Päijät-Hämeen kulttuuriympäristöselvitys 2024

Jyrängönkosken ympäristö Heinolassa. Kuva Tiina Rekola, Lahden museot.

Päijät-Hämeen maakunnallinen rakennetun kulttuuriympäristön selvitys on nyt päivitetty, aiempi selvitys oli laadittu vuonna 2006 (Wager 2006). Selvityksessä määriteltiin maakunnallisesti arvokkaita rakennettuja kulttuuriympäristöjä 210 kpl ja maisema-alueita 100 kpl. Kokonaisuudessaan kulttuuriympäristöselvitys käsittää rakennetun ympäristön, kulttuurimaiseman, perinnemaiseman ja muinaisjäännökset. Selvityksen laatiminen on iso työ — ajallisesti, topografisesti ja teemallisesti.

Mikä selvitys on ja miksi se on tehty?

Maakunnallisesti merkityksellisten alueiden lähtökohtana pidetään valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä (RKY 2009). Sanahirviö ei kerro ajattelematta paljoakaan. Mutta mietitäänpä. Merkittävällä tarkoitetaan arvokasta ja merkityksellistä, sellaista, jonka ei haluttaisi katoavan. Merkittävä kohde tai alue voi olla monella tapaa arvokas. Se voi olla hyvinkin tavanomainen mutta erinomaisesti säilynyt koulurakennus, joka voi rakennustavaltaan olla alueelle tyypillinen. Se voi olla ainoa laatuaan. Alueen maisema voi olla huomattavan hieno. Alue voi olla syntyhistorialtaan poikkeava tai vaikka edustava esimerkki alueelle tyypillisestä kylärakenteesta. Alue voi edustaa maakunnan teollistumisen eri vaiheita tai kertoa liikenteellisestä solmukohdasta.

Usein tätä merkityksellisyyttä, arvokkuutta tai erityisyyttä ei arkielämässä huomaa. Sillat, kirkot tai kartanot ovat helposti havaittavia kohteita, mutta 1800-luvun telakka, 1300-luvun kauppatie, 1960-luvun kerrostaloalue tai 1800-luvun isojaossa hajonnut ryhmäkylä eivät niinkään. Toisaalta 1990-luvun terveyskeskus katsotaan niin tavanomaiseksi, ettei sillekään usein arvostusta heru. 

Mutta palataan maakunnallisesti arvokkaaseen rakennettuun kulttuuriympäristöön. Mitä tarkoittaa rakennettu? Ensimmäiseksi saattaa tulla mieleen talo, rakennus. Lähtökohta kulttuurihistoriallisissa arvokohteissa usein onkin rakennus, monumentaalinen arkkitehtuurin merkkiteos, mutta se on paljon muutakin. Ihmiset ovat muokanneet ympäristöään kauan. Pellot on raivattu viljelyyn, teitä on tasoitettu helpottamaan kulkemista, vesistöjä on ylitetty rakentamalla siltoja ja rautateitä on vedetty yhdistämään kauppareittejä, teollisuusyhdyskuntia, kyliä, taajamia, kaupunkeja. Yhteisöjä on muodostunut maataloudellisesti tai liikenteellisesti keskeisiin paikkoihin. Rakennettu tarkoittaa niin rakennusta kuin rakentunutta. Se on ihmisen jälki, joka näkyy ympäristössä.

Entä sitten kulttuuriympäristö? Se käsittää elinympäristömme, jonka muodostaa ihmisten rakentama ympäristö jälkineen kaikkineen menneestä nykyhetkeen siinä maisemassa, joka on muodostunut jääkauden jäljiltä. Kun yhtälöön lisätään vielä kysymys miksi tai minkä toiminnan seurauksena ympäristömme näyttää siltä kuin näyttää, olemme lähellä kulttuuriympäristöselvityksen lopullista laajuutta. Ihmisten tavat ja perinteet ovat osana kulttuuriympäristömme muodostumista.

Kulttuuriympäristö on julkista taidetta, liikuntapaikkoja, satamia.

Kulttuuriympäristö on kartanoita, maatiloja ja huvila-alueita.

Kulttuuriympäristö on vanhoja kauppareittejä maalla ja vesistöissä, pitkään viljeltyjä peltoaloja ja tiesiltoja.

Kulttuuriympäristö on hallintorakennuksia, kyläteitä ja sakraalirakennuksia kirkkomaineen.

Kulttuuriympäristö on sekoitus vanhaa ja uutta rakennusperinnettä.

Kulttuuriympäristö on asuinalueita, sairaaloita ja rautateitä.

Kulttuuriympäristö on teollisuutta. Kaikki kuvat Tiina Rekola, Lahden museot.

Museolla on tehtävänä pyrkiä säilyttämään ihmiskunnan luomaa kulttuuriperintöä. Siksi maakuntamme ihmisen käden tai jalanjälkiä kartoittamaan usein valitaan museo, jossa näkökulma ympäristöön on jo valmiiksi monitahoinen ja ajallisesti laaja. 

Eli maakunnallisesti arvokkaan rakennetun kulttuuriympäristöselvityksen tarkoituksena on tuoda esille arkielämässä huomaamattomiksi jääviä merkityksiä ja jälkiä. Tieto ympäristöstä laajentaa käsitystä oman kylän merkityksistä sen asukkaille ja kunnille, sekä laajemmin maakunnan alueellisia erityisyyksiä Suomessa. Tietoa käytetään muun muassa alueiden käytön suunnittelussa. Kulttuuriympäristöselvityksen perusteella aluesuunnittelussa voidaan ottaa huomioon ympäristön erityispiirteet alueita kehitettäessä.

Maakuntamme aluesuunnittelusta vastaava Päijät-Hämeen liitto laatii uutta maakuntakaavaa ja työn pohjaksi koottu kulttuuriympäristöselvitys antaa osviittaa siitä minkälaisen alueen maakuntamme kymmenen kuntaa Asikkala, Hartola, Heinola, Hollola, Iitti, Kärkölä, Lahti, Orimattila, Padasjoki ja Sysmä yhdessä muodostavat.

TIINA REKOLA, Päijät-Hämeen kulttuuriympäristöselvityksen projektitutkija, valokuvaaja

Lähteet:
Wager, H. (2006). Päijät-Hämeen rakennettu kulttuuriympäristö. Päijät-Hämeen liitto.