Siirry pääsisältöön

Konsepteja ja konkretiaa

TUIJA VERTAINEN, museopedagogi

Viime aikoina on ollut paljon suunniteltavaa. Mielessä pyörivät joskus hyvinkin abstraktit käsitteet ja konseptit. Ajattelua ja ymmärtämistä kuvaavien sanontojen taustat ovat sen sijaan usein varsin konkreettisia. 

Hämmennystä kuvataan joskus sanonnalla ”minulta menivät konseptit sekaisin”. Kouluaikojeni ainekirjoitustunneilla ymmärsin sen niin, että jos konseptipaperit – nuo ruudulliset, kahtia taitetut A3-arkit, joihin vedettiin viivoittimen avulla touhukkaasti neljän ruudun reunukset ennen kuin niiden ääreen pysähdyttiin miettimään lähes lopputunnin ajaksi – menevät sekaisin, ei lukija saa enää juonen päästä kiinni. Myöhemmin ajattelin, että konseptipaperin ’konsepti’ on juuri sitä paperin ääreen pysähtymistä: miettimistä, suunnittelemista, konseptointia. ’Konsepti’ tarkoittaa tässä yhteydessä paitsi suunnitelmaa, myös sen ensimmäistä luonnosta, puhtaaksikirjoittamatonta tekstiä. 

’Konseptin’ (lat. conceptus) merkitys on ’käsite’. Tämä ’käsi’-sanan johdannainen – joka esiintyy Elias Lönnrotilla 1863 – liittyy luonnollisesti ’käsittämiseen’. Suomen sanojen alkuperä -teoksessa valotetaan ’käsittää’-verbin merkityksen kehitystä: ’ottaa käsin kiinni’ → ’tarkastella käsissä olevaa, tehdä havaintoja’ → ’havaita, älytä, ymmärtää’. 

’Käsittäessämme’ jotakin siis ’ymmärrämme’ sen. Otamme sen käteen tarkasteltavaksi ja ympäröimme sen. Voimme verrata näitä ilmauksia muiden kielten samaa tarkoittaviin verbeihin: ranskan comprendre on asian mukaan ottamista. Englannin understand ja ruotsin förstår ilmaisevat asian suhteen tietyssä paikassa seisomista.

Taidemuseomaailmassa ’käsite’-sana esiintyy varsinkin käsitetaiteessa, englanniksi conceptual art. Sen kukoistuskausi oli 1960- ja 70-lukujen vaihteessa ja sen perinne vaikuttaa edelleen. Tate galleryn taidesanaston mukaan conceptual art -termi esiintyi ensimmäisen kerran suuntauksen luonnehdintana Sol LeWittin artikkelissa vuonna 1967. Artikkelin mukaan käsite- eli konseptuaalisessa taiteessa tärkeintä on teoksen idea tai konsepti (“In conceptual art the idea or concept is the most important aspect of the work”). 

Taidemuseomaailmassa törmää myös ’konsepti’-sanaan, jolla on nykyisin uudistusten yhteydessä muitakin merkityksiä kuin ’käsite’. ’Konsepti’ on tässä mielessä kattava, usein kaupallisiin yhteyksiin liittyvä toimintasuunnitelma ja -malli. Käsitteenä se on merkitykseltään enemmän kuin ’idea’. Konseptia on ideoinnin jälkeen voitu kokeilla, se on saatettu havaita hyväksi tai se on voinut tulla hylätyksi. Konseptia voi kehitellä edelleen kohti brändiä myöten valmista yritystä tai muuta tuotanto-organisaatiota.

Konsepti ja käsite ovat usein näkymättömissä olevia abstrakteja asioita, ajatuksia. Se mitä nähdään on ainetta, konkreettista materiaa. Englannin sana concrete merkitsee paitsi jotakin konkreettista, myös betonia. Se taas on suosittu rakennusmateriaali, joka sopii nykyaikaiseen taidemuseokonseptiin. 

Liisa Ruusuvaaran betoninen Kukkatervehdys vuodelta 1973 Lahden kaupunginsairaalan edustalla.
Kuva Tiina Rekola/Lahden museot.


Lähteet:
Koukkunen, Kalevi 1990. Atomi ja missi. Vierassanojen etymologinen sanakirja. WSOY, Porvoo.
Piehl, Aino 1993. ”Konseptit sekaisin”, Kielikello 4/1993. www.kielikello.fi
Itkonen, Erkki (päätoim.) 2012. Suomen sanojen alkuperä etymologinen sanakirja. SKS, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Vantaa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maauimala mäkimontussa – Lahden oma erikoisuus

Lahden maauimalan tuleva kohtalo on puhututtanut kaupunkilaisia niin lehtien palstoilla kuin uimalan saunan lauteillakin. Alkukesästä uutisoitiin, että maauimala on vuonna 2024 auki mahdollisesti viimeistä kesää. Korjausvelkaa on kertynyt, eikä remontin rahoittamisesta tai tahtotilasta siihen ole tietoa.  Urheilukeskus on nykymuodossaan pitkälti 1970-luvun asussa. Maauimala otettiin mukaan Urheilukeskuksen yleissuunnitelmaan oikeastaan käytännön tarpeesta: Suurmäen mäkimonttu jouduttiin betonoimaan, jotta alueen pohjavedet pystyttiin paremmin suojelemaan. Näin syntyi harvinainen yhdistelmä mäkihyppyä ja uintia. Mäen alusta saatiin valmiiksi vuoden 1972 kisoihin, mutta maauimala avautui yleisölle 1974. Maauimalasta tuli Lahden ensimmäinen ja ainoa 50 metrin allas. 1980-luvun postikorttiin on kaupungintalon ja rautatieaseman lisäksi päätynyt hyppyrimäet ja maauimala. Kuva: Raimo Ketola/Laatukortti, Lahden museoiden kuvakokoelmat.  Maauimalan kohtalo on monisyinen juttu, johon li...

Mukana museossa – Birgitta Stjernvall-Järvi Lahden museoiden muistoissa

Birgitta Stjernvall-Järvi kuoli 80-vuotiaana 10.6.2024. Hän oli syntynyt 1.4.1944 Sysmän Virtaan Vanhankartanon tyttärenä. Birgitta Stjernvall kirjoitti ylioppilaaksi Salpausselän yhteiskoulun ensimmäisen ylioppilasvuosikerran mukana vuonna 1964 ja valmistui kaksi vuotta myöhemmin kansakoulunopettaksi Helsingin opettajakorkeakoulusta. Birgitta Stjernvall-Järvi oli monin tavoin mukana museossa. Birgitta Sjernvall-Järvi 1960-luvun alussa. Lahden museoiden kuvakokoelmat. Opiskellessaan Birgitta sai tilaisuuden mukavaan sivutoimeen. Hänestä tuli televisiokuuluttaja, yksi alan pioneereista. Taikalaatikon kaunottaret olivat vielä 1960-luvulla suuri ihailun kohde. Tv-illan päätteeksi kuuluttajan lausuma ”Hyvää yötä” kuulosti henkilökohtaiselta ja turvalliselta. Television varhaisvuosista saakka lastenohjelmat olivat merkittävä osa ohjelmistoa, kuten voimme Radio- ja tv-museon perusnäyttelyssä oppia. Oli tietenkin tärkeää naulita kansa vastaanotinten ääreen ja totuttaa katsojat pienestä...

Andelinin perhe – tarina sukualbumien sivuilta

Lahden museoiden kuvakokoelmiin on tullut sadan toimintavuoden aikana monen lahtelaisen suvun valokuvia, albumeja ja arkistoaineistoa. Kokonaisuuksia käsitellessä herää kysymys, miksi jonkin suvun kuvat ja asiakirjat ovat päätyneet museoon. Miksi niitä ei ole pidetty suvulla? Ensiksi on todettava, että on henkilöitä, jotka ovat tietoisesti halunneet lahjoittaa sukukuvansa museolle. On myös tapauksia, että aineisto on saattanut löytyä kiinteistökaupan jälkeen ullakolta ja uudet omistajat ovat lahjoittaneet tuntemattomien ihmisten kuvat museolle. Joskus suvun aineisto on saattanut jäädä henkilölle, jolla ei ole ollut jälkikasvua tai ylipäätään perijöitä tai testamenttia, jolloin omaisuus on mennyt valtiolle, minkä jälkeen henkilön kotikunta on voinut hakea osuutta perinnöstä itselleen. Tällä tavalla Lahden museoiden kokoelmiin on tullut esimerkiksi Martti Saksalan suvun valokuvia ja arkistoaineistoa. Neljäs vaihtoehto on, että vaikka perheettömällä henkilöllä on sukua, yhteys sukuun on v...