Siirry pääsisältöön

Ohrasta olutta rukiista ryypättäviä

VESA JÄRVINEN, museonhoitaja Itä-Hämeen museo

Itä-Hämeen museo toimii Koskipään kartanossa. Kuva Toni Kesti, Lahden museot.

Sahin valmistuksen SM-kisat pijettiin Hartolassa eli entisessä Kustavuksen pitäjässä kuluvam vuuen elokuun kolmantena päevänä.Tuomareijen mielestäk suum mukasinta sahtia ol tehny lahtelaine Ari Rämö. Toiseks tul Reijo Mäki Karvialta.

Jok eij tiejä mite tai osua sahtia tehjiä, ni alla o lyhä oppimierä, mite sitä laitetua.
Enste ohramaltuat laittua suavii ja kastellua iha huolealla veellä. Sit lisätiä tuas vettä ja vähä lämpösempiä. Aina vua lisätiä varimpia vettä, mut ei liikua eikä liia kuumua, ettei tuk liia harvua kaljua ja imeltyy enempi.

Ku käyttiä puusuavia, ni mäskiä voi kuumentua kuumilla kivilöillä. Ni ei tarvi mäskiä mättiä patua kuumennettavaks.

Sahdintekovälineitä Itä-Hämeen museossa. Kuva Tiina Rekola, Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Sit ku mäski o tarpeeks tekeytyny eli imeltyny, ni se mäski mätetiä varitettuje olkie ja katajie piällek kuurinua. Kuurinan pohjallek laittua kapulat poikettain, että sinne jiä vako, mitä pitki vierre piäsee juksemua poies kuurnasta.

Enste sieltä valuu piäomua eli sitä vahvinta vierrettä. Siitä sua tehtyä miestem juotavua. Sit seuravaks valuu akkojen kaljua, ku kuurinua mäskim piellek valelee varittua kuumua katavettä.

Viimetteks sua vieläk nenätippoja. Sellasta harvua kaljua, jota ei voi ies sahiks kuhtua. Vua voiha sitäki juojak janoosa, jos oikia saht loppuu; Niin ku sille yleesä käy.

Nii, siihe vierteesee pitiä laittua hiivua sit ku se o käjenlämpöstä. Sit ku se on käyny alkuryöpsyn, ni se ryky laittua tynnyrii ja viejää kylmiä kellarii.

Sit sahtia pitiä käyttiä hituasti ja maistella alvariinsa, jotta se pysyy hengessä eikä myrry. Sit ku se sahti o paraimmillua, ni se o loppu eikä tynnyrissä o ku hiivaperskeet.

Muute, kiirusta ei sua pitiä sahi teossak. Koko päivähä sahi tekoo mänee. Vua, jos o oikee kerkiävä, ni voiha sitä jo myöhiä illasta maistua, jos ei pölötä, että osa löytyyki housuje sisäpuoleltak. Mut parempua saht o kuukauve piästä eikä housutkua sotkeennu.

Nii ja Itä-Hämee museosta löytyy nuo vehkeet kivilöitä myöte, jos kiinnostua. Että kahtomaa sua tullak. Ja ens vuonna kisatua sit Jämijärvellä, et ei muutaku sahtia vientämiä. Monessa pitäjässähä o alkukarsinnat, ett kuka piäsee sit edustamua noihi isoihi karkeloihi ja voittamua Suome mestaruuttak.

Tervehtie teittiä museon Vesa.

Entisajan tunnelmaa Itä-Hämeen museosa. Kuva Tiina Rekola, Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvyyttä ja totuutta etsimässä – Uuno Alangon syntymästä 140 vuotta

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Uno Alanco, vuodesta 1925 Uuno Alanko, oli insinööri, arkkitehti ja taidemaalari, jonka elämäntyön eri puolet kytkeytyvät voimakkaasti Lahteen. Hän teki monivaiheisen ja pitkän uran taiteilijana ja opettajana. Alanco oli myös muovaamassa nuoren Suomen tasavallan taide-elämää ja koulutuspolitiikkaa. Alanko syntyi Mäntsälässä 12.10.1878, mutta perhe muutti Lahteen isän Isac Alancon ryhtyessä johtamaan Pallaksen rullatehdasta Jalkarannassa. Isän toivomuksesta poika hakeutui aikanaan Polyteekkiin insinöörioppiin ottaakseen sitten yrityksen johdon itselleen. Piirtäessään eräänä päivänä kiertokankea Alanco lumoutui sen täydellisestä muodosta. Hän kertoo eläneensä silloin kauneuden määritelmän: se muoto on kaunein, joka parhaiten vastaa tarkoitustaan. Alanco valmistui insinööriksi vuonna 1901, mutta päätti jatkaa opiskeluaan arkkitehtiosastolla tutkiakseen kauneuden olemusta. Neljä vuotta myöhemmin hän valmistui arkkitehdiksi. Suoritettuaan arkkitehdin t...

Maakuntamme mäkihyppy ja hyppyrimäet

Paksussa iittiläisessä sammalikossa Salpausselän pohjoisrinteessä heikosti erottuvalla tasanteella on joskus ollut vauhtimäen nokka. Edessä jyrkässä rinteessä avautuu – metsä. Lahden Betonin nokalta maisema näyttää hyvin erilaiselta: avoimelta ja hoidetuilta. Täällä ei näy tuomaritornia eikä katsomoita. Lahden urheilukeskus on nykyään ainoa aktiivinen mäkihyppypaikka Päijät-Hämeessä, mutta 60 vuotta sitten päijäthämäläinen saattoi harrastaa lajia omalla kylällä. Tälle iittiläiselle hyppyrille pääsi sukset olalla vaikka junalla Lahdesta. Sitikkalan seisakkeelta oli lyhyt matka kivuta Siperianmäen hiihtomajalle. Nykyisen Aurinkoladun hiihtäjät eivät välttämättä tiedäkään minkä talvilajin majalla pysähtyvät. Entisen hyppyrin nokkatasanne Iitin Sitikkalassa. Kuva Tiina Rekola 2023, Lahden museot. 1970-luvulla pelkästään Lahdessa oli 12 rakennettua kaupungin huoltamaa hyppyrimäkeä. Niiden lisäksi oli isompia ja pienempiä tösiä, jotka rakennettiin vaatimattomampaan mutta kaiketi yhtä tavoitt...

Kasvun aika - lahtelaista kouluhistoriaa

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Nykyisen Lahden alueen kouluhistoria alkaa kolmesta 1870-luvulla perustetusta yksityisestä koulusta, Koiskalan kartanon, Lahden kartanon ja Seestan kartanon kouluista. Vuonna 1881 perustettiin vielä Mytäjäisten varikolle ruotsin- ja suomenkielinen koulu rautatieläisten lapsia varten. Kartanoiden ja patruunoiden yksityiset koulut olivat Suomessa yleisiä, mutta se, että mikään alueemme kouluista ei ollut yhteiskunnan hanke, oli tuiki harvinaista. Lahden kartanon isännän August Fellmanin perustama koulu kunnallistettiin ja se sai oman koulutalon vuonna 1873. Koulu rakennettiin Ylisen Viipurintien varrelle, männikköiselle mäennyppylälle. Jo vuoden 1866 kansakouluasetuksista lähtien esivalta oli kaitsenut paitsi opetusta myös koulurakennuksia, niiden sijoitusta ja rakentamistapaa. Fellmanin lahjoittama tontti ja rakennus täyttivät määräykset: koulu näkyi kauas, mutta oli tuulten ulottumattomissa, hyväkuntoisen tien varrella, ja sen ympäristössä oli rii...