14.9.2017

Radiomastot 90 vuotta - seuraa livenä Twitterissä!

TIIA TIAINEN, näyttelypäällikkö

Lahden radiomastoja alettiin rakentaa tasan 90 vuotta sitten. Urakka alkoi 14. syyskuuta 1927 pystyttämällä ensimmäinen apumastoa, jonka avulla varsinaisia mastoristikoita alettiin nostaa pystyyn. Jo syyskuun alussa oli asemarakennuksen rakentaminen lähtenyt hyvin käyntiin. Valmistelevia töitä oli tehty etukäteen - mäen laella oli suoritettu puuston kaatamista sekä kivien poistamista mastojen alta. Rakennustyömaata oli valvomassa asemapäällikkö Erkki A. Liuksiala. Hän muistelee tuolloin päivätyssä päiväkirjamerkinnässään: ”Vaikka vastustakin oli, tuntuu urakka herättävän kiinnostustakin kaupunkilaisten kesken”.

Asemapäällikkö Erkki A. Liuksiala kuvassa keskellä. Kuva: Lahden
kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Mastojen pystytystyötä Lahden Selänmäelle tuli valvomaan saksalaiset herrat Frans Trojan ja Paul Nicolai. Vaikka työnjohto oli ulkomaalaista, mastomiehiksi pestautui vain suomalaisia miehiä. Työmaa kiinnosti laajalti, tosin osa kääntyi jo aseman porteilta takaisin kuultuaan työmaan jatkuvan 150 metrin korkeuteen. Syksyn edetessä 1927 Liuksialan päiväkirjasta käy ilmi kuinka aamu- ja iltapäivät hyytävine lämpötiloineen sekä räntäsateineen olivat välillä mahdottomia mastojen rakentamiseen. ”On mennyt sisähommiksi viime päivät”, toteaa Liuksiala lakonisesti päiväkirjassaan kun talvi tekee tuloaan ja estää mastotyöt.  Hämmästyttävää kuitenkin on, että nämä kaksi aikanaan Suomen korkeimmat rakennelmat saatiin valmiiksi vain kolmen kuukauden aikana. Sumun hälvetessä aamulla 26.11.1927 lahtelaiset näkevät mastot valmiina.

Läntisen radiomaston pystyttäminen alkamassa. Kuva: Lahden
kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Majesteetilliset mastot olivat 150 metriä korkeina rakennelmina suuri muutos Lahden kaupungin silhuettiin. Niihin tarvitut 120 tonnin painoiset teräselementit tilattiin saksalaiselta Lehmann & Co:lta. Lähetinkoneisto tilattiin Telefunkenin tehtaalta. Elementit tuotiin Suomeen laivalla, Lahteen ne saapuivat rautateitse. Viimeinen matka Selänmäelle, nykyiselle Radiomäelle, mastojen pystytyspaikalle tapahtui suurin osin hevospelillä, sillä tuon ajan kuorma-autot eivät jaksaneet viedä rautalasteja mäkeä ylös. Koska työmaa oli hyvin erikoislaatuinen muihin aikalaisiinsa verrattuna Suomessa, sattui työssä monenlaisia hankaluuksia. Näihin sattumuksiin ja aikamatkalle 90 vuoden taakse pääsee Radio- ja tv-museo Mastolan kokoelmissa olevan asemapäällikön Liuksialan päiväkirjan avulla. Päiväkirjan merkintöjä sekä siihen liittyviä valokuvia on poimittu Twitteriin kaiken kansan nähtäviksi ja iloksi. Seuraa radiomastojen rakentumista päivä päivältä – 90 vuotta sitten!

twitter.com/radiomastot

8.9.2017

Esiliinoja ja eksotiikkaa

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija

Lahdessa Rauhankadun ja Harjukadun kulmassa sijaitsee entinen tehdasrakennus, jonka historiassa on parhaillaan alkamassa uusi vaihe. Tontin asemakaavamuutos on vahvistettu kesällä 2016, ja sen myötä vanha teollisuuskiinteistö muutetaan asunnoiksi. Jo purku-uhankin alla käväissyt talo säilyy. Teollisuushistorian ja kaupunkikuvan ohella tallentuu myös merkittävää henkilöhistoriaa.

Harjukadun ja Rauhankadun kulmassa sijaitseva tehdas on arvokas rakennus-
historiallinen muisto ajalta, jolloin kaupunkikeskustoissa vielä harjoitettiin 
teollisuutta. Kuva: Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto

Tiukkailmeisen harmaan kolossin taustalla on poikkeuksellisen värikäs ja sananmukaisesti eksoottinen elämäntarina. Tehtaan omisti Evald Virtanen, ennakkoluuloton, yltiöpäinenkin liikemies.

Virtanen päätyi tehtailijaksi äitinsä Helmi Virtasen jalanjäljissä. Äiti-Virtasen vuonna 1895 perustama pieni ompelimo, Lahden Paita- ja Esiliinatehdas kasvoi 1920-luvulle tultaessa Suomen suurimmaksi ja moderneimmaksi alan yritykseksi. Seuraavalla vuosikymmenellä Helmi Virtanen joutui luopumaan laman nujertamasta tehtaastaan, mutta perusti sitten, 70-vuotiaana, uuden yrityksen, Oy Paitavalmisteen. Siitäkin tuli menestys.

Vuonna 1900 Helmi Virtanen oli synnyttänyt lahtelaisen saunan maalattialle lapsen, joka sai nimekseen Evald. Poika näyttää olleen altis hakeutumaan seikkailuihin. 23-vuotiaana hän liittyi ilmeisesti juovuspäissään muukalaislegioonaan, josta äiti sai hänet vuoden palveluksen jälkeen pelastetuksi pestaamalla avustajat hoitamaan paon.

Tämän jälkeen Helmi Virtanen lahjoitti pojalleen maatilan Orimattilasta. Evald Virtanen avioitui, sai kaksi lasta ja yritti harjoittaa maataloutta. Eräänä iltana hän pyysi rahaa vaimoltaan, kertoi ostavansa junalipun Lahteen eikä palaisi enää koskaan.

Evald Virtanen päätti ryhtyä tehtailijaksi. Hän perusti vuonna 1933 äitinsä avulla yrityksen, Uuden Paita- ja Esiliinatehtaan. Materiaalien hankinta oli pulavuosina vaikeaa, mutta Virtanen keksi suunnata Japaniin, josta sai hyvää puuvillaa. Hän osti miljoona metriä kangasta. Ja koska kauppa tapahtui ilman välikäsiä, oli se myös edullinen. Firma alkoi kasvaa. Sodan alla Virtanen muutti yrityksensä nimen Evald Virtanen Oy:ksi ja hankki aikaisempaa isommat toimitilat Rauhankatu 2:sta. Tehdas työllisti yli sata ihmistä.

Tarkoituksenmukaisen vähäeleinen arkkitehtuuri liittää tehdasrakennuksen 
taitavasti ruutuasemakaavan ja ympäröivien asuinkortteleiden sisään. 
Kuva: Rakennusvalvonnan arkisto, Lahden tekninen ja ympäristötoimiala

Myötätuuli jatkui sodan jälkeen, sillä vanhat yhteydet Japaniin toimivat. Vähitellen Virtanen kehitti yhteyksiä myös Koreaan ja Kiinaan. Bisnes vaati kymmeniä ja taas kymmeniä matkoja Kaukoitään, mutta itäinen kulttuuri veti muutenkin puoleensa. Virtanen kääntyi buddhalaiseksi. Vuonna 1950 valmistui Nastolan Mäkelään kaunis omakotitalo, josta tuli tehtailijan itämaisen huonekalu- ja taidekokoelman tyyssija. Talon itämaisvaikutteinen puisto oli hänen silmäteränsä.

Evald Virtasen metsäpuiston itämaista tunnelmaa Nastolan Mäkelässä. 
Kuva: Päivi Siikaniemi

Nastolan-talon suunnitteli Unto Ojonen, Evald Virtasen luottoarkkitehti. Ojosen käsialaa olivat myös Rauhankadun ja Harjukadun kulmauksen tehdaskiinteistön lukuisat laajennukset. Kun keskustatontin rajat tulivat vastaan, toiminta siirtyi Niemeen, ja Ojonen sai jälleen piirtääkseen uudet teollisuustilat. Yrittäjän ja suunnittelijan yhteistyö on mielenkiintoinen kappale lahtelaista arkkitehtuurihistoriaa.

Arkkitehti Unto Ojonen oli detaljitaituri: Evald Virtasen 
linjakas monogrammi teollisuustalon Rauhankadun 
puoleisessa sisäänkäynnissä. Kuva: Raimo Niskanen
Virtasen yritys kaatui 1990-luvun alun lamaan. Hän itse oli jo luopunut sen johdosta jälkeläistensä hyväksi ja matkusteli maailmalla perustamansa, niin ikään tekstiilikauppaa harjoittavan Nari Tradingin asioissa. 90-vuotiaan tehtailijan kiehtova ura päättyi lopulta Frankfurtin vaatemessuilla.

Lähteet: 
Hiilamo, Heikki 2014. ”Niemenkatu 73 ja muita muistikuvia lahtelaisesta vaatetusalan yrittäjästä”.  Lahden paikka, Lahden paikat. Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 2014. Lahti.
Vihola, Teppo 1996. Lahden historia 3. Lahden talouselämän historia. Jyväskylä.