HANNU TAKALA, tutkimuspäällikkö
Marraskuun viimeisen päivän aamuna 1939 käveli nuori Johannes Virolainen kohti Viipurin Punaisenlähteen torin luoteiskulmassa ollutta työpaikkaansa. Lämpötila oli nollan tienoilla, ja taivas oli puolipilvinen. Matkalla Virolainen tapasi tuttavansa. Kesken tarinoinnin alkoi idän suunnalta kuulua lentokoneiden ääniä. Kumppanukset ihmettelivät koneiden suurta määrää ja sitä, minkä maan koneita Viipurin yllä lenteli. Samalla alkoivat ensimmäiset pommit pudota kaupunkiin. Kello oli tasan 9.00. Virolainen juoksi suojaan läheisen Yhdyspankin talon porttikäytävään. Muutamaa hetkeä myöhemmin talvisodan ensimmäiset pommit putosivat myös Lahden Asemantaustaan. Talvisota oli alkanut.
Talvisodan syttyminen 1939 oli suuri järkytys kaikille suomalaisille. Vaikka sota riehui samaan aikaan Keski-Euroopassa, ja Neuvostoliitto oli esittänyt Suomelle aluevaatimuksia, ei sodan syttymiseen yleisesti uskottu. Puna-armeijan hyökkäys itärajan yli tuli kaikille yllätyksenä.
Lahtea pommitettiin talvisodan kuluessa yli 20 kertaa. Ilmahälytyksiä annettiin lähes sata kertaa, mutta useimmiten puna-armeijan koneet lensivät Lahden yli kohti Tamperetta tai Riihimäkeä.
Lahden ensimmäinen pommitus tapahtui siis heti sodan ensimmäisenä päivänä, jolloin pommit surmasivat viisi henkilöä. Yksi tuhoisimmista pommituksista tapahtui 27.12.1939. Tuolloin kaupungintalon ullakkokerros tuhoutui ja osumia saivat myös Vuorikadun kansakoulu sekä Läntinen kansakoulu. Enimmillään kaupungin yllä lensi yli 70 pommikoneen laivue maaliskuun alussa kylväen tuhoa eri puolilla kaupunkia.
Lahden pommituksissa kuoli talvisodan aikana parikymmentä ja loukkaantui viitisenkymmentä henkilöä. On arvioitu, että noin 500 rakennusta kärsi tuhoja tai tuhoutui. Kovimpien pommitusten kohteiksi joutuivat rautatieaseman seutu, Radiomäki ja työväen asuttamat puukaupunginosat.
Sota päättyi ankaraan sanelurauhaan ja alueluovutuksiin 13.3.1940. Noin 400 000 suomalaista menetti kotiseutunsa ja koko maa noin 10 % pinta-alastaan. Karjalaisen siirtoväen tulo Lahteen muuttikin kaupungin aivan toisenlaiseksi, kuin se oli ollut ennen sotaa. Talvisodan päätyttyä sota jatkui Euroopassa, ja Suomi haki suuntaansa suurvaltojen puristuksessa.
Marraskuun viimeisen päivän aamuna 2019 seison Viipurin Punaisenlähteen torin kulmassa ja katselen taivaalle. Lämpötila on hiukan nollan alapuolella ja ohut lumikerros peittää kaupunkia. Seison yksin torin kulmassa ja katselen, miten paikalliset kiiruhtavat torin poikki kauppaan, koteihinsa, kuka minnekin. Kello lyö 9.00. Kaikki jatkuu entisellään, eikä kukaan muu huomaa hetkessä mitään erikoista. Kävelen entisen Yhdyspankin porttikäytävään, mistä Johannes Virolainen etsi suojaa pommeilta. Minä etsin sieltä suojaa viimalta. Leninin patsas tuijottaa minua torin keskeltä. Torin takana toisessa suunnassa kohoaa muutama vuosi sitten pystytetty valtaisa obeliski kaupungin vapauttajille 1944. Sieluani särkee.
Suomen ja suomalaisten historian tallentaminen ja siirtäminen tuleville sukupolville on ensi sijassa suomalaisten tehtävä. Historiaa voidaan tulkita monella tavalla ja käyttää hyväksi eri tarkoitusperiä varten. Sen vastapainoksi tarvitaan korkeatasoista ja tosiasioihin pohjautuvaa tutkimusta. Tänä syksynä on Lahdessakin esitetty ajatuksia, että museot ja muut suomalaista kulttuuria esillä pitävät laitokset tulisi ajaa alas. Siksi on syytä kysyä, haluavatko näin ajattelevat todella, että Suomen ja suomalaisten menneisyyden tutkimus ja koko kulttuuriperintömme säilyttäminen jätettäisiin joidenkin muiden, esimerkiksi itänaapurimme, harteille? Minä ja moni muu ei sitä halua. Sen vuoksi teemme Lahden museoissa laadukasta tutkimusta ja esittelemme kokoelmiamme näyttelyissä. Talvisodasta kerromme lisää Museokioskissa maaliskuussa 2020.
Marraskuun viimeisen päivän aamuna 1939 käveli nuori Johannes Virolainen kohti Viipurin Punaisenlähteen torin luoteiskulmassa ollutta työpaikkaansa. Lämpötila oli nollan tienoilla, ja taivas oli puolipilvinen. Matkalla Virolainen tapasi tuttavansa. Kesken tarinoinnin alkoi idän suunnalta kuulua lentokoneiden ääniä. Kumppanukset ihmettelivät koneiden suurta määrää ja sitä, minkä maan koneita Viipurin yllä lenteli. Samalla alkoivat ensimmäiset pommit pudota kaupunkiin. Kello oli tasan 9.00. Virolainen juoksi suojaan läheisen Yhdyspankin talon porttikäytävään. Muutamaa hetkeä myöhemmin talvisodan ensimmäiset pommit putosivat myös Lahden Asemantaustaan. Talvisota oli alkanut.
 |
| Viipurin Punaisenlähteen tori pommitusten jäljiltä. SA-kuva. |
Talvisodan syttyminen 1939 oli suuri järkytys kaikille suomalaisille. Vaikka sota riehui samaan aikaan Keski-Euroopassa, ja Neuvostoliitto oli esittänyt Suomelle aluevaatimuksia, ei sodan syttymiseen yleisesti uskottu. Puna-armeijan hyökkäys itärajan yli tuli kaikille yllätyksenä.
Lahtea pommitettiin talvisodan kuluessa yli 20 kertaa. Ilmahälytyksiä annettiin lähes sata kertaa, mutta useimmiten puna-armeijan koneet lensivät Lahden yli kohti Tamperetta tai Riihimäkeä.
Lahden ensimmäinen pommitus tapahtui siis heti sodan ensimmäisenä päivänä, jolloin pommit surmasivat viisi henkilöä. Yksi tuhoisimmista pommituksista tapahtui 27.12.1939. Tuolloin kaupungintalon ullakkokerros tuhoutui ja osumia saivat myös Vuorikadun kansakoulu sekä Läntinen kansakoulu. Enimmillään kaupungin yllä lensi yli 70 pommikoneen laivue maaliskuun alussa kylväen tuhoa eri puolilla kaupunkia.
 |
| Lahden kaupungintalo sai osuman talvisodan pommituksissa. Kuva Maija Simola, Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto. |
Lahden pommituksissa kuoli talvisodan aikana parikymmentä ja loukkaantui viitisenkymmentä henkilöä. On arvioitu, että noin 500 rakennusta kärsi tuhoja tai tuhoutui. Kovimpien pommitusten kohteiksi joutuivat rautatieaseman seutu, Radiomäki ja työväen asuttamat puukaupunginosat.
Sota päättyi ankaraan sanelurauhaan ja alueluovutuksiin 13.3.1940. Noin 400 000 suomalaista menetti kotiseutunsa ja koko maa noin 10 % pinta-alastaan. Karjalaisen siirtoväen tulo Lahteen muuttikin kaupungin aivan toisenlaiseksi, kuin se oli ollut ennen sotaa. Talvisodan päätyttyä sota jatkui Euroopassa, ja Suomi haki suuntaansa suurvaltojen puristuksessa.
Marraskuun viimeisen päivän aamuna 2019 seison Viipurin Punaisenlähteen torin kulmassa ja katselen taivaalle. Lämpötila on hiukan nollan alapuolella ja ohut lumikerros peittää kaupunkia. Seison yksin torin kulmassa ja katselen, miten paikalliset kiiruhtavat torin poikki kauppaan, koteihinsa, kuka minnekin. Kello lyö 9.00. Kaikki jatkuu entisellään, eikä kukaan muu huomaa hetkessä mitään erikoista. Kävelen entisen Yhdyspankin porttikäytävään, mistä Johannes Virolainen etsi suojaa pommeilta. Minä etsin sieltä suojaa viimalta. Leninin patsas tuijottaa minua torin keskeltä. Torin takana toisessa suunnassa kohoaa muutama vuosi sitten pystytetty valtaisa obeliski kaupungin vapauttajille 1944. Sieluani särkee.
 |
| Viipurin Punaisenlähteen tori 30.11.2019, kuvassa rakennustöiden vuoksi peitettynä sama rakennus kuin ensimmäisessä kuvassa. Kuva Hannu Takala. |
Suomen ja suomalaisten historian tallentaminen ja siirtäminen tuleville sukupolville on ensi sijassa suomalaisten tehtävä. Historiaa voidaan tulkita monella tavalla ja käyttää hyväksi eri tarkoitusperiä varten. Sen vastapainoksi tarvitaan korkeatasoista ja tosiasioihin pohjautuvaa tutkimusta. Tänä syksynä on Lahdessakin esitetty ajatuksia, että museot ja muut suomalaista kulttuuria esillä pitävät laitokset tulisi ajaa alas. Siksi on syytä kysyä, haluavatko näin ajattelevat todella, että Suomen ja suomalaisten menneisyyden tutkimus ja koko kulttuuriperintömme säilyttäminen jätettäisiin joidenkin muiden, esimerkiksi itänaapurimme, harteille? Minä ja moni muu ei sitä halua. Sen vuoksi teemme Lahden museoissa laadukasta tutkimusta ja esittelemme kokoelmiamme näyttelyissä. Talvisodasta kerromme lisää Museokioskissa maaliskuussa 2020.
 |
| Viipurin Punaisenlähteen tori marraskuun viimeisenä päivänä 2019. Kuva Hannu Takala. |
Historiallisen tarkkuuden vuoksi olisi varmasti paikallaan mainita, että artikkelin ensimmäinen kuva on otettu 5.2.1940 sen jälkeen, kun rakennus oli vaurioitunut helmikuun 1940 pommituksissa.
VastaaPoistaKiitos tarkennuksesta - Hannu Takala
Poista