Siirry pääsisältöön

Strassi ja siluetti - ranskalaisia nimiä Historiallisen museon kokoelmista

TUIJA VERTAINEN, amanuenssi

Harrastan etymologista aarteenetsintää. Minun tapauksessani siihen kuuluu kulttuurihistoriallisten museoiden kokoelmien tutkailua tavoitteena löytää esineitä, joiden suomenkielisillä nimityksillä on ranskalainen alkuperä. Tällä kertaa löysin parhaillaan remontissa olevan Lahden historiallisen museon aarrekammiosta strassikoruja ja siluettikuvia – näidenkin esineiden nimet juontavat juurensa tunnettuihin ranskalaisiin henkilöihin.

Olipa kerran kuningas Ludvig XV:nnellä (1710–1774) kultaseppä nimeltä Georges Frédéric Strass (1701–1773). Samaisen kuninkaan alaisuudessa työskenteli Étienne de Silhouette (1709–1767), joka oli raha-asioista vastaava ministeri.

Strass keksi 1700-luvun puolivälissä menetelmän edullisten kristallikorujen valmistamiseksi. Siihen saakka ylellisissä kuninkaan ja varakkaan aateliston koruissa olivat kimallelleet vain jalokivet. Suunnittelijaltaan nimensä saaneet strassikorut säihkyvät muodissa vielä tänäkin päivänä.

Silhouetten nimen tarina on toisenlainen. Aluksi rahaministeri Silhouetten, joka oli myös tuottelias ja maineikas valistusfilosofi, ehdotukset maan talousahdingon ratkaisemiseksi ja uusien verojen perustamiseksi saivat innostuneen vastaanoton. Kun hän alkoi esittää veroa rikkaimpien erikoisoikeuksille ja ylellisyystavaroille – kenties juuri jalokiville – hänen suosionsa aateliston keskuudessa romahti. Tämän jälkeen sanonnalla à la Silhouette, Silhouetten tapaan, tarkoitettiin kaikkea keskeneräistä tai lyhytkestoista, kuten hänen uransa hovin palveluksessa. Silhouetten ministerikausi kesti vain vuoden 1759 maaliskuusta marraskuuhun.

Arndt Johan von Hausenin siluettikuva. Lahden historiallinen museo.
Kuva Tiina Rekola/Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Sanottiin, että Silhouetten ajama verokuuri olisi tuottanut niin kapealinjaisen siluetin, että housuissa ei olisi ollut lainkaan taskuja – koska niihin ei olisi ollut enää varaa laittaa rahaa. À la Silhouette -ilmauksella viitattiin myös tuolloin muodissa olleisiin luonnosmaisiin muotokuvapiirroksiin, joita hänen itsensä tiedettiin harrastavan. Myöhemmin siluetti vakiintui tarkoittamaan leikattuja varjokuvia, yleensä sivukuvaa tai vartalon ääriviivoja. 

Toinen ajoi maan talouden parantamiseksi ylellisyysveroa ja sai osakseen naurua. Toinen loi edelleen suositun, edullisen vaihtoehdon ylellisille timanteille. Muutama vuosikymmen heidän aikansa jälkeen Ranskan vallankumous mullisti niin heidän vaikutuspiirinsä – kuninkaan hovin – kuin satoja vuosia vallalla olleen yhteiskuntajärjestyksen. Heidän nimensä ovat jääneet elämään, vaikka itse henkilöitä ei aina muistetakaan kun puhutaan strassikoruista tai silueteista. 

PS: Emil Cedercreutzin nimikkomuseo Harjavallassa esittelee Cedercreutzin siluettitaidetta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Andelinin perhe – tarina sukualbumien sivuilta

Lahden museoiden kuvakokoelmiin on tullut sadan toimintavuoden aikana monen lahtelaisen suvun valokuvia, albumeja ja arkistoaineistoa. Kokonaisuuksia käsitellessä herää kysymys, miksi jonkin suvun kuvat ja asiakirjat ovat päätyneet museoon. Miksi niitä ei ole pidetty suvulla? Ensiksi on todettava, että on henkilöitä, jotka ovat tietoisesti halunneet lahjoittaa sukukuvansa museolle. On myös tapauksia, että aineisto on saattanut löytyä kiinteistökaupan jälkeen ullakolta ja uudet omistajat ovat lahjoittaneet tuntemattomien ihmisten kuvat museolle. Joskus suvun aineisto on saattanut jäädä henkilölle, jolla ei ole ollut jälkikasvua tai ylipäätään perijöitä tai testamenttia, jolloin omaisuus on mennyt valtiolle, minkä jälkeen henkilön kotikunta on voinut hakea osuutta perinnöstä itselleen. Tällä tavalla Lahden museoiden kokoelmiin on tullut esimerkiksi Martti Saksalan suvun valokuvia ja arkistoaineistoa. Neljäs vaihtoehto on, että vaikka perheettömällä henkilöllä on sukua, yhteys sukuun on v...

Maakuntamme mäkihyppy ja hyppyrimäet

Paksussa iittiläisessä sammalikossa Salpausselän pohjoisrinteessä heikosti erottuvalla tasanteella on joskus ollut vauhtimäen nokka. Edessä jyrkässä rinteessä avautuu – metsä. Lahden Betonin nokalta maisema näyttää hyvin erilaiselta: avoimelta ja hoidetuilta. Täällä ei näy tuomaritornia eikä katsomoita. Lahden urheilukeskus on nykyään ainoa aktiivinen mäkihyppypaikka Päijät-Hämeessä, mutta 60 vuotta sitten päijäthämäläinen saattoi harrastaa lajia omalla kylällä. Tälle iittiläiselle hyppyrille pääsi sukset olalla vaikka junalla Lahdesta. Sitikkalan seisakkeelta oli lyhyt matka kivuta Siperianmäen hiihtomajalle. Nykyisen Aurinkoladun hiihtäjät eivät välttämättä tiedäkään minkä talvilajin majalla pysähtyvät. Entisen hyppyrin nokkatasanne Iitin Sitikkalassa. Kuva Tiina Rekola 2023, Lahden museot. 1970-luvulla pelkästään Lahdessa oli 12 rakennettua kaupungin huoltamaa hyppyrimäkeä. Niiden lisäksi oli isompia ja pienempiä tösiä, jotka rakennettiin vaatimattomampaan mutta kaiketi yhtä tavoitt...

Päijät-Hämeen kulttuuriympäristöselvitys 2024

Jyrängönkosken ympäristö Heinolassa. Kuva Tiina Rekola, Lahden museot. Päijät-Hämeen maakunnallinen rakennetun kulttuuriympäristön selvitys on nyt päivitetty, aiempi selvitys oli laadittu vuonna 2006 (Wager 2006). Selvityksessä määriteltiin maakunnallisesti arvokkaita rakennettuja kulttuuriympäristöjä 210 kpl ja maisema-alueita 100 kpl. Kokonaisuudessaan kulttuuriympäristöselvitys käsittää rakennetun ympäristön, kulttuurimaiseman, perinnemaiseman ja muinaisjäännökset. Selvityksen laatiminen on iso työ — ajallisesti, topografisesti ja teemallisesti. Mikä selvitys on ja miksi se on tehty? Maakunnallisesti merkityksellisten alueiden lähtökohtana pidetään valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä (RKY 2009) . Sanahirviö ei kerro ajattelematta paljoakaan. Mutta mietitäänpä. Merkittävällä tarkoitetaan arvokasta ja merkityksellistä, sellaista, jonka ei haluttaisi katoavan. Merkittävä kohde tai alue voi olla monella tapaa arvokas. Se voi olla hyvinkin tavanomainen mutta...