TUIJA VERTAINEN, amanuenssi Lahden taidemuseo
Samppanjalaseja Itä-Hämeen museossa Hartolan Koskipäässä. Kuva: Tiina Rekola/ Lahden museot |
Tässä ensimmäisessä kirjoitelmassa lähestyn asiaa yleisesti ja
jatkossa tarkastelen etenkin taiteen sanastoon kuuluvia yksittäisiä ilmauksia. (Käytän
puolilainausmerkkejä tai kursivointia kun puheenaiheena on sana ja sen
merkitys. Lainausmerkkejä käytän sitaateissa.)
Joskus sanat voivat siirtyä ajasta, kielestä ja kulttuurista
toiseen muotoineen ja merkityksineen miltei sellaisinaan. Esimerkiksi ranskan
’café’ on aksenttimerkkiään myöten levinnyt maailmanlaajuisesti ’kahvila’ merkityksessään,
ja Champagnen maakunnan mukaan nimensä saanutta viiniä nautitaan lähes samannimisenä
eri puolilla maailmaa. Joskus taas sanojen muoto muuttuu matkan varrella, ne
voivat saada tulokielessä lisää merkityksiä tai menettää niistä osan.
Einari Levo: Päiväkahvilla, 1974. Lahden taidemuseon kokoelma. Kuva: Tiina Rekola/Lahden museot. |
Kulttuurivaikutteita
Suomen kieleen vakiintuneet kulttuurielämään liittyvät ranskalaiset
sanat ovat usein tulleet meille ruotsin kautta. 1600-ja 1700-luvuilla kuningashuoneissa
katsottiin mallia Ranskan hovista. Ludvig (ranskaksi Louis) XIV:n Versailles antoi virikkeitä niin arkkitehtuuriin ja puutarhatyyleihin
kuin sisustamiseen, kalusteisiin, pukuihin ja henkiseen elämäänkin. Ranskalaista
kulttuuria ja kirjallisuutta pidettiin suuressa arvossa, ja Ruotsissa ylemmät
yhteiskuntaluokat puhuivat ja kirjoittivat ranskaa.
Ruotsin kuningatar Kristiina halusi perehtyä ajan ranskalaiseen
ajatteluun ja pyysi René Descartes’in hoviinsa opettajakseen ja keskustelemaan
filosofisista aiheista. Descartes saapui Tukholmaan vuoden 1649 syksyllä. Kartesiolaiset keskustelut käytiin
aamuisin viideltä viileässä salissa. Pohjolan talvi vaikutti omalla tavallaan
kulttuurivaihtoon: Descartes kirjoitti ystävälleen de Flesselille 15.
tammikuuta 1650 myönteisesti yhteistyöstään kuningattaren kanssa, mutta sanoi
samalla, että hänestä Tukholmassa ”ihmisten ajatukset tuntuivat talvella jäätyvän
vesien lailla”. Matka koitui Descartes’in kohtaloksi – hän kuoli Tukholmassa
11. helmikuuta 1650.
Maiden välisten, eri alojen vilkkaiden suhteiden ansiosta ranskalaisen
kulttuurin vaikutus Ruotsissa oli voimakasta 1700-luvun jälkipuolella. Kustaa
III:n hovista – jonka seurustelukieli oli ranska – vaikutteet siirtyivät
maalaisaatelin välityksellä väestön keskuuteen myös Ruotsi-Suomessa. Arkkitehtuurissa
ja sisustuksessa niitä voi nähdä uusklassisessa, Kustaa III:n mukaan nimetyssä kustavilaisessa tyylissä.
Valistusajan ranskalaisten ajattelijoiden teoksia tapaa kartanoiden kirjastojen teosvalikoimissa. Esimerkiksi Fagervikin kirjaston valikoimiin kuului muun muassa 1700-luvun suuri ensyklopedia, näytelmäkirjailijoiden Corneille, Racine ja Molière -teoksia sekä filosofi Voltairen tuotantoa.Muutama sana sanoista
Mainitut sanat ovat vakiintuneet käyttöön ja ne voi nähdä nykymuseoiden kokoelmaluetteloissa. On mielenkiintoista, että lukuisten samalla tavalla lainautuneiden sanojen käyttö ja sävymerkitys on muuttunut. Puteli (ru. butelj, ra. bouteille [butɛ]), pakaasi (ru. bagage, ra. bagage [bagaʒ]) tai mööpeli (ru. möbel, ra. meuble [mœbl] latinan sanasta ‘mobilis’) eivät ole termejä, joilla esineitä nykyisin viedään tietokantaan. Ne ovat yleisiä arkikielen sanoja, joita käytetään puheessa ja joskus kenties humoristisissakin yhteyksissä, mutta niitä merkitsevillä asioilla on virallisemmassa kielessä toinen kielellinen ilmiasu.
Pasteurin lapsuuden koti, nykyinen museo, sijaitsee Dole-nimisessä pikkukaupungissa. Kuva: Tuija Vertainen. |
Nykyisin suomenkielisissä medioissa vilahtelevat ranskalaissanat liittyvät usein ruokaan ja etenkin mainoksissa ne lisäävät mielikuvaa tuotteen korkeatasoisuudesta. Mainosten vinkit ”gurmeenautintoihin” (gourmet [guRmɛ], herkuttelija) antavat samanlaisen vaikutelman kuin entisajan ”reklaamit” (ru. reklam, ra. réclame), jotka korostivat laadukkaiden tuotteiden tulevan ”suoraan Pariisista”. Ravintoaineen ranskalaisuus, josta tuotteen nimessä käytetty ranskankielinen sana – kuten bonjour (hyvää päivää) tai chèvre (vuohi) – kertoo, tekee siitä houkuttelevan. Pastöroitu maito on tässä suhteessa poikkeus: se ei herätä samanlaisia mielikuvia, vaikka pastöroiminen jos mikä on ranskalainen, tuotteen korkealuokkaiseksi tekevä asia. Louis Pasteurin kehittämä ja hänen mukaansa nimetty kuumennusmenetelmä takaa paitsi maukkaan maidonjuontikokemuksen, myös tuotteen säilymisen pidempään.
Heinolan museon keittiön tunnelmaa salusiiniverhoineen. Kuva: Sirpa Juuti/Heinolan museo. |
Asia voi olla myös toisinpäin. Kaukana Pariisista tai
Tukholmasta päijäthämäläisen kotiseutumuseon ikkunassa rauhallisesti lepuutteleva
puoliverho nimeltään ’salusiini’ voikin kätkeä sisäänsä tulisia tunteita.
’Salusiini’ on tullut meille ruotsin sanasta jalusi [ʃalusi]. Ruotsin sanan taustalla on ranskan jalousie [ʒaluzi],
joka tarkoittaa mustasukkaisuutta. Se antaa aavistaa kuinka joku voi piilosta, verhon
raosta, seurata henkeään pidätellen mielitiettynsä liikkeitä, kenties tämän lähtöä
tapaamiseen jonkun toisen kanssa.
Jalousie merkitsee
myös kateutta. Sitäkin voi naapureiden kesken harjoittaa salusiinien raosta.
Salusiinit Hollolan kotiseutumuseon tuvan ikkunassa vuonna 1974. Kuva: R. Lahdenranta/Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto. |
Lähteitä:
Descartes’in
kirje teoksessa Œuvres de Descartes, Correspondance V, lettre DLXXXIV. Toim. Adam,
Charles ja Tannery, Paul. Pariisi, Librairie philosophique J. Vrin.
Hruškar,
Đ. ja Gadelii, K. 2015. ”Les mots d’emprunt et les transferts culturels :
l’influence du français sur le suédois” teoksessa Cedergren, M. et Briens, S.
(toim.) Médiations interculturelles entre la France et la Suède.
Trajectoires et circulations de 1945 à nos jours. Stockholm: Stockholm
University Press. DOI: http://dx.doi.org/10.16993/bad.t
Kommentit
Lähetä kommentti