Strassi ja siluetti - ranskalaisia nimiä Historiallisen museon kokoelmista

TUIJA VERTAINEN, amanuenssi

Harrastan etymologista aarteenetsintää. Minun tapauksessani siihen kuuluu kulttuurihistoriallisten museoiden kokoelmien tutkailua tavoitteena löytää esineitä, joiden suomenkielisillä nimityksillä on ranskalainen alkuperä. Tällä kertaa löysin parhaillaan remontissa olevan Lahden historiallisen museon aarrekammiosta strassikoruja ja siluettikuvia – näidenkin esineiden nimet juontavat juurensa tunnettuihin ranskalaisiin henkilöihin.

Olipa kerran kuningas Ludvig XV:nnellä (1710–1774) kultaseppä nimeltä Georges Frédéric Strass (1701–1773). Samaisen kuninkaan alaisuudessa työskenteli Étienne de Silhouette (1709–1767), joka oli raha-asioista vastaava ministeri.

Strass keksi 1700-luvun puolivälissä menetelmän edullisten kristallikorujen valmistamiseksi. Siihen saakka ylellisissä kuninkaan ja varakkaan aateliston koruissa olivat kimallelleet vain jalokivet. Suunnittelijaltaan nimensä saaneet strassikorut säihkyvät muodissa vielä tänäkin päivänä.

Silhouetten nimen tarina on toisenlainen. Aluksi rahaministeri Silhouetten, joka oli myös tuottelias ja maineikas valistusfilosofi, ehdotukset maan talousahdingon ratkaisemiseksi ja uusien verojen perustamiseksi saivat innostuneen vastaanoton. Kun hän alkoi esittää veroa rikkaimpien erikoisoikeuksille ja ylellisyystavaroille – kenties juuri jalokiville – hänen suosionsa aateliston keskuudessa romahti. Tämän jälkeen sanonnalla à la Silhouette, Silhouetten tapaan, tarkoitettiin kaikkea keskeneräistä tai lyhytkestoista, kuten hänen uransa hovin palveluksessa. Silhouetten ministerikausi kesti vain vuoden 1759 maaliskuusta marraskuuhun.

Arndt Johan von Hausenin siluettikuva. Lahden historiallinen museo.
Kuva Tiina Rekola/Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Sanottiin, että Silhouetten ajama verokuuri olisi tuottanut niin kapealinjaisen siluetin, että housuissa ei olisi ollut lainkaan taskuja – koska niihin ei olisi ollut enää varaa laittaa rahaa. À la Silhouette -ilmauksella viitattiin myös tuolloin muodissa olleisiin luonnosmaisiin muotokuvapiirroksiin, joita hänen itsensä tiedettiin harrastavan. Myöhemmin siluetti vakiintui tarkoittamaan leikattuja varjokuvia, yleensä sivukuvaa tai vartalon ääriviivoja. 

Toinen ajoi maan talouden parantamiseksi ylellisyysveroa ja sai osakseen naurua. Toinen loi edelleen suositun, edullisen vaihtoehdon ylellisille timanteille. Muutama vuosikymmen heidän aikansa jälkeen Ranskan vallankumous mullisti niin heidän vaikutuspiirinsä – kuninkaan hovin – kuin satoja vuosia vallalla olleen yhteiskuntajärjestyksen. Heidän nimensä ovat jääneet elämään, vaikka itse henkilöitä ei aina muistetakaan kun puhutaan strassikoruista tai silueteista. 

PS: Emil Cedercreutzin nimikkomuseo Harjavallassa esittelee Cedercreutzin siluettitaidetta.

Kommentit