Tuhansien järvien maa

TIINA REKOLA, valokuvaaja

SAIMAA LA PERLE DES LACS DE FINLANDE, 1939 litografia, 102 x 68,50 cm, Paul Söderström/SEK
Lahden museot/Julistemuseo, kuva Tiina Rekola.


Julisteita Suomessa -kirjassa Julistemuseon nyt jo eläköitynyt tutkija Kari Savolainen kertoo höyrylaivaliikenteestä sokkeloisen Saimaan väylillä. Saimaa La perle des lacs de Finlande -litografiassa vuodelta 1939 höyrylaiva on kuvattu harjujen halkomaan järvimaisemaan. Tätä mainostoimisto SEKin julistetta on painettu useilla kielillä ja se on nykyäänkin suosittu korttiaihe Saimaan rantojen matkakohteissa. Höyrylaivan mallina on saattanut olla 1907 valmistunut Liperi-alus tai Leppävirta. Mutta millä väylällä laiva seilaa? Saimaan vedet tunteva on saattanut miettiä miltä harjulta pikkusaarten täplittämä järvimaisema avautuu.

Vuonna 1994 ympäristöministeriössä valittiin 27 merkittävää maisemakokonaisuutta kansallismaisemiksi. Punkaharju oli yksi niistä. Harju jakaa Puruveden Pihlajavedeksi ja Puruvedeksi. 1800-luvulla alue oli jo merkittävä matkailukohde.

Voisiko harjumaisema olla muualta kuin Punkaharjulta?

Albert Edelfelt, Näköala Kaukolanharjulta / Kaukolanharju auringonlaskun aikaan, 1888-1890.
Öljymaalaus, 116 x 83 cm, Ateneumin taidemuseo 

1800-luvun lopulla Albert Edelfelt maalasi Hämeessä Tammelassa vaimonsa Saaren kartanon tyttären Ellan de la Chapellen mailla järvimaisemaa, joka tunnetaan maalauksena Näköala Kaukolanharjulta / Kaukolanharju auringonlaskun aikaan. Ellanin veljestä vapaaherra Victor de la Chapellesta vuonna 1932 kertovassa elämäkerrassa on tuntemattoman kuvaajan valokuva Kaukolanharjulta (Utsikt från Kaukolaåsen). Samana vuonna Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen toimesta Saaren kartanolta vuokratulle maa-alueelle perustettiin yleinen vapaa-ajanviettopaikka, Suomen ensimmäinen kansanpuisto. Kansanpuistot oli tarkoitettu erityisesti sunnuntai- ja juhlapäivien viettoon. Tammelassa maakunta- ja juhannusjuhliin kerääntyi väkeä aina maamme ylintä johtoa myöden. Harjulle oli noussut vuonna 1926 näköalatorni, ja se palvelee matkailijoita edelleen. Näkötornista avautuu Edelfeltinkin näkemä maisema Pyhäjärvelle ja Saaren salmelle. 1990-luvulla maisema valittiin Kanta-Hämeen kauneimmaksi sekä yhdeksi maamme kauneimmista maisema-alueista.


Kaukolanharjun näköala kuvattuna Ester von Frenckellin vuonna 1932 julkaisemassa teoksessa Friherre Victor Eugen de la Chapelle.

SEKin mainosjulisteessa on todennäköisesti maisema Hämeen järviylängöltä Kaukolanharjulta. Julisteen laiva on saatettu kopioida juuri Liperistä, sillä Saaren salmi on matala, eikä siellä ole voinut seilata yhtä uljailla aluksilla. Julisteen suunnittelijoilla ei ehkä ole ollut tietoa kuva-aiheen alkuperästä. Julisteella on haluttu houkutella ulkomaisia turisteja ja jos tässä on onnistuttu, ei alkuperällä liene ollut väliäkään. Ehkä mikäli jossain julisteen lukuisista uusintaversiosta valtakunnallisesti arvokas Mustialan – Portaan – Kaukolanharjun maisema-alue olisi mainittu, niin julisteen innoittamat turistit löytäisivät oikeaan osoitteeseen, Tammelaan Lounais-Hämeen helmeen.


Lähteet:
Klemelä, Mahlanen 2009: Tammelan kylät taiteilijoiden silmin. Tammelan kunta.
von Frenckell 1932: Friherre Victor Eugen de la Chapelle. Helsinki.
Aartomaa, U. & Savolainen, K. 2013: Julisteita Suomesta. Lahden museot

Kommentit