Maakunnan mainiot

EETU-PEKKA HEISKANEN, valokuvaaja Auringon hehkulanka, plafondikuu tässä himmentyvässä vuodessa katuvalojen pistekirjoitus polkuna pimeydessä joulukuisten ikkunoiden värisuorat ehkä meidät heitettiin kaupunkiin kuin noppakivet satunnainen puoli ylöspäin kuuntelen ensilumen valkoista kohinaa ohikulkijoiden silmäluvut kopsahtelevat asfaltilla hengitän valoa sisään, luxus, kirkas pulssi tässä himmentyvässä vuodessa joka kiertyy kuin lampun kanta. Kirjoittaja rauhoittui joulun alla seisoskelemaan kamera sylissään Lahden keskustan jouluvalojen loisteeseen keskittyen hengittelemään ja antamaan ajatusten virrata vapaasti. Valokuvat on kuvattu pitkällä valotusajalla, jolloin jokainen sisään ja uloshengitys näkyy kuvassa valon liikehdintänä. Kaikki kuvat: Eetu-Pekka Heiskanen.

HANNU TAKALA, tutkimuspäällikkö Marraskuun viimeisen päivän aamuna 1939 käveli nuori Johannes Virolainen kohti Viipurin Punaisenlähteen torin luoteiskulmassa ollutta työpaikkaansa. Lämpötila oli nollan tienoilla, ja taivas oli puolipilvinen. Matkalla Virolainen tapasi tuttavansa. Kesken tarinoinnin alkoi idän suunnalta kuulua lentokoneiden ääniä. Kumppanukset ihmettelivät koneiden suurta määrää ja sitä, minkä maan koneita Viipurin yllä lenteli. Samalla alkoivat ensimmäiset pommit pudota kaupunkiin. Kello oli tasan 9.00. Virolainen juoksi suojaan läheisen Yhdyspankin talon porttikäytävään. Muutamaa hetkeä myöhemmin talvisodan ensimmäiset pommit putosivat myös Lahden Asemantaustaan. Talvisota oli alkanut. Viipurin Punaisenlähteen tori pommitusten jäljiltä. SA-kuva. Talvisodan syttyminen 1939 oli suuri järkytys kaikille suomalaisille. Vaikka sota riehui samaan aikaan Keski-Euroopassa, ja Neuvostoliitto oli esittänyt Suomelle aluevaatimuksia, ei sodan syttymiseen yleisesti uskottu...

VESA JÄRVINEN, museonhoitaja Itä-Hämeen museo Itä-Hämeen museo toimii Koskipään kartanossa. Kuva Toni Kesti, Lahden museot. Sahin valmistuksen SM-kisat pijettiin Hartolassa eli entisessä Kustavuksen pitäjässä kuluvam vuuen elokuun kolmantena päevänä.Tuomareijen mielestäk suum mukasinta sahtia ol tehny lahtelaine Ari Rämö. Toiseks tul Reijo Mäki Karvialta. Jok eij tiejä mite tai osua sahtia tehjiä, ni alla o lyhä oppimierä, mite sitä laitetua. Enste ohramaltuat laittua suavii ja kastellua iha huolealla veellä. Sit lisätiä tuas vettä ja vähä lämpösempiä. Aina vua lisätiä varimpia vettä, mut ei liikua eikä liia kuumua, ettei tuk liia harvua kaljua ja imeltyy enempi. Ku käyttiä puusuavia, ni mäskiä voi kuumentua kuumilla kivilöillä. Ni ei tarvi mäskiä mättiä patua kuumennettavaks. Sahdintekovälineitä Itä-Hämeen museossa. Kuva Tiina Rekola, Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto. Sit ku mäski o tarpeeks tekeytyny eli imeltyny, ni se mäski mätetiä varitettuje olkie ja kata...

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Kuolleet eivät tarvitse hautausmaata, se on eläviä varten. Sureva hakee hautausmaalta rauhaa, lohtua ja hiljaisuutta. Poisnukkuneita muistavat, hautoja hoitavat ja käytävillä liikkuvat ihmiset ovat tärkeä osa hautausmaata. Kun heitä ei enää ole, hautausmaakin kuolee. Nastolan hautausmaan käytävällä ja luonnonpuiden katveessa surija kokee hiekan ja tuulen hiljaisen äänen. Kuva Tiina Rekola, Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto. Arkkitehti Bey Hengin ajatukset elämästä ja kuolemasta ovat tyyniä, punnittuja ja käytännönläheisiä. Hän omistautui vuosikymmeniksi hautaustapojen tutkimiselle ja hautausmaasuunnittelulle. Hengille kuolema oli elämän rinnakkaisilmiö, jota jäähyväisrituaalimme, hautaustapamme ja kirkkomaamme todellistavat. Hänen mielestään kuoleman hyväksyminen puhdistaa ja auttaa meitä suhtautumaan elämän päättymiseen luottavaisin ja iloisin mielin. Bey Heng toimi pitkään Helsingin seurakuntien arkkitehtina. Eläkkeelle jäätyään hän alkoi...

TIINA REKOLA, valokuvaaja SAIMAA LA PERLE DES LACS DE FINLANDE, 1939 litografia, 102 x 68,50 cm, Paul Söderström/SEK Lahden museot/Julistemuseo, kuva Tiina Rekola. Julisteita Suomessa -kirjassa Julistemuseon nyt jo eläköitynyt tutkija Kari Savolainen kertoo höyrylaivaliikenteestä sokkeloisen Saimaan väylillä. Saimaa La perle des lacs de Finlande -litografiassa vuodelta 1939 höyrylaiva on kuvattu harjujen halkomaan järvimaisemaan. Tätä mainostoimisto SEKin julistetta on painettu useilla kielillä ja se on nykyäänkin suosittu korttiaihe Saimaan rantojen matkakohteissa. Höyrylaivan mallina on saattanut olla 1907 valmistunut Liperi-alus tai Leppävirta. Mutta millä väylällä laiva seilaa? Saimaan vedet tunteva on saattanut miettiä miltä harjulta pikkusaarten täplittämä järvimaisema avautuu. Vuonna 1994 ympäristöministeriössä valittiin 27 merkittävää maisemakokonaisuutta kansallismaisemiksi . Punkaharju oli yksi niistä. Harju jakaa Puruveden Pihlajavedeksi ja Puruvedeksi. 1800-lu...

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Herrasväen kesänviettotavat alkoivat muuttua kaupungistumisen myötä. Suomalaisen maalaismaiseman kauneus avautui uudella tavalla. Höyrylaivat kuljettivat väkeä suvisiin maisemiin, ja rautatieverkon laajetessa junakyydilläkin oli mahdollista päästä vilpeiden vesien äärelle. 1800-luvun loppupuolella rannoille alkoi nousta porvariston huviloita, joihin talous palvelijoineen kaikkineen siirrettiin yleensä koko kesän ajaksi. Lahden seudun ensimmäisiä huviloita oli apteekkari Aron Grönmarkin Jalkarantaan rakennuttama Merilä. Arkkitehti Eliel Saarisen suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1901. Talon takan piirsi taiteilija Akseli Gallen-Kallela, joskin tieto on epävarma. Eliel Saarisen suunnittelema Merilä vuonna 1904 lähetetyssä postikortissa. Kuva Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto. Suomalaismielinen Grönmark halusi huvilansa suunnittelijaksi suomalaisuuden manifestiksi vuonna 1900 nousseen Pariisin maailmannäyttelypaviljongin arkkitehdin. Mer...

LIISA MÄKITALO, museoamanuenssi Ulkoisesti Enni Idin mökki on kuin mikä tahansa punainen tupa Padasjoella. Kuva: Liisa Mäkitalo/Lahden museot Padasjoen kauniisiin luonnonmaisemiin kätkeytyy yksi Päijät-Hämeen ainutlaatuisimmista kotimuseoista. Enni Idin mökissä katse kiertää lattiasta seiniin, huonekaluihin ja esineisiin. Kaikki ovat värikkäiden maalausten peitossa – aiheissa toistuvat kukat ja kasvit, kissat ja kukot sekä ihmiset ja pirut. Paikka hämmentää ja ihmetyttää, mutta samanaikaisesti myös ihastuttaa. Tällainen kokonaisuus ei ole syntynyt hetkessä. On kiehtovaa kuvitella Enni maalaamassa seiniä, lattiaa tai urkuharmonia. Aikoinaan nämä pinnat ovat olleet paljaat. Mistäköhän kohtaa hän on aloittanut seinien maalaamisen? Entä lattian? Hän on istunut lattialla maalaamassa ja edennyt kohta kerrallaan. Kissat ovat tassutelleet vieressä. Miltä tuntuisi asua talossa, jonka lähes joka pinta on omien maalausten peitossa? Minkälainen persoona täällä asui? Enni Idin elämäntarina...