Siirry pääsisältöön

Aune Schulmanin valokuvat ja Niemen asiakirjat

 

Vuonna 1980 Lahden museoiden kuvakokoelmiin saatiin lahtelaisen Aune Schulmanin jäämistöstä mustakantinen vihko ja yhdeksän vanhaa postikorttia. Seuraava vuonna Lahden kaupunginkirjastosta tuli museoon kaksi Aune Schulmanille kuulunutta visiittikorttikuva-albumia. Pari vuotta sitten museosta löytyi asiakirjanippu, joissa esiintyi Schulman-sukunimeä. Aune Schulmanin aineisto luetteloitiin tänä vuonna Lahden museoiden kokoelmatietokantaan. Tässä yhteydessä nousi esille kysymys, liittyvätkö valokuvat ja asiakirjat mitenkään toisiinsa? Geni.comin kautta löytyi Aune Emilia Schulman ja hänen sukunsa. Internetissä oleva Geni.com on sukututkimukseen liittyvä yhteisöpalvelu, jossa palvelun käyttäjät luovat yhteistä, koko maailman sukupuuta ja jakavat sukulaisuussuhteitaan muille. Palvelu otettiin käyttöön vuonna 2007. Tämä löytö helpotti aineiston luettelointia, koska kuvissa ei juurikaan ollut mitään sisältötietoja.

Aune Emilia Schulman syntyi Ruotsinpyhtäällä 1904 Maria Vilhelmina ja Frans Wilhelm Schulmanin esikoisena. Perheeseen syntyi 1908 toinen tytär, joka sai nimekseen Irja Elisabeth Schulman. Perhe kasvoi vielä pojalla Eino Aatoksella vuonna 1910. Isä Frans oli syntynyt 1878 Mänstälän Saaren Sipilässä ja äiti Maria Qvist 1876 saman pitäjän Kaukalammilla. Postikorttien perusteella perhe asui 1900-luvun alussa Myllykylän kartanossa Loviisassa. Mustakantiseen vihkoon Frans Schulman on kirjoittanut laulujen sanoja ja loppuun tekstin: ”Nyt on kirjoitettu kaikki mitä tähän vihkoon tulee kirjoittaa. Latokartano Lappträski Maaliskuun 6 päivänä 1902”. Lapinjärven kirkonkylän Latokartanossa oli tuolloin maanviljelyskoulu. Kävikö kirjoittaja sitä vai oliko hän töissä tilalla, on epäselvää.

Aune Schulmanille lähetetty kortti. Lahden museot, kuvakokoelmat.


Frans, Irja, Aune ja Maria Schulman kuvattuna Loviisassa noin 1908–1909. Lahden museot, kuvakokoelmat. Kuva Julius V. Henriksson.

Sittemmin perhe muutti Lahteen. Irja Schulman kirjautui Lahden yhteiskoulun neljännelle luokalle vuonna 1923 ja Eino saman koulun toiselle luokalle vuonna 1924. Ainakin jo 1920-luvun alkupuolella Schulmanin perhe asui Lahden Sopenkorvessa. Vuoden 1926–1927 Lahden liike- ja osoitekalenterissa Frans Schulmanin ammattinimike on hallimestari. Aunen osoitteeksi tarkentuu 1940-luvun puolivälin puhelinluettelosta Sopenkorvenkatu 12 ja ammatiksi rahatoimiston virkailija. Tämän jälkeen Aune muutti osoitteeseen Kivimaan pistetalot 10 (myöh. Mukkulankatu 1), missä hän asui pitkään.

Irja Schulman valmistui ylioppilaaksi Lahden yhteiskoulusta keväällä 1928 ja filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1934. Irja toimi Helsingissä tilastollisessa päätoimistossa vuodesta 1940 alkaen, ja siellä apulaisaktuaariana vuodesta 1945 lähtien. Perheen äiti Maria Schulman kuoli melko pian Lahteen muuttamisen jälkeen vuonna 1929 ja Eino vuonna 1935. Perheen isän Frans Schulmanin elämä päättyi 1957, Irjan 1966 ja Aunen 1975.

Aune Schulmanin rippikuva. Lahden museot, kuvakokoelmat. Kuva A. Johansson.

Irja Schulman. Lahden museot, kuvakokoelmat. Kuva Yrjö Siukonen. 

Miksi perhe muutti 1920-luvun alkupuolella Lahteen? Oliko heillä jotain yhteyksiä Lahteen vai toiko sattuma heidät kaupunkiin? Lahden museosta pari vuotta sitten löytyneiden asiakirjojen mukaan Schulmanin suku omisti aikoinaan Hollolan Lahden kylän Kartanosta n:o 13 lohkottua osaa Niemi 13:4. Lahden kylän yksi kantatalo Kartano on ollut ainakin 1500-luvun alkupuolelta alkaneen historiansa aikana jakautuneena useampaan eri osaan, joita omistivat eri suvut. Kartano on ollut vuodesta 1664 alkaen ratsutila. Kartanon eri osat päätyivät sittemmin August Fellmanin omistukseen. Fellmanin suku myi lopulta Kartanon Lahden kaupungille vuonna 1919, ja tila liitettiin kaupunkiin vuonna 1924.

Kartano n:o 13 on kirjattu maarekisterin 13.11.1856. Tila lohkottiin osiin 13:1 ja 13:2, jotka merkittiin maarekisteriin 11.3.1858. Osa 13:2 lohkottiin vielä kahteen osaan: 13:3 nimetön ja 13:4 Niemi. Talojen jakamiset merkittiin yleensä maarekisteriin vasta paljon myöhemmin lohkomisten jälkeen. Niemen tila on ollut Schulmanin suvun omistuksessa ainakin jo 1830-luvulla. Villehard Vuorinen kirjoittaa vuonna 1910, että Anders Johan Gustafsson Schulman (s. 1790 Sysmä, k. 1831 Hollola) omisti yhtä Kartanon osaa, joka sijaitsi Massinpohjassa, nykyisen Sibeliustalon paikkeilla. Anders Sculmanin jälkeen Niemen tila siirtyi hänen vanhimmalle elossa olleelle pojalleen Anders Robert Magnus Sculmanille (s. 1813 Hollola, k. 1869 Hollola), joka tunnettiin vielä 1900-luvun alussa Lahdessa paremmin nimillä

”Niemen suurmanni” tai ”Niemen Roope”. Hänen aikanaan Niemen talo siirrettiin Massinpohjasta pohjoisemmaksi Niemen oluttehtaan kohdalle (nyk. Lahden Polttimo Oy:n alue). ”Niemen Roope” asui talossa kuolemaansa eli vuoteen 1869 saakka. Lähes kaikki Lahden museoiden kokoelmissa olevat Niemen taloon liittyvät asiakirjat ovat Anders Robert Magnus Schulmanin ajalta vuosilta 1840–1861.  

Todennäköisesti Lahden Polttimon korkean tehdasrakennuksen etupuolella on Niemen tilan entinen päärakennus. Rakennuksessa asui 1930-luvulla tehtaan tekninen johtaja ja isännöitsijä. Lahden museot, kuvakokoelmat. 

Lahdessa 2.5.1840 päivätty ostosopimus, jonka on allekirjoittanut muun muassa A. R. M. Schulman. Lahden museot. Päijät-Häme -arkisto. 

Seuraavaksi Niemen tilan omistajaksi tuli Anders Robert Magnus Sculmanin nuorin elossa ollut poika Wilhelm Schulman (s. 1846 Hollola, k. 1893 Mäntsälä). Wilhelm Schulman omisti tilaa vain muutaman vuoden. Hän myi tilan August Fellmanille 1870-luvun alussa ja muutti perheineen Mäntsälään Saaren Sipilään. Wilhelm ja Heta Schulmanin vanhin lapsista syntyi vuonna 1870 Hollolassa, mutta seuraava lapsi vuonna 1872 jo Mäntsälässä. Perheen kuudentena lapsena vuonna 1878 syntyi Frans Wilhelm Schulman eli Aunen isä. Näiden asiakirjojen ja sukutietojen kautta selviää, että Hollolan Lahti oli Frans Schulmanin isän syntymäpaikka.

Schulman-suku on vanha Baltiasta peräisin oleva saksalainen ritarisuku, johon kuuluva henkilö saapui Baltiaan todennäköisesti ristiretkeilijänä saksalaisen ritarikunnan jäsenenä. Suomen ja Ruotsin ritarihuoneille kirjattujen sukuhaarojen esi-isä oli 1400-luvun lopulla Saarenmaalla elänyt Heinrich Scholman, josta on kirjallinen dokumentti vuodelta 1495. Suku on vanhaa muinaisaatelia, jota oli kirjoilla Viron, Liettuan ja Saarenmaan ritarihuoneissa. Tanskan ja Ruotsin kuningaskuntien taistellessa Viron ja erityisesti Saarenmaan hallinnasta 1600-luvun alkupuolella yksi suvun haara muutti Ruotsiin liittyen sen ritarihuoneeseen ja hiukan myöhemmin suvun toinen haara muutti Ruotsin kuningaskunnan itäiseen osaan Suomeen. Ruotsiin muuttanut sukuhaara sammui 1700-luvun alussa. Suomeen muuttaneen sukuhaaran edustaja kirjautui Venäjän vallan alettua Suomen ritarihuoneeseen numerolla 13 vuonna 1818. Suvun vaakuna on yksinkertainen ja puhdaspiirteinen musta kolmio, josta voi päätellä, että vaakuna on erittäin vanha. Nykyisin Schulmanin suku koostuu päämieshaarasta ja neljästä nuoremmasta haarasta, joista neljännen ja nuorimman haaran edustajat ovat käyttäneet vuodesta 1940 lähtien nimeä Koulumies.

Todennäköisesti Aune Schulman oli sukuhaaransa viimeinen ja siksi valokuvat päätyivät hänen kuolemansa jälkeen Lahden kaupungille. Niemen tilaan liittyvän asiakirja-aineiston provenienssi on epäselvä. Aineisto tuli kuvakokoelmiin eläkkeelle jääneen museon työntekijän jäämistöstä tammikuussa 2021. Aineisto on voinut päätyä Lahden museoiden kokoelmiin ainakin kolmea eri kautta. Asiakirjat on voitu löytää Lahden kartanon tiloista. Aineisto on voinut tulla Turun yliopiston kirjastosta tulleen laatikon mukana, mutta miten asiakirjat olisivat päätyneet Turkuun? Kolmas vaihtoehto on, että asiakirjat ovat tulleet Lahden kaupunginkirjastosta yhdessä Aune Schulmanin valokuva-albumien ja postikorttien kanssa. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten tärkeää museotyössä on kirjata ylös eri hankintaerien kontekstitiedot. Vuosikymmeniä jälkeenpäin niiden kulkureittejä on haasteellista ellei mahdotonta selvittää.

PÄIVI TAIPALE, museoamanuenssi

Painamattomat lähteet

Schulman-suvun verkkosivu, luettu 1.3.–30.3.2023.
Geni.com. Schulmanin suku.
Lahden museot. Kuvakokoelmat. Aune Schulmanin arkistoaineisto ja valokuvat.
Lahden museot. Päijät-Häme -arkisto. Lahden kartanon arkisto.
Maanmittauslaitos. Hollolan maarekisteri.

Painetut lähteet

Halila, Aimo 1958. Lahden historia. Lahti.
Laapotti, Marjukka 1994. Lahden paikkanimistö. Lahti.
Lahden ja ympäristön puhelinluettelo 1953 1952. Lahti.
Lahden liike- ja osoitekalenteri 1926–1927.
Lahden puhelinluettelo 1945–1946. Lahti.
Lahden puhelinluettelo 1958. Lahti.
Lahden yhteiskoulu 1896–1946 1946. Lahti.
Vuorinen, Villehad 1987. Vanha Hollola ja Lahti. Lahden museolautakunta. Päijät-Häme I. 2. painos. Lahti.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Andelinin perhe – tarina sukualbumien sivuilta

Lahden museoiden kuvakokoelmiin on tullut sadan toimintavuoden aikana monen lahtelaisen suvun valokuvia, albumeja ja arkistoaineistoa. Kokonaisuuksia käsitellessä herää kysymys, miksi jonkin suvun kuvat ja asiakirjat ovat päätyneet museoon. Miksi niitä ei ole pidetty suvulla? Ensiksi on todettava, että on henkilöitä, jotka ovat tietoisesti halunneet lahjoittaa sukukuvansa museolle. On myös tapauksia, että aineisto on saattanut löytyä kiinteistökaupan jälkeen ullakolta ja uudet omistajat ovat lahjoittaneet tuntemattomien ihmisten kuvat museolle. Joskus suvun aineisto on saattanut jäädä henkilölle, jolla ei ole ollut jälkikasvua tai ylipäätään perijöitä tai testamenttia, jolloin omaisuus on mennyt valtiolle, minkä jälkeen henkilön kotikunta on voinut hakea osuutta perinnöstä itselleen. Tällä tavalla Lahden museoiden kokoelmiin on tullut esimerkiksi Martti Saksalan suvun valokuvia ja arkistoaineistoa. Neljäs vaihtoehto on, että vaikka perheettömällä henkilöllä on sukua, yhteys sukuun on v...

Maakuntamme mäkihyppy ja hyppyrimäet

Paksussa iittiläisessä sammalikossa Salpausselän pohjoisrinteessä heikosti erottuvalla tasanteella on joskus ollut vauhtimäen nokka. Edessä jyrkässä rinteessä avautuu – metsä. Lahden Betonin nokalta maisema näyttää hyvin erilaiselta: avoimelta ja hoidetuilta. Täällä ei näy tuomaritornia eikä katsomoita. Lahden urheilukeskus on nykyään ainoa aktiivinen mäkihyppypaikka Päijät-Hämeessä, mutta 60 vuotta sitten päijäthämäläinen saattoi harrastaa lajia omalla kylällä. Tälle iittiläiselle hyppyrille pääsi sukset olalla vaikka junalla Lahdesta. Sitikkalan seisakkeelta oli lyhyt matka kivuta Siperianmäen hiihtomajalle. Nykyisen Aurinkoladun hiihtäjät eivät välttämättä tiedäkään minkä talvilajin majalla pysähtyvät. Entisen hyppyrin nokkatasanne Iitin Sitikkalassa. Kuva Tiina Rekola 2023, Lahden museot. 1970-luvulla pelkästään Lahdessa oli 12 rakennettua kaupungin huoltamaa hyppyrimäkeä. Niiden lisäksi oli isompia ja pienempiä tösiä, jotka rakennettiin vaatimattomampaan mutta kaiketi yhtä tavoitt...

Päijät-Hämeen kulttuuriympäristöselvitys 2024

Jyrängönkosken ympäristö Heinolassa. Kuva Tiina Rekola, Lahden museot. Päijät-Hämeen maakunnallinen rakennetun kulttuuriympäristön selvitys on nyt päivitetty, aiempi selvitys oli laadittu vuonna 2006 (Wager 2006). Selvityksessä määriteltiin maakunnallisesti arvokkaita rakennettuja kulttuuriympäristöjä 210 kpl ja maisema-alueita 100 kpl. Kokonaisuudessaan kulttuuriympäristöselvitys käsittää rakennetun ympäristön, kulttuurimaiseman, perinnemaiseman ja muinaisjäännökset. Selvityksen laatiminen on iso työ — ajallisesti, topografisesti ja teemallisesti. Mikä selvitys on ja miksi se on tehty? Maakunnallisesti merkityksellisten alueiden lähtökohtana pidetään valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä (RKY 2009) . Sanahirviö ei kerro ajattelematta paljoakaan. Mutta mietitäänpä. Merkittävällä tarkoitetaan arvokasta ja merkityksellistä, sellaista, jonka ei haluttaisi katoavan. Merkittävä kohde tai alue voi olla monella tapaa arvokas. Se voi olla hyvinkin tavanomainen mutta...