Siirry pääsisältöön

Teollisuutta tallentamassa – Lahden museot jalkautui paikallisiin yrityksiin

Museo paitsi säilyttää ja vaalii kulttuuriperintöä, myös jatkuvasti tallentaa sitä. Museoiden tekemän nykydokumentointityön tarkoituksena on tallentaa nykypäivän ilmiöitä osaksi yhteistä kulttuuriperintöä. Viime kuukausina Lahden museoiden huomion kohteena on ollut työelämä ja tarkemmin paikallisten teollisuusyritysten arki. Lahden Teollisuusseuran tukemassa hankkeessa tutustuttiin yhdeksän eri yrityksen toimintaan. Dokumentoidut yritykset olivat Peikko, Kemppi, Kemptron, Kempower, Viking Malt, Teerenpeli Panimo & Tislaamo, Makron, Luhta ja Askon Sohvatehdas. Yritykset olivat yhtä lukuun ottamatta Lahden Teollisuusseuran jäseniä, ja edustivat monipuolisesti eri teollisuuden aloja.

Kolme henkilöä kulkemassa mallastamon tuotantotiloissa.
Museolaisia kierrätetään Viking Maltin tuotantotiloissa. Kuva Tiina Rekola, Lahden museot.

Hankkeessa haluttiin tallentaa työtä sen kaikessa arkisuudessaan. Museon tiimi jalkautui yrityksiin havainnoimaan työskentelyä eri osastoilla. Työntekijöitä jututettiin heidän työnsä ohessa ja syvemmissä haastatteluissa. Dokumentointipäivistä tallentui arkistoon satoja valokuvia, rutkasti muistiinpanoja sekä kymmeniä tunteja haastatteluja. Materiaali on sellaista, mikä ei todennäköisesti muuten tallentuisi arkistoihin, mutta kertoo paljon nykypäivän työelämästä erityisesti teollisuuden aloilla. Sadan vuoden päästä voidaan matkata ajassa vuoteen 2025 selvittämään, mitä esimerkiksi automaatioasentaja tai mallimestari ovat ajatelleet työstään, sekä nähdä millaisia työvälineitä tai menetelmiä he ovat työssään käyttäneet.

Työntekijä ruuvaamassa piirilevyä muovikuoreen työpisteellä.
Kempowerin työntekijä kokoaa sähköautojen pikalatureiden "hattuja". Kuva Tiina Rekola, Lahden museot.

Monilla vierailluista yrityksistä on pitkä historia Lahden seudulla. Yksi syistä jatkumoon on varmasti niiden onnistunut sopeutuminen erilaisiin tarpeisiin eri aikoina. Tänä vuonna 60-vuotisjuhliaan viettävällä Peikolla on yhä tuotannossaan perustaja Jalo Paanasen kehittämä yrityksen ensimmäinen tuote. Tuotekehityksessä kuitenkin pohditaan uusia tuotteita tai jo tuotannossa olevien käyttötarkoituksia laajasti ajankohtaiset teemat, kuten kestävä kehitys huomioiden. Toinen tänä vuonna pyöreitä täyttävä yritys on 50-vuotias Makron. Se on kehittynyt konepajasta erityisesti modernisaatioon keskittyväksi automaatioyritykseksi ja teknologiataloksi, jota omat konepajat yhä täydentävät. Viking Maltin emoyhtiö Polttimo on osa lahtelaisen teollisuuden juuria, ja yrityksessä innovoidaan nyt esimerkiksi ekologisen härkäpavun parissa. Yli satavuotiaalla perheyrityksellä Luhdalla taas kerätään valtavasti tietoa uusista vastuullisista materiaaleista valmisvaateteollisuuteen sovellettavaksi.

Työntekijä istumassa tietokoneen ääressä.
Peikon tutkimus- ja kehityspäällikkö pohtii, miten Peikon tuotteet voisivat parhaiten edistää rakennusten käyttötarkoituksen muutosta sekä tarvittaessa rakennusten purettavuutta. Kuva Tiina Rekola, Lahden museot.

Menestys ei kuitenkaan synny ilman osaavaa henkilöstöä. Nykypäivän teollisuustyö on monitahoista ja siihen tarvitaan ammattitaitoa sekä toimistolla että tuotannon puolella. Huomionarvoista oli, kuinka paljon luovuutta, kädentaitoa, erityisosaamista ja -tietoa tarvitaan aina tuotteiden tai prosessien suunnittelusta lopputuotantoon. Monissa yrityksissä valmistusprosesseja ei voida täysin automatisoida esimerkiksi tuotteiden räätälöinnin takia. Paikallisen teollisuuden asiakaslähtöisyys ja ketteryys ovatkin suuri kilpailuetu alalla.

Kalustoverhoilija kiinnittää verhoilua sohvan runkoon.
Askon Sohvatehtaalla tilaukset saadaan asiakkaille valmiiksi tarvittaessa päivissä. Kuva Tiina Rekola, Lahden museot.

Kaikkea ei tietenkään tarvitse tehdä käsivoimin ja työntekoa on monessa paikassa helpotettu nykyaikaisin menetelmin. Automatisointi paitsi tehostaa tuotantoa, myös tietyissä tehtävissä korvaa epäergonomisissa asennoissa tai vaikeissa olosuhteissa tehtäviä töitä. Lähes jokaisessa firmassa kohtasimmekin esimerkiksi jonkinlaisen robottiapulaisen, kuten Kempowerilla Mirrin. Mirri-robotti kuljettaa osia kokoonpanon työpisteille. Nimiehdotukset robotille eivät olleet aluksi niin sympaattisia, koska työntekijöillä oli epäilyksiä robotin suhteen. Mirristä on kuitenkin muotoutunut oleellinen tuotannon apulainen ja tehtaalla on hauskuutettu työkavereita ohjelmoimalla sille erilaisia huudahduksia.

Robotti kulkemassa tuotantotilan lattiaa pitkin.
Mirri matkalla lataukseen. Kuva Tiina Rekola, Lahden museot.

Kuten voi huomata, hankkeessa tallennettu materiaali on monin osin sellaista, jota yrityksistä ei juuri jaeta ulkopuolelle eikä se siten tallentuisi minnekään. Nämä ovat kuitenkin merkittäviä yksityiskohtia, kun myöhemmin halutaan näkymää nykypäivään. Ilahduimme esimerkiksi eläinystävien toiminnasta Askon Sohvatehtaalla; tehtaan patjatuotannosta ylijäävä materiaali kerätään talteen ja lahjoitetaan Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistykselle. Kempillä ja Kemptronilla taas arvostettiin eläköityviä ja pitkään tehtaalla uraansa tehneitä nostamalla tehtaan kattoon paita, jossa on työntekijän nimi ja henkilönumero. Kiinnostuimme myös erilaisista esille asetelluista huomiolappusista, piirustuksista tai koristeista, jotka ilmentävät henkilöstön persoonaa, sekä työpaikan ilmapiiriä ja yrityskulttuuria.

Kaksi kuvaa, josta toisessa suuri pahvilaatikko täynnä patjamateriaalia, toisessa paitoja kiinnitettynä kattoon.
Pahvilaatikon kylkeen on kirjoitettu ”Kissat valloittaa maailman”. Kuvat Tiina Rekola, Lahden museot.

Tehtailta ja konttoreilta mieleen jäivät etenkin ammattitaitoiset työntekijät, sekä yhteen hiileen puhaltavat työporukat. Keskusteluissa ja haastatteluissa oli myös hienoa huomata oman osaamisen arvostusta sekä luottamusta museoon, kun asioista haluttiin puhua myös pintaa syvemmältä. Tulevaisuuden tutkijat saavat aineistosta paljon pohdittavaa 2020-luvun työkulttuurista ja -käytänteistä.

Kuulonsuojaimia kiinnitettynä seinälle.
Teerenpeli Panimolla & Tislaamolla oli hieno ryhmähenki ja hyväntahtoista huumoria. Kuva Tiina Rekola, Lahden museot.

Hankkeessa kerättyjä materiaaleja voi selata Finna-hakupalvelussa. Kiitokset Lahden Teollisuusseuralle hankkeen tukemisesta ja muusta avusta, yhteistyöyrityksille heittäytymisestä mukaan kulttuuriperintötyöhön, sekä etenkin kaikille arjen sankareille, jotka päästivät meidät osaksi työpäiväänsä!

JELENA POSTARI, projektitutkija

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maakuntamme mäkihyppy ja hyppyrimäet

Paksussa iittiläisessä sammalikossa Salpausselän pohjoisrinteessä heikosti erottuvalla tasanteella on joskus ollut vauhtimäen nokka. Edessä jyrkässä rinteessä avautuu – metsä. Lahden Betonin nokalta maisema näyttää hyvin erilaiselta: avoimelta ja hoidetuilta. Täällä ei näy tuomaritornia eikä katsomoita. Lahden urheilukeskus on nykyään ainoa aktiivinen mäkihyppypaikka Päijät-Hämeessä, mutta 60 vuotta sitten päijäthämäläinen saattoi harrastaa lajia omalla kylällä. Tälle iittiläiselle hyppyrille pääsi sukset olalla vaikka junalla Lahdesta. Sitikkalan seisakkeelta oli lyhyt matka kivuta Siperianmäen hiihtomajalle. Nykyisen Aurinkoladun hiihtäjät eivät välttämättä tiedäkään minkä talvilajin majalla pysähtyvät. Entisen hyppyrin nokkatasanne Iitin Sitikkalassa. Kuva Tiina Rekola 2023, Lahden museot. 1970-luvulla pelkästään Lahdessa oli 12 rakennettua kaupungin huoltamaa hyppyrimäkeä. Niiden lisäksi oli isompia ja pienempiä tösiä, jotka rakennettiin vaatimattomampaan mutta kaiketi yhtä tavoitt...

Hyvyyttä ja totuutta etsimässä – Uuno Alangon syntymästä 140 vuotta

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Uno Alanco, vuodesta 1925 Uuno Alanko, oli insinööri, arkkitehti ja taidemaalari, jonka elämäntyön eri puolet kytkeytyvät voimakkaasti Lahteen. Hän teki monivaiheisen ja pitkän uran taiteilijana ja opettajana. Alanco oli myös muovaamassa nuoren Suomen tasavallan taide-elämää ja koulutuspolitiikkaa. Alanko syntyi Mäntsälässä 12.10.1878, mutta perhe muutti Lahteen isän Isac Alancon ryhtyessä johtamaan Pallaksen rullatehdasta Jalkarannassa. Isän toivomuksesta poika hakeutui aikanaan Polyteekkiin insinöörioppiin ottaakseen sitten yrityksen johdon itselleen. Piirtäessään eräänä päivänä kiertokankea Alanco lumoutui sen täydellisestä muodosta. Hän kertoo eläneensä silloin kauneuden määritelmän: se muoto on kaunein, joka parhaiten vastaa tarkoitustaan. Alanco valmistui insinööriksi vuonna 1901, mutta päätti jatkaa opiskeluaan arkkitehtiosastolla tutkiakseen kauneuden olemusta. Neljä vuotta myöhemmin hän valmistui arkkitehdiksi. Suoritettuaan arkkitehdin t...

Kasvun aika - lahtelaista kouluhistoriaa

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Nykyisen Lahden alueen kouluhistoria alkaa kolmesta 1870-luvulla perustetusta yksityisestä koulusta, Koiskalan kartanon, Lahden kartanon ja Seestan kartanon kouluista. Vuonna 1881 perustettiin vielä Mytäjäisten varikolle ruotsin- ja suomenkielinen koulu rautatieläisten lapsia varten. Kartanoiden ja patruunoiden yksityiset koulut olivat Suomessa yleisiä, mutta se, että mikään alueemme kouluista ei ollut yhteiskunnan hanke, oli tuiki harvinaista. Lahden kartanon isännän August Fellmanin perustama koulu kunnallistettiin ja se sai oman koulutalon vuonna 1873. Koulu rakennettiin Ylisen Viipurintien varrelle, männikköiselle mäennyppylälle. Jo vuoden 1866 kansakouluasetuksista lähtien esivalta oli kaitsenut paitsi opetusta myös koulurakennuksia, niiden sijoitusta ja rakentamistapaa. Fellmanin lahjoittama tontti ja rakennus täyttivät määräykset: koulu näkyi kauas, mutta oli tuulten ulottumattomissa, hyväkuntoisen tien varrella, ja sen ympäristössä oli rii...