Siirry pääsisältöön

Ohrasta olutta rukiista ryypättäviä

VESA JÄRVINEN, museonhoitaja Itä-Hämeen museo

Itä-Hämeen museo toimii Koskipään kartanossa. Kuva Toni Kesti, Lahden museot.

Sahin valmistuksen SM-kisat pijettiin Hartolassa eli entisessä Kustavuksen pitäjässä kuluvam vuuen elokuun kolmantena päevänä.Tuomareijen mielestäk suum mukasinta sahtia ol tehny lahtelaine Ari Rämö. Toiseks tul Reijo Mäki Karvialta.

Jok eij tiejä mite tai osua sahtia tehjiä, ni alla o lyhä oppimierä, mite sitä laitetua.
Enste ohramaltuat laittua suavii ja kastellua iha huolealla veellä. Sit lisätiä tuas vettä ja vähä lämpösempiä. Aina vua lisätiä varimpia vettä, mut ei liikua eikä liia kuumua, ettei tuk liia harvua kaljua ja imeltyy enempi.

Ku käyttiä puusuavia, ni mäskiä voi kuumentua kuumilla kivilöillä. Ni ei tarvi mäskiä mättiä patua kuumennettavaks.

Sahdintekovälineitä Itä-Hämeen museossa. Kuva Tiina Rekola, Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Sit ku mäski o tarpeeks tekeytyny eli imeltyny, ni se mäski mätetiä varitettuje olkie ja katajie piällek kuurinua. Kuurinan pohjallek laittua kapulat poikettain, että sinne jiä vako, mitä pitki vierre piäsee juksemua poies kuurnasta.

Enste sieltä valuu piäomua eli sitä vahvinta vierrettä. Siitä sua tehtyä miestem juotavua. Sit seuravaks valuu akkojen kaljua, ku kuurinua mäskim piellek valelee varittua kuumua katavettä.

Viimetteks sua vieläk nenätippoja. Sellasta harvua kaljua, jota ei voi ies sahiks kuhtua. Vua voiha sitäki juojak janoosa, jos oikia saht loppuu; Niin ku sille yleesä käy.

Nii, siihe vierteesee pitiä laittua hiivua sit ku se o käjenlämpöstä. Sit ku se on käyny alkuryöpsyn, ni se ryky laittua tynnyrii ja viejää kylmiä kellarii.

Sit sahtia pitiä käyttiä hituasti ja maistella alvariinsa, jotta se pysyy hengessä eikä myrry. Sit ku se sahti o paraimmillua, ni se o loppu eikä tynnyrissä o ku hiivaperskeet.

Muute, kiirusta ei sua pitiä sahi teossak. Koko päivähä sahi tekoo mänee. Vua, jos o oikee kerkiävä, ni voiha sitä jo myöhiä illasta maistua, jos ei pölötä, että osa löytyyki housuje sisäpuoleltak. Mut parempua saht o kuukauve piästä eikä housutkua sotkeennu.

Nii ja Itä-Hämee museosta löytyy nuo vehkeet kivilöitä myöte, jos kiinnostua. Että kahtomaa sua tullak. Ja ens vuonna kisatua sit Jämijärvellä, et ei muutaku sahtia vientämiä. Monessa pitäjässähä o alkukarsinnat, ett kuka piäsee sit edustamua noihi isoihi karkeloihi ja voittamua Suome mestaruuttak.

Tervehtie teittiä museon Vesa.

Entisajan tunnelmaa Itä-Hämeen museosa. Kuva Tiina Rekola, Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maauimala mäkimontussa – Lahden oma erikoisuus

Lahden maauimalan tuleva kohtalo on puhututtanut kaupunkilaisia niin lehtien palstoilla kuin uimalan saunan lauteillakin. Alkukesästä uutisoitiin, että maauimala on vuonna 2024 auki mahdollisesti viimeistä kesää. Korjausvelkaa on kertynyt, eikä remontin rahoittamisesta tai tahtotilasta siihen ole tietoa.  Urheilukeskus on nykymuodossaan pitkälti 1970-luvun asussa. Maauimala otettiin mukaan Urheilukeskuksen yleissuunnitelmaan oikeastaan käytännön tarpeesta: Suurmäen mäkimonttu jouduttiin betonoimaan, jotta alueen pohjavedet pystyttiin paremmin suojelemaan. Näin syntyi harvinainen yhdistelmä mäkihyppyä ja uintia. Mäen alusta saatiin valmiiksi vuoden 1972 kisoihin, mutta maauimala avautui yleisölle 1974. Maauimalasta tuli Lahden ensimmäinen ja ainoa 50 metrin allas. 1980-luvun postikorttiin on kaupungintalon ja rautatieaseman lisäksi päätynyt hyppyrimäet ja maauimala. Kuva: Raimo Ketola/Laatukortti, Lahden museoiden kuvakokoelmat.  Maauimalan kohtalo on monisyinen juttu, johon li...

Andelinin perhe – tarina sukualbumien sivuilta

Lahden museoiden kuvakokoelmiin on tullut sadan toimintavuoden aikana monen lahtelaisen suvun valokuvia, albumeja ja arkistoaineistoa. Kokonaisuuksia käsitellessä herää kysymys, miksi jonkin suvun kuvat ja asiakirjat ovat päätyneet museoon. Miksi niitä ei ole pidetty suvulla? Ensiksi on todettava, että on henkilöitä, jotka ovat tietoisesti halunneet lahjoittaa sukukuvansa museolle. On myös tapauksia, että aineisto on saattanut löytyä kiinteistökaupan jälkeen ullakolta ja uudet omistajat ovat lahjoittaneet tuntemattomien ihmisten kuvat museolle. Joskus suvun aineisto on saattanut jäädä henkilölle, jolla ei ole ollut jälkikasvua tai ylipäätään perijöitä tai testamenttia, jolloin omaisuus on mennyt valtiolle, minkä jälkeen henkilön kotikunta on voinut hakea osuutta perinnöstä itselleen. Tällä tavalla Lahden museoiden kokoelmiin on tullut esimerkiksi Martti Saksalan suvun valokuvia ja arkistoaineistoa. Neljäs vaihtoehto on, että vaikka perheettömällä henkilöllä on sukua, yhteys sukuun on v...

Maakuntamme mäkihyppy ja hyppyrimäet

Paksussa iittiläisessä sammalikossa Salpausselän pohjoisrinteessä heikosti erottuvalla tasanteella on joskus ollut vauhtimäen nokka. Edessä jyrkässä rinteessä avautuu – metsä. Lahden Betonin nokalta maisema näyttää hyvin erilaiselta: avoimelta ja hoidetuilta. Täällä ei näy tuomaritornia eikä katsomoita. Lahden urheilukeskus on nykyään ainoa aktiivinen mäkihyppypaikka Päijät-Hämeessä, mutta 60 vuotta sitten päijäthämäläinen saattoi harrastaa lajia omalla kylällä. Tälle iittiläiselle hyppyrille pääsi sukset olalla vaikka junalla Lahdesta. Sitikkalan seisakkeelta oli lyhyt matka kivuta Siperianmäen hiihtomajalle. Nykyisen Aurinkoladun hiihtäjät eivät välttämättä tiedäkään minkä talvilajin majalla pysähtyvät. Entisen hyppyrin nokkatasanne Iitin Sitikkalassa. Kuva Tiina Rekola 2023, Lahden museot. 1970-luvulla pelkästään Lahdessa oli 12 rakennettua kaupungin huoltamaa hyppyrimäkeä. Niiden lisäksi oli isompia ja pienempiä tösiä, jotka rakennettiin vaatimattomampaan mutta kaiketi yhtä tavoitt...