Siirry pääsisältöön

Tavallinen arvokas arki

Päheet museot – museoviikko Päijät-Hämeessä avaa tänä vuonna arvokkaan arjen käsitettä tapahtumaviikolla 1.-9.7.2023. Tapahtumaviikkoon osallistuvissa museoissa arki on läsnä esineinä, valokuvina, tarinoina ja tapahtumina.  

Nainen sekoittaa suurella kauhalla suurta pataa, jossa valmistetaan sahtia
Sahdin valmistuksella on pitkä historia Päijät-Hämeessä ja monen paikallismuseon kokoelmiin kuuluu sahdin valmistuksessa käytettyä esineistöä.  Sahtiperinnettä jatkavat muun muassa useat pienpanimot ja vuosittain järjestettävissä sahtitapahtumissa myös yleisöllä on mahdollisuus tutustua paikalliseen juomaperinteeseen. Sahdin valmistusta Asikkalan Vesivehmaalla vuonna 1975. Kuva: Museoviraston journalistinen kuva-arkisto 

Vielä 1900-luvun alkupuolella arki ja pyhä erosivat selkeästi toisistaan. Pyhällä viitattiin sunnuntaihin tai kirkolliseen pyhäpäivään, jolloin puettiin pyhävaatteet päälle ja irrottauduttiin arkisista askareista. Työviikon päätteeksi mentiin saunaan. Saunassa sekä ruumis että mieli puhdistuivat vastaanottamaan pyhäpäivän. Lauantai oli työpäivä ja osa arkea aina 1960-luvulle asti, jolloin viikkotyötunnit vähenivät ja lauantaityöpäivä jäi vähitellen pois.  

Tunnetussa joululaulussa kehotetaan heittämään arkihuolet pois, kun siirrytään joulun eli pyhän viettoon. Nykyään arki-sana viittaa pääsääntöisesti viikonpäiviin maanantaista perjantaihin, jolloin suuri osa suomalaisista käy töissä. Illat täyttyvät harrastuksista, ruuanlaitosta, kodinhuollosta ja yhteisestä ajasta läheisten kanssa. Vaikka arjen ja pyhän erot ovat loiventuneet, edelleen korostetaan eroa arjen ja vapaan välillä. Arki on vastakohtana niin pyhälle, viikonlopulle kuin lomalle, jota usein odotetaan malttamattomana harmaan arjen lipuessa ohi.  Kuitenkin suuri osa elämästämme on arkea, arkipäiväistä puurtamista, arjen askareita, arkiliikuntaa ja arkiaterioita. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Englanniksi arki kääntyykin jokapäiväiseksi (everyday).   

Arki yhdistyy usein perheeseen, kotiin ja elämän yksityiseen piiriin. Samoin arjen historia on perinteisesti nähty naisten kodin piiriin rajautuvana historiana, sosiaalihistoriana ja mikrohistoriana vastakohtana valtavirran historialle, jota määrittävät suuret historialliset tapahtumat, (miespuoliset) merkkihenkilöt ja julkinen tila. Arki ulottuu kuitenkin kodin piirin ulkopuolelle ja kiinnittyy sekä julkisiin tiloihin että yhteiskunnallisiin ilmiöihin.  

Kuvassa koulurakennus, jonka edessä lapsia parijonossa sukset jalassa. Vasemmassa reunassa aikuinen, mahdollisesti koulun opettaja.
Hiihtäminen on osa suomalaisten arkea, vaikka hiihtämisen tavat ovat vuosikymmenien saatossa muuttuneet. Ennen sukset olivat kulkuväline, joka nopeutti siirtymistä paikasta toiseen, kun taas nykyään hiihto on pääasiassa vapaa-ajan harrastus. Koululaiset lähdössä hiihtämään kotiin parijonossa Miekkiön koulusta Hollolassa. Kuvaaja: Eero Koskela / Lahden museot 

Arjen keskellä yksityiskohdat helposti katoavat ja arki muuttuu suorittamiseksi. Kun arkeen ottaa mukaan aikaperspektiivin, kaikki kuitenkin muuttuu. Yksityiskohdat nousevat esiin ja tekevät arkisista muistoista arvokkaita. Arvokkaaseen arkeen liittyy usein itselle tärkeitä ihmisiä ja paikkoja sekä merkityksellisiä asioita. Yhteinen sieniretki isovanhempien kanssa salaiseen sienipaikkaan, naapurin mummun matonpesuvinkit tai suvun reseptillä valmistettu näkkileipä jäävät elämään muistoina, tarinoina ja uusintamisen kautta. Näin tieto siirtyy sukupolvelta toiselle. Arki muuttuu arvokkaaksi, kun katsomme sitä taaksepäin, elettynä elämänä. Arki pitää sisällään aineetonta, elävää kulttuuriperintöä, jota toistamme ja uusinnamme jokapäiväisissä puuhissamme.  

Päijät-Hämeen paikallismuseoiden esineet ja tarinat kertovat arjen historiasta ja yhdistävät arjen askareet ja paikalliskulttuurin jatkumoksi menneisyydestä nykyisyyteen. Päheet museot –viikolla ei nousta arjen yläpuolelle, vaan tutkitaan ja sukelletaan arjen saloihin ja liitytään sukupolvien ketjuun elämällä ja arvostamalla omaa arkeamme. Museoviikkoon osallistuvat museot kutsuvat katsomaan arkea uusin silmin.  

Lue lisää Päheet museot -viikosta

MARJA LÄHTEENMÄKI, tutkija


 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Andelinin perhe – tarina sukualbumien sivuilta

Lahden museoiden kuvakokoelmiin on tullut sadan toimintavuoden aikana monen lahtelaisen suvun valokuvia, albumeja ja arkistoaineistoa. Kokonaisuuksia käsitellessä herää kysymys, miksi jonkin suvun kuvat ja asiakirjat ovat päätyneet museoon. Miksi niitä ei ole pidetty suvulla? Ensiksi on todettava, että on henkilöitä, jotka ovat tietoisesti halunneet lahjoittaa sukukuvansa museolle. On myös tapauksia, että aineisto on saattanut löytyä kiinteistökaupan jälkeen ullakolta ja uudet omistajat ovat lahjoittaneet tuntemattomien ihmisten kuvat museolle. Joskus suvun aineisto on saattanut jäädä henkilölle, jolla ei ole ollut jälkikasvua tai ylipäätään perijöitä tai testamenttia, jolloin omaisuus on mennyt valtiolle, minkä jälkeen henkilön kotikunta on voinut hakea osuutta perinnöstä itselleen. Tällä tavalla Lahden museoiden kokoelmiin on tullut esimerkiksi Martti Saksalan suvun valokuvia ja arkistoaineistoa. Neljäs vaihtoehto on, että vaikka perheettömällä henkilöllä on sukua, yhteys sukuun on v...

Maauimala mäkimontussa – Lahden oma erikoisuus

Lahden maauimalan tuleva kohtalo on puhututtanut kaupunkilaisia niin lehtien palstoilla kuin uimalan saunan lauteillakin. Alkukesästä uutisoitiin, että maauimala on vuonna 2024 auki mahdollisesti viimeistä kesää. Korjausvelkaa on kertynyt, eikä remontin rahoittamisesta tai tahtotilasta siihen ole tietoa.  Urheilukeskus on nykymuodossaan pitkälti 1970-luvun asussa. Maauimala otettiin mukaan Urheilukeskuksen yleissuunnitelmaan oikeastaan käytännön tarpeesta: Suurmäen mäkimonttu jouduttiin betonoimaan, jotta alueen pohjavedet pystyttiin paremmin suojelemaan. Näin syntyi harvinainen yhdistelmä mäkihyppyä ja uintia. Mäen alusta saatiin valmiiksi vuoden 1972 kisoihin, mutta maauimala avautui yleisölle 1974. Maauimalasta tuli Lahden ensimmäinen ja ainoa 50 metrin allas. 1980-luvun postikorttiin on kaupungintalon ja rautatieaseman lisäksi päätynyt hyppyrimäet ja maauimala. Kuva: Raimo Ketola/Laatukortti, Lahden museoiden kuvakokoelmat.  Maauimalan kohtalo on monisyinen juttu, johon li...

Maakuntamme mäkihyppy ja hyppyrimäet

Paksussa iittiläisessä sammalikossa Salpausselän pohjoisrinteessä heikosti erottuvalla tasanteella on joskus ollut vauhtimäen nokka. Edessä jyrkässä rinteessä avautuu – metsä. Lahden Betonin nokalta maisema näyttää hyvin erilaiselta: avoimelta ja hoidetuilta. Täällä ei näy tuomaritornia eikä katsomoita. Lahden urheilukeskus on nykyään ainoa aktiivinen mäkihyppypaikka Päijät-Hämeessä, mutta 60 vuotta sitten päijäthämäläinen saattoi harrastaa lajia omalla kylällä. Tälle iittiläiselle hyppyrille pääsi sukset olalla vaikka junalla Lahdesta. Sitikkalan seisakkeelta oli lyhyt matka kivuta Siperianmäen hiihtomajalle. Nykyisen Aurinkoladun hiihtäjät eivät välttämättä tiedäkään minkä talvilajin majalla pysähtyvät. Entisen hyppyrin nokkatasanne Iitin Sitikkalassa. Kuva Tiina Rekola 2023, Lahden museot. 1970-luvulla pelkästään Lahdessa oli 12 rakennettua kaupungin huoltamaa hyppyrimäkeä. Niiden lisäksi oli isompia ja pienempiä tösiä, jotka rakennettiin vaatimattomampaan mutta kaiketi yhtä tavoitt...