Siirry pääsisältöön

Tuhansien järvien maa

TIINA REKOLA, valokuvaaja

SAIMAA LA PERLE DES LACS DE FINLANDE, 1939 litografia, 102 x 68,50 cm, Paul Söderström/SEK
Lahden museot/Julistemuseo, kuva Tiina Rekola.

Julisteita Suomessa -kirjassa Julistemuseon nyt jo eläköitynyt tutkija Kari Savolainen kertoo höyrylaivaliikenteestä sokkeloisen Saimaan väylillä. Saimaa La perle des lacs de Finlande -litografiassa vuodelta 1939 höyrylaiva on kuvattu harjujen halkomaan järvimaisemaan. Tätä mainostoimisto SEKin julistetta on painettu useilla kielillä ja se on nykyäänkin suosittu korttiaihe Saimaan rantojen matkakohteissa. Höyrylaivan mallina on saattanut olla 1907 valmistunut Liperi-alus tai Leppävirta. Mutta millä väylällä laiva seilaa? Saimaan vedet tunteva on saattanut miettiä miltä harjulta pikkusaarten täplittämä järvimaisema avautuu.

Vuonna 1994 ympäristöministeriössä valittiin 27 merkittävää maisemakokonaisuutta kansallismaisemiksi. Punkaharju oli yksi niistä. Harju jakaa Puruveden Pihlajavedeksi ja Puruvedeksi. 1800-luvulla alue oli jo merkittävä matkailukohde.

Voisiko harjumaisema olla muualta kuin Punkaharjulta?

Albert Edelfelt, Näköala Kaukolanharjulta / Kaukolanharju auringonlaskun aikaan, 1888-1890.
Öljymaalaus, 116 x 83 cm, Ateneumin taidemuseo 

1800-luvun lopulla Albert Edelfelt maalasi Hämeessä Tammelassa vaimonsa Saaren kartanon tyttären Ellan de la Chapellen mailla järvimaisemaa, joka tunnetaan maalauksena Näköala Kaukolanharjulta / Kaukolanharju auringonlaskun aikaan. Ellanin veljestä vapaaherra Victor de la Chapellesta vuonna 1932 kertovassa elämäkerrassa on tuntemattoman kuvaajan valokuva Kaukolanharjulta (Utsikt från Kaukolaåsen). Samana vuonna Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen toimesta Saaren kartanolta vuokratulle maa-alueelle perustettiin yleinen vapaa-ajanviettopaikka, Suomen ensimmäinen kansanpuisto. Kansanpuistot oli tarkoitettu erityisesti sunnuntai- ja juhlapäivien viettoon. Tammelassa maakunta- ja juhannusjuhliin kerääntyi väkeä aina maamme ylintä johtoa myöden. Harjulle oli noussut vuonna 1926 näköalatorni, ja se palvelee matkailijoita edelleen. Näkötornista avautuu Edelfeltinkin näkemä maisema Pyhäjärvelle ja Saaren salmelle. 1990-luvulla maisema valittiin Kanta-Hämeen kauneimmaksi sekä yhdeksi maamme kauneimmista maisema-alueista.


Kaukolanharjun näköala kuvattuna Ester von Frenckellin vuonna 1932 julkaisemassa teoksessa Friherre Victor Eugen de la Chapelle.

SEKin mainosjulisteessa on todennäköisesti maisema Hämeen järviylängöltä Kaukolanharjulta. Julisteen laiva on saatettu kopioida juuri Liperistä, sillä Saaren salmi on matala, eikä siellä ole voinut seilata yhtä uljailla aluksilla. Julisteen suunnittelijoilla ei ehkä ole ollut tietoa kuva-aiheen alkuperästä. Julisteella on haluttu houkutella ulkomaisia turisteja ja jos tässä on onnistuttu, ei alkuperällä liene ollut väliäkään. Ehkä mikäli jossain julisteen lukuisista uusintaversiosta valtakunnallisesti arvokas Mustialan – Portaan – Kaukolanharjun maisema-alue olisi mainittu, niin julisteen innoittamat turistit löytäisivät oikeaan osoitteeseen, Tammelaan Lounais-Hämeen helmeen.


Lähteet:
Klemelä, Mahlanen 2009: Tammelan kylät taiteilijoiden silmin. Tammelan kunta.
von Frenckell 1932: Friherre Victor Eugen de la Chapelle. Helsinki.
Aartomaa, U. & Savolainen, K. 2013: Julisteita Suomesta. Lahden museot

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maakuntamme mäkihyppy ja hyppyrimäet

Paksussa iittiläisessä sammalikossa Salpausselän pohjoisrinteessä heikosti erottuvalla tasanteella on joskus ollut vauhtimäen nokka. Edessä jyrkässä rinteessä avautuu – metsä. Lahden Betonin nokalta maisema näyttää hyvin erilaiselta: avoimelta ja hoidetuilta. Täällä ei näy tuomaritornia eikä katsomoita. Lahden urheilukeskus on nykyään ainoa aktiivinen mäkihyppypaikka Päijät-Hämeessä, mutta 60 vuotta sitten päijäthämäläinen saattoi harrastaa lajia omalla kylällä. Tälle iittiläiselle hyppyrille pääsi sukset olalla vaikka junalla Lahdesta. Sitikkalan seisakkeelta oli lyhyt matka kivuta Siperianmäen hiihtomajalle. Nykyisen Aurinkoladun hiihtäjät eivät välttämättä tiedäkään minkä talvilajin majalla pysähtyvät. Entisen hyppyrin nokkatasanne Iitin Sitikkalassa. Kuva Tiina Rekola 2023, Lahden museot. 1970-luvulla pelkästään Lahdessa oli 12 rakennettua kaupungin huoltamaa hyppyrimäkeä. Niiden lisäksi oli isompia ja pienempiä tösiä, jotka rakennettiin vaatimattomampaan mutta kaiketi yhtä tavoitt...
1 kommentti
Lue lisää

Hyvyyttä ja totuutta etsimässä – Uuno Alangon syntymästä 140 vuotta

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Uno Alanco, vuodesta 1925 Uuno Alanko, oli insinööri, arkkitehti ja taidemaalari, jonka elämäntyön eri puolet kytkeytyvät voimakkaasti Lahteen. Hän teki monivaiheisen ja pitkän uran taiteilijana ja opettajana. Alanco oli myös muovaamassa nuoren Suomen tasavallan taide-elämää ja koulutuspolitiikkaa. Alanko syntyi Mäntsälässä 12.10.1878, mutta perhe muutti Lahteen isän Isac Alancon ryhtyessä johtamaan Pallaksen rullatehdasta Jalkarannassa. Isän toivomuksesta poika hakeutui aikanaan Polyteekkiin insinöörioppiin ottaakseen sitten yrityksen johdon itselleen. Piirtäessään eräänä päivänä kiertokankea Alanco lumoutui sen täydellisestä muodosta. Hän kertoo eläneensä silloin kauneuden määritelmän: se muoto on kaunein, joka parhaiten vastaa tarkoitustaan. Alanco valmistui insinööriksi vuonna 1901, mutta päätti jatkaa opiskeluaan arkkitehtiosastolla tutkiakseen kauneuden olemusta. Neljä vuotta myöhemmin hän valmistui arkkitehdiksi. Suoritettuaan arkkitehdin t...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kasvun aika - lahtelaista kouluhistoriaa

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Nykyisen Lahden alueen kouluhistoria alkaa kolmesta 1870-luvulla perustetusta yksityisestä koulusta, Koiskalan kartanon, Lahden kartanon ja Seestan kartanon kouluista. Vuonna 1881 perustettiin vielä Mytäjäisten varikolle ruotsin- ja suomenkielinen koulu rautatieläisten lapsia varten. Kartanoiden ja patruunoiden yksityiset koulut olivat Suomessa yleisiä, mutta se, että mikään alueemme kouluista ei ollut yhteiskunnan hanke, oli tuiki harvinaista. Lahden kartanon isännän August Fellmanin perustama koulu kunnallistettiin ja se sai oman koulutalon vuonna 1873. Koulu rakennettiin Ylisen Viipurintien varrelle, männikköiselle mäennyppylälle. Jo vuoden 1866 kansakouluasetuksista lähtien esivalta oli kaitsenut paitsi opetusta myös koulurakennuksia, niiden sijoitusta ja rakentamistapaa. Fellmanin lahjoittama tontti ja rakennus täyttivät määräykset: koulu näkyi kauas, mutta oli tuulten ulottumattomissa, hyväkuntoisen tien varrella, ja sen ympäristössä oli rii...
Lähetä kommentti
Lue lisää