Maakunnan mainiot

PIRITTA HÄKÄLÄ, tutkija Joulukuussa 2016 Lahden kaupunginmuseolle tuli ilmoitus Lahdessa Viuhan luonnonsuojelualueella sijaitsevasta isosta kaivannosta, jota pidettiin mahdollisena sudenkuoppana. Kesällä museon arkeologit kävivät paikalla ja löysivät sieltä ison kuopan, jonka syvyys on 1,7 metriä leveyden vaihdellessa yläosan viidestä metristä pohjan vajaaseen kolmeen metriin. Kuoppa on alkujaan ollut selkeästi syvempi, sillä kuopan reunat ovat ajan saatossa jonkin verran sortuneet ja täyttäneet pohjaa. Kaivannon pohjalta tai reunoilta ei havaittu merkkejä säilyneistä puurakenteista. Maaperä on alueella helposti kaivettavaa hiekkaa, minkä ovat huomanneet myös alueella nykyisin asustelevat metsäneläimet – kaivannon pohjalla on nimittäin supikoiran, mäyrän tai ketun pesäkolon suuaukko. Sijaintinsa ja kokonsa perusteella kaivantoa voi täydellä syyllä pitää sudenkuoppana, mihin viittaa myös ilmoittajan mainitsema paikannimi Sudenkangas. Tosin itse emme ole vielä löytäneet alueesta sellai

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Rajasen kulmana nykyisin tunnettu tontti on ensimmäisiä Lahden varhaisimman, vuoden 1878 asemakaavan pohjalta rakennettuja tontteja. Sillä on rikas ja lahtelaisittain varsin merkittävä historia. Kiinteistön omistajiin lukeutuu muun muassa presidentti J. K. Paasikiven isä Johan Hellsten, joka tuli Lahteen 1875 perustaakseen kangaskaupan. Vuonna 1890 ajuri Karl Brusila osti kiinteistön. Hän rakennutti vuosisadan vaihteessa tontille puisen asuintalon ja ajurintallin, jotka ovat nyt tontin vanhimmat rakennukset. Vuonna 1918 Brusila möi tontin rakennuksineen kelloseppä Oskari Rajaselle. Rajanen rakensi tonttia edelleen. Pieni yksikerroksinen liiketalo, jota sittemmin alettiin kutsua Rajasen Piirongiksi, edusti kookkaine näyteikkunoineen 1900-luvun alun uutta urbaania, yksinomaan liiketoimintaan tarkoitettua rakennustyyppiä. Kellosepän liiketilat sijoitettiin Piironkiin. Liiketaloa jatkettiin pian Rautatienkadun suuntaisesti pohjoiseen päin. Talon julkisi

TIIA TIAINEN, näyttelypäällikkö Lahden radiomastoja alettiin rakentaa tasan 90 vuotta sitten. Urakka alkoi 14. syyskuuta 1927 pystyttämällä ensimmäinen apumastoa, jonka avulla varsinaisia mastoristikoita alettiin nostaa pystyyn. Jo syyskuun alussa oli asemarakennuksen rakentaminen lähtenyt hyvin käyntiin. Valmistelevia töitä oli tehty etukäteen - mäen laella oli suoritettu puuston kaatamista sekä kivien poistamista mastojen alta. Rakennustyömaata oli valvomassa asemapäällikkö Erkki A. Liuksiala. Hän muistelee tuolloin päivätyssä päiväkirjamerkinnässään: ”Vaikka vastustakin oli, tuntuu urakka herättävän kiinnostustakin kaupunkilaisten kesken”. Asemapäällikkö Erkki A. Liuksiala kuvassa keskellä. Kuva: Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto. Mastojen pystytystyötä Lahden Selänmäelle tuli valvomaan saksalaiset herrat Frans Trojan ja Paul Nicolai. Vaikka työnjohto oli ulkomaalaista, mastomiehiksi pestautui vain suomalaisia miehiä. Työmaa kiinnosti laajalti, tosin osa kääntyi jo aseman

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Lahdessa Rauhankadun ja Harjukadun kulmassa sijaitsee entinen tehdasrakennus, jonka historiassa on parhaillaan alkamassa uusi vaihe. Tontin asemakaavamuutos on vahvistettu kesällä 2016, ja sen myötä vanha teollisuuskiinteistö muutetaan asunnoiksi. Jo purku-uhankin alla käväissyt talo säilyy. Teollisuushistorian ja kaupunkikuvan ohella tallentuu myös merkittävää henkilöhistoriaa. Harjukadun ja Rauhankadun kulmassa sijaitseva tehdas on arvokas rakennus- historiallinen muisto ajalta, jolloin kaupunkikeskustoissa vielä harjoitettiin  teollisuutta. Kuva: Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto Tiukkailmeisen harmaan kolossin taustalla on poikkeuksellisen värikäs ja sananmukaisesti eksoottinen elämäntarina. Tehtaan omisti Evald Virtanen, ennakkoluuloton, yltiöpäinenkin liikemies. Virtanen päätyi tehtailijaksi äitinsä Helmi Virtasen jalanjäljissä. Äiti-Virtasen vuonna 1895 perustama pieni ompelimo, Lahden Paita- ja Esiliinatehdas kasvoi 1920-luvul

TUIJA VERTAINEN, amanuenssi Kirjoitan Lahden museoiden blogiin pieniä juttuja alun perin ranskalaisista sanoista, joita olen kohdannut Lahden kaupunginmuseon sekä Päijät-Hämeen aluetaidemuseon ja maakuntamuseon taide- ja kulttuurihistoriallisten kokoelmien esineistössä.   Nuo minua kiinnostavat sanat ovat usein matkanneet suomen kieleen ruotsin kautta. Tällä kertaa pohdin muun muassa ateljee - sanaa Orimattilan taidemuseon tunnelmallisen maalauksen innoittamana. Hugo Simberg,  Ateljeessa, nainen peilin edessä , 1901.  Orimattilan taidemuseo.  Kuva: Tiina Rekola / Lahden museot. Orimattilan taidemuseossa voi pysähtyä hetkeksi Hugo Simbergin Ateljeessa, nainen peilin edessä -teoksen äärelle (1901) samalla tavoin kuin maalauksessa selin oleva nainen on seisahtunut kuvajaistaan katsomaan. Länsimaisen taiteen historiassa on lukuisia teoksia, joissa nainen on peilin äärellä. Usein niissä nainen on yksityisessä tilassa, omassa makuu- tai pukeutumishuoneessaan. Simbergin

EETU SORVALI, tutkija Vesijärven tulvimisesta kuulee aina puhuttavan, kun arkeologisia kaivauksia tai valvontaa tehdään Lahden keskustan alueella. Yleinen käsitys vaikuttaisi olevan, että vielä Lahden kylän loppuaikoina 1870-luvulla Vesijärvi olisi tulviessaan yltänyt kylän keskustaan, joka on siis sijainnut nykyisen kauppatorin ja Aleksanterinkadun alueella. Aihe tuntuu kiinnostavan ihmisiä, joten on hyvä tarkastella, miten Vesijärven korkeus on vuosituhansien aikana vaihdellut. Viimeisimmän jääkauden aikana kilometrejä paksu jääpeite painoi maankuorta alaspäin. Jääkauden loppuvaiheessa jääpeitteen sulaminen puolestaan aiheutti maankuoren nousun, joka on käynnissä edelleen. Parhaiten ilmiö näkyy nykyisin Merenkurkun alueella, jossa maa kohoaa lähes senttimetrin vuodessa. Lahden seudulla maa kohoaa edelleen noin 3 millimetriä vuodessa. Maankohoaminen aiheutti Vesijärven alueella nopean vedenpinnan laskun, joka päättyi kun Vesijärvi kuroutui omaksi altaakseen Ancylusjärvestä noin

HANNA SUIHKO, tutkija Olen Hanna Suihko, Julistemuseon pitkäaikaisen tutkijan Kari Savolaisen manttelin perijä. Olen taustaltani taidehistorioitsija ja teollinen muotoilija ja työskentelin ennen Lahteen tuloani museoalalla Helsingin museoissa. Olen kuitenkin alun perin Lahesta. Lahden julistemuseon tutkijana olen toiminut nyt parisen vuotta ja hyppäsin käytännössä melkein suoraan liikkuvaan junaan tähän työhön tullessani: tänä kesänä Taidemuseossa esillä olevan Lahden 20. kansainvälisen julistetriennalen järjestelyt alkoivat jo puolitoista vuotta sitten, alkuvuodesta 2016. Kuva: Tiina Rekola/Lahden museot Lahden julistemuseo on valtakunnallisesti tunnettu erikoismuseo, mutta Lahden julistetriennale tunnetaan ympäri maailman. Vuonna 1975 järjestetyn ensimmäisen Lahden kansainvälisen julistebiennalen jälkeen katselmus on kokenut monenlaisia muutoksia. Esimerkiksi ympäristöjulisteiden sarja on ollut mukana Lahden kansainvälisessä julistetriennalessa vuodesta 1995 lähtien. Sarja p

EETU SORVALI, tutkija ” Ollessani kaivauksia suorittamassa kesäkuussa 1936 Hollolan pitäjän Untilan kylän Kirkailanmäessä ilmoitti eräs paikkakuntalainen, että naapurikylän, Vesalan Ojumäestä oli kesällä 1935 löydetty rautainen keihäänkärki. Ojumäki on noin 700 m Lahti - Hämeenlinna maantienristoksesta Hollolan kirkolle päin, tien vasemmalla puolella (ks. valokuvaa 10510 ja 10511). Sähköpylvästä varten kuoppaa kaivettaessa löydettiin noin ½ m syvyydestä keihäänkärki. Pyysin talon n. 12 v. poikaa piirtämään hiekkaan kuvan esineestä. Erittäin järkevältä vaikuttava poika piirsi selvän väkäsellisen putkikeihään , tyyppi, joka jäi maassamme pois käytännöstä 500-luvulla . Talon emäntä kertoi nähneensä piha-alueella nokea sisältäviä kohtia siellä täällä, muuta hän ei ollut huomannut. Paikkaa ei uhkaa mikään vaara. ” - arkeologi Helmer Salmo 1936 Valveutuneet kansalaiset ovat tehneet ilmoituksia muinaisesineistä ja mahdollisista muinaisjäännöksistä siitä lähtien, kun tietoa näistä on

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Lahden kylän ensimmäinen kansakoulu perustettiin vuonna 1871. Koulu oli yksityinen, yksi Lahden kartanon isännän August Fellmanin monista kansansivistyshankkeista. Kaksi vuotta myöhemmin koulu sai oman rakennuksen, ja se kunnallistettiin. Uusi koulu rakennettiin Ylisen Viipurintien äärelle, pienelle mäennyppylälle, männikön suojaan. Paikka oli ihanteellinen koulurakennukselle: se oli hyväkuntoisen tien äärellä, tuulilta suojassa. Fellman antoi koululle tontin, ja talolliset velvoitettiin pystyttämään se päivätöinään lahjoittamistaan peruskivistä ja hirsistä. Koulupihaan tehtiin myös ulkorakennus opettajien lehmiä varten sekä käymälät, liiterit ja aitta.   Lahden kylässä oli näihin aikoihin vajaat 900 asukasta. He eivät olleet aluksi järin innostuneita uudesta opinahjosta, sillä koulunkäynnin arveltiin olevan haitaksi uskonnonharjoitukselle. Fellman houkutteli vanhempia lähettämään jälkikasvu kouluun lupaamalla puoli tynnyriä rukiita yhdestä, kaksi

TUIJA VERTAINEN, amanuenssi Lahden taidemuseo Samppanjalaseja Itä-Hämeen museossa Hartolan Koskipäässä. Kuva: Tiina Rekola/ Lahden museot Olen Lahden taidemuseon amanuenssi, aiemmalta ammatiltani ranskan kielen ja ranskalaisen kirjallisuuden tutkija ja opettaja. Kokoelmaesineiden aineeton, kielihistoriallinen ulottuvuus kiehtoo mieltäni ja tarkastelenkin niitä usein tästä näkökulmasta. Kirjoitan Lahden museoiden blogiin pieniä juttuja alun perin ranskalaisista sanoista, joita olen kohdannut Lahden kaupunginmuseon sekä Päijät-Hämeen aluetaidemuseon ja maakuntamuseon taide- ja kulttuurihistoriallisten kokoelmien esineistössä. Tässä ensimmäisessä kirjoitelmassa lähestyn asiaa yleisesti ja jatkossa tarkastelen etenkin taiteen sanastoon kuuluvia yksittäisiä ilmauksia. (Käytän puolilainausmerkkejä tai kursivointia kun puheenaiheena on sana ja sen merkitys. Lainausmerkkejä käytän sitaateissa.) Joskus sanat voivat siirtyä ajasta, kielestä ja kulttuurista toiseen muotoineen

SUVI KUISMA, tutkija Hiihtomuseo Salpausselän kisat ja hiihdon maailmanmestaruuskisat Lahdessa ovat voimakkaasti Lahden kaupungin historiaa urheiluhistorian ohella. Lahti tunnetaan maailmalla talviurheilupaikkakuntana. Juuri alkaneet seitsemännet MM-kisat tekevät Lahdesta erityisen maailmassa, kun missään muulla paikkakunnalla ei ole järjestetty pohjoismaisten lajien MM-kisoja yhtä usein. Kisat ovat myös Lahden kaupungin näyteikkuna maailmalle. Lahti ja kisaorganisaatio ovat aina halunneet järjestää upeat ja toimivat kisat ja toivoneet kisavieraiden viihtyvän monin tavoin kisa-alueella ja kaupungilla. Yksi Hiihtomuseon tärkeimmistä tehtävistä on tallentaa 1920-luvulta alkanutta Salpausselän ja Lahden MM-kisojen perinnettä ja tapahtumia tuleville sukupolville. Tämä perinne on olennainen osa suomalaista ja lahtelaista identiteettiä. Hiihtomuseon kokoelmista löytyy kisahistoriasta 1920-luvulta nykypäivään kertovia valokuvia, arkistoaineistoa, pienpainatteita ja esineistöä. Millä tavo