Siirry pääsisältöön

Uusi kenttäkausi, vanhat kujeet – arkeologiassakin

Lahden museoiden arkeologien osalta maastokausi 2025 on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin. Tarkastettavia arkeologisia kohteita on listalla vajaa 260, joten rauhallista kenttäkautta ei ole tänäkään vuonna odotettavissa. Tarkastuskohteet jakautuvat koko Päijät-Hämeen alueelle. Odottamassa on useampia metsänkäyttöön liittyviä kohdemerkintöjä, maastorajauksia ja tarkastuksia sekä maankäyttöön liittyviä pienialaisia kaavatarkastuksia. Lisäksi kymmenet metallinetsintäilmoitukset odottavat tarkastustaan – löytöilmoitusten perusteella useampikin uusi rautakautinen kalmisto tulee todennetuksi tänäkin maastokautena. 

Keltainen taittomitta ja rautakautisia solkia pikkukivien ja mullan joukossa kiven kolossa.
Rautakautinen kätkö siirtolohkareen alla Asikkalan Pormestari nimisellä kohteella. Kuva Esko Tikkala, Lahden museot.

Vuonna 2024 löytöilmoitus-, kaava- ja metsänkäyttöilmoitustarkastuksia tehtiin museon arkeologien toimesta yhteensä 105 kappaletta. Kaikki Suomen alueella sijaitsevat kiinteät muinaisjäännökset ja muut arkeologiset kohteet löytyvät Museoviraston ylläpitämästä Muinaisjäännösrekisteristä. Vuonna 2024 museon tekemät maastotyöt näkyvät rekisterissä numeroina siten, että vuonna 2024 rekisteriin merkittiin Päijät-Hämeen osalta uusia kohteita yhteensä 125 kpl ja vanhojen kohteiden tietoja päivitettiin 109 kohteen osalta. Muinaisjäännösten rajat pyritään määrittelemään maastossa mahdollisimman tarkasti. Uusia muinaisjäännöksiin liittyviä aluerajauksia lisättiin muinaisjäännösrekisteriin 82 kohteelle ja jo ennestään tunnettujen kohteiden rajauksiin tehtiin muutoksia 22 kertaa. Tällä hetkellä muinaisjäännösrekisterissä on Päijät-Hämeessä yhteensä 2 242 kohdetta, joista kiinteitä muinaisjäännöksiä on 1169, muita kulttuuriperintökohteita 176, mahdollisia muinaisjäännöksiä 283 ja löytöpaikkoja 462. Näiden lisäksi lukuun sisältyvät poistetut kohteet (48), luonnonmuodostumat (12) ja ns. muut kohteet (92).

Neljä solkea, joista yhdestä puuttuu neula sekä kasa ohuita hopearahoja aseteltuna silkkipaperin päälle.
Asikkalan Pormestari -kohteen kätkön esineet, hopearahoja ja neljä rullapäistä hevosenkenkäsolkea. Kuva Esko Tikkala, Lahden museot.

Se kuinka tietämys Päijät-Hämeen muinaisuudesta on laajentunut ja muuttunut vajaassa kahdessa vuosikymmenessä, käy erinomaisen hyvin ilmi vertaamalla muinaisjäännösrekisterin tietoja vuonna 2008 julkaistuun teokseen, Päijät-Hämeen kiinteät muinaisjäännökset (A. Vaden 2008: Päijät Hämeen kiinteät muinaisjäännökset. Päijät-Hämeen liitto. A169). Esimerkiksi vuonna 2008 Asikkalasta tunnettiin kuusi, Sysmästä 55 ja Kärkölästä ei yhtäkään rautakautista kiinteää muinaisjäännöstä. Vuoden 2025 alussa Asikkalaan on muinaisjäännösrekisterissä merkitty 37 rautakautista kiinteää muinaisjäännöstä, eli luku on moninkertaistunut. Tämä ei kuitenkaan kerro kaikkea. Kun lisäksi huomioidaan muinaisjäännösrekisteriin merkityt esinelöytöpaikat ja rautakauteen liittyvät mahdolliset muinaisjäännökset, kokonaisluku rautakauden osalta Asikkalassa on 111 kohdetta. Tämäkään luku ei sisällä läheskään kaikkia Museoviraston hallinnoiman Ilppari-ilmoituspalvelun kautta tehtyjä, vielä tarkastamattomia, rautakautisten esineiden löytöpaikkailmoituksia, joita on useita kymmeniä. Ilppari on palvelu, jonka kautta metallinetsintää harrastavat voivat ilmoittaa löydöistään helposti Museovirastolle ja tätä kautta myös alueellisille vastuumuseoille, Päijät-Hämeessä Lahden museoille

Sysmää koskevat muinaisjäännösrekisterin vastaavat luvut ovat kiinteiden rautakautisen muinaisjäännösten osalta 78 kohdetta vuonna 2008 ja 112 vuonna 2025, jos löytöpaikat ja mahdolliset muinaisjäännökset otetaan mukaan. Vastaavasti rautakautisten esineiden Ilppari-ilmoituksia, joita ei siis ole vielä kaikkia maastossa tarkastettu ja merkitty muinaisjäännösrekisteriin, on Sysmästäkin odottamassa (tällä hetkellä ilmoituksia on yhteensä 73). Todellinen rautakautisten kohteiden lukumäärä on siten huomattavasti suurempi kuin mitä muinaisjäännösrekisteristä voi päätellä. 

Muinaisjäännösrekisterissä oli Kärkölässä vuoden 2025 alussa ainoastaan kaksi rautakautista kiinteäksi muinaisjäännökseksi merkittyä kohdetta. Tätä voisi helposti tulkita, vertaamalla vuoden 2008 tietoihin, siten, ettei Kärkölässä rautakautista toimintaa ole ollut lainkaan. Tilanne on kuitenkin eri, jos ja kun huomioidaan myös rautakautiset löytöpaikat ja mahdolliset muinaisjäännökset. Tällöin luku kohteiden osalta on 40. Lisäksi Kärkölästäkin on muutaman viimeisen vuoden aikana tehty lukuisia Ilppari-ilmoituksia (yhteensä 88), joista pääosa koskee rautakautisia esineitä, ja joiden löytöpaikkoja ei vielä ole ehditty tarkastamaan maastossa. Toisin sanoen rautakauden kohteita on Kärkölässäkin merkittävästi suurempi määrä kuin mihin muinaisjäännösrekisterin luvut 2 tai 40 viittaavat.

Pyöreä ruostunut ja osin mullan peitossa oleva arkeologinen löytö, rengasneulan katkelma, jonka toisella sivulle kolmiomainen koriste.
Sysmän Rapalasta arkeologisessa tarkastuksessa löydetty rautakautisen rengasneulan katkelma. Kuva Tomi Kuljukka, Lahden museot.

Edellä esitetty vertailu muutaman kunnan rautakaudelle ajoittuvien kohteiden tietojen osalta osoittaa erinomaisen selkeästi sen akuutin tarpeen, mikä muinaisjäännösselvitystyön toteuttamisella on tälläkin hetkellä Päijät-Hämeessä. Se myös viittaa suoraan siihen tosiasiaan, että merkittävä osa Päijät-Hämeessä suoritetuista muinaisjäännösinventoinneista on tiedoiltaan, mutta myös metodeiltaan vanhentuneita. Valtaosa inventoinneista on suoritettu 2000-luvun alkupuolella ja sitä ennen. On siten hyvin tärkeää, oli kyse sitten pienestä tai suuresta maankäyttö- tai metsänkäyttöhankkeesta, että muinaisjäännösten mahdollinen olemassaolo ja suojelu tiedostetaan ja otetaan huomioon jo hankkeen suunnitteluvaiheessa selvittämällä alueelliselta vastuumuseolta suunnittelualueen muinaisjäännöstietojen ajantasaisuus ja toisaalta myös tarve kyseisten tietojen päivittämiselle. Vain tämä mahdollistaa hankkeiden sujuvan etenemisen ja muinaisjäännösten huomioimisen Muinaismuistolain (295/1963) edellyttämällä tavalla.

Kenttäkauden 2025 Lahden museoiden arkeologit tekevät taas ahkerasti muinaisjäännösten ja ilmoitettujen löytöpaikkojen tarkastuksia. Jos siis kesän ja syksyn aikana havaitsette lähialueillanne kyyryssä oudosti kulkevan, maahan tuijottavan, keltaliivillisen henkilön, mukanaan kummallisia kantamuksia, kyse ei välttämättä ole ensiapua ja -hoitoa tarvitsevasta yksilöstä tai laittomasta toiminnasta vaan todennäköisemmin museon arkeologi on suorittamassa maastotarkastusta. Hän on keskittyneestä olemuksestaan huolimatta varsin leppoisa, sisäsiisti ja asiallisesti käyttäytyväkin. Hän on myös ilmoittanut maanomistajille vierailustaan jo etukäteen ja kyllä häntä saa myös lähestyäkin, varsinkin muinaisuuteen liittyvissä asioissa, mutta muutoinkin. 

ESKO TIKKALA, arkeologi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maauimala mäkimontussa – Lahden oma erikoisuus

Lahden maauimalan tuleva kohtalo on puhututtanut kaupunkilaisia niin lehtien palstoilla kuin uimalan saunan lauteillakin. Alkukesästä uutisoitiin, että maauimala on vuonna 2024 auki mahdollisesti viimeistä kesää. Korjausvelkaa on kertynyt, eikä remontin rahoittamisesta tai tahtotilasta siihen ole tietoa.  Urheilukeskus on nykymuodossaan pitkälti 1970-luvun asussa. Maauimala otettiin mukaan Urheilukeskuksen yleissuunnitelmaan oikeastaan käytännön tarpeesta: Suurmäen mäkimonttu jouduttiin betonoimaan, jotta alueen pohjavedet pystyttiin paremmin suojelemaan. Näin syntyi harvinainen yhdistelmä mäkihyppyä ja uintia. Mäen alusta saatiin valmiiksi vuoden 1972 kisoihin, mutta maauimala avautui yleisölle 1974. Maauimalasta tuli Lahden ensimmäinen ja ainoa 50 metrin allas. 1980-luvun postikorttiin on kaupungintalon ja rautatieaseman lisäksi päätynyt hyppyrimäet ja maauimala. Kuva: Raimo Ketola/Laatukortti, Lahden museoiden kuvakokoelmat.  Maauimalan kohtalo on monisyinen juttu, johon li...

Andelinin perhe – tarina sukualbumien sivuilta

Lahden museoiden kuvakokoelmiin on tullut sadan toimintavuoden aikana monen lahtelaisen suvun valokuvia, albumeja ja arkistoaineistoa. Kokonaisuuksia käsitellessä herää kysymys, miksi jonkin suvun kuvat ja asiakirjat ovat päätyneet museoon. Miksi niitä ei ole pidetty suvulla? Ensiksi on todettava, että on henkilöitä, jotka ovat tietoisesti halunneet lahjoittaa sukukuvansa museolle. On myös tapauksia, että aineisto on saattanut löytyä kiinteistökaupan jälkeen ullakolta ja uudet omistajat ovat lahjoittaneet tuntemattomien ihmisten kuvat museolle. Joskus suvun aineisto on saattanut jäädä henkilölle, jolla ei ole ollut jälkikasvua tai ylipäätään perijöitä tai testamenttia, jolloin omaisuus on mennyt valtiolle, minkä jälkeen henkilön kotikunta on voinut hakea osuutta perinnöstä itselleen. Tällä tavalla Lahden museoiden kokoelmiin on tullut esimerkiksi Martti Saksalan suvun valokuvia ja arkistoaineistoa. Neljäs vaihtoehto on, että vaikka perheettömällä henkilöllä on sukua, yhteys sukuun on v...

Mukana museossa – Birgitta Stjernvall-Järvi Lahden museoiden muistoissa

Birgitta Stjernvall-Järvi kuoli 80-vuotiaana 10.6.2024. Hän oli syntynyt 1.4.1944 Sysmän Virtaan Vanhankartanon tyttärenä. Birgitta Stjernvall kirjoitti ylioppilaaksi Salpausselän yhteiskoulun ensimmäisen ylioppilasvuosikerran mukana vuonna 1964 ja valmistui kaksi vuotta myöhemmin kansakoulunopettaksi Helsingin opettajakorkeakoulusta. Birgitta Stjernvall-Järvi oli monin tavoin mukana museossa. Birgitta Sjernvall-Järvi 1960-luvun alussa. Lahden museoiden kuvakokoelmat. Opiskellessaan Birgitta sai tilaisuuden mukavaan sivutoimeen. Hänestä tuli televisiokuuluttaja, yksi alan pioneereista. Taikalaatikon kaunottaret olivat vielä 1960-luvulla suuri ihailun kohde. Tv-illan päätteeksi kuuluttajan lausuma ”Hyvää yötä” kuulosti henkilökohtaiselta ja turvalliselta. Television varhaisvuosista saakka lastenohjelmat olivat merkittävä osa ohjelmistoa, kuten voimme Radio- ja tv-museon perusnäyttelyssä oppia. Oli tietenkin tärkeää naulita kansa vastaanotinten ääreen ja totuttaa katsojat pienestä...