Siirry pääsisältöön

Rajasen rillit ‒ katsaus lahtelaiseen yrityshistoriaan

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija

Rajasen kulmana nykyisin tunnettu tontti on ensimmäisiä Lahden varhaisimman, vuoden 1878 asemakaavan pohjalta rakennettuja tontteja. Sillä on rikas ja lahtelaisittain varsin merkittävä historia. Kiinteistön omistajiin lukeutuu muun muassa presidentti J. K. Paasikiven isä Johan Hellsten, joka tuli Lahteen 1875 perustaakseen kangaskaupan. Vuonna 1890 ajuri Karl Brusila osti kiinteistön. Hän rakennutti vuosisadan vaihteessa tontille puisen asuintalon ja ajurintallin, jotka ovat nyt tontin vanhimmat rakennukset. Vuonna 1918 Brusila möi tontin rakennuksineen kelloseppä Oskari Rajaselle.

Rajanen rakensi tonttia edelleen. Pieni yksikerroksinen liiketalo, jota sittemmin alettiin kutsua Rajasen Piirongiksi, edusti kookkaine näyteikkunoineen 1900-luvun alun uutta urbaania, yksinomaan liiketoimintaan tarkoitettua rakennustyyppiä. Kellosepän liiketilat sijoitettiin Piironkiin. Liiketaloa jatkettiin pian Rautatienkadun suuntaisesti pohjoiseen päin. Talon julkisivukoristeet kertoivat menestyvästä liikeyrityksestä. Niistä ovat jäljellä pääovea korostava, kauppaa symboloiva Merkuriuksen sauva ja vieraanvaraisuutta kuvaava lehvänauha.

Rajasen Piironki 1920-luvun lopulla. Kuva Lahden kaupunginmuseon
kuva-arkisto.

Vuonna 1929 Rautatienkadun ja Hämeenkadun kulmaan valmistui nelikerroksinen liike- ja asuintalo, johon Rajasen kellosepänliike siirtyi. Myös hänen perheensä muutti taloon.

Oskari Rajanen loi Lahden menestyneimpiin lukeutuvan kello- ja kultaseppäalan yrityksen, joka toimi samalla tontilla vuodesta 1918 vuoteen 2011, lähes sata vuotta. Rajasen oma ura lahtelaisena kello- ja kultaseppänä kesti puoli vuosisataa. Hän oli perustamassa Lahden kultaseppäkoulua, joka on Lahden maineikkaan Muotoiluinstituutin alkujuuria. Rajanen toimi alansa valtakunnallisissa luottamustehtävissä, kotikaupunkinsa pitkäaikaisena valtuutettuna sekä seurakunnan, liike-elämän ja järjestöjen toimielimissä.

Rajasen yritystä ei kadunkulmassa enää ole, mutta kultasepän- ja optisen alan uranuurtajasta ovat muistona hänen nimeään kantava kahvila Oskarin piha, kaupungin vanhin säilynyt julkinen kello sekä liiketalon eteläiseen ja läntiseen julkisivuun maalatut mainokset, lajinsa ainoat Lahdessa. Aikanaan sellaisia oli kaupunkimme katukuvassa paljonkin.

Oskari Rajasen asuin- ja liiketalo sekä Oskarin pihana nykyisin tunnettu puutalo
1970-luvun alussa. Kuva Yrjö Puuperä/Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto.


Mainonnalla on vuosituhansia vanha historia. Kilvet, kyltit ja viirit ovat aina kertoneet kauppiaista ja heidän tuotteistaan. Yksinkertaisimmillaan mainokset ovat olleet liiketilan seinään maalattuja kuvioita, ja niistä katujen reklaamigalleria on kehittynyt esimerkiksi taotuiksi tai veistetyiksi ammattikilviksi, julisteiksi ja neonvaloiksi ‒ nykyään usein latteiksi muovilaatikoiksi.

1940- ja 1950-luvulla kasvavissa ja muuttuvissa kaupungeissa oli runsaasti tilaa seinämainoksille. Matalan puutalon viereen saattoi nousta korkea talonpääty, joka tarjosi kookkaan maalauspinnan. Sodanjälkeiset vuodet olivat uusien tuotteiden, laajenevan tarjonnan, itsepalvelun, kiihtyvän kulutuksen ja modernien mainostekniikoiden aikaa. Vuonna 1949 sytytettiin suomalaisiin kaupunkeihin ensimmäistä kertaa mainosvalot sähköpulan helpotuttua, ja tavarasäännöstely päättyi vuonna 1954. 

Myös liikenteen lisääntyminen vaikutti mainontaan. Kuvan piti olla iso ja tekstin iskevä, jotta mainoksen ehti havaita ohiajavasta autosta. Suuret, vahvoihin perspektiivivaikutelmiin ja tarkkoihin todellisuusilluusioihin perustuvat seinämaalaukset olivat katukuvan katseenvangitsijoita. 

Rajasen kulman eteläisessä päädyssä, Piirongin yläpuolella, on säilynyt Armas
Lyytikäisen maalaamien silmälasien lisäksi myös yrityksen uudempi mainos.   
Kuva Tiina Rekola/Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Rajasen kulman silmälasimaalaukset ovat maalarimestari Armas Lyytikäisen työtä luultavasti 1950-luvulta. Lyytikäinen teki pitkän uran Lahdessa. Hän toimi maalaustyön opettajana Lahden Mieskotiteollisuuskoulussa vuodesta 1938 ja työskenteli samalla kilpi- ja koristemaalarina. Lyytikäinen oli myös tunnettu konservaattori, jonka töitä voi edelleen nähdä esimerkiksi kirkoissa. Vuonna 1948 Armas Lyytikäinen järjesti maalauksistaan taidenäyttelyn, josta tuli todellinen menestys. Myymistään tauluista ansaitsemillaan rahoilla hän rakensi omakotitalon eteläiseen Lahteen. 

Armas Lyytikäisen työtä on jatkanut hänen poikansa Jorma Lyytikäinen. Konservaattorin moniulotteista tehtäväkenttää esitellään tällä hetkellä Lahden taidemuseossa Päijät-Hämeen aluetaidemuseon näyttelyssä Kulttuuriperintöä konservoimassa – Jorma Lyytikäisen työsarka. Jorma Lyytikäisen laaja tuotanto ulottuu yhdessä isän kanssa konservoidusta Vaasan kaupungintalosta Mannerheimien Louhisaareen, Mäntyniemen presidentillisestä kustavilaiskalustosta Lahden museoiden taidekokoelmiin.

Keskeiset lähteet:
Jorma Lyytikäisen haastattelut 21.11.1997, 26.7.2011 ja 23.8.2011
Lahtinen, Tauno Juhana 1998. Kehityksen vuosisata liikemiesten Lahdessa. Hämeenlinna.
Niskanen, Riitta 1998. ”Luojan suuressa ateljeessa”. Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 1997. Toim. Esa Hassinen. Lahti.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lahden kylän koulu - koulupojista taiteilijoihin

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Lahden kylän ensimmäinen kansakoulu perustettiin vuonna 1871. Koulu oli yksityinen, yksi Lahden kartanon isännän August Fellmanin monista kansansivistyshankkeista. Kaksi vuotta myöhemmin koulu sai oman rakennuksen, ja se kunnallistettiin. Uusi koulu rakennettiin Ylisen Viipurintien äärelle, pienelle mäennyppylälle, männikön suojaan. Paikka oli ihanteellinen koulurakennukselle: se oli hyväkuntoisen tien äärellä, tuulilta suojassa. Fellman antoi koululle tontin, ja talolliset velvoitettiin pystyttämään se päivätöinään lahjoittamistaan peruskivistä ja hirsistä. Koulupihaan tehtiin myös ulkorakennus opettajien lehmiä varten sekä käymälät, liiterit ja aitta.   Lahden kylässä oli näihin aikoihin vajaat 900 asukasta. He eivät olleet aluksi järin innostuneita uudesta opinahjosta, sillä koulunkäynnin arveltiin olevan haitaksi uskonnonharjoitukselle. Fellman houkutteli vanhempia lähettämään jälkikasvu kouluun lupaamalla puoli tynnyriä rukiita yhdestä, kaksi

Kesäisiä päiviä Jalkarannassa – Ainolan historiaa

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Herrasväen kesänviettotavat alkoivat muuttua kaupungistumisen myötä. Suomalaisen maalaismaiseman kauneus avautui uudella tavalla. Höyrylaivat kuljettivat väkeä suvisiin maisemiin, ja rautatieverkon laajetessa junakyydilläkin oli mahdollista päästä vilpeiden vesien äärelle. 1800-luvun loppupuolella rannoille alkoi nousta porvariston huviloita, joihin talous palvelijoineen kaikkineen siirrettiin yleensä koko kesän ajaksi. Lahden seudun ensimmäisiä huviloita oli apteekkari Aron Grönmarkin Jalkarantaan rakennuttama Merilä. Arkkitehti Eliel Saarisen suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1901. Talon takan piirsi taiteilija Akseli Gallen-Kallela, joskin tieto on epävarma. Eliel Saarisen suunnittelema Merilä vuonna 1904 lähetetyssä postikortissa. Kuva Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto. Suomalaismielinen Grönmark halusi huvilansa suunnittelijaksi suomalaisuuden manifestiksi vuonna 1900 nousseen Pariisin maailmannäyttelypaviljongin arkkitehdin. Mer

Kasvun aika - lahtelaista kouluhistoriaa

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Nykyisen Lahden alueen kouluhistoria alkaa kolmesta 1870-luvulla perustetusta yksityisestä koulusta, Koiskalan kartanon, Lahden kartanon ja Seestan kartanon kouluista. Vuonna 1881 perustettiin vielä Mytäjäisten varikolle ruotsin- ja suomenkielinen koulu rautatieläisten lapsia varten. Kartanoiden ja patruunoiden yksityiset koulut olivat Suomessa yleisiä, mutta se, että mikään alueemme kouluista ei ollut yhteiskunnan hanke, oli tuiki harvinaista. Lahden kartanon isännän August Fellmanin perustama koulu kunnallistettiin ja se sai oman koulutalon vuonna 1873. Koulu rakennettiin Ylisen Viipurintien varrelle, männikköiselle mäennyppylälle. Jo vuoden 1866 kansakouluasetuksista lähtien esivalta oli kaitsenut paitsi opetusta myös koulurakennuksia, niiden sijoitusta ja rakentamistapaa. Fellmanin lahjoittama tontti ja rakennus täyttivät määräykset: koulu näkyi kauas, mutta oli tuulten ulottumattomissa, hyväkuntoisen tien varrella, ja sen ympäristössä oli rii