Siirry pääsisältöön

Kiova wanhoissa visiittikorttikuvissa

 Mitä yhteistä on Lahden museoilla, Viipurin historiallisella museolla, Wilhelm Grommélla, Joseph Kordyschilla, visiittikorttikuvilla ja Kiovalla? Otetaanpa asiasta selvää. 

Pyhän Sofian katedraali, josta tuli Kiovan luolaluostarin kanssa vuonna 1990 ensimmäiset Unescon maailmanperintökohteet Ukrainassa. Lahden museot, kuvakokoelmat. Kuva Joseph Kordysch.

Viime sotien aikana Viipurin historiallisesta museosta (per. 1892) siirrettiin kokoelmia turvaan toisaalle. Rauhan tultua Viipuri jouduttiin luovuttamaan pois, joten kaupungin museon kokoelmat eivät enää palanneet sinne. Siirrettyjä kokoelmia päätyi vuonna 1950 myös Lahden museoiden kokoelmiin. Esinekokoelmien lisäksi Lahteen tuli valokuvia yhteensä 383 kappaletta. Lahdessa valokuvat pyrittiin identifioimaan Viipurin historiallisen museon pääkirjan ja ryhmäkirjan avulla. Viipurista tulleen kokoelman inventointi valmistui Lahden museoissa vuonna 1958. 

Vuoden 2018 aikana kaikkien Viipurin historiallisesta museosta tulleiden kuvien luettelointi käytiin läpi ja luetteloimattomat kuvat vietiin kokoelmatietokantaan, ja kaikki kuvat siirrettiin tuolloin myös Finnaan. Viipurin historiallisen museon kuvat olivat tulleet sinne lahjoituksina ja ostoina vuosien 1895–1933 aikana. Kuvat ajoittuvat 1860-luvulta 1930-luvulle saakka. 

Viipurin historiallisen museon kuvissa yhden suuren kokonaisuuden muodosti Wilhelm Grommén valokuvat. Museon pääkirjan mukaan Grommén kokoelmassa oli alun perin 1171 yksittäistä kuvaa, joista 43 kuvaa kuuluu nyt Lahden museoiden kokoelmiin. Kuvat ovat visiittikorttikuvia ja hieman isompia kabinettikuvia. Grommén kuvien joukossa on viisitoista puolalaisvenäläisen valokuvaajan Joseph Kordyschin vuosien 1868–1878 aikana ottamaa visiittikorttikuvaa Ukrainan Kiovasta. Keitä olivat Wilhelm Grommé ja Joseph Kordysch? Entä mitä ovat visiittikorttikuvat?

Wilhelm Grommé (s. 1836, k. 1900) syntyi varakkaaseen bremeniläiseen kauppiassukuun. Isä Tilman Grommé (k. 1869) siirtyi 1830-luvulla Pietariin ja perusti sinne vuonna 1833 oman kauppaliikkeen. Wilhelm Grommé vietti nuoruusvuotensa Pietarissa opiskellen taidemaalausta paikallisessa akatemiassa ja myöhemmin Düsseldorfissa. Kesänsä Grommé vietti vanhempiensa omistamassa Onnelan huvilassa Viipurin lähellä. Myöhemmin Pariisiin muuttanut Grommé teki pitkiä, aina Lähi-itään ulottuneita matkoja, joista osa kuului hänen taiteilijakoulutukseensa. Matkoihin liittyi kiinnostus Espanjan 1600-luvun maalaustaiteen historiaan. Louvren Espanjalaisen Gallerian sulkeminen Pariisissa vuonna 1853 sai taiteilijat matkustamaan Espanjaan tutustumaan maan taiteilijoiden teoksiin paikan päällä. Matkoiltaan Grommé keräsi valokuvia, esineitä, pukuja sekä postikortteja espanjalaisen, flaamilaisen ja historiamaalauksen piiristä. Lahden museoiden kokoelmissa olevien visiittikorttikuvien perusteella Grommé todennäköisesti vieraili aikoinaan myös Kiovassa tutustuen kaupunkiin, sen nähtävyyksiin ja kulttuuriin. Visiittikorttikuvien avulla hän saattoi palata Kiovan kaduille myöhemminkin. Grommé laati elokuussa 1899 testamentin, jossa hän määräsi kokoelmiensa siirtymisestä Viipurin historialliselle museolle. Grommén elämä päättyi 28.8.1900 ja hänen testamenttaamansa kokonaisuus siirtyi Viipurin historiallisen museon omistukseen vuonna 1902.  

Venäläispuolalainen valokuvaaja Joseph Kordysch (Józef Kordysz, s. 1824, k. 1896) vaikutti Ukrainan Kamieniec Podolskissa ja Kiovassa. Kuvaaja kantoi arvonimeä "Pietarin yliopiston valokuvaaja. Vladimirista". Ei ole tietoa missä Kordysch oli perehtynyt valokuvaukseen. Hänen ensimmäinen ateljeensa toimi läntisessä Ukrainassa. Kordyschin muuttaessa 1860-luvun loppupuolella Kiovaan, Kamieniec Podolskin toimipiste toimi jonkin aikaa yrityksen sivuliikkeenä. Vuonna 1871 Kordysch luopui tästä ateljeesta ja vuonna 1875 hän myi kiristyneen kilpailun vuoksi myös Kiovan toimipisteen. Venäjän ja Turkin sodan aikana Kordysch asui valokuvaajana toisaalla, mutta avasi vuonna 1890 studion joksikin aikaa vielä Kiovaan.  

Pohjustetut visiittikorttikuvat (noin 100 x 62 mm) yleistyivät 1860-luvulla, mutta menetelmä oli kehitetty jo edellisellä vuosikymmenellä. Visiittikorttikuvat syrjäyttivät täysin vanhemmat kuvatyypit. Ne olivat muodissa 1860-luvulta aina 1920-luvulle asti. Visiittikorttikuvat olivat standardituote, mutta eri aikoina valmistetut kuvat eroavat selvästi toisistaan. Visiittikorttikuvia ajoitetaan taustapahvin, pukumuodin tai kuvassa käytetyn rekvisiitan perusteella. Visiittikorttikuvia vaihdettiin sukulaisten ja ystävien kesken. Suuri suosio johti siihen, että visiittikorttikuvia alettiin säilyttämään tähän tarkoitukseen valmistetuissa valokuva-albumeissa – aikansa Facebookeissa. Albumeita ryhdyttiin suuren menekin seurauksena valmistamaan sarjatuotantona. Lisäksi visiittikorttikuvamuoti lisäsi kameran käyttöä ja alensi kuvaushintoja. Albumeihin kerättiin myös julkisuuden henkilöiden, taiteilijoiden, poliitikkojen ja kuninkaallisten visiittikorttikuvia. Visiittikorttikuvia tehtiin myös matkailun käyttöön esimerkiksi eri kaupungeista, taideteoksista ja aiheista.  

Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vuosi sitten, jonka jälkeen Ukraina ja Kiova ovat tulleet meille kaikille tutuiksi. Olemme järkyttyneinä katsoneet, miten rakennukset ovat tuhoutuneet ohjusten ja ammusten sateessa. Viipurin historialliseen museoon Wilhelm Grommén testamenttaamat visiittikorttikuvat joutuivat nekin aikoinaan sodan keskelle, mutta suureksi ihmeeksi osa kuvista säilyi vahingoittumattomina! Fyysiset Grommén Kiova-visiittikorttikuvat ovat kulkeneet pitkän matkan Kiovan, Pariisin ja Viipurin kautta Lahteen. Lähdethän visiittikorttikuvamatkalle 1860- ja 1870-lukujen vaihteen wanhaan Kiovaan.


Kiovan pääkatu Khreshchatyk, joka päättyy Bessarabian toriin. Lahden museot, kuvakokoelmat. Kuva Joseph Kordysch


Kiovan visiittikorttikuvat Finnassa


PÄIVI TAIPALE, museoamanuenssi

Lähteet

Painamattomat lähteet

Lahden museot. Viipurin historiallinen museo. Pääkirja. Grommén kokoelma. 

Lahden museot. Viipurin historiallinen museo. L-ryhmäkirja. Grommén kokoelma.

Painetut lähteet

Gutman, Laura 2018. Uutta tietoa Wilhelm Tilman Grommén (1836–1900) elämästä. Helmiä Lahden taidemuseon kokoelmista. Tallinna. 

Lahden kulttuurilaitosten historia 2. Teatteri, orkesteri, museo ja kulttuuritoimi 2006. Jyväskylä. 

Viipurin museo. Opastava luettelo I 1909. Viipuri. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lahden kylän koulu - koulupojista taiteilijoihin

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Lahden kylän ensimmäinen kansakoulu perustettiin vuonna 1871. Koulu oli yksityinen, yksi Lahden kartanon isännän August Fellmanin monista kansansivistyshankkeista. Kaksi vuotta myöhemmin koulu sai oman rakennuksen, ja se kunnallistettiin. Uusi koulu rakennettiin Ylisen Viipurintien äärelle, pienelle mäennyppylälle, männikön suojaan. Paikka oli ihanteellinen koulurakennukselle: se oli hyväkuntoisen tien äärellä, tuulilta suojassa. Fellman antoi koululle tontin, ja talolliset velvoitettiin pystyttämään se päivätöinään lahjoittamistaan peruskivistä ja hirsistä. Koulupihaan tehtiin myös ulkorakennus opettajien lehmiä varten sekä käymälät, liiterit ja aitta.   Lahden kylässä oli näihin aikoihin vajaat 900 asukasta. He eivät olleet aluksi järin innostuneita uudesta opinahjosta, sillä koulunkäynnin arveltiin olevan haitaksi uskonnonharjoitukselle. Fellman houkutteli vanhempia lähettämään jälkikasvu kouluun lupaamalla puoli tynnyriä rukiita yhdestä, kaksi

Kesäisiä päiviä Jalkarannassa – Ainolan historiaa

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Herrasväen kesänviettotavat alkoivat muuttua kaupungistumisen myötä. Suomalaisen maalaismaiseman kauneus avautui uudella tavalla. Höyrylaivat kuljettivat väkeä suvisiin maisemiin, ja rautatieverkon laajetessa junakyydilläkin oli mahdollista päästä vilpeiden vesien äärelle. 1800-luvun loppupuolella rannoille alkoi nousta porvariston huviloita, joihin talous palvelijoineen kaikkineen siirrettiin yleensä koko kesän ajaksi. Lahden seudun ensimmäisiä huviloita oli apteekkari Aron Grönmarkin Jalkarantaan rakennuttama Merilä. Arkkitehti Eliel Saarisen suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1901. Talon takan piirsi taiteilija Akseli Gallen-Kallela, joskin tieto on epävarma. Eliel Saarisen suunnittelema Merilä vuonna 1904 lähetetyssä postikortissa. Kuva Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto. Suomalaismielinen Grönmark halusi huvilansa suunnittelijaksi suomalaisuuden manifestiksi vuonna 1900 nousseen Pariisin maailmannäyttelypaviljongin arkkitehdin. Mer

Kasvun aika - lahtelaista kouluhistoriaa

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Nykyisen Lahden alueen kouluhistoria alkaa kolmesta 1870-luvulla perustetusta yksityisestä koulusta, Koiskalan kartanon, Lahden kartanon ja Seestan kartanon kouluista. Vuonna 1881 perustettiin vielä Mytäjäisten varikolle ruotsin- ja suomenkielinen koulu rautatieläisten lapsia varten. Kartanoiden ja patruunoiden yksityiset koulut olivat Suomessa yleisiä, mutta se, että mikään alueemme kouluista ei ollut yhteiskunnan hanke, oli tuiki harvinaista. Lahden kartanon isännän August Fellmanin perustama koulu kunnallistettiin ja se sai oman koulutalon vuonna 1873. Koulu rakennettiin Ylisen Viipurintien varrelle, männikköiselle mäennyppylälle. Jo vuoden 1866 kansakouluasetuksista lähtien esivalta oli kaitsenut paitsi opetusta myös koulurakennuksia, niiden sijoitusta ja rakentamistapaa. Fellmanin lahjoittama tontti ja rakennus täyttivät määräykset: koulu näkyi kauas, mutta oli tuulten ulottumattomissa, hyväkuntoisen tien varrella, ja sen ympäristössä oli rii