Kumarran veden moninaisuuden edessä

Hankalan pellavaloukku perustetttiin Hämeenkosken Teuronjoen äärelle. Kuva Tiina Rekola, Lahden Museot.

Vesi on elämän alku, voiman antaja, janon sammuttaja ja virkistyksen lähde. Ei ole ihanampaa tunnetta kuin istahtaa hetkesi varjoon ja saada helmeilevän kylmä vesilasillinen kuumana kesäpäivänä. Raikkaan veden saaminen ei ole aina ollut itsestäänselvyys. Hyvävetinen kuivumaton kaivo on ollut kallisarvoinen aarre. Tästä muistuttavat monet kansanviisaudet. ”Ei kannettu vesi kaivossa pysy”. Hyvää kaivon paikkaa antavan vesisuonen kohdalla on kannattanut käydä useammankin varpumiehen hakemassa, sillä kaivon kaivamiseen käytetty aika meni helposti suoraan Kankkulan kaivoon. 

Juokseva vesi on yleistynyt kotitalouksissa hiljalleen vasta 1900-luvun kuluessa. Tätä ennen maaseudulla ja kaupunkien laitama-alueilla veden kantaminen oli työtaakka, johon taloudessa kului suuri osa työpäivästä. Veden kantaminen oli usein naisten työtä. Kotiseutumuseoiden kokoelmissa voi ihmetellä ämmänlänkiä, joihin ripustettuina kerralla sai kuljetettua yhden sijasta kaksi vesiämpäriä. Edelleen on kesämökkejä, joiden varustukseen vesijohto ei kuulu, ja joissa voi saada maistiaisen siitä, millaisia ponnistuksia vaatii veden hakeminen juomista, ruoanlaittoa, saunan lämmittämistä tai pyykinpesua varten. Ei voi kuin ihailla tuon ajan naisten sisua päivästä päivään toistuvassa vedenkantourakassa!

Vesi on muutakin kuin juoma- tai käyttövesi. Jokien ja järvenselkien muodostamat vesiväylät ovat sulan aikaan tarjonneet kulkuyhteyksiä silloinkin, kun maatiet ovat olleet hitaita ja hankalakulkuisia. Soutuveneet, pikku purret ja ruuhet ovat olleet käytössä vuosituhansien ajan. Kesäisin valkeat purjeet ovat piirtyneet vasten kimaltelevaa vedenpintaa. Talvella veden olomuoto on toinen, mutta edelleen jäätiet ovat mahdollistaneet yhteydenpidon. Aisakellon helke on siivittänyt kilvan ajettuja rekiretkiä talvimarkkinoille tai joulukirkkoon. 

Mahtavan Päijänteen ikimuistoiset laivamatkat 

Suomen toiseksi suurin vesialue Päijänne hallitsee etenkin maakunnan pohjoispuolta, ja se onkin antanut nimensä koko maakunnalle. Sen merkitystä ei voi mitenkään liioitella alueen asukkaiden tai mökkiläisten mielenmaisemassa. Vesiyhteydet ja erityisesti höyrylaivaliikenne olivat sysäyksenä kesäasutuksen leviämiselle Päijänteen rannoille. Pääkaupunkiseudun kulttuuriväki löysi Päijänteen ja Vesijärven rantojen helmet. Monet kesäasukkaat pakkasivat keväällä kantamuksensa junaan, jolla puksuteltiin Lahteen Vesijärven asemalle. Siellä kesän viettäjät kantamuksineen siirtyivät laivoihin, joilla jatkettiin matkaa välisatamien kautta Jyväskylän saakka. Vääksyn kanava oli tällä matkalla tärkeä välietappi, jonka kautta siirryttiin Vesijärveltä Päijänteen aalloille. Höyrylaivat Tehi, Suomi, Päijänne ja monet muut uivat sekä välisatamien ja kanavan rantojen katselijoiden että laivamatkustajien muistoihin. 

Veden voimalla uuteen aikaan

Vesi on aina tuonut vaurautta. Virtojen ja vesistöjen ääreen syntyivät paikalliset mahtitalot ja kartanot, jotka hyödynsivät jo varhain omien alueidensa vesien mahdollisuuksia. Muita varhaisia vesivoiman käyttäjiä olivat myllyt, mutta pian koskien voima valjastettiin monenlaisten yritysten tarpeisiin. Vesi oli edellytys myös alkavalle teollisuudelle. Varhaisimmat verstaat ja teollisuusyritykset nojautuivat vesivoimaan. Tehtaan paikoiksi etsittiin ja valjastettiin koskia, joiden ympärille nousi monenlaista yritystoimintaa. Päijät-Hämeessä on useita aikanaan koskien ympärille syntyneitä pienteollisuusyhteisöjä. Padasjoen Arrakosken ympärille syntyneen teollisuuskylän historiaan. Kylässä oli myllyn ohella saha ja puusepäntehdas, rautaruukki, pellavaöljytehdas, meijeri sikaloineen, harjapuutehdas, kehräämö ja voimalaitos. Hämeenkoskella koski pyöritti muun muassa Tampellan omistamaa pellavankäsittelylaitosta (Hankalan pellavaloukkua). Kosken tienoille syntyi myös verkatehdas ja muuta teollisuutta. Vääksyssä vesivoima valjastettiin sähköntuotantoon, kun Vääksyn myllyyn rakennettiin sähköturbiinit 1900-luvun alkupuolella. Vesivoimalla on Päijät-Hämeessä ollut mitä moninaisinta käyttöä!

Päijät-Hämeen museot nostavat esiin veden monet ulottuvuudet

Heinäkuun alussa 2-10.7.2022 vietettävä Päheet museot -museoviikko juhlii vettä monin muodoin. Päheet museot -viikon aikana voi tutustua jo mainittujen, vesien äärelle kasvaneiden päijäthämäläisten kylien teolliseen menneisyyteen. Vesi kutsuu ja kimaltelee paikallisten valokuvaajien otoksissa. Mahtava Tainionvirta kantaa mukanaan Koskipään kartanon historiaa. Toisaalta Päheet museot -viikko haastaa mukaan miettimään, keskustelemaan, nauttimaan ja osallistumaan taidetyöpajoihin, keskustelutilaisuuksiin ja tehtäväpoluille. Nyt on aika katsoa maisemaa kokonaisuutena, toisaalta on aiheellista pohtia vesien säilymistä ja tulevaisuutta. Nyt nauttimaan Päijät-Hämeen museoiden anteliaasta tarjonnasta tulevalla kesäkaudella ja museoviikolla!

Lue lisää Päheet museot -viikosta.

PÄIVI REPO, tutkija  

Lähteet: 

https://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4ij%C3%A4nne

https://www.porssitieto.fi/yhtiot/lisaa/jyvaskpaijlaiva.shtml

https://www.tiedonportailla.fi/hoyrylaivat/paijanne.htm

http://www.hankalanpellavaloukku.fi/

https://www.koskenkohinat.fi/perinneaineisto/

https://www.ess.fi/teemat/351627