Siirry pääsisältöön

Juliste, tapahtuman syntymätodistus

HANNA SUIHKO, tutkija

Olen Hanna Suihko, Julistemuseon pitkäaikaisen tutkijan Kari Savolaisen manttelin perijä. Olen taustaltani taidehistorioitsija ja teollinen muotoilija ja työskentelin ennen Lahteen tuloani museoalalla Helsingin museoissa. Olen kuitenkin alun perin Lahesta. Lahden julistemuseon tutkijana olen toiminut nyt parisen vuotta ja hyppäsin käytännössä melkein suoraan liikkuvaan junaan tähän työhön tullessani: tänä kesänä Taidemuseossa esillä olevan Lahden 20. kansainvälisen julistetriennalen järjestelyt alkoivat jo puolitoista vuotta sitten, alkuvuodesta 2016.

Kuva: Tiina Rekola/Lahden museot

Lahden julistemuseo on valtakunnallisesti tunnettu erikoismuseo, mutta Lahden julistetriennale tunnetaan ympäri maailman. Vuonna 1975 järjestetyn ensimmäisen Lahden kansainvälisen julistebiennalen jälkeen katselmus on kokenut monenlaisia muutoksia. Esimerkiksi ympäristöjulisteiden sarja on ollut mukana Lahden kansainvälisessä julistetriennalessa vuodesta 1995 lähtien. Sarja perustettiin ympäristöministeriön entisen kansliapäällikön Lauri Tarastin aloitteesta. Ministeri Tarasti on edelleen henkilökohtaisesti mukana järjestämässä ympäristöjulistesarjaa. Sarjan voittajalle jaetaan 3000 euron suuruinen Lauri Tarasti Prix. Merkittävä muutos tapahtui myös vuonna 2011, kun vuorovuosin järjestetty julistebiennale muuttui kolmen vuoden välein järjestettäväksi julistetriennaleksi.

Kuva: Tiina Rekola/Lahden museot

Tänä vuonna otettiin ensimmäistä kertaa Lahden julistetriennalen historiassa käyttöön pieni rekisteröitymismaksu. Triennalen järjestelytoimikunta jännitti hiukan, kuinka maksullisuus otetaan vastaan. Ilmoittautumisia tuli hiukan edelliskertaa vähemmän, mutta pudotus ei onneksi kuitenkaan ollut mitenkään merkittävä. Sähköisessä muodossa toteutettu rekisteröityminen päättyi 15.12.2016. Määräaikaan mennessä ehdolle saapui 2100 julistetta noin 700 suunnittelijalta 60 maasta ympäri maailmaa. Kilpailutoimikunta valitsi näistä ehdokkaista näyttelyyn mukaan 345 julistetta 33 maasta. Erityisesti Kiina, Japani, Puola, Saksa, Sveitsi ja Iran ovat tämän vuoden näyttelyssä vahvasti edustettuina. Näissä maissa graafisella muotoilulla ja julistesuunnittelulla on muutenkin pitkä ja vahva traditio, julisteet ovat upeita ja painojälki vaikkapa iranilaisissa silkkipainetuissa julisteissa todella kaunis.

Muutoksia julistetriennalen järjestelyissä on siis vuosien varrella tapahtunut, mutta muuttumattomana on pysynyt triennalen korkea laatu. Mukaan on joka vuosi saatu erittäin korkeatasoinen valikoima julistetaiteen uusimpia teoksia maailman parhailta tekijöiltä kymmenistä maista, niin myös tänä vuonna. Julistetriennalen avajaisissa 8.6.2017 tuntui kuin olisi Sodankylän elokuvajuhlilla, avajaisiin kun saapuu perinteisesti isolla joukolla graafisia suunnittelijoita maailman joka kolkalta. He olivat kaikki tulleet avajaisiin iloisella ja rennolla mielellä toisiaan tapaamaan ja juhlimaan viimeisimmän julistesuunnittelun saavutuksia.

Kuva: Tiina Rekola/Lahden museot

Monesti pohditaan, onko juliste enää ajankohtainen tapa tiedottaa. Ovatko sähköiset mediat ajaneet perinteisen painetun julisteen ohi? Suunnittelijat itse ovat vahvasti toista mieltä:

Julisteet ovat graafisen suunnittelun ilmiö, joka on ollut monta vuotta käytännöllisesti katsoen pyhä kaikille suunnittelijoille. Tämä arvostettu ala herättää heissä erityisen halun ryhtyä julistesuunnittelijaksi. Muut graafisen suunnittelun alat eivät oletettavasti tarjoa samoja mahdollisuuksia saada julkisuutta ja tulla palkituksi kuin julistesuunnittelu.

Vaikka median muuttumisesta johtuen julisteet eivät ole enää yhtä paljon käytössä kuin aikaisemmin eikä yleisö näe niitä yhtä usein, mitään tapahtumaa tai näyttelyä ei voi vieläkään mainostaa kunnolla ilman julistetta.

Julisteet ovat taide- ja kulttuuritapahtumien sekä poliittisten tapahtumien syntymätodistuksia ja iloitsen siitä, että Lahden kaltainen aito julistetriennaali on edelleen suosittu ja pitää esillä julisteita ja niiden suunnittelijoita.”

Parisa Tashakori, Iran
Kansainvälisen tuomariston puheenjohtaja
Lahden 20. kansainvälinen julistetriennale 2017

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maauimala mäkimontussa – Lahden oma erikoisuus

Lahden maauimalan tuleva kohtalo on puhututtanut kaupunkilaisia niin lehtien palstoilla kuin uimalan saunan lauteillakin. Alkukesästä uutisoitiin, että maauimala on vuonna 2024 auki mahdollisesti viimeistä kesää. Korjausvelkaa on kertynyt, eikä remontin rahoittamisesta tai tahtotilasta siihen ole tietoa.  Urheilukeskus on nykymuodossaan pitkälti 1970-luvun asussa. Maauimala otettiin mukaan Urheilukeskuksen yleissuunnitelmaan oikeastaan käytännön tarpeesta: Suurmäen mäkimonttu jouduttiin betonoimaan, jotta alueen pohjavedet pystyttiin paremmin suojelemaan. Näin syntyi harvinainen yhdistelmä mäkihyppyä ja uintia. Mäen alusta saatiin valmiiksi vuoden 1972 kisoihin, mutta maauimala avautui yleisölle 1974. Maauimalasta tuli Lahden ensimmäinen ja ainoa 50 metrin allas. 1980-luvun postikorttiin on kaupungintalon ja rautatieaseman lisäksi päätynyt hyppyrimäet ja maauimala. Kuva: Raimo Ketola/Laatukortti, Lahden museoiden kuvakokoelmat.  Maauimalan kohtalo on monisyinen juttu, johon li...

Mukana museossa – Birgitta Stjernvall-Järvi Lahden museoiden muistoissa

Birgitta Stjernvall-Järvi kuoli 80-vuotiaana 10.6.2024. Hän oli syntynyt 1.4.1944 Sysmän Virtaan Vanhankartanon tyttärenä. Birgitta Stjernvall kirjoitti ylioppilaaksi Salpausselän yhteiskoulun ensimmäisen ylioppilasvuosikerran mukana vuonna 1964 ja valmistui kaksi vuotta myöhemmin kansakoulunopettaksi Helsingin opettajakorkeakoulusta. Birgitta Stjernvall-Järvi oli monin tavoin mukana museossa. Birgitta Sjernvall-Järvi 1960-luvun alussa. Lahden museoiden kuvakokoelmat. Opiskellessaan Birgitta sai tilaisuuden mukavaan sivutoimeen. Hänestä tuli televisiokuuluttaja, yksi alan pioneereista. Taikalaatikon kaunottaret olivat vielä 1960-luvulla suuri ihailun kohde. Tv-illan päätteeksi kuuluttajan lausuma ”Hyvää yötä” kuulosti henkilökohtaiselta ja turvalliselta. Television varhaisvuosista saakka lastenohjelmat olivat merkittävä osa ohjelmistoa, kuten voimme Radio- ja tv-museon perusnäyttelyssä oppia. Oli tietenkin tärkeää naulita kansa vastaanotinten ääreen ja totuttaa katsojat pienestä...

Kaikenkarvaiset ystävät ja arjen hyödylliset apurit

Oletko koskaan miettinyt eläinten merkitystä entisaikoina tai esimerkiksi niiden roolia ihmisen apuna arjessa? Eläimiä on pidetty sekä käytetty monenlaisiin tarkoituksiin, ja ne ovat olleet osana ihmisten elämää aina. Eläimet ovat myös kuvastaneet omistajiaan ja olleet tärkeitä selviytymisen kannalta. Kanoja riihitarhassa arviolta 1900-luvun alussa. Lahden museoiden kuvakokoelmat. Kotieläimillä on aina ollut suuri merkitys ihmisille, riippumatta siitä, asuttiinko kaupungissa vai maalla. Myös kaupunkilaiset viljelivät peltoja sekä pitivät monenlaisia kotieläimiä. Tonttien perällä oli usein talli sekä navetta, ja pihalla juoksentelevia kanoja. Ruotsin vallan aikaan ja vielä 1800-luvulla monilla oli lehmiäkin, ja niitä saattoi nähdä kadulla vapaana. Lehmien avulla saatiin niin maitoa, voita kuin juustoa. Työnjako meni yleensä niin, että lehmät kuuluivat talon emännän vastuutehtäviin, ja hevoset isännän työlistalle. Wahlströmin perhettä ja hevonen Roinilan talolla Kuhmoisissa vuonna 1890. ...