Alvar Aallon Salpausselkä-reliefi sai LähiTapiola Vellamon toimitiloista arvokkaan tilan ympärilleen

Alvar Aallon Salpausselkä-reliefi LähiTapiola Vellamon toimitiloissa Lahdessa.
Kuva Eetu-Pekka Heiskanen, Lahden museot.

Syksyllä 2020 Lahden visuaalisten taiteiden museo Malva ja LähiTapiola Vellamo sopivat yhteistyöstä Malvan kokoelmissa olevan Alvar Aallon (1898–1976) Salpausselkä-reliefin sijoittamiseksi vakuutusyhtiön tiloihin Lahden keskustaan. Vellamon toimitilat olivat muuttamassa uuteen osoitteeseen, arkkitehti Viljo Revellin 1960-luvulla Kansallis-Osake Pankin lisärakennukseksi suunnittelemaan kiinteistöön, osoitteessa Aleksanterinkatu 10. Tulevien toimitilojen sisustus oli suunniteltu harkiten. Tyylikkyyttä, arvokkuutta ja viihtyisyyttä henkiviin tiloihin haluttiin myös taideteoksia. 1960-luvulla valmistuneen Alvar Aallon reliefin koettiin sopivan erinomaisesti 1960-luvulla valmistuneeseen modernistiseen ja avaraan entiseen pankkisaliin sekä tilojen tulevaan sisustukseen.

Lahden taidemuseon, sittemmin Malvan, kokoelmiin Salpausselkä-reliefi (LTMB-157) tuli lahjoituksena vuonna 2013. Teoksen lahjoitti Huonekalumuseosäätiö, joka oli ostanut reliefin Nordealta sen luovuttua Lahden keskustassa sijainneista toimitiloistaan. Hankinta oli tehty yhteisymmärryksessä museon kanssa. Teos oli siirtynyt Nordealle Suomen Yhdyspankilta, joka oli teoksen alkuperäinen tilaaja. Teos suunniteltiin alun perin Suomen Yhdyspankin Lahden pääkonttoriin osoitteeseen Aleksanterinkatu 5, vain kivenheiton päähän uudesta sijoituspaikastaan Aleksanterinkatu 10:ssä.

Alvar Aalto on kautta aikain tunnetuin ja arvostetuin suomalainen arkkitehti. Aallon laaja ja monipuolinen ura arkkitehtina ja muotoilijana on tunnustettu niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Vähemmän tunnettuja ovat Aallon kuvataiteelliset saavutukset – Aalto myös maalasi ja suunnitteli useita reliefejä julkisiin tiloihin. Kuvassa näemme kuvataiteilija Signe Hammarsten-Janssonin tulkinnan Alvar Aallosta.
Tussi, ajoittamaton, Malvan taidekokoelmat. Kuva Eetu-Pekka Heiskanen, Lahden museot.

Lahden Salpausselkä-reliefi – yksi monista

Lahden Salpausselkä-reliefi on yksi useista aiheen toisinnoista. Ensimmäisen Salpausselkä-aiheisista reliefeistään Aalto suunnitteli Pohjoismaisen Yhdyspankin Helsingin pääkonttoriin, jonka laajennustöiden suunnittelusta Aalto vastasi 1960-luvulla. Notariaattiosaston toimistoon sijoitetun teoksen materiaalina oli marmori ja se julkistettiin vuonna 1966. 

Lahden reliefi valmistui kaksi vuotta Helsingin reliefin julkistuksen jälkeen. Puinen kolmiosainen teos kuvaa topografisesti Salpausselkää. Teos koostuu lieriön muotoisista puutapeista, jotka on ryhmitelty toisinaan suorakulmion muotoisiksi, toisinaan vapaamuotoisiksi, kokonaisuuksiksi. Tappikokonaisuuksien väliin jää tyhjää tilaa, mikä luo teokseen pysty- ja vaakalinjoja vapaiden muotojen rinnalle. Lieriötappien lisäksi teoksen pinnassa on kuutiomaisia palkkeja, joista osa on maalattu valkoiseksi.

Alvar Aalto: Salpausselkä, 1968.
Kuva Eetu-Pekka Heiskanen, Lahden museot.

Reliefi kuvaa Salpausselkää abstrahoiden eli tyylitellen ja tulkiten. Salpausselät ovat jääkauden päätösvaiheessa syntyneitä reunamuodostumia, jotka koostuvat pääasiassa jäätikön sulamisvesien kuljettamasta hiekasta, savesta ja sorasta. Ensimmäinen Salpausselkä on korkeimmillaan Lahden seudulla. Sana ”salpaus” kuvaa sitä, kuinka muodostuma kartalta katsottuna näyttää salpaavan pohjoispuolelleen Järvi-Suomen järvet. Helsingin Salpausselkä-reliefin julkistustilaisuudessa 20.12.1966 Aalto itse luonnehti Salpausselkää näillä sanoilla:

”luonnon luoma bastioni, joka säilyttää takanaan vesibasengin, sisältäen oikeastaan Suomen voimavarat ja antaen sen kansalle suuren osan tämän elinehdoista. Sen dramatiikkaan liittyy joskus geologisina kausina tapahtunut Kymijoen läpimurto sen pyrkiessä laskemaan mereen. Se ei ole joki, joka kulkee asumattomien seutujen halki, vaan sen varrelle on syntynyt kuin helminauhana asuttu alue. Se on voimavirta, jonka teollinen kapasiteetti on melkein katkeamaton. Se garneeraus, jonka Kymijoki saa inhimilliseltä luovalta työltä, teollisuudelta, on harvinaislaatuinen eikä sen kaltaista voida monestakaan maasta löytää.”

Aalto korosti reliefeissään Salpausselän merkitystä suomalaisen teollisuuden kehitykselle. Lahden reliefissä kuutiomaiset elementit symboloivat teollisuuslaitoksia.

Salpausselkä-reliefi Suomen Yhdyspankin Lahden konttorissa, osoitteessa Aleksanterinkatu 5.
Kuva Alvar Aalto museo.

Alun perin reliefi ja tila, johon teos suunniteltiin, muodostivat eheän kokonaisuuden. Tämä on ominaista Aallon ideologialle. Puinen kolmiosainen reliefi asettui pankkisalin tummaa puupanelointia vasten. Kokonaisvaikutelma oli tyylikäs ja vaikuttava. Ajan saatossa SYP:n pankkisalia uudistettiin ja Salpausselkä siirretiin pois alkuperäiseltä paikaltaan. Teokselle oli tässä vaiheessa teetetty puinen, tummaksi maalattu taustalevy. Teoksen siirryttyä museon kokoelmiin, haalistuneesta ja huonokuntoisesta taustalevystä luovuttiin.

Malvan kokoelmissa on myös taiteilija Eino Ruutsalon Alvar Aalto -aiheinen teossarja, johon tämäkin teos, Alvar Aalto en face (1997) kuuluu.
Kuva Eetu-Pekka Heiskanen, Lahden museot.

Valmistelutyöt reliefin sijoittamiseksi käynnistyivät konservoinnilla

Yhteistyön käynnistyttyä Malvan ja LähiTapiola Vellamon välillä, teoksen sijoittamiseen tähtäävä hanke alkoi konservoinnilla ja tulevan ripustuksen suunnittelutyöllä. Museo osti konservointi- ja ripustussuunnittelutyön ulkopuoliselta konservointialan yritykseltä.

Teokselle teetettiin uusi taustalevy Aallon tuotannolle ominaisesta suomalaisesta koivuvanerista. Taustalevylle valittiin mustanpuhuva sävy ja pinnasta haluttiin elävä, niin että puun syyt ovat taustalevyssä jokseenkin nähtävissä. Tumma taustalevy toimii ikään kuin varsinaisen reliefin kehyksenä, muistumana reliefin alkuperäisestä kontekstista ja lisäksi se korostaa reliefin kuvapinnan valkoiseksi maalattuja yksityiskohtia. 

Suunnitteluprosessin aikana kävi ilmi, että teoksen sijoittaminen LähiTapiola Vellamon tuleviin toimitiloihin asettaisi riskialttiiksi sekä teos- että henkilöturvallisuuden. Riskien minimoimiseksi nousi ajatus reliefin kookkaimman osan taustarakenteen katkaisemisesta. Museolla arvioitiin taustarakenteen katkaisuun liittyviä riskejä perusteellisesti.

Riskiarviota tarkasteltaessa todettiin, että taustalevyn katkaisu mahdollistaisi teoksen paremman säilymisen jälkipolville. Tulevat teossiirrot, ripustukset ja varastointi asettavat riskejä teoksen kunnolle ja säilymiselle. Todettiin, että riskit vähenevät merkittävästi, mikäli taustalevyt katkaistaan. ”On hajotettava, jotta voidaan paremmin säilyttää.”

Taustalevyn katkaisu ei myöskään onnistuessaan jättäisi näkyviä jälkiä teoksen kuvapintaan, joka koostuu yhteen liitetyistä puisista tappirakenteista. Tappirakenteet on kiinnitetty taustalevyyn siten, että niiden väliin jää hienovarainen väli. Todettiin, että katkaisu on mahdollista suorittaa siten, että teoksen kuvapinta säilyy koskemattomana.

Keskusteluissa problematisoitiin kuitenkin muun muassa taideteoksen autenttisuuden ja alkuperäisyyden käsitteitä. Taideteoksen autenttisuuden käsitys pohjaa ajatukseen siitä, että taideteoksen alkuperäiset materiaalit, muodot ja rakenne ilmentävät taiteilijan intentiota ja teoksen identiteettiä. Taiteilijan alkuperäisideaan ”kajoaminen” on poikkeuksellista ja teoksen kaikenlainen muuttaminen vaatii painavat perusteet. Lähtökohtaisesti taideteoksen autenttisuuden suojeleminen on museolle tärkeää.

Teoksen ripustaminen tapahtui korkeiden telineiden päällä. Teoksen eri osat nostettiin telineille ketjutaljan avulla.
Kuva Liisa Mäkitalo, Lahden museot.

Haastavan ripustuksen lopputulos palkitsee

Reliefin kuljetus ja ripustus osoittautuivat haastavaksi ja aikaa vieväksi projektiksi taustalevyn katkaisusta huolimatta. Koska teos ripustettiin korkealle paikalle, oli ripustusta varten pystytettävä telineet. Teososat nostettiin telineille ketjutaljan avulla. Reliefin osat ripustettiin yksi kerrallaan. Työ oli aikaa vievää ja vaati usean työntekijän panostuksen. Ripustusta tehtiin kaiken kaikkiaan usean viikon ajan ja se työllisti parhaimmillaan kahdeksan henkeä kerrallaan. Ripustuksen viimeistelytyöt tehtiin alkuvuodesta 2021.

Hankkeen lopputulos palkitsee. Aallon arvokkaalle taideteokselle tuskin olisi löytynyt tämän sopivampaa sijoituspaikkaa. Teoksen materiaalit, muodot ja värimaailma käyvät tasapainoista vuoropuhelua tilan kanssa. Lopputulos on suorastaan henkeäsalpaava.

LIISA MÄKITALO, amanuenssi

Lähteet:

Alvar Aalto museon arkisto.

Schildt, Göran: Salpausselkä-veistos – Reliefi ja sen taustaa, Pohjoismaiden Yhdyspankki, Helsinki.

Kruskopf, Erik (2012): Alvar Aalto kuvataiteilijana, SKS, Helsinki.

Lahden museoiden arkisto.

www.alvaraalto.fi/ (5.4.2022).