VESA JÄRVINEN, museonhoitaja Itä-Hämeen museo
Sahin valmistuksen SM-kisat pijettiin Hartolassa eli entisessä Kustavuksen pitäjässä kuluvam vuuen elokuun kolmantena päevänä.Tuomareijen mielestäk suum mukasinta sahtia ol tehny lahtelaine Ari Rämö. Toiseks tul Reijo Mäki Karvialta.
Jok eij tiejä mite tai osua sahtia tehjiä, ni alla o lyhä oppimierä, mite sitä laitetua.
Enste ohramaltuat laittua suavii ja kastellua iha huolealla veellä. Sit lisätiä tuas vettä ja vähä lämpösempiä. Aina vua lisätiä varimpia vettä, mut ei liikua eikä liia kuumua, ettei tuk liia harvua kaljua ja imeltyy enempi.
Ku käyttiä puusuavia, ni mäskiä voi kuumentua kuumilla kivilöillä. Ni ei tarvi mäskiä mättiä patua kuumennettavaks.
Sit ku mäski o tarpeeks tekeytyny eli imeltyny, ni se mäski mätetiä varitettuje olkie ja katajie piällek kuurinua. Kuurinan pohjallek laittua kapulat poikettain, että sinne jiä vako, mitä pitki vierre piäsee juksemua poies kuurnasta.
Enste sieltä valuu piäomua eli sitä vahvinta vierrettä. Siitä sua tehtyä miestem juotavua. Sit seuravaks valuu akkojen kaljua, ku kuurinua mäskim piellek valelee varittua kuumua katavettä.
Viimetteks sua vieläk nenätippoja. Sellasta harvua kaljua, jota ei voi ies sahiks kuhtua. Vua voiha sitäki juojak janoosa, jos oikia saht loppuu; Niin ku sille yleesä käy.
Nii, siihe vierteesee pitiä laittua hiivua sit ku se o käjenlämpöstä. Sit ku se on käyny alkuryöpsyn, ni se ryky laittua tynnyrii ja viejää kylmiä kellarii.
Sit sahtia pitiä käyttiä hituasti ja maistella alvariinsa, jotta se pysyy hengessä eikä myrry. Sit ku se sahti o paraimmillua, ni se o loppu eikä tynnyrissä o ku hiivaperskeet.
Muute, kiirusta ei sua pitiä sahi teossak. Koko päivähä sahi tekoo mänee. Vua, jos o oikee kerkiävä, ni voiha sitä jo myöhiä illasta maistua, jos ei pölötä, että osa löytyyki housuje sisäpuoleltak. Mut parempua saht o kuukauve piästä eikä housutkua sotkeennu.
Nii ja Itä-Hämee museosta löytyy nuo vehkeet kivilöitä myöte, jos kiinnostua. Että kahtomaa sua tullak. Ja ens vuonna kisatua sit Jämijärvellä, et ei muutaku sahtia vientämiä. Monessa pitäjässähä o alkukarsinnat, ett kuka piäsee sit edustamua noihi isoihi karkeloihi ja voittamua Suome mestaruuttak.
Tervehtie teittiä museon Vesa.
 |
| Itä-Hämeen museo toimii Koskipään kartanossa. Kuva Toni Kesti, Lahden museot. |
Sahin valmistuksen SM-kisat pijettiin Hartolassa eli entisessä Kustavuksen pitäjässä kuluvam vuuen elokuun kolmantena päevänä.Tuomareijen mielestäk suum mukasinta sahtia ol tehny lahtelaine Ari Rämö. Toiseks tul Reijo Mäki Karvialta.
Jok eij tiejä mite tai osua sahtia tehjiä, ni alla o lyhä oppimierä, mite sitä laitetua.
Enste ohramaltuat laittua suavii ja kastellua iha huolealla veellä. Sit lisätiä tuas vettä ja vähä lämpösempiä. Aina vua lisätiä varimpia vettä, mut ei liikua eikä liia kuumua, ettei tuk liia harvua kaljua ja imeltyy enempi.
Ku käyttiä puusuavia, ni mäskiä voi kuumentua kuumilla kivilöillä. Ni ei tarvi mäskiä mättiä patua kuumennettavaks.
 |
| Sahdintekovälineitä Itä-Hämeen museossa. Kuva Tiina Rekola, Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto. |
Sit ku mäski o tarpeeks tekeytyny eli imeltyny, ni se mäski mätetiä varitettuje olkie ja katajie piällek kuurinua. Kuurinan pohjallek laittua kapulat poikettain, että sinne jiä vako, mitä pitki vierre piäsee juksemua poies kuurnasta.
Enste sieltä valuu piäomua eli sitä vahvinta vierrettä. Siitä sua tehtyä miestem juotavua. Sit seuravaks valuu akkojen kaljua, ku kuurinua mäskim piellek valelee varittua kuumua katavettä.
Viimetteks sua vieläk nenätippoja. Sellasta harvua kaljua, jota ei voi ies sahiks kuhtua. Vua voiha sitäki juojak janoosa, jos oikia saht loppuu; Niin ku sille yleesä käy.
Nii, siihe vierteesee pitiä laittua hiivua sit ku se o käjenlämpöstä. Sit ku se on käyny alkuryöpsyn, ni se ryky laittua tynnyrii ja viejää kylmiä kellarii.
Sit sahtia pitiä käyttiä hituasti ja maistella alvariinsa, jotta se pysyy hengessä eikä myrry. Sit ku se sahti o paraimmillua, ni se o loppu eikä tynnyrissä o ku hiivaperskeet.
Muute, kiirusta ei sua pitiä sahi teossak. Koko päivähä sahi tekoo mänee. Vua, jos o oikee kerkiävä, ni voiha sitä jo myöhiä illasta maistua, jos ei pölötä, että osa löytyyki housuje sisäpuoleltak. Mut parempua saht o kuukauve piästä eikä housutkua sotkeennu.
Nii ja Itä-Hämee museosta löytyy nuo vehkeet kivilöitä myöte, jos kiinnostua. Että kahtomaa sua tullak. Ja ens vuonna kisatua sit Jämijärvellä, et ei muutaku sahtia vientämiä. Monessa pitäjässähä o alkukarsinnat, ett kuka piäsee sit edustamua noihi isoihi karkeloihi ja voittamua Suome mestaruuttak.
Tervehtie teittiä museon Vesa.
 |
| Entisajan tunnelmaa Itä-Hämeen museosa. Kuva Tiina Rekola, Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto. |
Kommentit
Lähetä kommentti