Siirry pääsisältöön

Uusi kenttäkausi, vanhat kujeet – arkeologiassakin

Lahden museoiden arkeologien osalta maastokausi 2025 on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin. Tarkastettavia arkeologisia kohteita on listalla vajaa 260, joten rauhallista kenttäkautta ei ole tänäkään vuonna odotettavissa. Tarkastuskohteet jakautuvat koko Päijät-Hämeen alueelle. Odottamassa on useampia metsänkäyttöön liittyviä kohdemerkintöjä, maastorajauksia ja tarkastuksia sekä maankäyttöön liittyviä pienialaisia kaavatarkastuksia. Lisäksi kymmenet metallinetsintäilmoitukset odottavat tarkastustaan – löytöilmoitusten perusteella useampikin uusi rautakautinen kalmisto tulee todennetuksi tänäkin maastokautena. 

Keltainen taittomitta ja rautakautisia solkia pikkukivien ja mullan joukossa kiven kolossa.
Rautakautinen kätkö siirtolohkareen alla Asikkalan Pormestari nimisellä kohteella. Kuva Esko Tikkala, Lahden museot.

Vuonna 2024 löytöilmoitus-, kaava- ja metsänkäyttöilmoitustarkastuksia tehtiin museon arkeologien toimesta yhteensä 105 kappaletta. Kaikki Suomen alueella sijaitsevat kiinteät muinaisjäännökset ja muut arkeologiset kohteet löytyvät Museoviraston ylläpitämästä Muinaisjäännösrekisteristä. Vuonna 2024 museon tekemät maastotyöt näkyvät rekisterissä numeroina siten, että vuonna 2024 rekisteriin merkittiin Päijät-Hämeen osalta uusia kohteita yhteensä 125 kpl ja vanhojen kohteiden tietoja päivitettiin 109 kohteen osalta. Muinaisjäännösten rajat pyritään määrittelemään maastossa mahdollisimman tarkasti. Uusia muinaisjäännöksiin liittyviä aluerajauksia lisättiin muinaisjäännösrekisteriin 82 kohteelle ja jo ennestään tunnettujen kohteiden rajauksiin tehtiin muutoksia 22 kertaa. Tällä hetkellä muinaisjäännösrekisterissä on Päijät-Hämeessä yhteensä 2 242 kohdetta, joista kiinteitä muinaisjäännöksiä on 1169, muita kulttuuriperintökohteita 176, mahdollisia muinaisjäännöksiä 283 ja löytöpaikkoja 462. Näiden lisäksi lukuun sisältyvät poistetut kohteet (48), luonnonmuodostumat (12) ja ns. muut kohteet (92).

Neljä solkea, joista yhdestä puuttuu neula sekä kasa ohuita hopearahoja aseteltuna silkkipaperin päälle.
Asikkalan Pormestari -kohteen kätkön esineet, hopearahoja ja neljä rullapäistä hevosenkenkäsolkea. Kuva Esko Tikkala, Lahden museot.

Se kuinka tietämys Päijät-Hämeen muinaisuudesta on laajentunut ja muuttunut vajaassa kahdessa vuosikymmenessä, käy erinomaisen hyvin ilmi vertaamalla muinaisjäännösrekisterin tietoja vuonna 2008 julkaistuun teokseen, Päijät-Hämeen kiinteät muinaisjäännökset (A. Vaden 2008: Päijät Hämeen kiinteät muinaisjäännökset. Päijät-Hämeen liitto. A169). Esimerkiksi vuonna 2008 Asikkalasta tunnettiin kuusi, Sysmästä 55 ja Kärkölästä ei yhtäkään rautakautista kiinteää muinaisjäännöstä. Vuoden 2025 alussa Asikkalaan on muinaisjäännösrekisterissä merkitty 37 rautakautista kiinteää muinaisjäännöstä, eli luku on moninkertaistunut. Tämä ei kuitenkaan kerro kaikkea. Kun lisäksi huomioidaan muinaisjäännösrekisteriin merkityt esinelöytöpaikat ja rautakauteen liittyvät mahdolliset muinaisjäännökset, kokonaisluku rautakauden osalta Asikkalassa on 111 kohdetta. Tämäkään luku ei sisällä läheskään kaikkia Museoviraston hallinnoiman Ilppari-ilmoituspalvelun kautta tehtyjä, vielä tarkastamattomia, rautakautisten esineiden löytöpaikkailmoituksia, joita on useita kymmeniä. Ilppari on palvelu, jonka kautta metallinetsintää harrastavat voivat ilmoittaa löydöistään helposti Museovirastolle ja tätä kautta myös alueellisille vastuumuseoille, Päijät-Hämeessä Lahden museoille

Sysmää koskevat muinaisjäännösrekisterin vastaavat luvut ovat kiinteiden rautakautisen muinaisjäännösten osalta 78 kohdetta vuonna 2008 ja 112 vuonna 2025, jos löytöpaikat ja mahdolliset muinaisjäännökset otetaan mukaan. Vastaavasti rautakautisten esineiden Ilppari-ilmoituksia, joita ei siis ole vielä kaikkia maastossa tarkastettu ja merkitty muinaisjäännösrekisteriin, on Sysmästäkin odottamassa (tällä hetkellä ilmoituksia on yhteensä 73). Todellinen rautakautisten kohteiden lukumäärä on siten huomattavasti suurempi kuin mitä muinaisjäännösrekisteristä voi päätellä. 

Muinaisjäännösrekisterissä oli Kärkölässä vuoden 2025 alussa ainoastaan kaksi rautakautista kiinteäksi muinaisjäännökseksi merkittyä kohdetta. Tätä voisi helposti tulkita, vertaamalla vuoden 2008 tietoihin, siten, ettei Kärkölässä rautakautista toimintaa ole ollut lainkaan. Tilanne on kuitenkin eri, jos ja kun huomioidaan myös rautakautiset löytöpaikat ja mahdolliset muinaisjäännökset. Tällöin luku kohteiden osalta on 40. Lisäksi Kärkölästäkin on muutaman viimeisen vuoden aikana tehty lukuisia Ilppari-ilmoituksia (yhteensä 88), joista pääosa koskee rautakautisia esineitä, ja joiden löytöpaikkoja ei vielä ole ehditty tarkastamaan maastossa. Toisin sanoen rautakauden kohteita on Kärkölässäkin merkittävästi suurempi määrä kuin mihin muinaisjäännösrekisterin luvut 2 tai 40 viittaavat.

Pyöreä ruostunut ja osin mullan peitossa oleva arkeologinen löytö, rengasneulan katkelma, jonka toisella sivulle kolmiomainen koriste.
Sysmän Rapalasta arkeologisessa tarkastuksessa löydetty rautakautisen rengasneulan katkelma. Kuva Tomi Kuljukka, Lahden museot.

Edellä esitetty vertailu muutaman kunnan rautakaudelle ajoittuvien kohteiden tietojen osalta osoittaa erinomaisen selkeästi sen akuutin tarpeen, mikä muinaisjäännösselvitystyön toteuttamisella on tälläkin hetkellä Päijät-Hämeessä. Se myös viittaa suoraan siihen tosiasiaan, että merkittävä osa Päijät-Hämeessä suoritetuista muinaisjäännösinventoinneista on tiedoiltaan, mutta myös metodeiltaan vanhentuneita. Valtaosa inventoinneista on suoritettu 2000-luvun alkupuolella ja sitä ennen. On siten hyvin tärkeää, oli kyse sitten pienestä tai suuresta maankäyttö- tai metsänkäyttöhankkeesta, että muinaisjäännösten mahdollinen olemassaolo ja suojelu tiedostetaan ja otetaan huomioon jo hankkeen suunnitteluvaiheessa selvittämällä alueelliselta vastuumuseolta suunnittelualueen muinaisjäännöstietojen ajantasaisuus ja toisaalta myös tarve kyseisten tietojen päivittämiselle. Vain tämä mahdollistaa hankkeiden sujuvan etenemisen ja muinaisjäännösten huomioimisen Muinaismuistolain (295/1963) edellyttämällä tavalla.

Kenttäkauden 2025 Lahden museoiden arkeologit tekevät taas ahkerasti muinaisjäännösten ja ilmoitettujen löytöpaikkojen tarkastuksia. Jos siis kesän ja syksyn aikana havaitsette lähialueillanne kyyryssä oudosti kulkevan, maahan tuijottavan, keltaliivillisen henkilön, mukanaan kummallisia kantamuksia, kyse ei välttämättä ole ensiapua ja -hoitoa tarvitsevasta yksilöstä tai laittomasta toiminnasta vaan todennäköisemmin museon arkeologi on suorittamassa maastotarkastusta. Hän on keskittyneestä olemuksestaan huolimatta varsin leppoisa, sisäsiisti ja asiallisesti käyttäytyväkin. Hän on myös ilmoittanut maanomistajille vierailustaan jo etukäteen ja kyllä häntä saa myös lähestyäkin, varsinkin muinaisuuteen liittyvissä asioissa, mutta muutoinkin. 

ESKO TIKKALA, arkeologi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvyyttä ja totuutta etsimässä – Uuno Alangon syntymästä 140 vuotta

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Uno Alanco, vuodesta 1925 Uuno Alanko, oli insinööri, arkkitehti ja taidemaalari, jonka elämäntyön eri puolet kytkeytyvät voimakkaasti Lahteen. Hän teki monivaiheisen ja pitkän uran taiteilijana ja opettajana. Alanco oli myös muovaamassa nuoren Suomen tasavallan taide-elämää ja koulutuspolitiikkaa. Alanko syntyi Mäntsälässä 12.10.1878, mutta perhe muutti Lahteen isän Isac Alancon ryhtyessä johtamaan Pallaksen rullatehdasta Jalkarannassa. Isän toivomuksesta poika hakeutui aikanaan Polyteekkiin insinöörioppiin ottaakseen sitten yrityksen johdon itselleen. Piirtäessään eräänä päivänä kiertokankea Alanco lumoutui sen täydellisestä muodosta. Hän kertoo eläneensä silloin kauneuden määritelmän: se muoto on kaunein, joka parhaiten vastaa tarkoitustaan. Alanco valmistui insinööriksi vuonna 1901, mutta päätti jatkaa opiskeluaan arkkitehtiosastolla tutkiakseen kauneuden olemusta. Neljä vuotta myöhemmin hän valmistui arkkitehdiksi. Suoritettuaan arkkitehdin t...

Maakuntamme mäkihyppy ja hyppyrimäet

Paksussa iittiläisessä sammalikossa Salpausselän pohjoisrinteessä heikosti erottuvalla tasanteella on joskus ollut vauhtimäen nokka. Edessä jyrkässä rinteessä avautuu – metsä. Lahden Betonin nokalta maisema näyttää hyvin erilaiselta: avoimelta ja hoidetuilta. Täällä ei näy tuomaritornia eikä katsomoita. Lahden urheilukeskus on nykyään ainoa aktiivinen mäkihyppypaikka Päijät-Hämeessä, mutta 60 vuotta sitten päijäthämäläinen saattoi harrastaa lajia omalla kylällä. Tälle iittiläiselle hyppyrille pääsi sukset olalla vaikka junalla Lahdesta. Sitikkalan seisakkeelta oli lyhyt matka kivuta Siperianmäen hiihtomajalle. Nykyisen Aurinkoladun hiihtäjät eivät välttämättä tiedäkään minkä talvilajin majalla pysähtyvät. Entisen hyppyrin nokkatasanne Iitin Sitikkalassa. Kuva Tiina Rekola 2023, Lahden museot. 1970-luvulla pelkästään Lahdessa oli 12 rakennettua kaupungin huoltamaa hyppyrimäkeä. Niiden lisäksi oli isompia ja pienempiä tösiä, jotka rakennettiin vaatimattomampaan mutta kaiketi yhtä tavoitt...

Kasvun aika - lahtelaista kouluhistoriaa

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Nykyisen Lahden alueen kouluhistoria alkaa kolmesta 1870-luvulla perustetusta yksityisestä koulusta, Koiskalan kartanon, Lahden kartanon ja Seestan kartanon kouluista. Vuonna 1881 perustettiin vielä Mytäjäisten varikolle ruotsin- ja suomenkielinen koulu rautatieläisten lapsia varten. Kartanoiden ja patruunoiden yksityiset koulut olivat Suomessa yleisiä, mutta se, että mikään alueemme kouluista ei ollut yhteiskunnan hanke, oli tuiki harvinaista. Lahden kartanon isännän August Fellmanin perustama koulu kunnallistettiin ja se sai oman koulutalon vuonna 1873. Koulu rakennettiin Ylisen Viipurintien varrelle, männikköiselle mäennyppylälle. Jo vuoden 1866 kansakouluasetuksista lähtien esivalta oli kaitsenut paitsi opetusta myös koulurakennuksia, niiden sijoitusta ja rakentamistapaa. Fellmanin lahjoittama tontti ja rakennus täyttivät määräykset: koulu näkyi kauas, mutta oli tuulten ulottumattomissa, hyväkuntoisen tien varrella, ja sen ympäristössä oli rii...