Siirry pääsisältöön

Teollisuutta tallentamassa – Lahden museot jalkautui paikallisiin yrityksiin

Museo paitsi säilyttää ja vaalii kulttuuriperintöä, myös jatkuvasti tallentaa sitä. Museoiden tekemän nykydokumentointityön tarkoituksena on tallentaa nykypäivän ilmiöitä osaksi yhteistä kulttuuriperintöä. Viime kuukausina Lahden museoiden huomion kohteena on ollut työelämä ja tarkemmin paikallisten teollisuusyritysten arki. Lahden Teollisuusseuran tukemassa hankkeessa tutustuttiin yhdeksän eri yrityksen toimintaan. Dokumentoidut yritykset olivat Peikko, Kemppi, Kemptron, Kempower, Viking Malt, Teerenpeli Panimo & Tislaamo, Makron, Luhta ja Askon Sohvatehdas. Yritykset olivat yhtä lukuun ottamatta Lahden Teollisuusseuran jäseniä, ja edustivat monipuolisesti eri teollisuuden aloja.

Kolme henkilöä kulkemassa mallastamon tuotantotiloissa.
Museolaisia kierrätetään Viking Maltin tuotantotiloissa. Kuva Tiina Rekola, Lahden museot.

Hankkeessa haluttiin tallentaa työtä sen kaikessa arkisuudessaan. Museon tiimi jalkautui yrityksiin havainnoimaan työskentelyä eri osastoilla. Työntekijöitä jututettiin heidän työnsä ohessa ja syvemmissä haastatteluissa. Dokumentointipäivistä tallentui arkistoon satoja valokuvia, rutkasti muistiinpanoja sekä kymmeniä tunteja haastatteluja. Materiaali on sellaista, mikä ei todennäköisesti muuten tallentuisi arkistoihin, mutta kertoo paljon nykypäivän työelämästä erityisesti teollisuuden aloilla. Sadan vuoden päästä voidaan matkata ajassa vuoteen 2025 selvittämään, mitä esimerkiksi automaatioasentaja tai mallimestari ovat ajatelleet työstään, sekä nähdä millaisia työvälineitä tai menetelmiä he ovat työssään käyttäneet.

Työntekijä ruuvaamassa piirilevyä muovikuoreen työpisteellä.
Kempowerin työntekijä kokoaa sähköautojen pikalatureiden "hattuja". Kuva Tiina Rekola, Lahden museot.

Monilla vierailluista yrityksistä on pitkä historia Lahden seudulla. Yksi syistä jatkumoon on varmasti niiden onnistunut sopeutuminen erilaisiin tarpeisiin eri aikoina. Tänä vuonna 60-vuotisjuhliaan viettävällä Peikolla on yhä tuotannossaan perustaja Jalo Paanasen kehittämä yrityksen ensimmäinen tuote. Tuotekehityksessä kuitenkin pohditaan uusia tuotteita tai jo tuotannossa olevien käyttötarkoituksia laajasti ajankohtaiset teemat, kuten kestävä kehitys huomioiden. Toinen tänä vuonna pyöreitä täyttävä yritys on 50-vuotias Makron. Se on kehittynyt konepajasta erityisesti modernisaatioon keskittyväksi automaatioyritykseksi ja teknologiataloksi, jota omat konepajat yhä täydentävät. Viking Maltin emoyhtiö Polttimo on osa lahtelaisen teollisuuden juuria, ja yrityksessä innovoidaan nyt esimerkiksi ekologisen härkäpavun parissa. Yli satavuotiaalla perheyrityksellä Luhdalla taas kerätään valtavasti tietoa uusista vastuullisista materiaaleista valmisvaateteollisuuteen sovellettavaksi.

Työntekijä istumassa tietokoneen ääressä.
Peikon tutkimus- ja kehityspäällikkö pohtii, miten Peikon tuotteet voisivat parhaiten edistää rakennusten käyttötarkoituksen muutosta sekä tarvittaessa rakennusten purettavuutta. Kuva Tiina Rekola, Lahden museot.

Menestys ei kuitenkaan synny ilman osaavaa henkilöstöä. Nykypäivän teollisuustyö on monitahoista ja siihen tarvitaan ammattitaitoa sekä toimistolla että tuotannon puolella. Huomionarvoista oli, kuinka paljon luovuutta, kädentaitoa, erityisosaamista ja -tietoa tarvitaan aina tuotteiden tai prosessien suunnittelusta lopputuotantoon. Monissa yrityksissä valmistusprosesseja ei voida täysin automatisoida esimerkiksi tuotteiden räätälöinnin takia. Paikallisen teollisuuden asiakaslähtöisyys ja ketteryys ovatkin suuri kilpailuetu alalla.

Kalustoverhoilija kiinnittää verhoilua sohvan runkoon.
Askon Sohvatehtaalla tilaukset saadaan asiakkaille valmiiksi tarvittaessa päivissä. Kuva Tiina Rekola, Lahden museot.

Kaikkea ei tietenkään tarvitse tehdä käsivoimin ja työntekoa on monessa paikassa helpotettu nykyaikaisin menetelmin. Automatisointi paitsi tehostaa tuotantoa, myös tietyissä tehtävissä korvaa epäergonomisissa asennoissa tai vaikeissa olosuhteissa tehtäviä töitä. Lähes jokaisessa firmassa kohtasimmekin esimerkiksi jonkinlaisen robottiapulaisen, kuten Kempowerilla Mirrin. Mirri-robotti kuljettaa osia kokoonpanon työpisteille. Nimiehdotukset robotille eivät olleet aluksi niin sympaattisia, koska työntekijöillä oli epäilyksiä robotin suhteen. Mirristä on kuitenkin muotoutunut oleellinen tuotannon apulainen ja tehtaalla on hauskuutettu työkavereita ohjelmoimalla sille erilaisia huudahduksia.

Robotti kulkemassa tuotantotilan lattiaa pitkin.
Mirri matkalla lataukseen. Kuva Tiina Rekola, Lahden museot.

Kuten voi huomata, hankkeessa tallennettu materiaali on monin osin sellaista, jota yrityksistä ei juuri jaeta ulkopuolelle eikä se siten tallentuisi minnekään. Nämä ovat kuitenkin merkittäviä yksityiskohtia, kun myöhemmin halutaan näkymää nykypäivään. Ilahduimme esimerkiksi eläinystävien toiminnasta Askon Sohvatehtaalla; tehtaan patjatuotannosta ylijäävä materiaali kerätään talteen ja lahjoitetaan Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistykselle. Kempillä ja Kemptronilla taas arvostettiin eläköityviä ja pitkään tehtaalla uraansa tehneitä nostamalla tehtaan kattoon paita, jossa on työntekijän nimi ja henkilönumero. Kiinnostuimme myös erilaisista esille asetelluista huomiolappusista, piirustuksista tai koristeista, jotka ilmentävät henkilöstön persoonaa, sekä työpaikan ilmapiiriä ja yrityskulttuuria.

Kaksi kuvaa, josta toisessa suuri pahvilaatikko täynnä patjamateriaalia, toisessa paitoja kiinnitettynä kattoon.
Pahvilaatikon kylkeen on kirjoitettu ”Kissat valloittaa maailman”. Kuvat Tiina Rekola, Lahden museot.

Tehtailta ja konttoreilta mieleen jäivät etenkin ammattitaitoiset työntekijät, sekä yhteen hiileen puhaltavat työporukat. Keskusteluissa ja haastatteluissa oli myös hienoa huomata oman osaamisen arvostusta sekä luottamusta museoon, kun asioista haluttiin puhua myös pintaa syvemmältä. Tulevaisuuden tutkijat saavat aineistosta paljon pohdittavaa 2020-luvun työkulttuurista ja -käytänteistä.

Kuulonsuojaimia kiinnitettynä seinälle.
Teerenpeli Panimolla & Tislaamolla oli hieno ryhmähenki ja hyväntahtoista huumoria. Kuva Tiina Rekola, Lahden museot.

Hankkeessa kerättyjä materiaaleja voi selata Finna-hakupalvelussa. Kiitokset Lahden Teollisuusseuralle hankkeen tukemisesta ja muusta avusta, yhteistyöyrityksille heittäytymisestä mukaan kulttuuriperintötyöhön, sekä etenkin kaikille arjen sankareille, jotka päästivät meidät osaksi työpäiväänsä!

JELENA POSTARI, projektitutkija

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maauimala mäkimontussa – Lahden oma erikoisuus

Lahden maauimalan tuleva kohtalo on puhututtanut kaupunkilaisia niin lehtien palstoilla kuin uimalan saunan lauteillakin. Alkukesästä uutisoitiin, että maauimala on vuonna 2024 auki mahdollisesti viimeistä kesää. Korjausvelkaa on kertynyt, eikä remontin rahoittamisesta tai tahtotilasta siihen ole tietoa.  Urheilukeskus on nykymuodossaan pitkälti 1970-luvun asussa. Maauimala otettiin mukaan Urheilukeskuksen yleissuunnitelmaan oikeastaan käytännön tarpeesta: Suurmäen mäkimonttu jouduttiin betonoimaan, jotta alueen pohjavedet pystyttiin paremmin suojelemaan. Näin syntyi harvinainen yhdistelmä mäkihyppyä ja uintia. Mäen alusta saatiin valmiiksi vuoden 1972 kisoihin, mutta maauimala avautui yleisölle 1974. Maauimalasta tuli Lahden ensimmäinen ja ainoa 50 metrin allas. 1980-luvun postikorttiin on kaupungintalon ja rautatieaseman lisäksi päätynyt hyppyrimäet ja maauimala. Kuva: Raimo Ketola/Laatukortti, Lahden museoiden kuvakokoelmat.  Maauimalan kohtalo on monisyinen juttu, johon li...

Mukana museossa – Birgitta Stjernvall-Järvi Lahden museoiden muistoissa

Birgitta Stjernvall-Järvi kuoli 80-vuotiaana 10.6.2024. Hän oli syntynyt 1.4.1944 Sysmän Virtaan Vanhankartanon tyttärenä. Birgitta Stjernvall kirjoitti ylioppilaaksi Salpausselän yhteiskoulun ensimmäisen ylioppilasvuosikerran mukana vuonna 1964 ja valmistui kaksi vuotta myöhemmin kansakoulunopettaksi Helsingin opettajakorkeakoulusta. Birgitta Stjernvall-Järvi oli monin tavoin mukana museossa. Birgitta Sjernvall-Järvi 1960-luvun alussa. Lahden museoiden kuvakokoelmat. Opiskellessaan Birgitta sai tilaisuuden mukavaan sivutoimeen. Hänestä tuli televisiokuuluttaja, yksi alan pioneereista. Taikalaatikon kaunottaret olivat vielä 1960-luvulla suuri ihailun kohde. Tv-illan päätteeksi kuuluttajan lausuma ”Hyvää yötä” kuulosti henkilökohtaiselta ja turvalliselta. Television varhaisvuosista saakka lastenohjelmat olivat merkittävä osa ohjelmistoa, kuten voimme Radio- ja tv-museon perusnäyttelyssä oppia. Oli tietenkin tärkeää naulita kansa vastaanotinten ääreen ja totuttaa katsojat pienestä...

Kaikenkarvaiset ystävät ja arjen hyödylliset apurit

Oletko koskaan miettinyt eläinten merkitystä entisaikoina tai esimerkiksi niiden roolia ihmisen apuna arjessa? Eläimiä on pidetty sekä käytetty monenlaisiin tarkoituksiin, ja ne ovat olleet osana ihmisten elämää aina. Eläimet ovat myös kuvastaneet omistajiaan ja olleet tärkeitä selviytymisen kannalta. Kanoja riihitarhassa arviolta 1900-luvun alussa. Lahden museoiden kuvakokoelmat. Kotieläimillä on aina ollut suuri merkitys ihmisille, riippumatta siitä, asuttiinko kaupungissa vai maalla. Myös kaupunkilaiset viljelivät peltoja sekä pitivät monenlaisia kotieläimiä. Tonttien perällä oli usein talli sekä navetta, ja pihalla juoksentelevia kanoja. Ruotsin vallan aikaan ja vielä 1800-luvulla monilla oli lehmiäkin, ja niitä saattoi nähdä kadulla vapaana. Lehmien avulla saatiin niin maitoa, voita kuin juustoa. Työnjako meni yleensä niin, että lehmät kuuluivat talon emännän vastuutehtäviin, ja hevoset isännän työlistalle. Wahlströmin perhettä ja hevonen Roinilan talolla Kuhmoisissa vuonna 1890. ...