Siirry pääsisältöön

Ruoka – kulttuurin arkisin ilmenemismuoto

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta kulttuuri? Musiikkia, kuvataidetta, historiaa, uskontoa, tapoja, kenties urheiluakin? Ruoan vastavuoroinen vaikutus ympäröivän kulttuurin kanssa voi usein unohtua, koska pidämme ruokaa niin arkisena asiana. Mutta mitä olisikaan suomalainen kulttuuri ilman ruisleipää, hirvenlihaa, makkaraa, muikkuja, karjalanpaistia ja -piirakoita, perunaa, joulutorttuja tai ilmaista kouluruokaa?

Mustavalkoinen kuva, jossa lapsia ruokailemassa pitkien pöytien äärellä. Etualalla olevan pöydän päässä istuu aikuinen mies, mahdollisesti opettaja.
Lahden läntisen kansakoulun oppilaat ruokailemassa 1930-luvulla. Kuva Lahden museot, kuvakokoelmat.

Ruokakulttuurit ovat alun perin kehittyneet maantieteellisen sijainnin pohjalta. Kasvit ja eläintuotteet valikoituvat lautaselle luonnollisesti sen mukaan, mikä missäkin ilmastossa pärjää. Ruokavalio on myös historiallisesti kertonut paljon henkilön sosioekonomisesta asemasta. Ylemmät säädyt ja yhteiskuntaluokat ovat saaneet syödäkseen enemmän kalliita ruoka-aineita ja päässeet ensimmäisinä maistamaan eksoottisia uutuuksia, kuten mausteita ja hedelmiä kaukomailta. Sodat ja pula-ajat taas ovat pakottaneet ihmiset kehittämään säästeliäämpiä ruokalajeja ja valmistustapoja, joista osa on jäänyt elämään.

Monilla uskonnoilla on myös säädöksiä ruokaan liittyen. Kielletyt ja sallitut ruoka-aineet ja valmistustavat, paastot sekä pyhät ateriat kuten ehtoollinen ovat kaikki esimerkkejä ruokaan liittyvistä uskonnollisista tavoista tai säännöistä. Nykyään ruokavalio, esimerkiksi vegetaristinen tai vegaaninen sellainen, saattaa kertoa myös henkilön eettisistä periaatteista. Yhteiskunnallisia normeja heijastavat esimerkiksi laajat käsitykset siitä, mitä eläimiä saa syödä ja mitä ei.

Ruoka on myös yhteisöllisyyttä lisäävä voima. Monissa kulttuureissa perheen yhteistä ateriaa pidetään korkeassa arvossa ja ruoalla osoitetaan vieraanvaraisuutta. Ruoka on myös tärkeä osa juhlia, häistä hautajaisiin, syntymäpäivistä ylioppilasjuhliin, joulusta pääsiäiseen ja bar mitsvoista quinceañeroihin.

Mustavalkoinen kuva, jossa nelihenkinen perhe on kokoontunut syömään joulupäivällistä. Pöydällä astiat, valkoinen liina ja kolmihaarainen kynttelikkö.
Porrin perhe joulupöydässä vuonna 1930. Kuva Anton Porri, Lahden museoiden kuvakokoelmat.

Ruoka tarjoaa siis monipuolisen teeman tämän kesän Päheetmuseot - Museoviikolle 28.6.–6.7. Päijät-Hämeessä. Teemaviikko järjestetään jo viidettä kertaa ja siihen osallistuu yli kolmekymmentä museota eri puolilta Päijät-Hämettä. Museot tuovat teemaa luovasti esiin näyttelyissään ja tapahtumissaan, ja teemaviikolla pääsee tutustumaan tarkemmin muun muassa säännöstelyyn, sotamuonaan, kartanoherkkuihin, karjalaiseen ruokaperinteeseen, puulusikoihin, rakastettuun perunaan, 1700-luvun hyötypuutarhaan, villiyrtteihin, kansanparannukseen ja jopa lentokoneiden “ruokintaan”, useita sahtiaiheisia tapahtumia toki unohtamatta.

HILDA LAHDENVIRTA, museoharjoittelija

Päheet museot museoviikon logo, jossa teksti Päheet museot museoviikko Päijät-Hämeessä 28.6.-6.7.2025.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maauimala mäkimontussa – Lahden oma erikoisuus

Lahden maauimalan tuleva kohtalo on puhututtanut kaupunkilaisia niin lehtien palstoilla kuin uimalan saunan lauteillakin. Alkukesästä uutisoitiin, että maauimala on vuonna 2024 auki mahdollisesti viimeistä kesää. Korjausvelkaa on kertynyt, eikä remontin rahoittamisesta tai tahtotilasta siihen ole tietoa.  Urheilukeskus on nykymuodossaan pitkälti 1970-luvun asussa. Maauimala otettiin mukaan Urheilukeskuksen yleissuunnitelmaan oikeastaan käytännön tarpeesta: Suurmäen mäkimonttu jouduttiin betonoimaan, jotta alueen pohjavedet pystyttiin paremmin suojelemaan. Näin syntyi harvinainen yhdistelmä mäkihyppyä ja uintia. Mäen alusta saatiin valmiiksi vuoden 1972 kisoihin, mutta maauimala avautui yleisölle 1974. Maauimalasta tuli Lahden ensimmäinen ja ainoa 50 metrin allas. 1980-luvun postikorttiin on kaupungintalon ja rautatieaseman lisäksi päätynyt hyppyrimäet ja maauimala. Kuva: Raimo Ketola/Laatukortti, Lahden museoiden kuvakokoelmat.  Maauimalan kohtalo on monisyinen juttu, johon li...

Andelinin perhe – tarina sukualbumien sivuilta

Lahden museoiden kuvakokoelmiin on tullut sadan toimintavuoden aikana monen lahtelaisen suvun valokuvia, albumeja ja arkistoaineistoa. Kokonaisuuksia käsitellessä herää kysymys, miksi jonkin suvun kuvat ja asiakirjat ovat päätyneet museoon. Miksi niitä ei ole pidetty suvulla? Ensiksi on todettava, että on henkilöitä, jotka ovat tietoisesti halunneet lahjoittaa sukukuvansa museolle. On myös tapauksia, että aineisto on saattanut löytyä kiinteistökaupan jälkeen ullakolta ja uudet omistajat ovat lahjoittaneet tuntemattomien ihmisten kuvat museolle. Joskus suvun aineisto on saattanut jäädä henkilölle, jolla ei ole ollut jälkikasvua tai ylipäätään perijöitä tai testamenttia, jolloin omaisuus on mennyt valtiolle, minkä jälkeen henkilön kotikunta on voinut hakea osuutta perinnöstä itselleen. Tällä tavalla Lahden museoiden kokoelmiin on tullut esimerkiksi Martti Saksalan suvun valokuvia ja arkistoaineistoa. Neljäs vaihtoehto on, että vaikka perheettömällä henkilöllä on sukua, yhteys sukuun on v...

Maakuntamme mäkihyppy ja hyppyrimäet

Paksussa iittiläisessä sammalikossa Salpausselän pohjoisrinteessä heikosti erottuvalla tasanteella on joskus ollut vauhtimäen nokka. Edessä jyrkässä rinteessä avautuu – metsä. Lahden Betonin nokalta maisema näyttää hyvin erilaiselta: avoimelta ja hoidetuilta. Täällä ei näy tuomaritornia eikä katsomoita. Lahden urheilukeskus on nykyään ainoa aktiivinen mäkihyppypaikka Päijät-Hämeessä, mutta 60 vuotta sitten päijäthämäläinen saattoi harrastaa lajia omalla kylällä. Tälle iittiläiselle hyppyrille pääsi sukset olalla vaikka junalla Lahdesta. Sitikkalan seisakkeelta oli lyhyt matka kivuta Siperianmäen hiihtomajalle. Nykyisen Aurinkoladun hiihtäjät eivät välttämättä tiedäkään minkä talvilajin majalla pysähtyvät. Entisen hyppyrin nokkatasanne Iitin Sitikkalassa. Kuva Tiina Rekola 2023, Lahden museot. 1970-luvulla pelkästään Lahdessa oli 12 rakennettua kaupungin huoltamaa hyppyrimäkeä. Niiden lisäksi oli isompia ja pienempiä tösiä, jotka rakennettiin vaatimattomampaan mutta kaiketi yhtä tavoitt...