Konsepteja ja konkretiaa

TUIJA VERTAINEN, museopedagogi

Viime aikoina on ollut paljon suunniteltavaa. Mielessä pyörivät joskus hyvinkin abstraktit käsitteet ja konseptit. Ajattelua ja ymmärtämistä kuvaavien sanontojen taustat ovat sen sijaan usein varsin konkreettisia. 

Hämmennystä kuvataan joskus sanonnalla ”minulta menivät konseptit sekaisin”. Kouluaikojeni ainekirjoitustunneilla ymmärsin sen niin, että jos konseptipaperit – nuo ruudulliset, kahtia taitetut A3-arkit, joihin vedettiin viivoittimen avulla touhukkaasti neljän ruudun reunukset ennen kuin niiden ääreen pysähdyttiin miettimään lähes lopputunnin ajaksi – menevät sekaisin, ei lukija saa enää juonen päästä kiinni. Myöhemmin ajattelin, että konseptipaperin ’konsepti’ on juuri sitä paperin ääreen pysähtymistä: miettimistä, suunnittelemista, konseptointia. ’Konsepti’ tarkoittaa tässä yhteydessä paitsi suunnitelmaa, myös sen ensimmäistä luonnosta, puhtaaksikirjoittamatonta tekstiä. 

’Konseptin’ (lat. conceptus) merkitys on ’käsite’. Tämä ’käsi’-sanan johdannainen – joka esiintyy Elias Lönnrotilla 1863 – liittyy luonnollisesti ’käsittämiseen’. Suomen sanojen alkuperä -teoksessa valotetaan ’käsittää’-verbin merkityksen kehitystä: ’ottaa käsin kiinni’ → ’tarkastella käsissä olevaa, tehdä havaintoja’ → ’havaita, älytä, ymmärtää’. 

’Käsittäessämme’ jotakin siis ’ymmärrämme’ sen. Otamme sen käteen tarkasteltavaksi ja ympäröimme sen. Voimme verrata näitä ilmauksia muiden kielten samaa tarkoittaviin verbeihin: ranskan comprendre on asian mukaan ottamista. Englannin understand ja ruotsin förstår ilmaisevat asian suhteen tietyssä paikassa seisomista.

Taidemuseomaailmassa ’käsite’-sana esiintyy varsinkin käsitetaiteessa, englanniksi conceptual art. Sen kukoistuskausi oli 1960- ja 70-lukujen vaihteessa ja sen perinne vaikuttaa edelleen. Tate galleryn taidesanaston mukaan conceptual art -termi esiintyi ensimmäisen kerran suuntauksen luonnehdintana Sol LeWittin artikkelissa vuonna 1967. Artikkelin mukaan käsite- eli konseptuaalisessa taiteessa tärkeintä on teoksen idea tai konsepti (“In conceptual art the idea or concept is the most important aspect of the work”). 

Pekka Syrjälän epoksihartsiveistos Ruma vuodelta 1999 keskustelee perinteisten taidekäsitysten kanssa.
Lahden taidemuseo. Kuva Tiina Rekola/Lahden museot.

Taidemuseomaailmassa törmää myös ’konsepti’-sanaan, jolla on nykyisin uudistusten yhteydessä muitakin merkityksiä kuin ’käsite’. ’Konsepti’ on tässä mielessä kattava, usein kaupallisiin yhteyksiin liittyvä toimintasuunnitelma ja -malli. Käsitteenä se on merkitykseltään enemmän kuin ’idea’. Konseptia on ideoinnin jälkeen voitu kokeilla, se on saatettu havaita hyväksi tai se on voinut tulla hylätyksi. Konseptia voi kehitellä edelleen kohti brändiä myöten valmista yritystä tai muuta tuotanto-organisaatiota.

Konsepti ja käsite ovat usein näkymättömissä olevia abstrakteja asioita, ajatuksia. Se mitä nähdään on ainetta, konkreettista materiaa. Englannin sana concrete merkitsee paitsi jotakin konkreettista, myös betonia. Se taas on suosittu rakennusmateriaali, joka sopii nykyaikaiseen taidemuseokonseptiin. 

Liisa Ruusuvaaran betoninen Kukkatervehdys vuodelta 1973 Lahden kaupunginsairaalan edustalla.
Kuva Tiina Rekola/Lahden museot.

Lähteet:

Koukkunen, Kalevi 1990. Atomi ja missi. Vierassanojen etymologinen sanakirja. WSOY, Porvoo.

Piehl, Aino 1993. ”Konseptit sekaisin”, Kielikello 4/1993. www.kielikello.fi

Itkonen, Erkki (päätoim.) 2012. Suomen sanojen alkuperä etymologinen sanakirja. SKS, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Vantaa.