Maakunnan mainiot

 Vuonna 2020 Padasjoen kunta lahjoitti Lahden museoiden kuvakokoelmiin harrastajavalokuvaaja Albert Theodor Böökin ottamien kuvien lähes 400 lasinegatiivia. Lasinegatiivit olivat Lahden museoissa jo 1980-luvun loppupuolella. Tuolloin negatiivit puhdistettiin, reprokuvattiin ja laitettiin suojakuoriin. A. Th. Böökin ottamista kuvista järjestettiin näyttely kesällä 1988 Nyystölän museossa. Näyttelyä varten pyrittiin selvittämään kuvissa esiintyviä paikkoja ja henkilöitä. Alun perin negatiivien yhteydessä ei ollut tekstitietoja, mutta Viola Vartiainen (o.s. Böök, s. 1902, k. 1989) antoi näyttelyä varten tietoja isästään ja kuvista. Tämä näyttely oli esillä vuonna 1992 Hämeenlinnassa ja uudelleen Padasjoella. Jo vuonna 1984 Lahden museot reprosi Padasjoen nuorisoseuran albumista yli 60 A. Th. Böökin ottamaa valokuvavedosta, samoja kuvia, joita tähän lasinegatiivilahjoitukseenkin kuuluu. Hyvä niin! Vuosien varrella lasinegatiiveista on hävinnyt 25 lasilevyä. Lahden museoiden kuvakokoelmissa

 Millä tavalla mahtavatkaan linkittyä toisiinsa Lahden kirjasto sekä hotelliravintola Lahden seurahuone? Äkkiseltään voisi todeta, etteivät juuri mitenkään. Kuitenkin molempien syntytarinan taustalla näemme erään tarmokkaan rouvan, Karoliina Moesbellin, vaikutuksen.  Lahtelaiset oppivat tuntemaan rouva Moesbellin juuri Karoliina Moesbellinä, jota nimeä käytän nyt minäkin tässä tekstissä. Hänen nimensä oli oikeasti kuitenkin Carolina Moesböll, syntyjään Dalinger. Hän syntyi vuonna 1814 Württenbergissä, vanhassa kuningaskunnassa, josta oli myöhemmin tuleva osa nykyistä Saksaa. Dalingerien perhe eli ilmeisen liikkuvaa elämää vaikuttaen aikanaan esimerkiksi Riiassa sekä Viipurissa. Matkustelun syyksi ilmoitettiin hajuvesikauppa sekä posetiivinsoitto. Kenties Karoliinan yritteliäisyys kumpuaakin juuri hänen perhetaustastaan.  Viipurissa Karoliina tapasi tulevan miehensä, tanskalaisen Carl Emil Moesböllin, joka oli saapunut kaupunkiin sirkusseurueen palvelijana. Nuori pari ei jäänyt toimetto

 Mitä yhteistä on Lahden museoilla, Viipurin historiallisella museolla, Wilhelm Grommélla, Joseph Kordyschilla, visiittikorttikuvilla ja Kiovalla? Otetaanpa asiasta selvää.  Pyhän Sofian katedraali, josta tuli Kiovan luolaluostarin kanssa vuonna 1990 ensimmäiset Unescon maailmanperintökohteet Ukrainassa. Lahden museot, kuvakokoelmat. Kuva Joseph Kordysch. Viime sotien aikana Viipurin historiallisesta museosta (per. 1892) siirrettiin kokoelmia turvaan toisaalle. Rauhan tultua Viipuri jouduttiin luovuttamaan pois, joten kaupungin museon kokoelmat eivät enää palanneet sinne. Siirrettyjä kokoelmia päätyi vuonna 1950 myös Lahden museoiden kokoelmiin. Esinekokoelmien lisäksi Lahteen tuli valokuvia yhteensä 383 kappaletta. Lahdessa valokuvat pyrittiin identifioimaan Viipurin historiallisen museon pääkirjan ja ryhmäkirjan avulla. Viipurista tulleen kokoelman inventointi valmistui Lahden museoissa vuonna 1958.  Vuoden 2018 aikana kaikkien Viipurin historiallisesta museosta tulleiden kuvien luet

 Minulle evakkous oli aina jollain tapaa hiljaisuuden täyttämää tilaa. Mutta mitä jälkisukupolvet yhtään mitään mistään tietävät, jos ei näistä puhuta?    - Hanna Kopra 28.3.2023  Kaupunkiaktiivi Hanna Kopra pohti rempseässä puheenvuorossaan karjalaista perintöä Lahdessa. Kuva: Nea Vallas 28.3.2023, Lahden museot. Kevään 2023 aikana järjestettiin Lahden Historiallisen museon Muistamon kautta kolme keskusteluiltaa, joissa käsiteltiin evakkoutta Lahdessa, Päijät-Hämeessä ja Suomessa. Keskusteluilloissa lähestyttiin evakkoutta kolmesta eri näkökulmasta: Miten evakkouden perintöä ja evakkokokemuksia voidaan käsitellä tieteen ja taiteen keinoin? , Miten evakkous näkyy lahtelaisessa katukuvassa? sekä Miten evakkojen sopeutuminen Lahden seudulle ja Suomeen on tapahtunut ?. Ensimmäisessä keskusteluillassa 28.3.2023 kaupunkiaktiivi Hanna Kopra aloitti keskusteluiltojen sarjan intensiivisellä toteamuksella, että evakkouden perintö on hänelle ollut jollain tapaa ”hiljaisuuden täyttämää tilaa” ja

  Tein Lahden museoiden tutkimusyksikössä kahden kuukauden harjoittelun osana opintojani (kulttuuriympäristötutkimuksen maisterikoulutus/taidekasvatus). Olen päässyt useiden tutkijoiden matkaan eri puolille maakuntaa tutustumaan heidän työhönsä sekä näkemään alueemme kauniita maisemia, rikasta kulttuuria ja ällistyttävää kulttuuriperintötyötä yllättävissä paikoissa. Yhteisötaideteosta rakennetaan Iitin kotiseutumuseon pihaan heinäkuussa 2023. Kuva: Maija Raikamo, Lahden museot Harjoittelun aikana olen tutustunut erityisesti alueelliseen taidemuseotyöhön sekä Päijät-Hämeen rakennetun kulttuuriympäristön selvityksen päivitystyöhön, jossa olen ollut mukana erityisesti Iitin alueella. Olen Iitistä kotoisin ja täten olenkin pystynyt hieman toimimaan paikallisoppaana alueita kiertäessä. Vaikka tiedän Iitin alueet sekä osin alueiden ja paikkojen historiaa, olen joutunut harjoittelun aikana katsomaan paikkoja toisin silmin ja kääntämään erityisesti muistopankin vivut toiseen asentoon (vaik

  Vuonna 1980 Lahden museoiden kuvakokoelmiin saatiin lahtelaisen Aune Schulmanin jäämistöstä mustakantinen vihko ja yhdeksän vanhaa postikorttia. Seuraava vuonna Lahden kaupunginkirjastosta tuli museoon kaksi Aune Schulmanille kuulunutta visiittikorttikuva-albumia. Pari vuotta sitten museosta löytyi asiakirjanippu, joissa esiintyi Schulman-sukunimeä. Aune Schulmanin aineisto luetteloitiin tänä vuonna Lahden museoiden kokoelmatietokantaan. Tässä yhteydessä nousi esille kysymys, liittyvätkö valokuvat ja asiakirjat mitenkään toisiinsa? Geni.comin kautta löytyi Aune Emilia Schulman ja hänen sukunsa. Internetissä oleva Geni.com on sukututkimukseen liittyvä yhteisöpalvelu, jossa palvelun käyttäjät luovat yhteistä, koko maailman sukupuuta ja jakavat sukulaisuussuhteitaan muille. Palvelu otettiin käyttöön vuonna 2007. Tämä löytö helpotti aineiston luettelointia, koska kuvissa ei juurikaan ollut mitään sisältötietoja. Aune Emilia Schulman syntyi Ruotsinpyhtäällä 1904 Maria Vilhelmina ja Fran

  Lahden museot sai tänä vuonna lahjoituksena noin kolmekymmentä Antti Mäkiprosin 1940-luvun lopulla ottamaa valokuvaa Niemen kaupunginosaan kuuluvasta niemen alueesta. Ennestään alueelta ei juurikaan ollut vanhoja kuvia museon kokoelmissa. Negatiivien digitointi paljasti, miten hienosta lahjoituskokonaisuudesta on kysymys. Kuvien joukossa on myös talvikuvia, joita tulee lahjoituksina yleensä paljon vähemmän. Kuvien kautta pääsee aikamatkalle niemen 1940-luvun loppupuolen tunnelmaan. Koska niemen maisema ja käyttötarkoitus ovat muuttuneet viimeisen sadan vuoden aikana niin paljon, käydään tässä lyhyesti läpi paikan historiaa ennen ja jälkeen 1940-luvun.   Vuoden 1885 Vesijärvi-kartassa niemi on saanut nimekseen Björkudd, Koivuniemi, ja sen kärkeen on merkitty kolmio, joka tarkoittaa kumpelia eli kummelia, rannalle todennäköisesti kivistä rakennettua, valkoiseksi maalattua merimerkkiä.   Niemen maisema on ikuistettu useampaan 1900-luvun alun postikorttiin. Tässä kortissa oikealla näky

Päheet museot – museoviikko Päijät-Hämeessä avaa tänä vuonna arvokkaan arjen käsitettä tapahtumaviikolla 1.-9.7.2023. Tapahtumaviikkoon osallistuvissa museoissa arki on läsnä esineinä, valokuvina, tarinoina ja tapahtumina.   Sahdin valmistuksella on pitkä historia Päijät-Hämeessä ja monen paikallismuseon kokoelmiin kuuluu sahdin valmistuksessa käytettyä esineistöä.  Sahtiperinnettä jatkavat muun muassa useat pienpanimot ja vuosittain järjestettävissä sahtitapahtumissa myös yleisöllä on mahdollisuus tutustua paikalliseen juomaperinteeseen. Sahdin valmistusta Asikkalan Vesivehmaalla vuonna 1975. Kuva: Museoviraston journalistinen kuva-arkisto  Vielä 1900-luvun alkupuolella arki ja pyhä erosivat selkeästi toisistaan. Pyhällä viitattiin sunnuntaihin tai kirkolliseen pyhäpäivään, jolloin puettiin pyhävaatteet päälle ja irrottauduttiin arkisista askareista. Työviikon päätteeksi mentiin saunaan. Saunassa sekä ruumis että mieli puhdistuivat vastaanottamaan pyhäpäivän. Lauantai oli työpäivä ja