RIITTA NISKANEN, rakennustutkija
Kuusikymmenluvun kuohut synnyttivät rauhanliikkeen, ympäristöaktivismin, ehkäisypillerin ja vapaan seksin, opiskelijaradikalismin, hipit ja taistolaisuuden. Arkkitehtuurissa ajan murros muotoutui luoviksi törmäyksiksi, vanhan ja uuden tarkoitukselliseksi ristiriidaksi.
Kun Kansallis-Osake-Pankin uusi konttori valmistui alkuvuodesta 1964 Lahteen Aleksanterinkatu 10:een, sen tieltä purettiin puolet vanhasta arvokkaasta pankkipalatsista, joka oli vuodesta 1913 seissyt paikallaan suomalaisuuden vertauskuvana ja kansallisuusaatteen graniittisena kiteytymänä.
Kansallis-Osake-Pankin pääjohtaja Matti Virkkunen tähtäsi kansainvälisyyteen. Siksi uuteen konttoriin ei haluttu suomalaisiksi miellettyjä rakennusaineita, vaan eurooppalaisen ja amerikkalaisen modernismin materiaaleja. Uusi arkkitehtuuri oli tärkeä osa pankin markkinointia. Sillä tavoiteltiin Suomen pankkimarkkinoiden johtoasemaa ja konttoriverkon kaksinkertaistumista.
Uuden konttorin suunnittelusta vuonna 1961 järjestetty pienimuotoinen, neljälle arkkitehdille suunnattu kilpailu päättyi Viljo Revellin voittoon. Hän oli kansainvälisesti tunnustettu, ansioitunut mestari, joka samaan aikaan työskenteli muun muassa Helsingin Makkaratalon ja Vaasan keskuskorttelin kimpussa. Hän oli myös vastikään voittanut Kansallis-Osake-Pankin Turun-konttorin arkkitehtikilpailun, jonka tuloksena oli KOP-kolmioksi kutsuttu, kaupunkitilaa vahvasti muuttava pankkitalo. Suurin ja vaikein työmaa oli kuitenkin Kanadassa, Toronton kaupungintalo, jonka aiheuttamat paineet lienevät olleet osasyy arkkitehdin varhaiseen kuolemaan 54-vuotiaana, pian Lahden-konttorin valmistumisen jälkeen.
Revellin kilpailuehdotus oli nimeltään Koppari ruispellossa, sanaleikkiin perustuva muunnos J. D. Salingerin samana vuonna suomennetusta romaanista Sieppari ruispellossa. Kirja kuvaa kapinallista nuorta miestä – osuva viittaus pankin uudistumistavoitteisiin ja ajan henkeen.
Modernin konttorin muotokieli ja materiaalit ilmensivät yleispätevää länsimaista arkkitehtuuria. Tilat olivat selväpiirteisiä, mittasuhteet tarkkaan punnittuja. Pankki halusi näinkin korostaa toimintansa järkiperäisyyttä ja määrätietoisuutta.
Virtaviivainen rakennus ikään kuin leijui ilmassa. Katutaso oli avoin, joten jalankulkijoiden oli mahdollista oikaista korttelin läpi Rautatienkadulta torille. Autot ohjattiin maanalaiseen paikoitushalliin, mikä sekin oli Lahdessa uutta. Pankkirakennus muutti Lahden keskustan liikennevirtoja.
Tärkein liike tapahtui kuitenkin katutasosta toisen kerroksen pankkisaliin. Liukuportaat nostivat asiakkaat kohti pankin pyhintä. He lipuivat ylös valoon, ja katedraalimainen tila kohotti virkailijat ja yleisön ikään kuin juhlavaan rituaaliin. Kattopalkkien välistä laskeutuvat auringonsäteet lankesivat valtavassa hallissa asioivien pienten ihmisten ylle. Salin keskellä oli koko rakennuksen läpäisevä valokuilu.
Valkoinen sali oli sisustettu äärettömän niukasti. Tummat pankkitiskit kiersivät tilaa. Sisustusarkkitehti Antti Nurmesniemen mustat nahkasohvat ja -tuolit sekä matalat pöydät oli sijoitettu harkittuihin ryhmiin salin reunoille.
Arkkitehti Revellin henkilökohtainen toive oli, että pankkisaliin ripustettaisiin kuvanveistäjä Laila Pullisen teos. Pullinen oli ajan veistotaiteen uudistaja ja kansainvälistäkin mainetta nauttinut tähti. Nuoren naistaiteilijan räjäytystekniikalla toteutetut työt olivat 1960-luvun sensaatio. Korkoa korolle -niminen pronssireliefi paljastettiin vuonna 1969. Se myötäilee tilan leijuvaa tunnelmaa, painottaa sen dynamiikkaa ja kuvastaa läikehtien ihmisvilinää.
Pankin tilat viimeisteltiin puutarha-arkkitehti Paul Olssonin vihersuunnitelmin. Olsson oli alansa merkittävimpiä nimiä, ja hänen ansioluetteloonsa sisältyvät muun muassa Naantalin Kultarannan puutarhat. Olsson piirsi neljä erikokoista kuution muotoista mustaa ruukkua, joihin sommiteltiin erilaisia kasviryhmiä. Kasvit olivat lähinnä kukkimattomia lajeja, jotka graafisuudellaan korostivat talon niukkuuden estetiikkaa. Valokuilun reunalle aseteltiin muutama köynnös.
Revellin luomus työnsi syntyessään tieltään vanhan pankkipalatsin, mutta se on itsekin kokenut kovia. Kopin aulaksi nimetty avoin tila ummistettiin vuonna 1988, ja olennainen ominaispiirre talon arkkitehtuurista katosi. Ylväs pankkisali on yhä olemassa, mutta kokonaistaideteoksena se on hävinnyt. Lisää ongelmallisia muutoksia on suunnitelmissa.
1960-luvun arkkitehtuurin luovat törmäykset olivat aikanaan herättämässä rakennussuojelua ja sitä koskevaa lainsäädäntöä. Viime aikoina on yhä enemmän alettu puolustaa myös uutta arkkitehtuuria, joten modernismin hienoimpiin lahtelaissaavutuksiin kuuluvalla pankkitalolla saattaa olla valoisa tulevaisuus. Ikään kuin vertauskuvana tästä Kansallis-Osake-Pankin talossa toimii nyt Museokioski – hedelmällinen törmäys tämäkin!
LÄHTEET:
Haikola, Matti 2001. Viljo Revell 1910–1964 – rehevää rationalismia. Arkkitehtuurin opinnäytetyö, Oulun yliopisto.
Revell, Viljo 1966. ”Kansallis-Osake-Pankki”. Arkkitehti 5–6/1966.
Viljo Revell – Rakennuksia ja suunnitelmia. Helsinki 1966.
Linko, Erkki, pankinjohtaja, Lahti. Suullinen tiedonanto 10.8.2005.
Suomen arkkitehtuurimuseo, Helsinki. Piirustuskokoelma.
Kuusikymmenluvun kuohut synnyttivät rauhanliikkeen, ympäristöaktivismin, ehkäisypillerin ja vapaan seksin, opiskelijaradikalismin, hipit ja taistolaisuuden. Arkkitehtuurissa ajan murros muotoutui luoviksi törmäyksiksi, vanhan ja uuden tarkoitukselliseksi ristiriidaksi.
Kun Kansallis-Osake-Pankin uusi konttori valmistui alkuvuodesta 1964 Lahteen Aleksanterinkatu 10:een, sen tieltä purettiin puolet vanhasta arvokkaasta pankkipalatsista, joka oli vuodesta 1913 seissyt paikallaan suomalaisuuden vertauskuvana ja kansallisuusaatteen graniittisena kiteytymänä.
Kansallis-Osake-Pankin pääjohtaja Matti Virkkunen tähtäsi kansainvälisyyteen. Siksi uuteen konttoriin ei haluttu suomalaisiksi miellettyjä rakennusaineita, vaan eurooppalaisen ja amerikkalaisen modernismin materiaaleja. Uusi arkkitehtuuri oli tärkeä osa pankin markkinointia. Sillä tavoiteltiin Suomen pankkimarkkinoiden johtoasemaa ja konttoriverkon kaksinkertaistumista.
 |
| Kansallis-Osake-Pankin toimitalo alkuperäisessä asussaan, valopiha avoimena. Rakennuksen itsepintainen vaakasuuntainen liike on vastakohta torikulmauksen vanhan pankkipalatsin jykevälle tornille. Kuva: Kuvakiila/Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto. |
Uuden konttorin suunnittelusta vuonna 1961 järjestetty pienimuotoinen, neljälle arkkitehdille suunnattu kilpailu päättyi Viljo Revellin voittoon. Hän oli kansainvälisesti tunnustettu, ansioitunut mestari, joka samaan aikaan työskenteli muun muassa Helsingin Makkaratalon ja Vaasan keskuskorttelin kimpussa. Hän oli myös vastikään voittanut Kansallis-Osake-Pankin Turun-konttorin arkkitehtikilpailun, jonka tuloksena oli KOP-kolmioksi kutsuttu, kaupunkitilaa vahvasti muuttava pankkitalo. Suurin ja vaikein työmaa oli kuitenkin Kanadassa, Toronton kaupungintalo, jonka aiheuttamat paineet lienevät olleet osasyy arkkitehdin varhaiseen kuolemaan 54-vuotiaana, pian Lahden-konttorin valmistumisen jälkeen.
Revellin kilpailuehdotus oli nimeltään Koppari ruispellossa, sanaleikkiin perustuva muunnos J. D. Salingerin samana vuonna suomennetusta romaanista Sieppari ruispellossa. Kirja kuvaa kapinallista nuorta miestä – osuva viittaus pankin uudistumistavoitteisiin ja ajan henkeen.
Modernin konttorin muotokieli ja materiaalit ilmensivät yleispätevää länsimaista arkkitehtuuria. Tilat olivat selväpiirteisiä, mittasuhteet tarkkaan punnittuja. Pankki halusi näinkin korostaa toimintansa järkiperäisyyttä ja määrätietoisuutta.
Virtaviivainen rakennus ikään kuin leijui ilmassa. Katutaso oli avoin, joten jalankulkijoiden oli mahdollista oikaista korttelin läpi Rautatienkadulta torille. Autot ohjattiin maanalaiseen paikoitushalliin, mikä sekin oli Lahdessa uutta. Pankkirakennus muutti Lahden keskustan liikennevirtoja.
Tärkein liike tapahtui kuitenkin katutasosta toisen kerroksen pankkisaliin. Liukuportaat nostivat asiakkaat kohti pankin pyhintä. He lipuivat ylös valoon, ja katedraalimainen tila kohotti virkailijat ja yleisön ikään kuin juhlavaan rituaaliin. Kattopalkkien välistä laskeutuvat auringonsäteet lankesivat valtavassa hallissa asioivien pienten ihmisten ylle. Salin keskellä oli koko rakennuksen läpäisevä valokuilu.
 |
| Arkkitehti Viljo Revell kertoi tavoitelleensa pankkisalissaan ”voimakasta interiöörivaikutelmaa”. Se syntyi 30-metristen kattopalkkien välistä tulvivasta päivänvalosta, joka korosti mustavalkoista sisustusta. Revell ja sisustusarkkitehti Antti Nurmesniemi olivat vanhat yhteistyötoverit kuulusta Palacen talosta Helsingin Etelärannasta. Kuva: Kuvakiila/Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto. |
Valkoinen sali oli sisustettu äärettömän niukasti. Tummat pankkitiskit kiersivät tilaa. Sisustusarkkitehti Antti Nurmesniemen mustat nahkasohvat ja -tuolit sekä matalat pöydät oli sijoitettu harkittuihin ryhmiin salin reunoille.
Arkkitehti Revellin henkilökohtainen toive oli, että pankkisaliin ripustettaisiin kuvanveistäjä Laila Pullisen teos. Pullinen oli ajan veistotaiteen uudistaja ja kansainvälistäkin mainetta nauttinut tähti. Nuoren naistaiteilijan räjäytystekniikalla toteutetut työt olivat 1960-luvun sensaatio. Korkoa korolle -niminen pronssireliefi paljastettiin vuonna 1969. Se myötäilee tilan leijuvaa tunnelmaa, painottaa sen dynamiikkaa ja kuvastaa läikehtien ihmisvilinää.
Pankin tilat viimeisteltiin puutarha-arkkitehti Paul Olssonin vihersuunnitelmin. Olsson oli alansa merkittävimpiä nimiä, ja hänen ansioluetteloonsa sisältyvät muun muassa Naantalin Kultarannan puutarhat. Olsson piirsi neljä erikokoista kuution muotoista mustaa ruukkua, joihin sommiteltiin erilaisia kasviryhmiä. Kasvit olivat lähinnä kukkimattomia lajeja, jotka graafisuudellaan korostivat talon niukkuuden estetiikkaa. Valokuilun reunalle aseteltiin muutama köynnös.
 |
| Pankin yrityskuva perustui korkeatasoiseen arkkitehtuuriin ja sisustustaiteeseen. Olennainen osa oli kuvataiteella, jota yritys keräsi tarjotakseen hengenravintoa myös niille asiakkaille, jotka eivät itse voineet hankkia taidetta. Kuva: Kuvakiila/Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto. |
Revellin luomus työnsi syntyessään tieltään vanhan pankkipalatsin, mutta se on itsekin kokenut kovia. Kopin aulaksi nimetty avoin tila ummistettiin vuonna 1988, ja olennainen ominaispiirre talon arkkitehtuurista katosi. Ylväs pankkisali on yhä olemassa, mutta kokonaistaideteoksena se on hävinnyt. Lisää ongelmallisia muutoksia on suunnitelmissa.
1960-luvun arkkitehtuurin luovat törmäykset olivat aikanaan herättämässä rakennussuojelua ja sitä koskevaa lainsäädäntöä. Viime aikoina on yhä enemmän alettu puolustaa myös uutta arkkitehtuuria, joten modernismin hienoimpiin lahtelaissaavutuksiin kuuluvalla pankkitalolla saattaa olla valoisa tulevaisuus. Ikään kuin vertauskuvana tästä Kansallis-Osake-Pankin talossa toimii nyt Museokioski – hedelmällinen törmäys tämäkin!
LÄHTEET:
Haikola, Matti 2001. Viljo Revell 1910–1964 – rehevää rationalismia. Arkkitehtuurin opinnäytetyö, Oulun yliopisto.
Revell, Viljo 1966. ”Kansallis-Osake-Pankki”. Arkkitehti 5–6/1966.
Viljo Revell – Rakennuksia ja suunnitelmia. Helsinki 1966.
Linko, Erkki, pankinjohtaja, Lahti. Suullinen tiedonanto 10.8.2005.
Suomen arkkitehtuurimuseo, Helsinki. Piirustuskokoelma.
Kommentit
Lähetä kommentti