Lahden Taiteet ry:n modernin taiteen kokoelmaa ei olisi ilman Olavi Lanua

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta taitelijaprofessori, tademaalari ja kuvanveistäjä Olavi Lanun (1925–2015) syntymästä. Lahdessa vaikutti 1960–90-luvuilla Lahden Taiteet ry, jonka historia paljastaa paljon niin Olavi Lanusta kuin Lahden taide-elämän kehittymisestä. Lahden Taiteet oli kaupunginorkesterin kapellimestarin Urpo Pesosen (1915–1994) ideoima poikkitaiteellinen yhdistys, jonka tarkoituksena oli tuoda yhteen eri alojen taiteilijoita sekä tehdä taidetta tutummaksi lahtelaiselle yleisölle. Tätä toimintaa yhdistys toteutti muun muassa järjestämällä taide-esityksistä, esitelmistä ja keskustelusta koostuvia kuukausikokouksia, Naurutaiteet-nimistä keväistä yleisöjuhlaa, kulttuuriviikkoa sekä erilaisia sekalaisia tempauksia ja kannanottoja. 1950-luvulla Lahteen muuttanut Lanu liittyi jäseneksi Lahden taiteisiin heti sen perustamisvuonna 1960. Hän vaikutti paikalliseen taide-elämään myös kuvaamataidon opettajana, erilaisissa luottamustoimissa sekä tietenkin omalla taiteellaan. Lahden Taiteiden ja samalla Lahden taide-elämän historiaan Lanu kuitenkin jätti erityisen jäljen kokoamansa modernin taiteen kokoelman muodossa.

Kuvataiteilija Olavi Lanu (keskellä lasi kädessä) oli tuttu näky Lahden kulttuurielämän eri tilaisuuksissa. Kuva Pirjo Kaarkoski, Lahden museoiden kuvakokoelmat.

Lahden Taiteet ry:n toiminta oli Lanulle mahdollisuus toteuttaa taiteellista monipuolisuuttaan sekä kulttuuripoliittista aktiivisuuttaan Lahden taide-elämässä. Hän oli ystävänsä taidemaalari Jorma Kardénin (1925–2001) kanssa yhdistyksen aktiivisimpia kuvataiteilijajäseniä. Kardén ja Lanu olivat ideoimassa Kuva 66 -taidenäyttelyä vastalauseena taidemuseon pysähtyneelle toiminnalle. Näyttelyn avajaisissa Lahden taidemuseolla oli niin paljon väkeä, ettei Etelä-Suomen Sanomien toimittajan mukaan “teosten katselemiseen kaikessa rauhassa ollut juuri mahdollisuutta.” Naurutaiteisiin, joissa nimensä mukaisesti ei taidetta otettu vakavasti, Lanu rakensi kerran uusia orkesterisoittimia kuten “kottikärrybassoviulun” muusikoille soitettavaksi ja toisella kertaa ohjasi suomentamansa absurdin hupinäytelmän näyttelijöinään liuta muita kuvataiteilijoita. 

Yhdistyksen kuukausikokouksissa Lanun erityisin esiintyminen oli marraskuussa 1969 otsikolla “Maalaus ilman maalia”. Nimi viittasi siihen, että taiteilija oli siirtynyt perinteisistä maaleista muiden materiaalien hyödyntämiseen teoksissaan. Näistä muista materiaaleista, kuten hiekasta ja puutikuista, kankaan pintaan muodostui eräänlaisia nystyröitä, joita voi nähdä myös Malvan Muodonmuutoksia-näyttelyssä olevassa Lanun “Laulutaulu”-maalauksessa vuodelta 1966. Tilaisuuden yleisö piti hänen kertomaa omasta taiteilijuudestaan poikkeuksellisen rehellisenä ja avoimena. Lahden Taiteiden puheenjohtajana Lanu toimi vuosina 1976–1979. Puheenjohtajakaudelle ajoittuu myös hänen taiteellisen uransa merkkihetki, vuoden 1978 Venetsian biennaali. Tästä huolimatta hän ennätti samana vuonna järjestämään yhdessä toisen yhdistyksen aktiivisen jäsenen, kirjailija Kerttu-Kaarina Suosalmen (1921–2001) kanssa kulttuuripoliittisen toritapahtuman Lahden kuvataideviikon alkajaisiksi. Samalla taiteilijat pystyttivät katunäyttelyn protestina sille, ettei Lahdessa ollut tarpeeksi kunnallista näyttelytilaa.

Suurisuuntaisimman työn Olavi Lanu teki kuitenkin toimimalla Lahden Taiteet ry:n vuonna 1969 perustetun taidekokoelman yhteyshenkilönä ja hoitajana. Kyseinen 55 taideteoksen suuruiseksi kasvanut kokoelma sisältää läpileikkauksen 60- ja 70-lukujen vaihteen modernista taiteesta. Eturivin taiteilijat luovuttivat teoksiaan alennettuun hintaan ja lahtelaiset yksityishenkilöt, yritykset ja jopa koulut lunastivat ja lahjoittivat teoksia kokoelmaan. Teoksia kertyi 36 suomalaiselta taiteilijalta, joista noin puolella oli mainittavia yhteyksiä Lahteen. Ensimmäisten joukossa hankittua Juhani Harrin “Lumikuningatar”-esinekoostetaideteosta (1968) aikalainen kuvataidekriitikko Mika Suvioja kuvasi sanoin: “Harrin tuotannon huippuja, herkkä ja tunteikas laatikko”, kun taas Göran Augustsonin “Harmaakeltainen sommitelma” (1966) -maalausta Suvioja piti laimeampana verrattuna taiteilijan muihin sen ajan sommitelmiin. Kokoelmaan kuuluvaa Osmo Valtosen suunnittelemaa ja Lanun rakentamaa kineettistä Gyros IX-veistosta voi käydä katsomassa Radiomäellä.

Gyros IX teoksen lunasti Lahden Taiteet ry:n kokoelmaan nastolalainen huonekalutehdas Vilka Oy. Kuva Eetu-Pekka Heiskanen, Lahden museoiden kuvakokoelmat.

Kun kokoelmahanke tuli julkisuuteen, totesi Lanu päättäväisenä Etelä-Suomen Sanomille, että “varsinainen modernin taiteen museo on jo nyt tähtäimessä.” Kriitikko Suvioja piti järjettömänä pyrkimystä saada Lahteen nykytaiteen museo, mistä seurasi henkilökohtaisuuksiinkin mennyttä mielipidekirjoittelua Suviojan ja Lanun sekä Kardénin välillä. Lahdessa oli jo pitkään yritetty saada taidemuseolle asianmukaisia tiloja, ja Lanu oli muutama vuosi aiemmin Lahden Taiteet ry:n kuukausi-illassa kovasanaisesti kritisoinut taidemuseon paikalleen pysähtynyttä näyttelytoimintaa. Lahtelaisten taiteilijoiden ajatuksissa oli eläväinen niin kutsuttu toimintamuseo, jollaisia olivat Tukholman Moderna Museet (1958) ja Tampereen Nykytaiteen museo (1966).

Toisena kokoelman tausta-ajatuksena oli olla “särkemässä niitä raja-aitoja, jotka erottavat ns. eliitti- ja museotaiteen ihmisen jokapäiväisestä kokemuskentästä.” Niinpä Lanu tuttuineen kierrätti kokoelmaa kouluissa, yrityksissä ja julkisissa tiloissa seuraavien viiden vuoden aikana. Kaupungin vesilaitoksella töissä olleen taiteenkeräilijä Pauli Komun työautolla oli hyvä kuljettaa teoksia, kun kiertonäyttely vaihtoi paikkaa ympäri Päijät-Hämettä jopa kuukauden välein. Näyttelyn saivat nähtäväkseen niin varusmiehet Hennalan sotilaskodissa kuin Mallasjuoman tehtaan väki keskustassa; sen samaisen tehtaan, jonne lopulta Lahti sai uuden taidemuseonsa.

Vuonna 1973 Lahden Taiteet ry päätti tallettaa kokoelman Lahden taidemuseolle, joka puolestaan sijoitti teokset Lahden kaupunginsairaalaan seuraaviksi vuosikymmeniksi. Lahden Taiteissakin toiminut toimittaja Kalevi Salomaa arveli tuolloin 44 teoksen suuruiseksi kasvaneen taidekokoelman säilyttämis- ja esittelyhuolien olleen lopulta syy päätökselle. Vaikka Lanulla oli uutisoinnista päätellen innostusta jatkaa työtä, karttui kokoelma enää satunnaisesti ja vuonna 1984 kokoelma lahjoitettiin taidemuseohanketta varten perustetulle Päijät-Hämeen taidemuseoyhdistykselle.

PEPPILOTTA JOENTAUSTA, taidehistorian opiskelija, joka valmistelee maisterintutkielmaa Lahden Taiteet ry:tä

Lähteet:
Aartomaa, Ulla. Nykytaiteen kokoelma Lahdessa: Lahden Taiteet r.y:n Nykytaiteen kokoelma. Lahti: Päijät-Hämeen taidemuseoyhdistys, 1988.
Etelä-Suomen Sanomat. ”Kuva 66 avattiin: Yleisöä mukana satamäärin.” Etelä-Suomen Sanomat, 4.2.1966.
Etelä-Suomen Sanomat. ”Lahden museoiden toimintaa ja modernia näytelmäkirjallisuutta ruodittiin Lahden Taiteiden kuukausikokouksessa.” Etelä-Suomen Sanomat, 14.2.1965.
Etelä-Suomen Sanomat. ”Lahtelainen rynnäkkö – suurta yleisöä herätellään: Perustetaan taidekokoelma – järjestetään taiteen päivät.” Etelä-Suomen Sanomat, 9.2.1969.
Etelä-Suomen Sanomat. “Lahtelaisen taiteen tulevaisuuden näköaloihin kiinnitetään huomiota: Uusi yhdistys sai nimekseen Lahden Taiteet.” Etelä-Suomen Sanomat, 9.3.1960.
Etelä-Suomen Sanomat. “Maalaus ilman maalia: Lahden Taiteet-yhdistyksen yleisötilaisuuden teemana oli Maalaus ilman maalia.” Etelä-Suomen Sanomat, 18.11.1969.
Etelä-Suomen Sanomat. “Mauno Hartman ja Kuva 66-näyttely.” Etelä-Suomen Sanomat, 3.2.1966.
Etelä-Suomen Sanomat. “Naurutaiteet eli repäisevä maaliskuun ilta.” Etelä-Suomen Sanomat, 26.3.1968.
Etelä-Suomen Sanomat. ”Nykytaiteen kokoelma – yksityinen suuri yritys.” Etelä-Suomen Sanomat, 23.9.1973.
Etelä-Suomen Sanomat. ”Olli Lanu johtaa Lahden taiteet-yhdistystä.” Etelä-Suomen Sanomat, 11.3.1977.
Etelä-Suomen Sanomat. “Teatteritalo, kirjastotalo, näyttelytilat: Kadun gallerian järeä avaus.” Etelä-Suomen Sanomat, 31.10.1978.
Kallio, Maija-Riitta ja Riitta Niskanen. “Uusi taide lähemmäksi ihmistä.” Teoksessa Pop – rauha – rakkaus: 1960- ja 70-lukujen elämää ja ilmiöitä, toimittaneet Maija-Riitta Kallio & Ville-Matti Rautjoki, 44–45. Lahti: Lahden kaupunginmuseo, 2008.
Kameleontti. “Lahden teatteritalon arkkitehtikilpailusta lopultakin totta.” Etelä-Suomen Sanomat, 28.3.1973.
Lahden Taiteet ry & Lahden kaupungin museo- ja taidelautakunta. Talletussopimus, 28.12.1973. Lahden museot: Lahden Taiteet ry:n arkisto.
Lahden Taiteet ry. Lahden Taiteet ry:n Nykytaiteen kokoelma 4-vuotias helmikuussa 1973-esite. Lahden museot: Lahden Taiteet ry:n arkisto.
Lahden Taiteet ry. Vuosikertomus 1961. Lahden museot: Lahden Taiteet ry:n arkisto.
Suvioja, Mika. ”Uusi taidekokoelma.” Etelä-Suomen Sanomat, 19.3.1969.