Siirry pääsisältöön

Siiri Äitee Rantanen ja naisten kilpahiihdon historiaa

SUVI KUISMA, museoamanuenssi

Naisten kilpahiihto on noussut tasavertaiseen asemaan miesten maastohiihdon rinnalle naiskilpahiihtäjien uraauurtavan työn myötä. Yksi näistä uranuurtajista on Siiri Äitee Rantanen, joka osallistui kansainvälisiin arvokisoihin 1952–1962.  Siiri Rantanen täytti 95 vuotta joulukuussa 2019. Hänestä on tullut teräsmummo, joka hiihti vielä pari vuotta sitten ja edelleen kävelee viiden kilometrin lenkin joka päivä. Siirin suorasanaisuus viehättää ja samoin vahva huumorintaju, joka kumpuaa pohjoiskarjalaisista juurista. Hän on hiihtänyt jo pienestä pitäen. Kilpaileminen veti puoleensa ja Siiri pärjäsi pojillekin. Kertomansa mukaan hän ei ollut kiinnostunut tyttöjen leikeistä, vaan oli poikatyttö, joka innostui hurjasta mäenlaskusta ja hiihtämisestä.

Siiri Rantanen voimakas tyylinnäyte MM-kisoissa Falunissa 1954. Kuva Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto

Hiihtohistoriaan Äitee on jäänyt pitkällä hiihtourallaan perheellisenä naisena ja olympiavoittajana. Se ei ollut tavallista 1950-luvulla. Suurin osa naisista päätti hiihtouransa mennessään naimisiin. Siiri Rantasella oli aviomies Kalle ja kaksi poikaa. Hän kävi päivätöissä huonekalutehtaan verhoomolla. Siiri on puolihuumorilla kertonut, että puolison Kallen kanssa oli sovittu, että Siirin hiihtoura jatkuu, kun vain ensin tehdään kaksi lasta. Samoin hän on kertonut, että hän valitsi työmiehen eikä maajussia miehekseen, että olisi itse vapaa tekemään muutakin kuin loputonta maatalon työmaata. Rohkeutta Siirillä on ollut ja hän on myös pitänyt ääntä epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, kun esimerkiksi päävalmentaja saattoi olla myymässä naisten varasuksia.

Hiihtomuseolla avattiin huhtikuussa 2019 näyttely, joka tuo esille Suomen kilpahiihdon kulta-aikaa 1950-luvulta 1970-luvulle. Miesten maastohiihdossa suurimpia nimiä olivat tuolloin Veikko Hakulinen, Eero Mäntyranta ja Juha Mieto. Naisten puolella Lydia Wideman oli Siiri Rantasen kanssa ensimmäisiä huippumenestyjiä, kun naisten maastohiihto saatiin arvokisalajiksi Oslon olympialaisiin 1952. Näyttelyssä sivutaan kilpahiihdon harjoittelun ja valmennuksen kehittymistä sekä tuodaan esille juhlitut hiihtosankarit median kautta. Näyttelyyn on saatu lainaksi myös harvinaista mitalijuhlaa, kun esillä on muun muassa Eero Mäntyrannan arvokisamitalit sekä otos Juha Miedon ja Siiri Rantasen mitaleista. Audio-oppaasta voi kuunnella lisäksi tunnettujen hiihtäjien muisteluita muun muassa harjoittelusta ja kilpajännityksestä.

Siiri otettiin Hiihtomuseolla esille myös Bongaa Siiri -esitteellä. Sen avulla voi löytää museosta valokuvat, äänet ja tekstit, jotka kertovat Suomen naishiihdon legendan historiaa.

Siiri Äiteen tarina on kiinnostanut viime aikoina myös teatterin puolella. Ainopuiston teatteri Timo Taulon johdolla toteutti ”Äitee ja kilpasiskot” -näytelmän esitykset kesällä 2019 Lahden hiihtostadionin Karpalon kentällä. Esitykset saivat runsaasti kiinnostunutta yleisöä. Salpausselän kisoissa 2020 on tarkoitus esittää katkelmia kyseisestä näytelmästä. Myös Lahden kaupunginteatterin Karnevaali 2020 -teatteriesityksessä ohjaaja ja käsikirjoittaja Jemina Sillanpää on valinnut yhdeksi tarinalliseksi osaksi Siiri Rantasen.

Suomen naishiihtäjien majoitus Lahden Kartanon kansakoululla Lahden MM-kisoissa 1958. Takimmaisena Siiri Rantanen.
Kuva Erkki Halme/Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Naishiihdon legenda on ollut kiinnostava myös urheiluhistorian ja tutkimuksen näkökulmasta. FT Jaana Kari on tehnyt uraauurtavaa haastattelutyötä jo 2000-luvun alussa haastatellessaan Siiri Rantasta ja Lydia Widemania. Aineistoa Kari on hyödyntänyt Pro gradutyössään ”Naiseuden kuperkeikka – Lydia Widemanin ja Siiri Rantasen kokemuksia 1950-luvun naisurheilusta” sekä lisensiaattityössään ”Kaksi latua: Lydia Widemanin ja Siiri Rantasen omaelämäkerrallisia kokemuksia 1950-luvun naisurheilusta”. Ilman tätä arvokasta työtä emme enää saisi monipuolista kokonaiskuvaa naisten kilpahiihdon alkuvaiheista.

Siiri Rantanen oli päätähtenä yhteisessä urheiluhistoriallisessa seminaarissa, joka toteutettiin yhteistyössä Lahden kaupunginmuseon tutkimusyksikön, Kartanon ystävien ja Suomen urheiluhistoriallisen seuran kanssa elokuussa 2019. Seminaarissa FT Jaana Kari, FL Leena Laine ja FM Suvi Kuisma valottivat naisten kilpahiihdon historiaa eri näkökulmista. Lopuksi Timo Taulo haastatteli Siiri Rantasta ja Aino-Kaisa Saarista nostaen esille kummankin aikakauden haasteita ja ilonaiheita. 

Tuija Veirto haastattelee Siiri Rantasta Sisulla sankariksi -näyttelyn avajaisissa Hiihtomuseolla.
Kuva Eetu-Pekka Heiskanen/Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto

Naiskilpahiihdon uranuurtajan tarina kiinnostaa edelleen. Siiri Rantasesta on tekeillä dokumenttielokuva, jonka toteuttaa lahtelainen Promedia ja Jani Wallenius. Dokumenttia on tarkoitus esittää vuoden 2020 lopussa kaikkien lahtelaisten iloksi Kino Iiriksessä ja elokuva voi myös lähteä laajempaan levitykseen.

Siiri Rantanen oli ensimmäinen suomalainen patsaan saanut naisurheilija. Äiteen kunniaksi pytytetty näköisveistos hiihtää Lahden urheilukeskuksessa kesät talvet. Äiteen elämäkerta vielä puuttuu. Sen pitäisi olla monipuolisesti kohdettaan lähestyvä ja ymmärtää myös Äitee-ilmiötä. Hiihtomuseolla 10 vuotta sitten toteutettu näyttely ”Suomen naiset ladulla ja mäessä” kertoi yleisesti naisten hiihdon ja mäkihypynkin historiaa. Näyttelyteksteistä on tarkoitus toteuttaa täydennetty julkaisu, joka ilmestyy syksyllä 2020, mutta elämänkerta odottaa vielä kirjoittajaansa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Andelinin perhe – tarina sukualbumien sivuilta

Lahden museoiden kuvakokoelmiin on tullut sadan toimintavuoden aikana monen lahtelaisen suvun valokuvia, albumeja ja arkistoaineistoa. Kokonaisuuksia käsitellessä herää kysymys, miksi jonkin suvun kuvat ja asiakirjat ovat päätyneet museoon. Miksi niitä ei ole pidetty suvulla? Ensiksi on todettava, että on henkilöitä, jotka ovat tietoisesti halunneet lahjoittaa sukukuvansa museolle. On myös tapauksia, että aineisto on saattanut löytyä kiinteistökaupan jälkeen ullakolta ja uudet omistajat ovat lahjoittaneet tuntemattomien ihmisten kuvat museolle. Joskus suvun aineisto on saattanut jäädä henkilölle, jolla ei ole ollut jälkikasvua tai ylipäätään perijöitä tai testamenttia, jolloin omaisuus on mennyt valtiolle, minkä jälkeen henkilön kotikunta on voinut hakea osuutta perinnöstä itselleen. Tällä tavalla Lahden museoiden kokoelmiin on tullut esimerkiksi Martti Saksalan suvun valokuvia ja arkistoaineistoa. Neljäs vaihtoehto on, että vaikka perheettömällä henkilöllä on sukua, yhteys sukuun on v...

Maauimala mäkimontussa – Lahden oma erikoisuus

Lahden maauimalan tuleva kohtalo on puhututtanut kaupunkilaisia niin lehtien palstoilla kuin uimalan saunan lauteillakin. Alkukesästä uutisoitiin, että maauimala on vuonna 2024 auki mahdollisesti viimeistä kesää. Korjausvelkaa on kertynyt, eikä remontin rahoittamisesta tai tahtotilasta siihen ole tietoa.  Urheilukeskus on nykymuodossaan pitkälti 1970-luvun asussa. Maauimala otettiin mukaan Urheilukeskuksen yleissuunnitelmaan oikeastaan käytännön tarpeesta: Suurmäen mäkimonttu jouduttiin betonoimaan, jotta alueen pohjavedet pystyttiin paremmin suojelemaan. Näin syntyi harvinainen yhdistelmä mäkihyppyä ja uintia. Mäen alusta saatiin valmiiksi vuoden 1972 kisoihin, mutta maauimala avautui yleisölle 1974. Maauimalasta tuli Lahden ensimmäinen ja ainoa 50 metrin allas. 1980-luvun postikorttiin on kaupungintalon ja rautatieaseman lisäksi päätynyt hyppyrimäet ja maauimala. Kuva: Raimo Ketola/Laatukortti, Lahden museoiden kuvakokoelmat.  Maauimalan kohtalo on monisyinen juttu, johon li...

Maakuntamme mäkihyppy ja hyppyrimäet

Paksussa iittiläisessä sammalikossa Salpausselän pohjoisrinteessä heikosti erottuvalla tasanteella on joskus ollut vauhtimäen nokka. Edessä jyrkässä rinteessä avautuu – metsä. Lahden Betonin nokalta maisema näyttää hyvin erilaiselta: avoimelta ja hoidetuilta. Täällä ei näy tuomaritornia eikä katsomoita. Lahden urheilukeskus on nykyään ainoa aktiivinen mäkihyppypaikka Päijät-Hämeessä, mutta 60 vuotta sitten päijäthämäläinen saattoi harrastaa lajia omalla kylällä. Tälle iittiläiselle hyppyrille pääsi sukset olalla vaikka junalla Lahdesta. Sitikkalan seisakkeelta oli lyhyt matka kivuta Siperianmäen hiihtomajalle. Nykyisen Aurinkoladun hiihtäjät eivät välttämättä tiedäkään minkä talvilajin majalla pysähtyvät. Entisen hyppyrin nokkatasanne Iitin Sitikkalassa. Kuva Tiina Rekola 2023, Lahden museot. 1970-luvulla pelkästään Lahdessa oli 12 rakennettua kaupungin huoltamaa hyppyrimäkeä. Niiden lisäksi oli isompia ja pienempiä tösiä, jotka rakennettiin vaatimattomampaan mutta kaiketi yhtä tavoitt...