Murhat terveiset Iitistä – vähän Iitin murteesta!

Kotiseututalo Karralassa vaalitaan iittiläisiä perinteitä. Kuva Eetu-Pekka Heiskanen, Lahden museoiden kuvakokoelmat.

Iitti kuuluu nykyään maakunnallisesti Päijät-Hämeeseen, mutta vielä muutama vuosi sitten olimme kymenlaaksolaisia. Puolet Iitin asukkaista lukeutuu mielestään hämäläisiksi ja Iitti kuuluu kaakkoishämäläiseen murrealueeseen.

Kaakkoishämäläiset murteet jakautuvat kolmeen alueeseen: Hollolan, Porvoon ja Iitin ryhmään. Katoamassa olevaa kulttuuria, mukaan lukien murteet, taltioitiin pääosin 1920–1930-luvuilla Iitissä ja entisessä Jaalassa. Puhuttu murre on ollut lähes samanlaista.

Iittiläinen opettaja ja murretutkija Aino Valli (os. Oksanen) teki nuorena varsinaisen kulttuurityön tallentaen n. 43 000 murresanaa. Hän aloitti työn vuonna 1924 perustetun sanakirjasäätiön rahoituksella. Valli oli tuolloin 22-vuotias. Työvälineinä hänellä oli polkupyörä, kynä ja kamera sekä sanalaput, joille taltioitiin jokainen murresana selityksineen. Paras tulos saatiin, kun haastateltiin ihmisiä työnsä ääressä. Haastateltuja ihmisiä oli Iitin ja Jaalan alueella noin 150. 

Elämäntyönsä Aino Valli teki opettajana erinäisissä oppikouluissa. 1960-luvun lopulla hän jäi eläkkeelle äidinkielen opettajan virasta Helsingin tyttönormaalilyseosta. Eläkkeellä ollessaan Valli alkoi kirjoittamaan murresanakirjaa vahakantisiin vihkoihin. Hän säilytti vihkoja erityisen tarkasti, pelkäsi mm. ukonilmoja ja tulipaloja. Ukkosten ajaksi vihot laitettiin leivinuuniin suojaan mahdolliselta tulipalolta. Aino Vallin Iitin ja Jaalan murteiden tutkimustyö julkaistiin vuonna 1989, vajaat kaksi vuotta tekijänsä kuoleman jälkeen.

Iittiläissyntyisen historian opettajan Aimo Mäkelän toimesta perustettiin työryhmä tekemään kirjaa Aino Vallin elämäntyöstä Iitin kotiseutuperinteen hyväksi. Iitin Kotiseutuyhdistyksen kustantama kirja Lählätti min tänne Iittih – Iittiläistä elämänmenoa Aino Vallin kuvaamana ilmestyi vuonna 2015. Kirja kuvaa iittiläistä kielimuotoa ja kansankulttuuria runsaan kuvituksen kera.

Kuva Minna Pekkola-Viranen, Iitin kotiseutuyhdistys.

Esimerkkinä Iitin murteesta toimikoon murha. Murha on kauhistuttava sana. Tavallisesti se liittyy harkittuun tappoon, mutta Iitissä murhalla on paljon positiivisempi merkitys. Jos on Iitissä murhan talon omistaja, ei talossa ole ketään tapettu, vaan talo on iso tai tosi iso. Iitissä voi talvella hiihtäjälle käydä esimerkiksi näin: Eij os saannun noit suksijah poikki, vaikka om murhist kukkuroist lassu. (Ei ole saanut suksia poikki, vaikka on isoista mäistä laskenut). Jouluksi leivottiin murha limppu ja tapaninpäivänä niit ukkoja kävel ryypyksiis murhat vihlat (vihdat) aikamiehil ja sellai ankkurleili kelkas.

Murre on puheen suola, valitettavasti Iitin murteen taitajat ovat katoavaa sakkia. Iitissäkin murre on vain vanhimpien asukkaiden rikkaus, nuoret eivät sitä enää puhu. Iittiläiset olleeht välil viisahii, välil puhunneht muutev vaan konujah. Puhlas on hyvä, sano Iitim mies ku rysää kok.

Vuonna 2025 Iitin kotiseutuyhdistyksen edustajat Johanna, Minna ja Pekka valitsivat Päijät-Hämeen museoiden työryhmän pitkän työpajan ja lappusulkeisen päätteeksi aineettoman kulttuuriperinnön tallennuksen aiheeksi Iitin murteen. Samana vuonna Päheet museot -viikon teemana oli ruoka, jonka innoittamana tallentui muun muassa ruokaohjeita. Samana syksynä videoitiin Karralan kotiseututalolla paikallismurteen taitajien muistelu lapsuuden jouluista ja perinteisestä joulusian lahtauksesta, sekä julkaistiin kooste jouluteemaisesta Iitin murteesta.



Lopuksi muutama ruokaohje Iitin murtehel. 

Lampahkäppä
Suolain lampahkäppä pannah uunipannulle ja lisätäh vähä vettä. Paistetaan mielos lämmös kypsäks. Paistettu sianlihanpalain paistetah samalviisii.

Limppisoppa
sianselkää
vettä
suolaa
sipulii
pippurii
potaattii
laakerlehtee

Liha pannah kiehumah suolal maustettuh veteh. Vaahto kuiritah. Muut maustehet lisätäh. Ku liha on melkein kypsää, lisätäh kokonaiset potaatit. Otetah keiton lientä jähtymäh. Lisätäh survottuu potaattii, kananmunaa, vehnäjauhoi ja suolaa. Saalah puuromain taikina. Taikinast laitetah limppii lusikal soppah kiehumah. Limpit on kypsii ku ne nousee pintah.

PEKKA AHOKAS, puheenjohtaja Iitin Kotiseutuyhdistys ry.

Kirjoitus on osa blogisarjaa, jossa esitellään vuosina 2025–2026 Päijät-Hämeen museoiden työryhmän yhteishankkeena tehtyjä päijäthämäläisen aineettoman ja elävän perinteen tallennuksia. Iitin murteen tallennukseen toteutti Iitin kotiseutuyhdistys ry.

Lähteet:
Hurtta, Heikki 2013. Isä ol murha juotto. Kielikello 1/13.
Lählätti min tänne Iittih – Iittiläistä elämänmenoa Aino Vallin kuvaamana. 2015. Iitin Kotiseutuyhdistys.