Siirry pääsisältöön

A. Th. Böök – monipuolinen Padasjoen kuvaaja

 Vuonna 2020 Padasjoen kunta lahjoitti Lahden museoiden kuvakokoelmiin harrastajavalokuvaaja Albert Theodor Böökin ottamien kuvien lähes 400 lasinegatiivia. Lasinegatiivit olivat Lahden museoissa jo 1980-luvun loppupuolella. Tuolloin negatiivit puhdistettiin, reprokuvattiin ja laitettiin suojakuoriin. A. Th. Böökin ottamista kuvista järjestettiin näyttely kesällä 1988 Nyystölän museossa. Näyttelyä varten pyrittiin selvittämään kuvissa esiintyviä paikkoja ja henkilöitä. Alun perin negatiivien yhteydessä ei ollut tekstitietoja, mutta Viola Vartiainen (o.s. Böök, s. 1902, k. 1989) antoi näyttelyä varten tietoja isästään ja kuvista. Tämä näyttely oli esillä vuonna 1992 Hämeenlinnassa ja uudelleen Padasjoella. Jo vuonna 1984 Lahden museot reprosi Padasjoen nuorisoseuran albumista yli 60 A. Th. Böökin ottamaa valokuvavedosta, samoja kuvia, joita tähän lasinegatiivilahjoitukseenkin kuuluu. Hyvä niin! Vuosien varrella lasinegatiiveista on hävinnyt 25 lasilevyä. Lahden museoiden kuvakokoelmissa olevien reprokuvien ansiosta vain viiden lasinegatiivin sisältö jäi puuttumaan. Valokuva-albumiin liittyi myös kuvaluettelo, joka on kopioitu Lahteen. 

 A. Th. Böök syntyi Padasjoella 8.6.1858 ja vietti lapsuutensa Alhon kartanossa. Böökin vanhemmat olivat Carolina Forssell ja nimismies, kuvernementinsihteeri Thure Wilhelm Böök. A. Th. kirjoitti ylioppilaaksi 1877 Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta ja opiskeli Helsingin yliopistossa, josta hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1885. A. Th. Böök avioitui valmistumisvuonnaan serkkunsa Anna Maria Borgströmin (s. 1864, k. 1951) kanssa. Böök opetti luonnonhistoriaa ja maantietoa Vaasan ruotsalaisessa lyseossa vuosina 1890–1892 ja sen jälkeen Hämeenlinnan lyseossa aina vuoteen 1926 saakka. Böök toimi aktiivisesti Hämeenlinnan kaupunginvaltuustossa vuodesta 1900 alkaen. Lisäksi hän oli mukana muun muassa vuonna 1875 perustetun Hämeenlinnan Eläinsuojelusseuran toiminnassa. 

A. Th. Böök kuvasi mielellään perhettään yhdessä tai yksittäin. Tässä kuvaan on ikuistettu perheen kalaretki. Lahden museot, kuvakokoelmat. Kuva A. Th. Böök. 

Opetustyön ohessa A. Th. Böök loi uraa myös museoalalla. Böök teki 1900-luvun alussa aloitteen Hämeenlinnan Historiallis-Muinaistieteellisen museon eli nykyisen Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon perustamisesta, mikä toteutui vuonna 1910. A. Th.  Böökistä tuli vuonna 1912 avatun museon johtokunnan puheenjohtaja ja museon ensimmäinen hoitaja. Böök oli myös perustamassa Suomen museoliittoa vuonna 1923.  

Anna ja A. Th. Böökin perheeseen syntyi lapset Elvi (s. 1886), Siiri (s. 1888), Leo (s. 1891), Elsa (s. 1892), Erkki (s. 1896, k. 1898), Kerttu (s. 1898) ja Viola (s. 1902). Perhe asui aluksi siis Vaasassa ja vuodesta 1893 alkaen Hämeenlinnassa. Vuonna 1892 Böökit rakennuttivat Padasjoen Seitniemeen Päijänteen rantaan Kerttusalon huvilan, missä perhe vietti kesiään. A. Th. Böökin jäätyä eläkkeelle hän muutti vaimonsa kanssa asumaan vakituisesti Kerttusaloon. A. Th. Böökin aktiivinen valokuvausharrastus kesti 1880-luvulta 1930-luvulle saakka. Böök innostui valokuvauksesta enonsa Richard Forssellin (s. 1842, k. 1896) kautta. Eno opetti hänet kuvaamaan ja tiettävästi hän sai käyttää aluksi myös enonsa kameraa. R. Forssell oli Dresdenissä opiskellut taiteilija ja piirustuksenopettaja, joka opetustyön ohella toimi valokuvaajana Jyväskylässä. Ensimmäisen oman kameran A. Th. Böök osti todennäköisesti Helsingistä Lång & Ståhlbergin kirjakaupasta noin vuoden 1890 tietämillä. Lahden museoiden kuvakokoelmiin tulleessa kokonaisuudessa on kahta negatiivikokoa: pientä (9 x 12 cm) ja isoa (12 x 18 cm). 

A. Th. Böök oli valokuvaajana monipuolinen. Harrastajavalokuvaajille tyypillisesti hän kuvasi paljon omaksi ja perheensä iloksi. Kuvauskohteina olivat oma perhe, suku, tuttavat, tapahtumat ja Padasjoen elinympäristö, erityisesti Kerttusalon huvila sekä Alhon ja Verhon sukulaiskartanot. Kerttusalo sijaitsee kapealla Alijärven ja Päijänteen erottavalla kannaksella ¬– hyvin kauniissa paikassa. Kerttusalosta perhe teki retkiä lähiympäristöön erityisesti Tuomassaareen, Haukkasaloon ja Alijärvelle. A. Th. Böök ikuisti mielellään kuviin kesäistä Kerttusalon huvilaelämää, mutta hän kuvasi satunnaisesti myös talvella. Kotiseutuihmisenä sekä luonnonhistorian ja maantiedon opettajana Böök halusi tallentaa valokuviin maisemia, luonnonilmiöitä, rakennettua ympäristöä ja kansanperinnettä. Kuvia on Padasjoen lisäksi muun muassa Hämeenlinnasta, Kuhmoisista, Lahdesta, Luopioisista, Turusta ja Uusikaarlepyystä. A. Th. Böök otti jonkin verran kuvia myös tilauksesta.

Böökin suvussa esiintyi erilaista taiteellisuutta. A. Th. Böökin sisaruksissa oli näyttelijöitä ja Alarik-veli oli taidemaalari. A. Th. Böökin kuvista välittyy katsojalle hiekan lämpö, auringon paahde, järven ja kesän tuoksu, kiireettömyys ja perheen merkitys. Osa kuvista on suorastaan taideteoksia. Böök näki Padasjoen luonnonkauneuden ja maaston vaihtelevuuden. Maisemakuviin hän ikuisti jyrkkiä rantakallioita, mutta myös peltomaisemia, joenrantoja sekä järvi- ja kylänäkymiä rakennuksineen. Maisemavalokuvaukseen Böökiä innosti varmasti myös ajan henki, kansallisromantiikka. Böökin kansanelämää esittävissä kuvissa niitetään heinää, poltetaan kaskea tai kalastetaan. Lisäksi Böök kuvasi teollista ympäristöä, kuten Mainiemen sahaa tai Lahdessa Haulitehdas Ilmarisen rakennusta. A. Th. Böökiä voi hyvällä syyllä sanoa dokumenttivalokuvaajaksi. Hän tallensi tietämättään erityisesti oman aikansa huvilaelämää. Monet kuvat ovat kansatieteellisiä helmiä. Kuvista on painettu myös postikortteja ja niitä on julkaistu Padasjoen historiassa. 

A. Th. Böök kuvasi myös paikallista arkielämää – Inkilän isäntä Esaias vetämässä nuottaa. Lahden museot, kuvakokoelmat. Kuva A. Th. Böök. 

A. Th. Böökiltä ilmestyi vuonna 1912 kotiseutukirja Vanhankansan tapoja ja taikoja ja vuonna 1926 muistelmateos Mailta ja vesiltä. Julkaisut lisäävät valokuvien tietosisältöä. Valokuvien ja muistelmajulkaisun kautta tulee esille A. Th. Böökin rakkaus muun muassa metsästykseen, kalastukseen, koiriin ja Padasjoen maisemiin. Böökin sanoin: ”Sumu peitti sakeana vaippana Päijänteeseen päin luisuvat niityt ja pienet pellot kaukaiseen lahteen saakka, näyttäen aavalta mereltä, josta yksityiset puut, latojen katot ja kunnaat kohosivat saarien ja luotojen tavoin. Ilman täytti nenänkalvoa makeasti kutittava usva, kuivuvien heinien, äsken leikattujen perunanvarsien ja riihen tuoksu. Västäräkkikin oli jo liikkeessä…” Todennäköisesti A. Th. Böök kehitti ottamistaan lasinegatiiveista (388 kpl) parhaimmat valokuvavedoksiksi albumiin, joka myöhemmin siirtyi Padasjoen nuorisoseuralle. Museomiehenä valokuvaaja luultavasti laati itse luettelon albumin kuvista. Luettelossa on tiedot lähes 250:tä kuvasta. A. Th. Böök kuoli Padasjoella vuonna 1943.

Nyt A. Th. Böökin ottamien kuvien lasinegatiivit on luetteloitu Lahden museoiden tietokantaan. Negatiivit on digitoitu ja niitä voi katsoa Finna.fi -hakupalvelun kautta. Osa lasinegatiiveista on vuosien saatossa rikkoutunut ja joistain puuttuu paloja. Monen lasinegatiivin emulsiopuolessa on myös enemmän tai vähemmän muutoksia, mutta se ei haitanne mitään. Onneksi tämä monella tavalla arvokas lasinegatiivikokonaisuus on säilynyt! 

A. Th. Böökin kuvia Finnassa

PÄIVI TAIPALE, museoamanuenssi

Lähteet

Painamattomat lähteet
Geni.net. Böökin suku. 

Lahden museot. Kuvakokoelmat. 

A.Th. Böökin lasinegatiivit.
Luettelo A. Th. Böökin valokuva-albumin kuvista (kopio).
Negatiividiaarit. 
Liisa Hämeen suullinen tiedonanto 20.2.2012. 
Helena Kolehmaisen suullinen tiedonanto 21.2.2012. 
Oinonen, Armi 1988. A. Th. Böök 1858–1943 padasjokelaisen kesän kuvaajana. Näyttelyesite.  

Painetut lähteet
Böök, A. Th. 1926. Mailta ja vesiltä
Laitala, Inka-Maria [1990]. Kerttu Böök Taiteilija ja kuvittaja 1898–1944
Oinonen, Armi 1988. A. Th. Böök 1858–1943 padasjokelaisen kesän kuvaajana. Museouutiset n:o 2–3 1988. 
Pulkkila, Uuno 1984. Padasjoen historia. Toinen painos. 
Päijät-Hämeen museot 1988 1989.
Päijät-Hämeen museot 1992 1993. 
Vanhasta Padasjoesta valokuvanäyttely museossa. Etelä-Suomen Sanomat 10.7.1988.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Purkuaalto uhkaa rakennettua ympäristöä – ja ilmastoa

Viime vuosina Suomessa on havahduttu siihen, että erityisesti modernia rakennusperintöä puretaan kiihtyvään tahtiin. Purkamisen kohteeksi voivat joutua jopa 1990-luvulla rakennetut rakennukset ja purkamisvimma tuntuu vallanneen koko Suomen. Helsingissä on esimerkiksi puhututtanut Aktian talon purkaminen Mannerheimintiellä. Miten purkaminen vaikuttaa ilmastoon ja elinympäristöömme?   Lahden vientikerman tehdasrakennus purettiin alkuvuodesta 2022. Kuva: Anssi Malinen/Lahden museot  Modernin rakennusperinnön arvojen tunnistaminen on ollut kulttuuriympäristökentällä viime vuosina keskeinen teema, sillä modernit rakennukset päätyvät yhä useammin museon asiantuntijoiden työpöydälle joko korjaushankkeiden tai – yhä useammin – purkavan uudisrakentamisen yhteydessä. Yli 90 % Suomen rakennuskannasta on rakennettu sotien jälkeisenä aikana. Rakennusperintömme on siis määritelmällisesti hyvin modernia.  1960-luvun rakennukset ovat nyt peruskorjausiässä, mutta kuitenkin moni niist...

Mukana museossa – Birgitta Stjernvall-Järvi Lahden museoiden muistoissa

Birgitta Stjernvall-Järvi kuoli 80-vuotiaana 10.6.2024. Hän oli syntynyt 1.4.1944 Sysmän Virtaan Vanhankartanon tyttärenä. Birgitta Stjernvall kirjoitti ylioppilaaksi Salpausselän yhteiskoulun ensimmäisen ylioppilasvuosikerran mukana vuonna 1964 ja valmistui kaksi vuotta myöhemmin kansakoulunopettaksi Helsingin opettajakorkeakoulusta. Birgitta Stjernvall-Järvi oli monin tavoin mukana museossa. Birgitta Sjernvall-Järvi 1960-luvun alussa. Lahden museoiden kuvakokoelmat. Opiskellessaan Birgitta sai tilaisuuden mukavaan sivutoimeen. Hänestä tuli televisiokuuluttaja, yksi alan pioneereista. Taikalaatikon kaunottaret olivat vielä 1960-luvulla suuri ihailun kohde. Tv-illan päätteeksi kuuluttajan lausuma ”Hyvää yötä” kuulosti henkilökohtaiselta ja turvalliselta. Television varhaisvuosista saakka lastenohjelmat olivat merkittävä osa ohjelmistoa, kuten voimme Radio- ja tv-museon perusnäyttelyssä oppia. Oli tietenkin tärkeää naulita kansa vastaanotinten ääreen ja totuttaa katsojat pienestä...

Maauimala mäkimontussa – Lahden oma erikoisuus

Lahden maauimalan tuleva kohtalo on puhututtanut kaupunkilaisia niin lehtien palstoilla kuin uimalan saunan lauteillakin. Alkukesästä uutisoitiin, että maauimala on vuonna 2024 auki mahdollisesti viimeistä kesää. Korjausvelkaa on kertynyt, eikä remontin rahoittamisesta tai tahtotilasta siihen ole tietoa.  Urheilukeskus on nykymuodossaan pitkälti 1970-luvun asussa. Maauimala otettiin mukaan Urheilukeskuksen yleissuunnitelmaan oikeastaan käytännön tarpeesta: Suurmäen mäkimonttu jouduttiin betonoimaan, jotta alueen pohjavedet pystyttiin paremmin suojelemaan. Näin syntyi harvinainen yhdistelmä mäkihyppyä ja uintia. Mäen alusta saatiin valmiiksi vuoden 1972 kisoihin, mutta maauimala avautui yleisölle 1974. Maauimalasta tuli Lahden ensimmäinen ja ainoa 50 metrin allas. 1980-luvun postikorttiin on kaupungintalon ja rautatieaseman lisäksi päätynyt hyppyrimäet ja maauimala. Kuva: Raimo Ketola/Laatukortti, Lahden museoiden kuvakokoelmat.  Maauimalan kohtalo on monisyinen juttu, johon li...