Siirry pääsisältöön

Metallinetsintäkausi käyntiin - vinkkejä vastuulliseen toimintaan

EETU SORVALI, tutkija

Ollessani kaivauksia suorittamassa kesäkuussa 1936 Hollolan pitäjän Untilan kylän Kirkailanmäessä ilmoitti eräs paikkakuntalainen, että naapurikylän, Vesalan Ojumäestä oli kesällä 1935 löydetty rautainen keihäänkärki. Ojumäki on noin 700 m Lahti - Hämeenlinna maantienristoksesta Hollolan kirkolle päin, tien vasemmalla puolella (ks. valokuvaa 10510 ja 10511). Sähköpylvästä varten kuoppaa kaivettaessa löydettiin noin ½ m syvyydestä keihäänkärki. Pyysin talon n. 12 v. poikaa piirtämään hiekkaan kuvan esineestä. Erittäin järkevältä vaikuttava poika piirsi selvän väkäsellisen putkikeihään, tyyppi, joka jäi maassamme pois käytännöstä 500-luvulla. Talon emäntä kertoi nähneensä piha-alueella nokea sisältäviä kohtia siellä täällä, muuta hän ei ollut huomannut. Paikkaa ei uhkaa mikään vaara.” - arkeologi Helmer Salmo 1936

Valveutuneet kansalaiset ovat tehneet ilmoituksia muinaisesineistä ja mahdollisista muinaisjäännöksistä siitä lähtien, kun tietoa näistä on ylipäätään ryhdytty hankkimaan. Kuten yllä oleva lainauskin paljastaa, ovat esinelöydöt aiemmin liittyneet suurelta osin peltotöihin ja muuhun maankäyttöön ja ilmoitus on usein ollut helpointa tehdä lähialueella liikkuville arkeologeille.

Nykyisin valtaosa esinelöydöistä tehdään metallinilmaisimella ja viileästä keväästä huolimatta on metallinetsintäkausi päässyt käyntiin tänäkin vuonna. Myös meille tänne Päijät-Hämeen maakuntamuseolle on ehditty lähettää ja tuoda muutamia löytöjä esimerkiksi Kärkölästä ja Sysmästä. Vuosi tulee todennäköisesti olemaan metallilöytöjen osalta erityisen runsas. Senpä vuoksi on tärkeää muistuttaa maakuntamuseon tarjoamista palveluista koskien arkeologista kulttuuriperintöä.

Järjestimme tämän vuoden helmikuussa metallinilmaisinharrastajille pienen työpajan, jonka tarkoituksena oli yhteistyömahdollisuuksien kartoittaminen ja hyvien käytäntöjen läpikäynti. Lisäksi konservaattori Anu Kinnunen antoi neuvoja löytöjen käsittelyyn. Osanotto yllätti järjestäjät positiivisesti. Tilaisuuteen osallistui sekä kokeneita että aloittelevia harrastajia aina Etelä-Karjalasta saakka. Työpajan jälkeen museolle on tullut useita pyyntöjä myös laajemman aiheeseen liittyvän kurssin pitämisestä. Toiveeseen pyritään vastaamaan täällä Päijät-Hämeessä mahdollisuuksien mukaan tämän vuoden syksyllä. Vastaavia kursseja on järjestetty esimerkiksi Espoon ja Vantaan kaupunginmuseoissa sekä Pirkanmaan maakuntamuseossa. Kesän aikana museon arkeologien on tarkoitus tehdä yhteistyötä harrastajien kanssa ainakin Lahden Urheilukeskuksen maastossa, missä metallinilmaisimella voidaan tutkia lukuisten alueelle kaivettujen kuoppien liittymistä sisällissodan aikaisiin taisteluihin.

Metallinilmaisin käytössä Lahden sisällissodan aikaisen taistelumaaston
tutkimuksessa. Kuva: Päivi Repo/Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Päijät-Hämeen maakuntamuseosta saa ohjeita ja neuvoja metallinetsintään liittyvissä asioissa. Esimerkiksi kiinteitä muinaisjäännöksiä ja niiden rajausta koskevissa asioissa museolla on ajantasaisin tieto ja niinpä varsinkin epäselvissä tapauksissa kannattaa olla yhteydessä meihin museon arkeologeihin. Etsimiä koskevissa teknisissä ongelmissa tunnustamme kuitenkin vajavaisuutemme. Näihin kysymyksiin asiantuntijat ja ratkaisut löytyvät ehdottomasti parhaiten harrastajien keskuudesta.

Metallinilmaisinlöydöistä sekä muista muinaisesinelöydöistä ja mahdollisista kiinteistä muinaisjäännöksistä voi ilmoittaa suoraan Päijät-Hämeen maakuntamuseolle, jonne löydöt voi myös toimittaa. Lomakkeet ilmoittamista varten löytyvät kootusti Lahden museoiden nettisivuilta, jonne on koottu muitakin muinaisjäännöksiin ja arkeologiaan liittyviä ohjeita ja oppaita, joihin voi tutustua oman mielenkiinnon mukaan. Ennen maastoon lähtemistä kannattaa metallinilmaisinharrastajan ainakin lukaista läpi Museoviraston Muinaisjäännökset ja metallinetsin -opas, joka tarjoaa ohjeet vastuulliseen harrastamiseen ja perustietoja muun muassa arkeologisesta tutkimuksesta. 

Hyvää kesää ja hyviä löytöjä!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lahden kylän koulu - koulupojista taiteilijoihin

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Lahden kylän ensimmäinen kansakoulu perustettiin vuonna 1871. Koulu oli yksityinen, yksi Lahden kartanon isännän August Fellmanin monista kansansivistyshankkeista. Kaksi vuotta myöhemmin koulu sai oman rakennuksen, ja se kunnallistettiin. Uusi koulu rakennettiin Ylisen Viipurintien äärelle, pienelle mäennyppylälle, männikön suojaan. Paikka oli ihanteellinen koulurakennukselle: se oli hyväkuntoisen tien äärellä, tuulilta suojassa. Fellman antoi koululle tontin, ja talolliset velvoitettiin pystyttämään se päivätöinään lahjoittamistaan peruskivistä ja hirsistä. Koulupihaan tehtiin myös ulkorakennus opettajien lehmiä varten sekä käymälät, liiterit ja aitta.   Lahden kylässä oli näihin aikoihin vajaat 900 asukasta. He eivät olleet aluksi järin innostuneita uudesta opinahjosta, sillä koulunkäynnin arveltiin olevan haitaksi uskonnonharjoitukselle. Fellman houkutteli vanhempia lähettämään jälkikasvu kouluun lupaamalla puoli tynnyriä rukiita yhdestä, kaksi

Kasvun aika - lahtelaista kouluhistoriaa

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Nykyisen Lahden alueen kouluhistoria alkaa kolmesta 1870-luvulla perustetusta yksityisestä koulusta, Koiskalan kartanon, Lahden kartanon ja Seestan kartanon kouluista. Vuonna 1881 perustettiin vielä Mytäjäisten varikolle ruotsin- ja suomenkielinen koulu rautatieläisten lapsia varten. Kartanoiden ja patruunoiden yksityiset koulut olivat Suomessa yleisiä, mutta se, että mikään alueemme kouluista ei ollut yhteiskunnan hanke, oli tuiki harvinaista. Lahden kartanon isännän August Fellmanin perustama koulu kunnallistettiin ja se sai oman koulutalon vuonna 1873. Koulu rakennettiin Ylisen Viipurintien varrelle, männikköiselle mäennyppylälle. Jo vuoden 1866 kansakouluasetuksista lähtien esivalta oli kaitsenut paitsi opetusta myös koulurakennuksia, niiden sijoitusta ja rakentamistapaa. Fellmanin lahjoittama tontti ja rakennus täyttivät määräykset: koulu näkyi kauas, mutta oli tuulten ulottumattomissa, hyväkuntoisen tien varrella, ja sen ympäristössä oli rii

Silmäys sadan vuoden takaiseen nikkarien kaupunkiin

Huonekaluvalmistavat osasivat markkinoinnin taidon jo varhain. Kuva: Huonekalumuseosäätiön kokoelmat.  Jo 1900-luvun alkuvuosina Lahti tunnettiin nikkarien kaupunkina. Pienelle kaupunkialueelle eivät kaikki tehtaat edes mahtuneet. Vaihtoehtona oli myös perustaa yritys kaupunkialueen rajojen ulkopuolelle, vaikka Asemantaustaan. Erityisesti Vesijärvenkatu ja Paavolan alue olivat puusepänverstaiden ja -tehtaiden valtapiiriä, samoin Rautatienkatu ja koko rautatieaseman lähistö. Aluerajoilla ei yrittäjille ollut suurtakaan merkitystä, mutta Lahti murehti verotulojen menetystä Hollolaan. Toimintansa vakiinnuttaneita puusepänliikkeitä oli jo vuosisadan alkupuolella kymmeniä. Alkuaikojen puusepänverstaiden tekijät olivat monitaitoisia, ja verstaissa tehtiin yhtä hyvin rakennustöitä kuin huonekaluja. Huonekalut ja muut työt teetettiin tilauksesta, vaikka puusepät saattoivat valmistaa hiljaisempina aikoina myyntituotteita myös varastoon. Hyvin tyypillinen oli Puusepänliike Johan Laitisen ilmoi