Siirry pääsisältöön

Rajasen rillit ‒ katsaus lahtelaiseen yrityshistoriaan

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija

Rajasen kulmana nykyisin tunnettu tontti on ensimmäisiä Lahden varhaisimman, vuoden 1878 asemakaavan pohjalta rakennettuja tontteja. Sillä on rikas ja lahtelaisittain varsin merkittävä historia. Kiinteistön omistajiin lukeutuu muun muassa presidentti J. K. Paasikiven isä Johan Hellsten, joka tuli Lahteen 1875 perustaakseen kangaskaupan. Vuonna 1890 ajuri Karl Brusila osti kiinteistön. Hän rakennutti vuosisadan vaihteessa tontille puisen asuintalon ja ajurintallin, jotka ovat nyt tontin vanhimmat rakennukset. Vuonna 1918 Brusila möi tontin rakennuksineen kelloseppä Oskari Rajaselle.

Rajanen rakensi tonttia edelleen. Pieni yksikerroksinen liiketalo, jota sittemmin alettiin kutsua Rajasen Piirongiksi, edusti kookkaine näyteikkunoineen 1900-luvun alun uutta urbaania, yksinomaan liiketoimintaan tarkoitettua rakennustyyppiä. Kellosepän liiketilat sijoitettiin Piironkiin. Liiketaloa jatkettiin pian Rautatienkadun suuntaisesti pohjoiseen päin. Talon julkisivukoristeet kertoivat menestyvästä liikeyrityksestä. Niistä ovat jäljellä pääovea korostava, kauppaa symboloiva Merkuriuksen sauva ja vieraanvaraisuutta kuvaava lehvänauha.

Rajasen Piironki 1920-luvun lopulla. Kuva Lahden kaupunginmuseon
kuva-arkisto.

Vuonna 1929 Rautatienkadun ja Hämeenkadun kulmaan valmistui nelikerroksinen liike- ja asuintalo, johon Rajasen kellosepänliike siirtyi. Myös hänen perheensä muutti taloon.

Oskari Rajanen loi Lahden menestyneimpiin lukeutuvan kello- ja kultaseppäalan yrityksen, joka toimi samalla tontilla vuodesta 1918 vuoteen 2011, lähes sata vuotta. Rajasen oma ura lahtelaisena kello- ja kultaseppänä kesti puoli vuosisataa. Hän oli perustamassa Lahden kultaseppäkoulua, joka on Lahden maineikkaan Muotoiluinstituutin alkujuuria. Rajanen toimi alansa valtakunnallisissa luottamustehtävissä, kotikaupunkinsa pitkäaikaisena valtuutettuna sekä seurakunnan, liike-elämän ja järjestöjen toimielimissä.

Rajasen yritystä ei kadunkulmassa enää ole, mutta kultasepän- ja optisen alan uranuurtajasta ovat muistona hänen nimeään kantava kahvila Oskarin piha, kaupungin vanhin säilynyt julkinen kello sekä liiketalon eteläiseen ja läntiseen julkisivuun maalatut mainokset, lajinsa ainoat Lahdessa. Aikanaan sellaisia oli kaupunkimme katukuvassa paljonkin.

Oskari Rajasen asuin- ja liiketalo sekä Oskarin pihana nykyisin tunnettu puutalo
1970-luvun alussa. Kuva Yrjö Puuperä/Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto.


Mainonnalla on vuosituhansia vanha historia. Kilvet, kyltit ja viirit ovat aina kertoneet kauppiaista ja heidän tuotteistaan. Yksinkertaisimmillaan mainokset ovat olleet liiketilan seinään maalattuja kuvioita, ja niistä katujen reklaamigalleria on kehittynyt esimerkiksi taotuiksi tai veistetyiksi ammattikilviksi, julisteiksi ja neonvaloiksi ‒ nykyään usein latteiksi muovilaatikoiksi.

1940- ja 1950-luvulla kasvavissa ja muuttuvissa kaupungeissa oli runsaasti tilaa seinämainoksille. Matalan puutalon viereen saattoi nousta korkea talonpääty, joka tarjosi kookkaan maalauspinnan. Sodanjälkeiset vuodet olivat uusien tuotteiden, laajenevan tarjonnan, itsepalvelun, kiihtyvän kulutuksen ja modernien mainostekniikoiden aikaa. Vuonna 1949 sytytettiin suomalaisiin kaupunkeihin ensimmäistä kertaa mainosvalot sähköpulan helpotuttua, ja tavarasäännöstely päättyi vuonna 1954. 

Myös liikenteen lisääntyminen vaikutti mainontaan. Kuvan piti olla iso ja tekstin iskevä, jotta mainoksen ehti havaita ohiajavasta autosta. Suuret, vahvoihin perspektiivivaikutelmiin ja tarkkoihin todellisuusilluusioihin perustuvat seinämaalaukset olivat katukuvan katseenvangitsijoita. 

Rajasen kulman eteläisessä päädyssä, Piirongin yläpuolella, on säilynyt Armas
Lyytikäisen maalaamien silmälasien lisäksi myös yrityksen uudempi mainos.   
Kuva Tiina Rekola/Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Rajasen kulman silmälasimaalaukset ovat maalarimestari Armas Lyytikäisen työtä luultavasti 1950-luvulta. Lyytikäinen teki pitkän uran Lahdessa. Hän toimi maalaustyön opettajana Lahden Mieskotiteollisuuskoulussa vuodesta 1938 ja työskenteli samalla kilpi- ja koristemaalarina. Lyytikäinen oli myös tunnettu konservaattori, jonka töitä voi edelleen nähdä esimerkiksi kirkoissa. Vuonna 1948 Armas Lyytikäinen järjesti maalauksistaan taidenäyttelyn, josta tuli todellinen menestys. Myymistään tauluista ansaitsemillaan rahoilla hän rakensi omakotitalon eteläiseen Lahteen. 

Armas Lyytikäisen työtä on jatkanut hänen poikansa Jorma Lyytikäinen. Konservaattorin moniulotteista tehtäväkenttää esitellään tällä hetkellä Lahden taidemuseossa Päijät-Hämeen aluetaidemuseon näyttelyssä Kulttuuriperintöä konservoimassa – Jorma Lyytikäisen työsarka. Jorma Lyytikäisen laaja tuotanto ulottuu yhdessä isän kanssa konservoidusta Vaasan kaupungintalosta Mannerheimien Louhisaareen, Mäntyniemen presidentillisestä kustavilaiskalustosta Lahden museoiden taidekokoelmiin.

Keskeiset lähteet:
Jorma Lyytikäisen haastattelut 21.11.1997, 26.7.2011 ja 23.8.2011
Lahtinen, Tauno Juhana 1998. Kehityksen vuosisata liikemiesten Lahdessa. Hämeenlinna.
Niskanen, Riitta 1998. ”Luojan suuressa ateljeessa”. Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 1997. Toim. Esa Hassinen. Lahti.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Andelinin perhe – tarina sukualbumien sivuilta

Lahden museoiden kuvakokoelmiin on tullut sadan toimintavuoden aikana monen lahtelaisen suvun valokuvia, albumeja ja arkistoaineistoa. Kokonaisuuksia käsitellessä herää kysymys, miksi jonkin suvun kuvat ja asiakirjat ovat päätyneet museoon. Miksi niitä ei ole pidetty suvulla? Ensiksi on todettava, että on henkilöitä, jotka ovat tietoisesti halunneet lahjoittaa sukukuvansa museolle. On myös tapauksia, että aineisto on saattanut löytyä kiinteistökaupan jälkeen ullakolta ja uudet omistajat ovat lahjoittaneet tuntemattomien ihmisten kuvat museolle. Joskus suvun aineisto on saattanut jäädä henkilölle, jolla ei ole ollut jälkikasvua tai ylipäätään perijöitä tai testamenttia, jolloin omaisuus on mennyt valtiolle, minkä jälkeen henkilön kotikunta on voinut hakea osuutta perinnöstä itselleen. Tällä tavalla Lahden museoiden kokoelmiin on tullut esimerkiksi Martti Saksalan suvun valokuvia ja arkistoaineistoa. Neljäs vaihtoehto on, että vaikka perheettömällä henkilöllä on sukua, yhteys sukuun on v...

Maakuntamme mäkihyppy ja hyppyrimäet

Paksussa iittiläisessä sammalikossa Salpausselän pohjoisrinteessä heikosti erottuvalla tasanteella on joskus ollut vauhtimäen nokka. Edessä jyrkässä rinteessä avautuu – metsä. Lahden Betonin nokalta maisema näyttää hyvin erilaiselta: avoimelta ja hoidetuilta. Täällä ei näy tuomaritornia eikä katsomoita. Lahden urheilukeskus on nykyään ainoa aktiivinen mäkihyppypaikka Päijät-Hämeessä, mutta 60 vuotta sitten päijäthämäläinen saattoi harrastaa lajia omalla kylällä. Tälle iittiläiselle hyppyrille pääsi sukset olalla vaikka junalla Lahdesta. Sitikkalan seisakkeelta oli lyhyt matka kivuta Siperianmäen hiihtomajalle. Nykyisen Aurinkoladun hiihtäjät eivät välttämättä tiedäkään minkä talvilajin majalla pysähtyvät. Entisen hyppyrin nokkatasanne Iitin Sitikkalassa. Kuva Tiina Rekola 2023, Lahden museot. 1970-luvulla pelkästään Lahdessa oli 12 rakennettua kaupungin huoltamaa hyppyrimäkeä. Niiden lisäksi oli isompia ja pienempiä tösiä, jotka rakennettiin vaatimattomampaan mutta kaiketi yhtä tavoitt...

Päijät-Hämeen kulttuuriympäristöselvitys 2024

Jyrängönkosken ympäristö Heinolassa. Kuva Tiina Rekola, Lahden museot. Päijät-Hämeen maakunnallinen rakennetun kulttuuriympäristön selvitys on nyt päivitetty, aiempi selvitys oli laadittu vuonna 2006 (Wager 2006). Selvityksessä määriteltiin maakunnallisesti arvokkaita rakennettuja kulttuuriympäristöjä 210 kpl ja maisema-alueita 100 kpl. Kokonaisuudessaan kulttuuriympäristöselvitys käsittää rakennetun ympäristön, kulttuurimaiseman, perinnemaiseman ja muinaisjäännökset. Selvityksen laatiminen on iso työ — ajallisesti, topografisesti ja teemallisesti. Mikä selvitys on ja miksi se on tehty? Maakunnallisesti merkityksellisten alueiden lähtökohtana pidetään valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä (RKY 2009) . Sanahirviö ei kerro ajattelematta paljoakaan. Mutta mietitäänpä. Merkittävällä tarkoitetaan arvokasta ja merkityksellistä, sellaista, jonka ei haluttaisi katoavan. Merkittävä kohde tai alue voi olla monella tapaa arvokas. Se voi olla hyvinkin tavanomainen mutta...