Tuomaritornit ovat oleellinen osa mäkihyppypaikkojen fyysistä toimintaympäristöä. Kisoissa tulee olla paikka tuomareille, josta heillä on esteetön näkymä mäkeen suorituksen arvostelua varten. Tornit ovat muuttuneet alkuvaiheiden puisista viritelmistä paljon tekniikkaa sisältäviksi kokonaisuuksiksi. Kokosimme tietoa Lahden urheilukeskuksen tuomaritorneista kautta historian, nyt kun alkuperäinen suurmäen tuomaritorni ollaan purkamassa.
Mäkihypyn ja tuomaroinnin historia
Mäkihyppy lajina keksittiin Norjan Telemarkin laaksossa 1800-luvun alussa ja hyppyjen tuomarointi on ollut osa mäkihyppyä jo lajin alkuajoista lähtien. Nopeasti Norjassa yleistynyt laji rantautui myös Suomeen ja ensimmäisiä hyppykilpailuja järjestettiin Helsingissä ja Sortavalassa.
Suomen ensimmäiset ns. viralliset mäkihyppykilpailut pidettiin Katajanokalla maaliskuussa 1899. Järjestäjänä toimi Helsingin Sporttiklubi. Hypyn arvostelukriteereinä olivat silloin asento ylämäen laskussa, ponnistus hyppyrillä, asento ilmalennossa, asento alastulossa ja hypyn pituus. Kilpailun voitti Helsingissä asunut norjalainen insinööri Christian Nielsen. Palkinoksi voittaja sai viisi 10 markan kultarahaa.
Mäkihyppy kasvatti suosiotaan nopeasti ja mäkiä rakennettiin innokkaasti ympäri Suomea. Suomen mestaruudesta kilpailtiin ensimmäistä kertaa vuonna 1914 Viipurissa. Vuonna 1925 SVUL:n hiihtojaosto vaati, että mäkikilpailuissa on vain jaoston rekisteröimiä tuomareita, ja samana vuonna alettiin järjestää arvostelutuomarikursseja. Tästä alkoi tuomaritoiminnan järjestäytyminen ja yhtenäistäminen.
Mäkihyppytuomari vastaa hyppysuoritusten arvostelusta kansainvälisten ja kansallisten sääntöjen mukaisesti. Tuomarin keskeinen tehtävä on arvioida hyppääjän tyylipisteet, jotka perustuvat hyppyasentoon, ilmalentoon, alastuloon ja telemark-tyylin suorittamiseen. Tuomaristo koostuu viidestä tuomarista, joista kunkin antama arvosana voi olla enintään 20 pistettä; korkein ja matalin arvosana jätetään pois ja kolmen keskimmäisen summa lisätään lopputulokseen.
Tuomarilta edellytetään puolueettomuutta, keskittymiskykyä sekä kykyä toimia paineen alla. Vaikka hypyt voidaan tarkistaa nauhalta, suurin osa tuomaroinnista tehdään silmämääräisesti. Kansainvälisissä kilpailuissa tuomareiden on oltava kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) hyväksymiä.
 |
| Mäkihyppytuomarit työssään Salpausselän kisoissa 1957. Lahden museoiden kuvakokoelmat. |
Mäkituomaritorni
Mäkituomaritorni on kilpailupaikan kiinteä tai tilapäinen rakenne, josta mäkihyppytuomarit seuraavat ja arvostelevat hyppysuorituksia. Tornin sijainti ja rakenne määräytyvät kansainvälisten sääntöjen mukaan, ja sen tulee tarjota tuomareille esteetön ja yhtenevä näkymä hyppyrin alastuloalueelle.
Tornissa on tilat viidelle tuomarille, joiden istumapaikat on sijoitettava tarkasti määritellyin etäisyyksin ja korkeuksin suhteessa alastuloon. Näkölinjan on oltava niin suora ja tasapuolinen, että kaikki tuomarit voivat arvioida hyppääjän alastulon ja muut tekniset yksityiskohdat ilman esteitä.
Rakenteellisesti tornin on oltava tukeva ja turvallinen myös vaihtelevissa sääolosuhteissa. Siinä on yleensä jonkinlainen suojakatto ja tuulensuojat, jotka suojaavat tuomareita mutta eivät estä näkyvyyttä. Tornissa on usein myös tilat varusteille ja viestintävälineille, jotka mahdollistavat yhteydenpidon muun kilpailuorganisaation kanssa. Tuomaritorneihin on rakennustyyppinä vaikuttanut erityisen paljon nimenomaan käytännön sekä kisajärjestelyjen edellytykset, millä on ollut myös vaikutusta rakennusten arkkitehtuuriin.
Vanhan puumäen mäkituomaritornit
Salpausselän ensimmäinen mäkituomaritorni rakennettiin samanaikaisesti ensimmäisen hyppyrimäen kanssa joulukuussa 1922. Tämä varhainen tuomaritorni oli metsästystornin kaltainen, kolmikerroksinen avoin rakennelma, joka tarjosi tuomareille näkymän alastulorinteeseen. Rakenteeltaan se oli yksinkertainen, mutta toimiva aikakauden vaatimusten mukaisesti.
Vuonna 1938, kun Lahdessa järjestettiin hiihdon maailmanmestaruuskilpailut, vanhaa puumäkeä korotettiin kilpailuvaatimusten mukaiseksi. Samalla rakennettiin kaksi uutta mäkituomaritornia – yksi kumpaankin rinteen reunaan. Näissä torneissa oli jo viisi kerrosta, ja toisessa niistä oli jopa katto, mikä paransi tuomarien työskentelyolosuhteita merkittävästi.
 |
| Salpausselän hyppyrimäki iltavalaistuksessaan 1930-luvun lopussa. Maailmanmestaruuskilpailuja varten saatiin hyppyrimäkeen myös uudet valot vuonna 1937. Mäkituomaritorneja on mäen molemmin puolin. Lahden museoiden kuvakokoelmat. |
Vuoden 1958 MM-kisoihin valmistui kokonaan uusi mäkituomaritorni. Se sijoitettiin suurmäen vasemmalle puolelle, jossa se palveli aina puumäen purkamiseen saakka. Tämä vuonna 1958 rakennettu torni oli selvästi aiempia kypsempi kokonaisuus, suunniteltu vastaamaan kansainvälisen tason kilpailujen tarpeita.
Vanhan puumäen tuomaritornin viimeinen vaihe päättyi keväällä 1976, jolloin koko puumäki purettiin uuden betonisen suurmäen valmistumisen myötä. Näin päättyi myös alkuperäisen tuomarointipaikan aikakausi Salpausselän kisojen historiassa.
Suurmäen tuomaritorni
Lahden suurmäen mäkituomaritorni rakennettiin vuonna 1972 samanaikaisesti itse suurmäen kanssa. Molemmat rakenteet suunnitteli silloinen Lahden kaupunginarkkitehti Erik Liljeblad. Tuomaritornin lupapiirustukset on päivätty 16.10.1970. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului myös hiihtohotelli sekä sen yhteyteen Hiihtomuseo. Suunniteltu rakennus olisi toiminut samalla myös tuulensuojana mäelle, mutta tätä kokonaisuutta ei lopulta toteutettu.
Rakennustyöt suurmäessä ja tuomaritornissa aloitettiin tammikuussa 1971. Tuomaritornin urakoi Lahden kaupungin Teknillisen viraston rakennusosasto, ja vastaavana mestarina toimi rakennusmestari Lauri Lahti. Sekä suurmäen että tuomaritornin elementtirakenteet valmisti nastolalainen Elementtituote Oy. Rakennusprojekti oli suurelta osin lahtelaisten suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden toteuttama. ”Betoniksi” kutsuttu suurmäki valmistui käyttökuntoon 15.2.1972, tuomaritorni paria viikkoa myöhemmin 29.2.1972. Suurmäki ja mäkituomaritorni olivat siis käyttövalmiina Salpausselän kisoihin, mutta tuuliolosuhteiden vuoksi odotettu mäkikisa siirrettiin vanhaan puumäkeen.
Tuomaritornin runko on valmistettu betonista. Tornissa on kuusi varsinaista tuomaripaikkaa sekä kaksi suurempaa paikkaa jorylle, mäen valvojalle ja kilpailun johdolle. Torniin tehtiin myös tilat sihteeristölle sekä lämpiöhuoneet. Tornin katolla on aidattu alue, jota on käytetty teknisiin tarkoituksiin, kuten kuvaamiseen. Vuonna 1977 tornia laajennettiin. Samalla rakennettiin sen alapuolelle kevytrakenteinen hyppääjien lämpiö. Vuonna 1989, Lahden MM-kisojen yhteydessä, tornia laajennettiin uudelleen kisavaatimusten mukaisesti.
 |
| Tuomaritorni ja mäkituomarit Salpausselän kisoissa vuonna 1981. Lahden museoiden kuvakokoelmat. |
Suurmäen tuomaritornin käyttö päättyi, kun suurmäkeen asennettiin tuuliverkko. Verkon takaa tuomaritornia ei enää pystynyt käyttämään kisojen arvosteluun. Viimeiset kilpailut, joista tuomarointi tehtiin, olivat vuoden 2001 MM-kisat. Sen jälkeen suurmäen kisoja ryhdyttiin tuomaroimaan normaalimäen tuomaritornista, kun sitä oli ensin korotettu FIS:n säädösten mukaisesti. Sen jälkeen vanha tuomaritorni on ollut vain satunnaisessa käytössä, mutta ei sitä ei ole käytetty enää kisojen arvosteluun. Säännöllisen käytön lakkaamisen myötä torni on mennyt heikkoon kuntoon. Salpausselän kisojen aikaan tornin alus on tarjonnut säänsuojaa kisayleisölle, sekä hyvät näkymät mäkeen tornin päältä.
Julkisivun alkuperäinen punainen väritys on ajan myötä haalistunut oranssin ruskeaksi. Tuomaritornin arkkitehtuuri kertoo modernilla tavalla rakennuksen käytöstä: tuomarien kopit ovat julkisivun merkittävin, voimakkaan horisontaalinen piirre. Ne roikkuvat ikään kuin ilmassa betonin kannattelemina. Asetelman keveys rakennuksen takasivulta tarkasteltuna on hieman kärsinyt myöhemmin tehdyissä laajennuksissa, mutta rakennuksen alkuperäinen arkkitehtoninen idea on edelleen havaittavissa hyppyrimäkien puoleiselta sivulta.
 |
| Tuomaritorni lokakuussa 2025. Tornin yleisilme on ränsistynyt ja ympäristö pusikoitunut. Tiina Rekola, Lahden museoiden kuvakokoelmat. |
Normaalimäen tuomaritorni
Normaalimäen rakentamisen yhteydessä rakennettiin myös mäkituomaritorni. Vaikka normaalimäki on corten-teräsranteiltaan huomattavasti isosiskoaan sirompi, tuomaritornin arkkitehtuurissa on säilytetty vahva yhteys suurmäen muotokieleen. Rakenteeltaan normaalimäen tuomaritornissa on käytetty teräsbetonirunkoa ja puusta rakennettuja tuomaritiloja – samaa kokonaisuutta kuin suurmäessä. Tornin punainen väri on sekin yhteneväinen.
 |
| Normaalimäen tuomaritorni Salpausselän kisoissa 1970-luvun lopussa. Lahden museoiden kuvakokoelmat. |
Normaalimäen ja sen tuomaritornin suunnitteli arkkitehti Väinö I. Castrén. Tornissa on viisi tuomaripaikkaa, tilaa jorylle sekä avoin kattorakenne, kuten suurmäen tornissakin. Vuonna 1989 normaalimäen tuomaritornia laajennettiin osana MM-kisojen valmisteluja. Toinen laajennus toteutettiin vuonna 2001 Lahden MM-kisojen yhteydessä.
Nykyinen asu on toteutettu ilmeisesti 2017 MM-kisoihin. Rakennus on muuttunut suuresti korotusten myötä. Ylimmän kerroksen ikkunoihin on haettu samaa ideaa kuin alkuperäisiin tuomarointikoppeihin, ja rakennuksen väri on edelleen pysynyt punaisena. Alkuperäinen sirous on kuitenkin kadonnut.
Lahden urheilukeskuksen mäkituomaritornien historia osoittaa, että kyseessä on käytännöstä lähtöisin oleva rakennustyyppi, johon ovat vaikuttaneet paljon esimerkiksi kilpailujen ja tuomaroinnin erilaiset säännöt. Kun kyse on tiettyyn käyttötarkoitukseen syntyneistä rakennuksista, niille on usein vaikeaa löytää uutta käyttöä alkuperäisen käytön loputtua. Suurmäen tuomaritornin kohtaloksi koitui kuitenkin sen heikko kunto.
 |
| Normaalimäen tuomaritorni muutostöiden jälkeen vuonna 2019. Normaalimäen tuomaritornin ylin kerros on suurmäen ja keksisuurenmäen tuomarointiin. Rakennuksen keskimmäinen kerros on tarkoitettu jorylle ja alin kerros on pienimmän mäen tuomarointia varten. Tiina Rekola, Lahden museoiden kuvakokoelmat. |
LAURA HÄKKINEN, kokoelma-amanuesnssi
ROOSA NORRLIN, rakennustutkija
ROOSA NORRLIN, rakennustutkija
Lähteet:
Kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) säännöt FIS International Ski Jumping Competition Rules (ICR)
Suomen Hiihtoliitto, mäkitomarikoulutus
Suomen Hiihtoliiton tekniset ohjeet mäkikilpailujen järjestämiseen
FIS Judges’ Education Material
FIS Homologation Guide
Jorma J. Latva 2011. Lahden urheilukeskus, Teivaanmäen voimalaitos, rakennushistoriaselvitys. Lahti.
Kommentit
Lähetä kommentti