Siirry pääsisältöön

Ruoka – kulttuurin arkisin ilmenemismuoto

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta kulttuuri? Musiikkia, kuvataidetta, historiaa, uskontoa, tapoja, kenties urheiluakin? Ruoan vastavuoroinen vaikutus ympäröivän kulttuurin kanssa voi usein unohtua, koska pidämme ruokaa niin arkisena asiana. Mutta mitä olisikaan suomalainen kulttuuri ilman ruisleipää, hirvenlihaa, makkaraa, muikkuja, karjalanpaistia ja -piirakoita, perunaa, joulutorttuja tai ilmaista kouluruokaa?

Mustavalkoinen kuva, jossa lapsia ruokailemassa pitkien pöytien äärellä. Etualalla olevan pöydän päässä istuu aikuinen mies, mahdollisesti opettaja.
Lahden läntisen kansakoulun oppilaat ruokailemassa 1930-luvulla. Kuva Lahden museot, kuvakokoelmat.

Ruokakulttuurit ovat alun perin kehittyneet maantieteellisen sijainnin pohjalta. Kasvit ja eläintuotteet valikoituvat lautaselle luonnollisesti sen mukaan, mikä missäkin ilmastossa pärjää. Ruokavalio on myös historiallisesti kertonut paljon henkilön sosioekonomisesta asemasta. Ylemmät säädyt ja yhteiskuntaluokat ovat saaneet syödäkseen enemmän kalliita ruoka-aineita ja päässeet ensimmäisinä maistamaan eksoottisia uutuuksia, kuten mausteita ja hedelmiä kaukomailta. Sodat ja pula-ajat taas ovat pakottaneet ihmiset kehittämään säästeliäämpiä ruokalajeja ja valmistustapoja, joista osa on jäänyt elämään.

Monilla uskonnoilla on myös säädöksiä ruokaan liittyen. Kielletyt ja sallitut ruoka-aineet ja valmistustavat, paastot sekä pyhät ateriat kuten ehtoollinen ovat kaikki esimerkkejä ruokaan liittyvistä uskonnollisista tavoista tai säännöistä. Nykyään ruokavalio, esimerkiksi vegetaristinen tai vegaaninen sellainen, saattaa kertoa myös henkilön eettisistä periaatteista. Yhteiskunnallisia normeja heijastavat esimerkiksi laajat käsitykset siitä, mitä eläimiä saa syödä ja mitä ei.

Ruoka on myös yhteisöllisyyttä lisäävä voima. Monissa kulttuureissa perheen yhteistä ateriaa pidetään korkeassa arvossa ja ruoalla osoitetaan vieraanvaraisuutta. Ruoka on myös tärkeä osa juhlia, häistä hautajaisiin, syntymäpäivistä ylioppilasjuhliin, joulusta pääsiäiseen ja bar mitsvoista quinceañeroihin.

Mustavalkoinen kuva, jossa nelihenkinen perhe on kokoontunut syömään joulupäivällistä. Pöydällä astiat, valkoinen liina ja kolmihaarainen kynttelikkö.
Porrin perhe joulupöydässä vuonna 1930. Kuva Anton Porri, Lahden museoiden kuvakokoelmat.

Ruoka tarjoaa siis monipuolisen teeman tämän kesän Päheetmuseot - Museoviikolle 28.6.–6.7. Päijät-Hämeessä. Teemaviikko järjestetään jo viidettä kertaa ja siihen osallistuu yli kolmekymmentä museota eri puolilta Päijät-Hämettä. Museot tuovat teemaa luovasti esiin näyttelyissään ja tapahtumissaan, ja teemaviikolla pääsee tutustumaan tarkemmin muun muassa säännöstelyyn, sotamuonaan, kartanoherkkuihin, karjalaiseen ruokaperinteeseen, puulusikoihin, rakastettuun perunaan, 1700-luvun hyötypuutarhaan, villiyrtteihin, kansanparannukseen ja jopa lentokoneiden “ruokintaan”, useita sahtiaiheisia tapahtumia toki unohtamatta.

HILDA LAHDENVIRTA, museoharjoittelija

Päheet museot museoviikon logo, jossa teksti Päheet museot museoviikko Päijät-Hämeessä 28.6.-6.7.2025.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maakuntamme mäkihyppy ja hyppyrimäet

Paksussa iittiläisessä sammalikossa Salpausselän pohjoisrinteessä heikosti erottuvalla tasanteella on joskus ollut vauhtimäen nokka. Edessä jyrkässä rinteessä avautuu – metsä. Lahden Betonin nokalta maisema näyttää hyvin erilaiselta: avoimelta ja hoidetuilta. Täällä ei näy tuomaritornia eikä katsomoita. Lahden urheilukeskus on nykyään ainoa aktiivinen mäkihyppypaikka Päijät-Hämeessä, mutta 60 vuotta sitten päijäthämäläinen saattoi harrastaa lajia omalla kylällä. Tälle iittiläiselle hyppyrille pääsi sukset olalla vaikka junalla Lahdesta. Sitikkalan seisakkeelta oli lyhyt matka kivuta Siperianmäen hiihtomajalle. Nykyisen Aurinkoladun hiihtäjät eivät välttämättä tiedäkään minkä talvilajin majalla pysähtyvät. Entisen hyppyrin nokkatasanne Iitin Sitikkalassa. Kuva Tiina Rekola 2023, Lahden museot. 1970-luvulla pelkästään Lahdessa oli 12 rakennettua kaupungin huoltamaa hyppyrimäkeä. Niiden lisäksi oli isompia ja pienempiä tösiä, jotka rakennettiin vaatimattomampaan mutta kaiketi yhtä tavoitt...

Hyvyyttä ja totuutta etsimässä – Uuno Alangon syntymästä 140 vuotta

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Uno Alanco, vuodesta 1925 Uuno Alanko, oli insinööri, arkkitehti ja taidemaalari, jonka elämäntyön eri puolet kytkeytyvät voimakkaasti Lahteen. Hän teki monivaiheisen ja pitkän uran taiteilijana ja opettajana. Alanco oli myös muovaamassa nuoren Suomen tasavallan taide-elämää ja koulutuspolitiikkaa. Alanko syntyi Mäntsälässä 12.10.1878, mutta perhe muutti Lahteen isän Isac Alancon ryhtyessä johtamaan Pallaksen rullatehdasta Jalkarannassa. Isän toivomuksesta poika hakeutui aikanaan Polyteekkiin insinöörioppiin ottaakseen sitten yrityksen johdon itselleen. Piirtäessään eräänä päivänä kiertokankea Alanco lumoutui sen täydellisestä muodosta. Hän kertoo eläneensä silloin kauneuden määritelmän: se muoto on kaunein, joka parhaiten vastaa tarkoitustaan. Alanco valmistui insinööriksi vuonna 1901, mutta päätti jatkaa opiskeluaan arkkitehtiosastolla tutkiakseen kauneuden olemusta. Neljä vuotta myöhemmin hän valmistui arkkitehdiksi. Suoritettuaan arkkitehdin t...

Kasvun aika - lahtelaista kouluhistoriaa

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Nykyisen Lahden alueen kouluhistoria alkaa kolmesta 1870-luvulla perustetusta yksityisestä koulusta, Koiskalan kartanon, Lahden kartanon ja Seestan kartanon kouluista. Vuonna 1881 perustettiin vielä Mytäjäisten varikolle ruotsin- ja suomenkielinen koulu rautatieläisten lapsia varten. Kartanoiden ja patruunoiden yksityiset koulut olivat Suomessa yleisiä, mutta se, että mikään alueemme kouluista ei ollut yhteiskunnan hanke, oli tuiki harvinaista. Lahden kartanon isännän August Fellmanin perustama koulu kunnallistettiin ja se sai oman koulutalon vuonna 1873. Koulu rakennettiin Ylisen Viipurintien varrelle, männikköiselle mäennyppylälle. Jo vuoden 1866 kansakouluasetuksista lähtien esivalta oli kaitsenut paitsi opetusta myös koulurakennuksia, niiden sijoitusta ja rakentamistapaa. Fellmanin lahjoittama tontti ja rakennus täyttivät määräykset: koulu näkyi kauas, mutta oli tuulten ulottumattomissa, hyväkuntoisen tien varrella, ja sen ympäristössä oli rii...