Siirry pääsisältöön

Ohrasta olutta rukiista ryypättäviä

VESA JÄRVINEN, museonhoitaja Itä-Hämeen museo

Itä-Hämeen museo toimii Koskipään kartanossa. Kuva Toni Kesti, Lahden museot.

Sahin valmistuksen SM-kisat pijettiin Hartolassa eli entisessä Kustavuksen pitäjässä kuluvam vuuen elokuun kolmantena päevänä.Tuomareijen mielestäk suum mukasinta sahtia ol tehny lahtelaine Ari Rämö. Toiseks tul Reijo Mäki Karvialta.

Jok eij tiejä mite tai osua sahtia tehjiä, ni alla o lyhä oppimierä, mite sitä laitetua.
Enste ohramaltuat laittua suavii ja kastellua iha huolealla veellä. Sit lisätiä tuas vettä ja vähä lämpösempiä. Aina vua lisätiä varimpia vettä, mut ei liikua eikä liia kuumua, ettei tuk liia harvua kaljua ja imeltyy enempi.

Ku käyttiä puusuavia, ni mäskiä voi kuumentua kuumilla kivilöillä. Ni ei tarvi mäskiä mättiä patua kuumennettavaks.

Sahdintekovälineitä Itä-Hämeen museossa. Kuva Tiina Rekola, Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Sit ku mäski o tarpeeks tekeytyny eli imeltyny, ni se mäski mätetiä varitettuje olkie ja katajie piällek kuurinua. Kuurinan pohjallek laittua kapulat poikettain, että sinne jiä vako, mitä pitki vierre piäsee juksemua poies kuurnasta.

Enste sieltä valuu piäomua eli sitä vahvinta vierrettä. Siitä sua tehtyä miestem juotavua. Sit seuravaks valuu akkojen kaljua, ku kuurinua mäskim piellek valelee varittua kuumua katavettä.

Viimetteks sua vieläk nenätippoja. Sellasta harvua kaljua, jota ei voi ies sahiks kuhtua. Vua voiha sitäki juojak janoosa, jos oikia saht loppuu; Niin ku sille yleesä käy.

Nii, siihe vierteesee pitiä laittua hiivua sit ku se o käjenlämpöstä. Sit ku se on käyny alkuryöpsyn, ni se ryky laittua tynnyrii ja viejää kylmiä kellarii.

Sit sahtia pitiä käyttiä hituasti ja maistella alvariinsa, jotta se pysyy hengessä eikä myrry. Sit ku se sahti o paraimmillua, ni se o loppu eikä tynnyrissä o ku hiivaperskeet.

Muute, kiirusta ei sua pitiä sahi teossak. Koko päivähä sahi tekoo mänee. Vua, jos o oikee kerkiävä, ni voiha sitä jo myöhiä illasta maistua, jos ei pölötä, että osa löytyyki housuje sisäpuoleltak. Mut parempua saht o kuukauve piästä eikä housutkua sotkeennu.

Nii ja Itä-Hämee museosta löytyy nuo vehkeet kivilöitä myöte, jos kiinnostua. Että kahtomaa sua tullak. Ja ens vuonna kisatua sit Jämijärvellä, et ei muutaku sahtia vientämiä. Monessa pitäjässähä o alkukarsinnat, ett kuka piäsee sit edustamua noihi isoihi karkeloihi ja voittamua Suome mestaruuttak.

Tervehtie teittiä museon Vesa.

Entisajan tunnelmaa Itä-Hämeen museosa. Kuva Tiina Rekola, Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lahden kylän koulu - koulupojista taiteilijoihin

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Lahden kylän ensimmäinen kansakoulu perustettiin vuonna 1871. Koulu oli yksityinen, yksi Lahden kartanon isännän August Fellmanin monista kansansivistyshankkeista. Kaksi vuotta myöhemmin koulu sai oman rakennuksen, ja se kunnallistettiin. Uusi koulu rakennettiin Ylisen Viipurintien äärelle, pienelle mäennyppylälle, männikön suojaan. Paikka oli ihanteellinen koulurakennukselle: se oli hyväkuntoisen tien äärellä, tuulilta suojassa. Fellman antoi koululle tontin, ja talolliset velvoitettiin pystyttämään se päivätöinään lahjoittamistaan peruskivistä ja hirsistä. Koulupihaan tehtiin myös ulkorakennus opettajien lehmiä varten sekä käymälät, liiterit ja aitta.   Lahden kylässä oli näihin aikoihin vajaat 900 asukasta. He eivät olleet aluksi järin innostuneita uudesta opinahjosta, sillä koulunkäynnin arveltiin olevan haitaksi uskonnonharjoitukselle. Fellman houkutteli vanhempia lähettämään jälkikasvu kouluun lupaamalla puoli tynnyriä rukiita yhdestä, kaksi

Kesäisiä päiviä Jalkarannassa – Ainolan historiaa

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Herrasväen kesänviettotavat alkoivat muuttua kaupungistumisen myötä. Suomalaisen maalaismaiseman kauneus avautui uudella tavalla. Höyrylaivat kuljettivat väkeä suvisiin maisemiin, ja rautatieverkon laajetessa junakyydilläkin oli mahdollista päästä vilpeiden vesien äärelle. 1800-luvun loppupuolella rannoille alkoi nousta porvariston huviloita, joihin talous palvelijoineen kaikkineen siirrettiin yleensä koko kesän ajaksi. Lahden seudun ensimmäisiä huviloita oli apteekkari Aron Grönmarkin Jalkarantaan rakennuttama Merilä. Arkkitehti Eliel Saarisen suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1901. Talon takan piirsi taiteilija Akseli Gallen-Kallela, joskin tieto on epävarma. Eliel Saarisen suunnittelema Merilä vuonna 1904 lähetetyssä postikortissa. Kuva Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto. Suomalaismielinen Grönmark halusi huvilansa suunnittelijaksi suomalaisuuden manifestiksi vuonna 1900 nousseen Pariisin maailmannäyttelypaviljongin arkkitehdin. Mer

Kasvun aika - lahtelaista kouluhistoriaa

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Nykyisen Lahden alueen kouluhistoria alkaa kolmesta 1870-luvulla perustetusta yksityisestä koulusta, Koiskalan kartanon, Lahden kartanon ja Seestan kartanon kouluista. Vuonna 1881 perustettiin vielä Mytäjäisten varikolle ruotsin- ja suomenkielinen koulu rautatieläisten lapsia varten. Kartanoiden ja patruunoiden yksityiset koulut olivat Suomessa yleisiä, mutta se, että mikään alueemme kouluista ei ollut yhteiskunnan hanke, oli tuiki harvinaista. Lahden kartanon isännän August Fellmanin perustama koulu kunnallistettiin ja se sai oman koulutalon vuonna 1873. Koulu rakennettiin Ylisen Viipurintien varrelle, männikköiselle mäennyppylälle. Jo vuoden 1866 kansakouluasetuksista lähtien esivalta oli kaitsenut paitsi opetusta myös koulurakennuksia, niiden sijoitusta ja rakentamistapaa. Fellmanin lahjoittama tontti ja rakennus täyttivät määräykset: koulu näkyi kauas, mutta oli tuulten ulottumattomissa, hyväkuntoisen tien varrella, ja sen ympäristössä oli rii