Siirry pääsisältöön

Tavallinen arvokas arki

Päheet museot – museoviikko Päijät-Hämeessä avaa tänä vuonna arvokkaan arjen käsitettä tapahtumaviikolla 1.-9.7.2023. Tapahtumaviikkoon osallistuvissa museoissa arki on läsnä esineinä, valokuvina, tarinoina ja tapahtumina.  

Nainen sekoittaa suurella kauhalla suurta pataa, jossa valmistetaan sahtia
Sahdin valmistuksella on pitkä historia Päijät-Hämeessä ja monen paikallismuseon kokoelmiin kuuluu sahdin valmistuksessa käytettyä esineistöä.  Sahtiperinnettä jatkavat muun muassa useat pienpanimot ja vuosittain järjestettävissä sahtitapahtumissa myös yleisöllä on mahdollisuus tutustua paikalliseen juomaperinteeseen. Sahdin valmistusta Asikkalan Vesivehmaalla vuonna 1975. Kuva: Museoviraston journalistinen kuva-arkisto 

Vielä 1900-luvun alkupuolella arki ja pyhä erosivat selkeästi toisistaan. Pyhällä viitattiin sunnuntaihin tai kirkolliseen pyhäpäivään, jolloin puettiin pyhävaatteet päälle ja irrottauduttiin arkisista askareista. Työviikon päätteeksi mentiin saunaan. Saunassa sekä ruumis että mieli puhdistuivat vastaanottamaan pyhäpäivän. Lauantai oli työpäivä ja osa arkea aina 1960-luvulle asti, jolloin viikkotyötunnit vähenivät ja lauantaityöpäivä jäi vähitellen pois.  

Tunnetussa joululaulussa kehotetaan heittämään arkihuolet pois, kun siirrytään joulun eli pyhän viettoon. Nykyään arki-sana viittaa pääsääntöisesti viikonpäiviin maanantaista perjantaihin, jolloin suuri osa suomalaisista käy töissä. Illat täyttyvät harrastuksista, ruuanlaitosta, kodinhuollosta ja yhteisestä ajasta läheisten kanssa. Vaikka arjen ja pyhän erot ovat loiventuneet, edelleen korostetaan eroa arjen ja vapaan välillä. Arki on vastakohtana niin pyhälle, viikonlopulle kuin lomalle, jota usein odotetaan malttamattomana harmaan arjen lipuessa ohi.  Kuitenkin suuri osa elämästämme on arkea, arkipäiväistä puurtamista, arjen askareita, arkiliikuntaa ja arkiaterioita. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Englanniksi arki kääntyykin jokapäiväiseksi (everyday).   

Arki yhdistyy usein perheeseen, kotiin ja elämän yksityiseen piiriin. Samoin arjen historia on perinteisesti nähty naisten kodin piiriin rajautuvana historiana, sosiaalihistoriana ja mikrohistoriana vastakohtana valtavirran historialle, jota määrittävät suuret historialliset tapahtumat, (miespuoliset) merkkihenkilöt ja julkinen tila. Arki ulottuu kuitenkin kodin piirin ulkopuolelle ja kiinnittyy sekä julkisiin tiloihin että yhteiskunnallisiin ilmiöihin.  

Kuvassa koulurakennus, jonka edessä lapsia parijonossa sukset jalassa. Vasemmassa reunassa aikuinen, mahdollisesti koulun opettaja.
Hiihtäminen on osa suomalaisten arkea, vaikka hiihtämisen tavat ovat vuosikymmenien saatossa muuttuneet. Ennen sukset olivat kulkuväline, joka nopeutti siirtymistä paikasta toiseen, kun taas nykyään hiihto on pääasiassa vapaa-ajan harrastus. Koululaiset lähdössä hiihtämään kotiin parijonossa Miekkiön koulusta Hollolassa. Kuvaaja: Eero Koskela / Lahden museot 

Arjen keskellä yksityiskohdat helposti katoavat ja arki muuttuu suorittamiseksi. Kun arkeen ottaa mukaan aikaperspektiivin, kaikki kuitenkin muuttuu. Yksityiskohdat nousevat esiin ja tekevät arkisista muistoista arvokkaita. Arvokkaaseen arkeen liittyy usein itselle tärkeitä ihmisiä ja paikkoja sekä merkityksellisiä asioita. Yhteinen sieniretki isovanhempien kanssa salaiseen sienipaikkaan, naapurin mummun matonpesuvinkit tai suvun reseptillä valmistettu näkkileipä jäävät elämään muistoina, tarinoina ja uusintamisen kautta. Näin tieto siirtyy sukupolvelta toiselle. Arki muuttuu arvokkaaksi, kun katsomme sitä taaksepäin, elettynä elämänä. Arki pitää sisällään aineetonta, elävää kulttuuriperintöä, jota toistamme ja uusinnamme jokapäiväisissä puuhissamme.  

Päijät-Hämeen paikallismuseoiden esineet ja tarinat kertovat arjen historiasta ja yhdistävät arjen askareet ja paikalliskulttuurin jatkumoksi menneisyydestä nykyisyyteen. Päheet museot –viikolla ei nousta arjen yläpuolelle, vaan tutkitaan ja sukelletaan arjen saloihin ja liitytään sukupolvien ketjuun elämällä ja arvostamalla omaa arkeamme. Museoviikkoon osallistuvat museot kutsuvat katsomaan arkea uusin silmin.  

Lue lisää Päheet museot -viikosta

MARJA LÄHTEENMÄKI, tutkija


 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lahden kylän koulu - koulupojista taiteilijoihin

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Lahden kylän ensimmäinen kansakoulu perustettiin vuonna 1871. Koulu oli yksityinen, yksi Lahden kartanon isännän August Fellmanin monista kansansivistyshankkeista. Kaksi vuotta myöhemmin koulu sai oman rakennuksen, ja se kunnallistettiin. Uusi koulu rakennettiin Ylisen Viipurintien äärelle, pienelle mäennyppylälle, männikön suojaan. Paikka oli ihanteellinen koulurakennukselle: se oli hyväkuntoisen tien äärellä, tuulilta suojassa. Fellman antoi koululle tontin, ja talolliset velvoitettiin pystyttämään se päivätöinään lahjoittamistaan peruskivistä ja hirsistä. Koulupihaan tehtiin myös ulkorakennus opettajien lehmiä varten sekä käymälät, liiterit ja aitta.   Lahden kylässä oli näihin aikoihin vajaat 900 asukasta. He eivät olleet aluksi järin innostuneita uudesta opinahjosta, sillä koulunkäynnin arveltiin olevan haitaksi uskonnonharjoitukselle. Fellman houkutteli vanhempia lähettämään jälkikasvu kouluun lupaamalla puoli tynnyriä rukiita yhdestä, kaksi

Kesäisiä päiviä Jalkarannassa – Ainolan historiaa

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Herrasväen kesänviettotavat alkoivat muuttua kaupungistumisen myötä. Suomalaisen maalaismaiseman kauneus avautui uudella tavalla. Höyrylaivat kuljettivat väkeä suvisiin maisemiin, ja rautatieverkon laajetessa junakyydilläkin oli mahdollista päästä vilpeiden vesien äärelle. 1800-luvun loppupuolella rannoille alkoi nousta porvariston huviloita, joihin talous palvelijoineen kaikkineen siirrettiin yleensä koko kesän ajaksi. Lahden seudun ensimmäisiä huviloita oli apteekkari Aron Grönmarkin Jalkarantaan rakennuttama Merilä. Arkkitehti Eliel Saarisen suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1901. Talon takan piirsi taiteilija Akseli Gallen-Kallela, joskin tieto on epävarma. Eliel Saarisen suunnittelema Merilä vuonna 1904 lähetetyssä postikortissa. Kuva Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto. Suomalaismielinen Grönmark halusi huvilansa suunnittelijaksi suomalaisuuden manifestiksi vuonna 1900 nousseen Pariisin maailmannäyttelypaviljongin arkkitehdin. Mer

Kasvun aika - lahtelaista kouluhistoriaa

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Nykyisen Lahden alueen kouluhistoria alkaa kolmesta 1870-luvulla perustetusta yksityisestä koulusta, Koiskalan kartanon, Lahden kartanon ja Seestan kartanon kouluista. Vuonna 1881 perustettiin vielä Mytäjäisten varikolle ruotsin- ja suomenkielinen koulu rautatieläisten lapsia varten. Kartanoiden ja patruunoiden yksityiset koulut olivat Suomessa yleisiä, mutta se, että mikään alueemme kouluista ei ollut yhteiskunnan hanke, oli tuiki harvinaista. Lahden kartanon isännän August Fellmanin perustama koulu kunnallistettiin ja se sai oman koulutalon vuonna 1873. Koulu rakennettiin Ylisen Viipurintien varrelle, männikköiselle mäennyppylälle. Jo vuoden 1866 kansakouluasetuksista lähtien esivalta oli kaitsenut paitsi opetusta myös koulurakennuksia, niiden sijoitusta ja rakentamistapaa. Fellmanin lahjoittama tontti ja rakennus täyttivät määräykset: koulu näkyi kauas, mutta oli tuulten ulottumattomissa, hyväkuntoisen tien varrella, ja sen ympäristössä oli rii