Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2018.

Strassi ja siluetti - ranskalaisia nimiä Historiallisen museon kokoelmista

Kuva
TUIJA VERTAINEN, amanuenssi Harrastan etymologista aarteenetsintää. Minun tapauksessani siihen kuuluu kulttuurihistoriallisten museoiden kokoelmien tutkailua tavoitteena löytää esineitä, joiden suomenkielisillä nimityksillä on ranskalainen alkuperä. Tällä kertaa löysin parhaillaan remontissa olevan Lahden historiallisen museon aarrekammiosta strassikoruja ja siluettikuvia – näidenkin esineiden nimet juontavat juurensa tunnettuihin ranskalaisiin henkilöihin. Olipa kerran kuningas Ludvig XV:nnellä (1710–1774) kultaseppä nimeltä Georges Frédéric Strass (1701–1773). Samaisen kuninkaan alaisuudessa työskenteli Étienne de Silhouette (1709–1767), joka oli raha-asioista vastaava ministeri. Strass keksi 1700-luvun puolivälissä menetelmän edullisten kristallikorujen valmistamiseksi. Siihen saakka ylellisissä kuninkaan ja varakkaan aateliston koruissa olivat kimallelleet vain jalokivet. Suunnittelijaltaan nimensä saaneet strassikorut säihkyvät muodissa vielä tänäkin päivänä. Silhouetten n

Kolme askelta valoon – Ristinkirkko 40 vuotta

Kuva
RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Lääninarkkitehti Alfred Caween allekirjoitti Lahden ensimmäisen asemakaavan maaliskuussa 1878. Hän hahmotteli kaavassa keskustan katuruudukon, kauppatorin sekä kirkon paikan Kolkanmäellä, pienen kauppalan yläpuolella ja korkeimmalla kohdalla. 140 vuotta sitten laadittu suunnitelma on yhä näkyvissämme: samat kadut, milloin kapeampina, milloin leveämpinä, mahtava toriaukio ja kirkonmäki vartiopaikallaan. Lahden ensimmäisessä asemakaavassa esitettiin kirkonpaikka ja sen ympärille tori. Lahtelaiset halusivat kuitenkin puiston kirkkoaan kehystämään. Puistoa alettiin istuttaa vuonna 1896, ja siitä tuli Lahden kaupunkihistorian ensimmäinen puisto. Kirkkopuistot olivat tuohon aikaan vielä harvinaisuus. Kartta Lahden kaupunkiympäristö, arkisto. Lahden ensimmäinen kirkko valmistui Kolkanmäelle vuonna 1890 ja seisoi sijoillaan lähes 90 vuotta ennen purkamistaan. Sen paikalle pystytetty Ristinkirkko juhlii nyt 40-vuotissyntymäpäiväänsä. Kirkko vihittiin e

Hyvyyttä ja totuutta etsimässä – Uuno Alangon syntymästä 140 vuotta

Kuva
RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Uno Alanco, vuodesta 1925 Uuno Alanko, oli insinööri, arkkitehti ja taidemaalari, jonka elämäntyön eri puolet kytkeytyvät voimakkaasti Lahteen. Hän teki monivaiheisen ja pitkän uran taiteilijana ja opettajana. Alanco oli myös muovaamassa nuoren Suomen tasavallan taide-elämää ja koulutuspolitiikkaa. Alanko syntyi Mäntsälässä 12.10.1878, mutta perhe muutti Lahteen isän Isac Alancon ryhtyessä johtamaan Pallaksen rullatehdasta Jalkarannassa. Isän toivomuksesta poika hakeutui aikanaan Polyteekkiin insinöörioppiin ottaakseen sitten yrityksen johdon itselleen. Piirtäessään eräänä päivänä kiertokankea Alanco lumoutui sen täydellisestä muodosta. Hän kertoo eläneensä silloin kauneuden määritelmän: se muoto on kaunein, joka parhaiten vastaa tarkoitustaan. Alanco valmistui insinööriksi vuonna 1901, mutta päätti jatkaa opiskeluaan arkkitehtiosastolla tutkiakseen kauneuden olemusta. Neljä vuotta myöhemmin hän valmistui arkkitehdiksi. Suoritettuaan arkkitehdin t

Poimintoja Urajärven kartanon Lilly von Heidemanin matkapäiväkirjoista

Kuva
HENNA MERO, museoharjoittelija Kiinnostuin ensimmäisen kerran Urajärven kartanosta ja sen historiasta jo pikkutyttönä. Muistan elävästi, kuinka osallistuin isovanhempieni kanssa opastetulle museokierrokselle ja kuinka kartanon asukkaiden paikoin hurjatkin kohtalot herättivät mielenkiintoni. Toki myös kartanon kummitustarinat jäivät nuoren tytön mieleen. Kukapa ei kummituksista innostuisi! Myöhemmällä iällä sain mahdollisuuden tutustua itse lukuisiin muihin Urajärven kartanon tarinoihin opiskelujeni myötä. Kirjoitin myös  Pro -gradu-tutkielmani Urajärven kartanon aatelisnaisesta Lilly von Heidemanista (1849–1917). Kartanon historia herää toden teolla henkiin, kun saa itse lukea, tutkia ja ihmetellä sen asukkaiden jälkeensä jättämää aineistoa. Gradussani tutkin Lillyn elämänpiiriä, maailmankuvaa sekä identiteettejä. Tutkimustyötä varten kävin läpi Lillyn puheita, kirjeenvaihtoa ja keskeneräisiä muistelmia. Tutkin myös hänen matkapäiväkirjojaan ulkomaanmatkoilta. Matkapäiväkirjat o

"Sain kylmän sellin sekä kalterit" - lahtelaisten vankiloiden historiaa

Kuva
RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Lahtelaiset ovat aika ajoin keränneet mainetta huonolla elämällään. Varsinkin 1800-luvun loppupuolen nopeasti kasvava taajama ruokki sosiaalisia ongelmia ja juurettomuuden aiheuttamia järjestyshäiriöitä. Meno yltyi välillä niin villiksi, että kruununvouti katsoi välttämättömäksi kutsua kasakat pitämään järjestystä yllä. Hokmannin tippa haisi ja puukko heilui erityisesti markkina-aikaan. ”Siellä saa usein nähdä, kuinka kasakat raastavat juopuneita äsken rakennettuun putkaan, joka ei ole mikään hauska katseltava”, kirjoitti paikallinen sanomalehti vuonna 1879. Kuva Tiina Rekola/Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto. Putka sijaitsi nykyisellä Alatorilla, Rauhankadun varressa. Mitään muuta Alatorilla ei silloin ollutkaan, vaan arestihuone seisoi yksinään savisella aukealla. Kun rakennusta muutama vuosi myöhemmin korjattiin, siitä tehtiin palovakuutushakemus. Asiakirjasta käy ilmi, että puinen arestihuone käsitti kolme selliä, kaksi kamaria kyökkeinee

Museonäyttelyt muuttuvat virtuaalisiksi

Kuva
TONI PUURTINEN, projektitutkija Jo 1990-luvulla virtuaalitodellisuus- eli VR-teknologian povattiin muuttavan maailmaa internetin tavoin. Toistaiseksi puheet ovat olleetsuurempia kuin teot , mutta siitä huolimatta teknologiaan liittyy monia lupaavia mahdollisuuksia – niin myös museoalalla. Lahdenmuseoissa on käynnissä opetus- ja kulttuuriministeriön tukema hanke , jossa teknologiaa on kokeiltu VR-laseilla katsottavassa Panda piilossa -näyttelyssä. Näyttely pohjautuu vuoden 2017 kansainväliseen julistetriennaleen. VR-toteutukseen on valikoitu joukko ilmastonmuutoksesta, muoviroskasta, ihmisoikeuksista ja propagandasta kertovia julisteita, jotka on sijoitettu tietokonesimulaatioina tuotettuihin keinotekoisiin ympäristöihin, kuten Pohjoisnavalle ja mielenosoitukseen. Panda piilossa -näyttelyssä liikutaan mm. jäätiköllä. Kuva Elias Outakivi/Lahden museot. VR-näyttelyä on viety huhti-kesäkuussa 2018 Päijät-Hämeen alueen kouluihin, kirjastoihin ja palvelutaloihin, ja tähän

Elämää Lahdessa – Launeen pikkulastenkoti

Kuva
SARI KAINULAINEN, kokoelmapäällikkö Sinä elämä, annoit minulle tämän tehtävän. Enkä minä rohjennut siitä kieltäytyä. Hiukset ovat vielä kosteat, käsi haroo tyhjää. Minun tehtäväni on tarttua tähän käteen ja taluttaa koko alkumatka. Pieneksi tunnen minä itseni, vielä pienemmäksi, kuin tämä vastasyntynyt. - Eeva-Liisa Kantola – Lahden pikkulastenkoti perustettiin vuonna 1946 Lahden Jalkarannan kaupunginosaan. Nimensä mukaisesti siellä hoidettiin alle kaksivuotiaita lapsia, joista oma perhe ei voinut huolehtia. Aluksi lastenkoti oli mitoitettu kahdelletoista lapselle, mutta kun se siirtyi vuonna 1956 Launeen lastentaloon, paikkoja oli jo kolmellekymmenelle. Näiden lisäksi siellä oli ylipaikoilla vammaisia lapsia ja yli kaksivuotiaita, jotka jonottivat perheeseen tai vanhemmille lapsille tarkoitettuun lastenkotiin. 1960-luvun lopussa valmistui Ronnin keskuslaitos, jonne kehitysvammaiset lapset siirrettiin. Lahden ensimmäinen pikkulastenkoti Jalkarannassa. Kuva Lahden k

Unohdettu kaunotar - Mäntsälän Hietasen kartano

Kuva
RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Hietasen kartanon historia alkaa Kuhlefelt-suvusta. Sen kantaisä oli saksalaisen kultasepän poika Detlof Siwers, joka lähti kotikaupungistaan Osnabrückistä, pestautui sotilaaksi Ruotsin armeijaan ja yleni lopulta everstiluutnantiksi. Rahvaan parista nousseelle saavutus oli merkittävä eikä kovin tavallinen. Hietasen kartano hallitsee mäellään pohjoismäntsäläläistä viljelysmaisemaa. Kuva oikean laidan ulkopuolella sijaitsee vanha puisto. Kuva: Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto/Tiina Rekola. Korkeat upseerit korotettiin yleensä säätyyn, ja kuningatar Kristiina aateloi Siwersin vuonna 1645 nimellä Kuhlefelt. Siwersin lapset käyttivät nimestä muotoa Kugelfelt, ja suvun aatelisvaakunassa onkin kaksi pulskaa tykinkuulaa nimen kunniaksi. Detlof Kuhlefelt sai rälssimaata Savitaipaleelta sekä Inkerinmaalta. Hän palveli sittemmin Pähkinälinnan päällikkönä ja kuoli siellä vuonna 1655. Hänellä oli puolisonsa, kauppiaan lesken Margareta Andersdotterin ka

Pakolla sotaan?

Kuva
HANNU TAKALA, tutkimuspäällikkö Tätä kirjoitettaessa (15.4.2018) on kulunut tasan sata vuotta siitä, kun Punakaartin miehittämässä Lahdessa toteutettiin yleinen liikekannallepano, eli kaikki 16–55 vuotiaat miehet määrättiin Punakaartiin poliittisesta kannasta tai mielipiteestä riippumatta. Saksalaiset olivat jo tuolloin nousseet maihin Loviisassa ja lähestyivät Lahtea. Tampere oli menetetty ja Länsi-Suomesta lähteneiden punapakolaisten karavaani kulki kaupungin halki kohti itää. Tässä tilanteessa Punakaarti toteutti siis pakko-oton, jolla se täydensi rivejään. Kuva Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto. Itse kuulun juuri ja juuri siihen ikäryhmään, joka sata vuotta sitten olisi pakolla otettu punakaartiin ja olen monta kertaa miettinyt, mitä itse tai lähipiirini olisi tuolloin miettinyt. Ensimmäisenä en olisi tietenkään voinut uskoa ilmoitusta todeksi. Kuinka punakaarti voi väkisin ottaa ketään riveihinsä tutkimatta ensi motivaatiota, luotettavuutta tai poliittista kantaa?

Pakinaa turhuudesta

Kuva
TUIJA VERTAINEN, amanuenssi ” Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole niin tärkeää ” -kiinalainen sanalasku. Florencia that flower shopin ja Jatta Lavin Lahden taidemuseon Simberg-saliin luoma puutarha. Kuva Tiina Rekola/Lahden museot Avasimme Lahden taidemuseossa 15.2.2018 Hymyilevä Kuolema -näyttelyn, jossa suurta teemaa lähestytään Meksikon designmuseon eli MUMEDI:n julisteiden, suomalaisen nykytaiteen ja Hugo Simbergin piirustusten välityksellä. Hugo Simberg, Kuoleman puutarha, piirustus.  Lahden taidemuseo / Suomen Taidepiirtäjäin Liiton kokoelma.   Kuva Tiina Rekola/Lahden museot. Näyttely vie ajatukset elämän rajallisuuteen ja ajankuluun. Niistä kertovat erityisesti Annika Dahlstenin Vanitas -sarjan valokuvat ja samaa teemaa kauniisti elävöittävä animaatio nimeltä Yöperhonen . Simbergin Kuoleman puutarhasta taas siirryn tässä pakinassa omien ajatusteni pihapiiriin. Noudatan Voltairen aikoinaan teoksensa Candide viimeisiksi san

Hiihtoa ja politiikkaa noin sata vuotta sitten

Kuva
SUVI KUISMA, tutkija Hiihtomuseo Urheilu ja politiikka ovat kulkeneet käsi kädessä kautta vuosikymmenten. Etelä-Koreassa kuluvana talvena järjestetyt Pyeongchangin talviolympialaiset ovat saaneet sotaisan Pohjois-Korean markkinoimaan itseään positiivisesti kisoissa. Kisojen avajaisissa Koreat marssivat yhdessä vuosikymmenien tauon jälkeen. Venäjän valtiollisen dopingtoiminnan harjoittamisen vuoksi Venäjän valtio on suljettu Pyeongchangin talviolympialaisista pois. Tämän venäläiset saattavat kokea poliittisena toimenpiteenä. Onko hiihtourheilu ollut vapaata politiikasta Suomessa? 1800-luvun lopulta vuoteen 1917 ei ollut tarvetta politikoinnille urheilun puolella, vaikkakin ihmiset olivat tuolloin erittäin aktiivisia poliittisesti. Millaisia hiihtokisoja järjestettiin Suomessa 1910-luvulla? Hiihtokilpailut hiihdettiin tasamaalla eli jäällä ja pelloilla. Merkittävimmät kisat Suomessa olivat vuonna 1889 aloitetut Oulun hiihdot. Päämatka oli 30 km. Naiset pääsivät mukaan 5 km:n matkalla