TUIJA VERTAINEN, museopedagogi
Olen kotona etätöissä koronaviruksen turvatoimena. Vaikka en olekaan varsinaisessa karanteenissa, ajatukset pyörivät sanan ympärillä. Työpäivän päätyttyä vaihdan vapaalle ja harrastan. Etymologinen aikamatkailu on sellaista harrastustoimintaa, jossa ei tarvitse lähteä kotoaan mihinkään.
’La quarantaine’ -sanan merkitys eristysjaksona on ilmaantunut ranskankielisiin teksteihin vuonna 1635. Sen kirjaimellinen käännös on ’nelisenkymmentä’. Noin neljäkymmentä päivää eli puolisentoista kuukautta on siihen aikaan katsottu olleen sopiva varoaika tartuntojen leviämisen ehkäisemiseksi.
Havainto on nykynäkökulmasta hämmentävän oikeanlainen verrattuna moniin muihin 1600-luvun lääketieteen käsityksiin, esimerkiksi antiikista juontuvaan humoraalioppiin eli humoralismiin, joka oli vallalla tuohon aikaan. Sen mukaan ihmisen terveydentila ja luonteenlaatu olivat riippuvaisia hänen elimistönsä nestetasapainosta (latinan hūmor = kosteus, märkyys; neste).
Kaikilla oli kehossaan neljää nestettä. Niiden suhde määritteli luonteen: Sangviinikolla oli runsaasti verta, flegmaatikolla flegmaa eli limaa ja koleerikolla sappea. Melankoolikon musta sappi taas aiheutti tämän luonteen alakuloisuuden (kr. ’melas’ musta, khōlé, sappi). Hoitomuotona oli suoneniskentä, jolla liiallisia nesteitä päästettiin ulos kehosta.
1600-luvun lääketieteestä ei arjessamme ole enää monia muistumia. Ehkä niihin törmää useimmin aikalaiskirjailija Molièren komedioissa, joita esitetään jatkuvasti ympäri maailmaa. Molière ei pitänyt oman aikansa lääketiedettä kovin luottamustaherättävänä. Esimerkiksi Lääkäri vastoin tahtoaan (1666) ja Luulosairas (1673) -näytelmissä lääkärit näytetään varsin hupaisassa valossa. Onkin ironista, että miesparka, joka esitti itse näytelmiensä pääroolit, menehtyi vuonna 1673 Luulosairas-näytelmän esityksen jälkeen oikeaan, häntä jo pitkään vaivanneeseen sairauteen.
Vaikka lääketiede on muuttunut täysin noista päivistä, huumori naurattaa samalla tavalla kuin se nauratti silloin. Vaikka emme enää muistaisi, että Molièren aikaan humöörit olivat terveydentilan perusta, nauramme yhä hänen komedioidensa yhtä luonteenpiirrettä korostaville ja liioitellusti esitetyille henkilöille.
”This is humour”, sanottiin meidän Molièremme eli suuren suomalaisen koomikon, Speden, englanninkielen oppitunnilla. Englannin ’humour’-sana on peräisin 1300-luvun ranskasta. Sillä viitattiin siis nesteisiin ja niiden mukaisiin temperamentteihin ja mielialoihin. Kummassakin kielessä sanalle kehittyi merkitys ’olla jollakin tuulella’ 1500-luvulla. Siitä edelleen kehittynyt hauskuuksiin ja hassutteluun – eli nykyisin käyttämäämme huumoriin – liittyvä englanninkielisen sanan merkitys on kirjattu 1680-luvulla.
Tässä ’huumori’-merkityksessä ’humour’ lainattiin englannista takaisin ranskaan. Se esiintyi vuonna 1725 César de Saussuren kirjeessä, jossa hän kertoi lontoolaisella näyttämöllä näkemästään englantilaisesta komediasta ja sitä ryydittävistä sanaleikeistä. De Saussuren mukaan juuri näitä sanaleikkejä ”englantilaiset sanovat huumoriksi” (”que les Anglois appellent ”humours”). Ranskalaissanakirjoissa de Saussuren kirje mainitaan sanan ensi esiintymisenä tässä merkityksessä. (Se tarjoaa myös kiinnostavan vertailukohdan englantilaisen huumorin ja Molièren ajan komedian välillä.)
Sana siis pomppi kanaalin rannalta toiselle kuin tennispallo ikään. Humoristista tässä vertauksessa on se, että juuri näin on ’tennis’-sana periytynyt meillekin. 1600-luvulla Ranskassa pelattiin jeu de paume -mailapeliä, jossa syöttäjän kuului sanoa: ”Tenez”, ”Kas tässä! ”(vars. ’ottakaa’). Kanaalin toiselle puolelle siirryttyään pallopelin syöttösana ääntyi englantilaisittain. Kun peli kehittyi ja alkoi uudenlaisena kiinnostaa myös ranskalaisia, oppivat he sen olevan ’tennis’ nimeltään. Se taas on oikeastaan kirjoitettu muoto englantilaisittain äännetystä ’tenez’-verbistä.
Ranskan sana ’humeur’ [y.mœʁ] viittaa siis mielialaan ja ’humour’ [y.muʁ] huumoriin. Tulee mieleen, että kun etätöiden eristyksessä huumori saattaa välillä olla koetuksella, se voikin sanontana liittyä enemmän mielialaan kuin komiikkaan. Välillä melkein sappi kiehuu.
Lähteet:
Lettres et voyages de monsr César de Saussure en Allemagne, en Hollande et en Angleterre, 1725-1729. Avec un introd. de B. van Muyden.
Molière (1673); Pelllissier-Intartaglia, Cécile; Vuillermoz, Marc (éd.) 1990. Le Malade imaginaire comédie-ballet. Classiques Larousse. Librairie Larousse.
Rey-Debove, Josette; Ray, Alain 2015. Le Petit Robert de la langue française.
www.etymonline.com
Olen kotona etätöissä koronaviruksen turvatoimena. Vaikka en olekaan varsinaisessa karanteenissa, ajatukset pyörivät sanan ympärillä. Työpäivän päätyttyä vaihdan vapaalle ja harrastan. Etymologinen aikamatkailu on sellaista harrastustoimintaa, jossa ei tarvitse lähteä kotoaan mihinkään.
’La quarantaine’ -sanan merkitys eristysjaksona on ilmaantunut ranskankielisiin teksteihin vuonna 1635. Sen kirjaimellinen käännös on ’nelisenkymmentä’. Noin neljäkymmentä päivää eli puolisentoista kuukautta on siihen aikaan katsottu olleen sopiva varoaika tartuntojen leviämisen ehkäisemiseksi.
Havainto on nykynäkökulmasta hämmentävän oikeanlainen verrattuna moniin muihin 1600-luvun lääketieteen käsityksiin, esimerkiksi antiikista juontuvaan humoraalioppiin eli humoralismiin, joka oli vallalla tuohon aikaan. Sen mukaan ihmisen terveydentila ja luonteenlaatu olivat riippuvaisia hänen elimistönsä nestetasapainosta (latinan hūmor = kosteus, märkyys; neste).
 |
| Suoneniskentää Abraham Bossen kuparipiirroksessa vuodelta 1632. Kuva Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto. |
Kaikilla oli kehossaan neljää nestettä. Niiden suhde määritteli luonteen: Sangviinikolla oli runsaasti verta, flegmaatikolla flegmaa eli limaa ja koleerikolla sappea. Melankoolikon musta sappi taas aiheutti tämän luonteen alakuloisuuden (kr. ’melas’ musta, khōlé, sappi). Hoitomuotona oli suoneniskentä, jolla liiallisia nesteitä päästettiin ulos kehosta.
1600-luvun lääketieteestä ei arjessamme ole enää monia muistumia. Ehkä niihin törmää useimmin aikalaiskirjailija Molièren komedioissa, joita esitetään jatkuvasti ympäri maailmaa. Molière ei pitänyt oman aikansa lääketiedettä kovin luottamustaherättävänä. Esimerkiksi Lääkäri vastoin tahtoaan (1666) ja Luulosairas (1673) -näytelmissä lääkärit näytetään varsin hupaisassa valossa. Onkin ironista, että miesparka, joka esitti itse näytelmiensä pääroolit, menehtyi vuonna 1673 Luulosairas-näytelmän esityksen jälkeen oikeaan, häntä jo pitkään vaivanneeseen sairauteen.
Vaikka lääketiede on muuttunut täysin noista päivistä, huumori naurattaa samalla tavalla kuin se nauratti silloin. Vaikka emme enää muistaisi, että Molièren aikaan humöörit olivat terveydentilan perusta, nauramme yhä hänen komedioidensa yhtä luonteenpiirrettä korostaville ja liioitellusti esitetyille henkilöille.
 |
| Teatteriesitystä jeu de paume -salissa esittävä piirros vuodelta 1640. Molière esiintyi usein seurueensa kanssa tällaisilla näyttämöillä. Tämä François Chauveau’n (1613–1676) luonnos kaiverrosta varten on Bibliothèque nationale Françaisen kokoelmista. Kuva Wikimedia Commons CC BY 4.0. |
”This is humour”, sanottiin meidän Molièremme eli suuren suomalaisen koomikon, Speden, englanninkielen oppitunnilla. Englannin ’humour’-sana on peräisin 1300-luvun ranskasta. Sillä viitattiin siis nesteisiin ja niiden mukaisiin temperamentteihin ja mielialoihin. Kummassakin kielessä sanalle kehittyi merkitys ’olla jollakin tuulella’ 1500-luvulla. Siitä edelleen kehittynyt hauskuuksiin ja hassutteluun – eli nykyisin käyttämäämme huumoriin – liittyvä englanninkielisen sanan merkitys on kirjattu 1680-luvulla.
Tässä ’huumori’-merkityksessä ’humour’ lainattiin englannista takaisin ranskaan. Se esiintyi vuonna 1725 César de Saussuren kirjeessä, jossa hän kertoi lontoolaisella näyttämöllä näkemästään englantilaisesta komediasta ja sitä ryydittävistä sanaleikeistä. De Saussuren mukaan juuri näitä sanaleikkejä ”englantilaiset sanovat huumoriksi” (”que les Anglois appellent ”humours”). Ranskalaissanakirjoissa de Saussuren kirje mainitaan sanan ensi esiintymisenä tässä merkityksessä. (Se tarjoaa myös kiinnostavan vertailukohdan englantilaisen huumorin ja Molièren ajan komedian välillä.)
Sana siis pomppi kanaalin rannalta toiselle kuin tennispallo ikään. Humoristista tässä vertauksessa on se, että juuri näin on ’tennis’-sana periytynyt meillekin. 1600-luvulla Ranskassa pelattiin jeu de paume -mailapeliä, jossa syöttäjän kuului sanoa: ”Tenez”, ”Kas tässä! ”(vars. ’ottakaa’). Kanaalin toiselle puolelle siirryttyään pallopelin syöttösana ääntyi englantilaisittain. Kun peli kehittyi ja alkoi uudenlaisena kiinnostaa myös ranskalaisia, oppivat he sen olevan ’tennis’ nimeltään. Se taas on oikeastaan kirjoitettu muoto englantilaisittain äännetystä ’tenez’-verbistä.
Ranskan sana ’humeur’ [y.mœʁ] viittaa siis mielialaan ja ’humour’ [y.muʁ] huumoriin. Tulee mieleen, että kun etätöiden eristyksessä huumori saattaa välillä olla koetuksella, se voikin sanontana liittyä enemmän mielialaan kuin komiikkaan. Välillä melkein sappi kiehuu.
Lähteet:
Lettres et voyages de monsr César de Saussure en Allemagne, en Hollande et en Angleterre, 1725-1729. Avec un introd. de B. van Muyden.
Molière (1673); Pelllissier-Intartaglia, Cécile; Vuillermoz, Marc (éd.) 1990. Le Malade imaginaire comédie-ballet. Classiques Larousse. Librairie Larousse.
Rey-Debove, Josette; Ray, Alain 2015. Le Petit Robert de la langue française.
www.etymonline.com
Kommentit
Lähetä kommentti