Mitä Lahden MM-kisoista ja Salpausselän kisoista tallentuu tuleville sukupolville?

SUVI KUISMA, tutkija Hiihtomuseo

Salpausselän kisat ja hiihdon maailmanmestaruuskisat Lahdessa ovat voimakkaasti Lahden kaupungin historiaa urheiluhistorian ohella. Lahti tunnetaan maailmalla talviurheilupaikkakuntana. Juuri alkaneet seitsemännet MM-kisat tekevät Lahdesta erityisen maailmassa, kun missään muulla paikkakunnalla ei ole järjestetty pohjoismaisten lajien MM-kisoja yhtä usein. Kisat ovat myös Lahden kaupungin näyteikkuna maailmalle. Lahti ja kisaorganisaatio ovat aina halunneet järjestää upeat ja toimivat kisat ja toivoneet kisavieraiden viihtyvän monin tavoin kisa-alueella ja kaupungilla.

Yksi Hiihtomuseon tärkeimmistä tehtävistä on tallentaa 1920-luvulta alkanutta Salpausselän ja Lahden MM-kisojen perinnettä ja tapahtumia tuleville sukupolville. Tämä perinne on olennainen osa suomalaista ja lahtelaista identiteettiä. Hiihtomuseon kokoelmista löytyy kisahistoriasta 1920-luvulta nykypäivään kertovia valokuvia, arkistoaineistoa, pienpainatteita ja esineistöä.

Millä tavoin sitten parhaiten saadaan kisojen eri puolet talteen? Kisat eivät ole vain urheilua, vaikkakin se on ollut tallentamisessa perinteisesti merkittävintä. Kisoja talletetaan lukuisien toimitsijoiden ja tietenkin myös suuren yleisön näkökulmasta. Monenlaiset kisailutunnelmat on haluttu talteen. Mikä tuo kisatunnelman? Onko toimitsijoiden kisatoppapuku lahtelainen talvikansanpuku?

Urheilijoiden palkintojen ja varusteiden lisäksi yleisöön liittyen maskotit ja niihin liittyvät tuotteet ovat olleet konkreettisia esineitä, joita kisahistoriasta on talletettu. Vuoden 1989 MM-kisojen Nestori-tonttuhahmo ja 2001 kisojen Harri-ilves näkyivät aikanaan joka puolella. Tänä vuonna virallinen maskotti jäi valitsematta ja se herätti suuressa yleisössä ihmetystä. Lahti2017 tunnuksia ja väriä sen sijaan on nähty runsaasti. Violetti on kisojen väri ja valkeat lumitähtikuviot violetilla taustalla loistavat stadionilla ja kaupungilla.

Lahti 2017 MM-kisojen avajaiset ja kisaväriin ja tunnuksiin verhottu lava. Kuva Tiina Rekola/Lahden kaupunginmuseo.

1920- ja 1930-luvulla kisoihin liittyvää esineistöä ja aineistoa syntyi vähän verrattuna myöhemmin kisavuosiin. 1920-luvulta vuoden 1926 kongressikisoihin liittyvä esine oli kahdella hiihtäjällä – Matti Raiviolla ja Tapani Nikulla - ollut flanellikankainen naamari, joka suojasi noin 30 asteen pakkaselta. Pakkasrajoituksia ei tuolloin tunnettu. Toimitsijoiden varusteita olivat karvalakit ja pitkät palttootakit. Muistot ensimmäisistä MM-kisoista 1926 olivat lähinnä ohut käsiohjelma, pääsyliput, rintamerkki, postikortti ja muistomitali.

Maailma muuttui Lahden kisoissa erityisesti 1970-luvulla ja kisatuotteita alettiin tehdä runsaasti. Omaa maskottia ei vielä ollut 1978 MM-kisoissa, mutta graafikko Kyösti Variksen suunnittelema kolmen urheilijan podium -logo on muodissa edelleen samoin kuin mainos- ja julistemateriaalien värikkäät hahmot. Vuoden 1989 MM-kisoissa erilaisten maskottituotteiden kirjo oli valtava. Tehtiin tarroja, merkkejä, pelejä, avaimenperiä, kyniä, reppuja, vyölaukku jne.


Kisatapahtumien tallennusta Lahden kaupunginmuseo ja Hiihtomuseo hoitaa erityisesti kisojen valokuvadokumentoinnilla. Tämän vuoden MM-kisoissa museon valokuvaaja Tiina Rekola ahkeroi ja tallentaa kisatapahtumia, avajaiset, urheilijoita, katsojia, toimitsijoita työssään ja monenlaista oheistoimintaa. Lahden kaupunginmuseon ottaessa Hiihtomuseon hoitoonsa 1974 lähtien, alkoi myös säännöllinen valokuvadokumentointi kisoissa. Vuoden 1978 ja 1989 kisat on valokuvattu monipuolisesti sekä valokuvaaja Pirjo Kaarkosken toimesta että konservaattori Jorma Kuusisen ansiosta. Kuusinen keskittyi erityisesti vuoden 1978 kisojen aikana oheistapahtumiin ja näyteikkunoihin Lahden keskustassa ja esimerkiksi kisatansseihin Teivaalan tanssipaikalla.

Haastattelut kisoissa on yksi tapa kerätä tietoa ja tunnelmia kisoista. Attaseat eli Team Hostit olivat kohteena esikisoissa 2016. Myös myöhemmin kerättävillä haastatteluilla, muistelmilla ja keruukirjoituksilla saadaan eri kisatoimijoiden näkökulmia esille. Esimerkiksi Lahden kaupungin 100-vuotisjuhlan kunniaksi 2005 museo keräsi laajan kirjon kisamuistelmia kirjoituskilpailun avulla yhteistyössä Antti Kariston ja Pekka Laaksosen kanssa. Urheilijoihin otetaan yleensä yhteyttä vuosien jälkeen kisatapahtumasta. Hiihtäjä Hilkka Riihivuori lahjoitti museolle joitakin vuosia sitten mielenkiintoisen kokonaisuuden vuoden 1978 kisaedustusasuja, mm. Pi Sarpanevan ja Maj Kuhlefeltin suunnittelema toppatakki ja yöpaita, joissa on upea suomilippumainen kuviointi. Kisajärjestäjältä on yleensä saatu valikoitua aineistoa kuten pienpainatteita ja arkistoaineistoa.


Lahtelainen paikallinen media on osallistunut myös aktiivisesti kisahistorian tallentamiseen ja välittämiseen yleisölle jo viikkoja ja kuukausia ennen 2017 kisoja. On haastateltu entisiä toimitsijoita ja aktiivista yleisöä. Jutut ovat välittyneet radion ja lehtien välityksellä. Mediatalo Esan, Suomen Urheilumuseon ja Hiihtomuseon yhteishanke "MM-kisat 1926-2017 " -julkaisussa 2016 kisojen urheiluhistoria käytiin asiantuntevasti läpi laajan ja mielenkiintoisen kuva-aineiston kanssa.

Janne Ahonen lipunkantajana avajaisissa.
Kuva Tiina Rekola/Lahden kaupunginmuseo

On jännittävä nähdä, mitkä asiat tulevat jäämään mieleen vuoden 2017 kisoista. Tyylikkyys on ollut tärkeä tavoite kisaorganisaatiolla ja siinä on onnistuttu. Lahtelaisten vanhat sukset ovat päätyneet koriste-elementeiksi kisoihin, mutta Hiihtomuseosta ei vanhoja suksia ole aitarakennelmiin luovutettu, kuten joku yleisöstä pelkäsi. Uudenlaiset katsomot kuten Mielensäpahoittajan katsomo, Röllimaa sekä lukuisat oheistoiminnat myös lämpimissä tiloissa ovat nykypäivää ja keränneet kiitosta yleisöltä.

Netissä ja somessa markkinointi on onnistunut tavoittamaan yleisön. Sponsorisopimukset ovat erittäin tärkeitä tänä päivänä, joka saattaa vaikeuttaa välillä pienten toimijoiden läsnäoloa. Kisoista talteen laitettava esine voi olla esimerkiksi urheilijoiden saama vesipurkki, joka on herättänyt runsaasti keskustelua, kun ruotsalaisen Tetrapakin pakkaama MM-kisavesi Brittein saarelta tuntuu lahtelaisesta kipeältä, kun Lahdessa on Suomen ja maailman parhaimmat vedet. Nyt kisojen aikaan on ollut ilo seurata, että urheilu on edelleen pääroolissa, kun suomalainen hiihto on menestyksekästä ja se kiinnostaa suurta yleisöä.