieläkään tiedetä. Syyksi on epäilty muun muassa Golfvirran

Kumarran veden moninaisuuden edessä

Kuva
Hankalan pellavaloukku perustetttiin Hämeenkosken Teuronjoen äärelle. Kuva  Tiina Rekola, Lahden Museot. Vesi on elämän alku, voiman antaja, janon sammuttaja ja virkistyksen lähde. Ei ole ihanampaa tunnetta kuin istahtaa hetkesi varjoon ja saada helmeilevän kylmä vesilasillinen kuumana kesäpäivänä. Raikkaan veden saaminen ei ole aina ollut itsestäänselvyys. Hyvävetinen kuivumaton kaivo on ollut kallisarvoinen aarre. Tästä muistuttavat monet kansanviisaudet. ”Ei kannettu vesi kaivossa pysy”. Hyvää kaivon paikkaa antavan vesisuonen kohdalla on kannattanut käydä useammankin varpumiehen hakemassa, sillä kaivon kaivamiseen käytetty aika meni helposti suoraan Kankkulan kaivoon.  Juokseva vesi on yleistynyt kotitalouksissa hiljalleen vasta 1900-luvun kuluessa. Tätä ennen maaseudulla ja kaupunkien laitama-alueilla veden kantaminen oli työtaakka, johon taloudessa kului suuri osa työpäivästä. Veden kantaminen oli usein naisten työtä. Kotiseutumuseoiden kokoelmissa voi ihmetellä ämmänlänkiä, joih

Hollolassa keskusteltiin kuntakeskuksen eläväisyydestä ja kuihtumisesta

Kuva
Kuva Reetta Nousiainen, Lahden museot. Eläväisyys ja kuihtuminen – sanapari, joka nostettiin esille monessakin yhteydessä, kun Hollolan kunnankirjastolla keskusteltiin torstai-iltana Salpakankaan tulevaisuudesta. Salpakankaalla sijaitsevan kuntakeskuksen kohtalo puhututtaa nyt monella rintamalla. Miten kuntakeskusta voidaan kehittää kestävästi ja miten varmistetaan se, että kuntakeskus säilyy eläväisenä eikä kutistu ja kuihdu olemattomiin? Lahden historiallisen museon Muistamo-projekti on kevään aikana järjestänyt kolme keskusteluiltaa Hollolassa. Keskusteluilloissa on käsitelty Hollolan Salpakankaan ja kuntakeskuksen rakentamista ja sen vaiheita 1960-luvulta aina nykypäivään asti. Keskusteluiltojen sarja on kerännyt runsaasti huomioita ja sen kautta on tavoitettu jo ennätyksellisesti yli 600 ihmistä. Torstaina 5.5. järjestetyssä viimeisessä keskusteluillassa katseet suunnattiin jo kohti tulevaisuutta ja keskustelemassa oli kaarti Hollolan viranhaltijoita sekä yksi luottamushenkilö. V

Sata vuotta hiihtourheilun hyväksi

Kuva
Osmo Leivo kultatuolissa mäkihyppykilpailun jälkeen 1960-luvulla. Leivoa kannattelee Niilo Halonen ja Veikko Kankkonen. Lahden museot, kuvakokoelma. "Hienoja hetkiä, hyviä muistoja” , tiivisti yksi Lahden Hiihtoseuran entinen urheilija vuotensa seuran toiminnan parissa. Hiihtomuseon uusi näyttely esittelee menestyneen ja yhteisöllisen urheiluseuran vaiheita sadan vuoden ajalta. Lahden Hiihtoseura sai alkunsa innostuksesta saada Suomeen Norjan Holmenkollenin kaltainen talviurheilun pyhättö. 3.4.1922 perustettu LHS osoitti toimeliaisuutensa heti kättelyssä. Ensimmäiset Salpausselän hiihdot järjestettiin jo perustamista seuranneena talvena.   ”Salpausselän kisoissa tunnen erityisesti olevani ylpeä hiihtoseuralainen!” Lahden Hiihtoseuran pitkäjänteisellä työllä Lahdesta on kasvanut pohjoismaisten hiihtolajien kansainvälinen näyttämö. Salppurin kisat ovat aina olleet LHS:n, kaupunkilaisten ja paikallisten yritysten yhteinen ponnistus. Hiihtoseuraan on sadan vuoden ajan kuulunut vankkum

Silmäys sadan vuoden takaiseen nikkarien kaupunkiin

Kuva
Huonekaluvalmistavat osasivat markkinoinnin taidon jo varhain. Kuva: Huonekalumuseosäätiön kokoelmat.  Jo 1900-luvun alkuvuosina Lahti tunnettiin nikkarien kaupunkina. Pienelle kaupunkialueelle eivät kaikki tehtaat edes mahtuneet. Vaihtoehtona oli myös perustaa yritys kaupunkialueen rajojen ulkopuolelle, vaikka Asemantaustaan. Erityisesti Vesijärvenkatu ja Paavolan alue olivat puusepänverstaiden ja -tehtaiden valtapiiriä, samoin Rautatienkatu ja koko rautatieaseman lähistö. Aluerajoilla ei yrittäjille ollut suurtakaan merkitystä, mutta Lahti murehti verotulojen menetystä Hollolaan. Toimintansa vakiinnuttaneita puusepänliikkeitä oli jo vuosisadan alkupuolella kymmeniä. Alkuaikojen puusepänverstaiden tekijät olivat monitaitoisia, ja verstaissa tehtiin yhtä hyvin rakennustöitä kuin huonekaluja. Huonekalut ja muut työt teetettiin tilauksesta, vaikka puusepät saattoivat valmistaa hiljaisempina aikoina myyntituotteita myös varastoon. Hyvin tyypillinen oli Puusepänliike Johan Laitisen ilmoi

Oi kuusipuu, oi kuusipuu

Kuva
Joulukuusi luomassa tunnelmaa Lahden Lepokalusteen pikkujouluissa 1950-luvulla. Kuva: Aake Anttila/Yksityiskokoelma. Puiden ja vehreiden oksien koristelulla on juhlapäivien yhteydessä ollut vuosisataiset perinteet. Joulukuusen alkuperä juontaa Pohjois-Saksaan, jossa joulukuusia pystytettiin viimeistään 1500-luvulla koristamaan julkisia tiloja kuten kiltarakennuksia. Seuraavalla vuosisadalla tapa laajeni yksityiskoteihin. 1700-luvulla kuninkaalliset ihastuvat saksalaiseen joulukuusiperinteeseen ja joulukuuset levittäytyivät eurooppalaisiin hoveihin.  Aateliskartanoiden ja pappiloiden kautta joulukuusi rantautui myös Suomeen 1800-luvun alkupuolella, ensimmäisenä Pohjanlahden rannikon ruotsalaisseudulle. Joulukuusiperinteen leviämistä edisti aiempi tapa juhlistaa nimipäivää kuusella, jonka oksille lahjat oli ripustettu. Myös ensimmäiset joulukuuset ovat olleet henkilökohtaisia ja niitä on ollut joka perheen jäsenelle omansa.  Vielä 1800-luvulla joulukuusia oli lähinnä yläluokan ja porvari

Padasjoki ja Pyhä Birgitta

Kuva
  Pyhää Birgittaa esittävä puuveistos Kansallismuseon kokoelmissa (H3613:4) on peräisin Padasjoen kirkosta. Kuva Kansallismuseo, Historialliset kokoelmat. Birgitta Birgersdotter eli vuosina 1303–1373. Birgitta syntyi Ruotsissa, mutta miehensä kuoltua asettui hän vuonna 1350 Roomaan, jossa vietti loppuelämänsä omistautuen hengelliselle elämälle. Birgitta oli profeetta, joka koki jo nuoresta iästä asti Jumalan puhuvan hänen kauttaan näkyjen muodossa. Hänen ilmestyksensä kirjattiin myös ylös kahdeksasta kirjasta koostuvaksi kirjakokoelmaksi. Birgitta korosti opetuksissaan ihmisen henkilökohtaista kääntymystä ja rakkautta Jumalaan. Parhaiten Birgitan oppien mukainen elämä toteutui hänen näkemyksensä mukaan luostarissa. Ruotsin Vadstenaan perustettiinkin ensimmäinen Birgitan perinnön mukainen luostari, jolle Paavi antoi perustamisluvan vuonna 1370. Birgitta kuoli sairastelun tuloksena Roomassa tuona samana vuonna. Pyhimykseksi hänet julistettiin pian kuolemansa jälkeen vuonna 1391 ja hänet

Rakennussuojelu on ympäristöteko!

Kuva
Ympäristöpääkaupunkivuottaan viettävässä Lahdessa myös Lahden museot on nostanut ympäristöteemaa eri tavoin esille. Toukokuun lopussa museo järjesti seminaarin Rakennussuojelu on ympäristöteko, jossa rakennetun ympäristön suojelua tarkasteltiin kestävän kehityksen, kiertotalouden, asumisviihtyvyyden ja kulttuuriarvojen näkökulmista. Rakentamisen ja purkamisen ympäristövaikutuksista keskustellaan yllättävän vähän julkisuudessa, vaikka rakentaminen on eniten raaka-aineita kuluttava teollisuuden ala Euroopassa ja jätteistä 40–50 % syntyy rakentamisesta ja purkamisesta. Kestävän kehityksen tavoitteista huolimatta Suomessa on viime vuosina nähty purkuaalto, jota on verrattu peräti 1960-lukuun. Purkavaa uudisrakentamista on jopa helpotettu lainsäädännöllä. Purkamisen ja korjaamisen ympäristövaikutusten selvittämiseen on kyllä viime aikoina panostettu tutkimuksessa, mutta käytännön toiminnassa tavoitellaan useimmiten uudisrakentamista korjaamisen sijaan. Katon korjausta Kotkan Kaunissaaressa

MUSIIKKI, ARKKITEHTUURI, LUONTO - Kauneuden kolmiyhteys heinolalaisessa metsässä

Kuva
Hyvin suunniteltu rakenne on yhtä aikaa kaunis, kestävä ja käyttökelpoinen, kuten antiikin viisaus opettaa. Kuva Lahden museot, kuvakokoelmat, Eetu-Pekka Heiskanen Täysosuma, kehui säveltäjämestari Jean Sibelius tyttärensä ja vävynsä valintaa. Margareta ja Jussi Jalas olivat hankkineet kesäpaikan Heinolan maalaiskunnasta, tienoolta, joka vielä tuolloin oli erämaata, korppien ja kaakkurien valtakuntaa. Tämä ilahdutti säveltäjää, suurta luonnonystävää. Kesäpaikkaa alettiin kutsua Tapiolaksi. Nimi viittasi metsään ja Jalasten Tapio-poikaan. Tapiola on myös Jean Sibeliuksen sinfoninen runo, joka soi tekijänsä mielestä kauneimmin kapellimestari Jussi Jalaksen johtamana. Ensin rakennettiin sauna, joka valmistui vuonna 1949. Saunan suunnitteli Aulis Blomstedt, Jussi Jalaksen arkkitehtiveli. Veistetystä hirrestä kootun ristinurkkatalon pystytti läheisen maalaistalon isäntä. Perinteinen suomalainen kansanrakennustaito innoitti Blomstedtia, mikä näkyy saunan mittasuhteissa: ne ovat täydelliset j

Tuoleja tuhansille – Risto Halme in memoriam

Kuva
Sisutusarkkitehti Risto Halme kuoli 7.3.2021 kotikaupungissaan Lahdessa. Hän oli syntynyt vuonna 1934 ja olisi täyttänyt kuluvan vuoden maaliskuun 24. päivänä 88 vuotta.  Halme kävi koulunsa Lahdessa ja opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa, josta heti valmistumisensa jälkeen vuonna 1959 siirtyi lahtelaisen Sopenkorpi Oy:n palvelukseen. Sopenkorvelta hän siirtyi Iskun Oy:lle, jossa suunnitteli 1960-luvun alussa muun muassa yli kolmekymmentä vuotta käytössä olleen koulukalustesarjan.   Erityisesti Risto Halme tunnetaan tuoleistaan. Hän totesi, että tuoli on ikuinen haaste muotoilijalle. Tuolissa on perusmuoto, mutta sen yksityiskohdilta odotetaan persoonallisuutta ja miellyttävän ulkomuodon lisäksi tuolin on oltava hyvä istua, turvallinen ja sarjatuotannon vaatimukset täyttävä. ” Parhaat mallit mä olenkin tehnyt, ettei ole ollut mitään tilausta. Sitä kuule vaan kynän kanssa suttaa ja miettii, ajattelee kynän kanssa valkoiselle paperille, ja sieltä se joukosta jostakin sitten löytyy.

Harvoin tarjolla! Heinolan vesitornin voi ostaa vaikkapa kodiksi

Kuva
 RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Heinola kehittyi toisen maailmansodan jälkeen vauhdilla. Kaupunkia kaavoitettiin ripeästi, ja monia uusia asuinalueita nousi keskustan äärelle. Heinolalaiset, sekä vanhat että evakkoina kaupunkiin tulleet, tarvitsivat nopeasti asuntoja ja julkisia palveluja. Asuntopulan kuvaillaan olleen Suomen pahimpia. Myös teollisuuden tarpeita kaupunki halusi kuunnella tarkalla korvalla.  Uusi sähkölaitos ja kaupungin työntekijöiden asuintalo valmistuivat 1940- ja 1950-luvun vaihteessa. Tämän jälkeen kaupunki rakennutti linja-autoaseman – toimenpide, joka oli sodanjälkeisessä Suomessa harvinainen ja taloudellisesti raskas. Heinolan poliisi ja puolivakinainen, palavasieluiseksi ja toimintavalmiiksi kuvattu palokunta saivat niin ikään oman toimitalon. Vanha vankilarakennus muutettiin kirjastoksi. Korjattiin sairaala, rakennettiin terveystalo, urheilukenttääkin kohennettiin. Edessä vanhaa, taustalla uutta Heinolaa vuonna 1964 vesitornista nähtynä. Keskellä oikealla on

Mikä on tärkeää?

Kuva
REETTA NOUSIAINEN, rakennustutkija RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Joutjärven kirkko on rakenettu vuonna 1962. Kuva Lahden museot, kuvakokoelmat, Toni Kesti. Vastuullinen kiinteistöstrategia perustuu tietoon, ymmärrykseen ja tahtoon Seurakuntien jäsenmäärä vähenee sekä evankelisluterilaisessa että ortodoksikirkossa prosentin vuosivauhtia. Tilojenkin käyttöä on siksi järkeistettävä ja niiden kuluja vähennettävä. Seurakunnat ovat yleensä pitäneet rakennuskannastaan hyvää huolta, mutta kaikki rakennukset tulevat jossakin vaiheessa peruskorjausikään. Näissä tilanteissa saatetaan harkita myös rakennusten purkamista. Seurakunnallisiin rakennuksiin liittyy kuitenkin ehkä muita julkisia rakennuksia vahvemmin erityispiirteitä, kuten ulkotilojen ja sisätilojen muodostamat kokonaisuudet, kiinteä sisustus ja taide, tilojen pyhyys. Niihin kytkeytyy paitsi yhteisöllisiä arvoja ja merkityksiä, myös vahvoja yksilöllisiä kokemuksia ja muistoja, jotka tekevät tiloista käyttäjilleen rakkaita ja merkityk