Tervetuloa Iitti!

ELISA LINDELL, aluetaidemuseotutkija
REETTA NOUSIAINEN, rakennustutkija
ANNA-RIIKKA VADEN, maakuntamuseotutkija

Vuodenvaihteen tienoilla maa järisi Kouvolassa, kun Iitti irtaantui Kymenlaaksosta ja liittyi Päijät-Hämeen maakuntaan. Näin dramaattisesta tapahtumasta ei ehkä kuitenkaan ollut kyse, sillä jokainen historiaa tunteva tietää, että hallinnollisissa rajalinjoissa vain muutos on pysyvää. Iitin seurakunta perustettiin alun perin vuonna 1539 Kustaa Vaasan määräyksellä Hämeen ja Karjalan rajamaille. Rajalla Iitti sijaitsi myös 1743–1812, jolloin Ruotsin ja Venäjän välinen rajalinja kulki Kymijoessa.  

Kymijoki ja kalliot Mankalan voimalaitoksen yläpuolella..
Iitti on tunnettu koskistaan ja Kymijoen rannat ovat houkutelleet asutusta jo esihistoriallisella ajalla.
Kuva Elisa Lindell/Lahden museot.

Iitti on historiansa saatossa matkannut paikallaan pysyen ja kokoaan menettäen läänistä ja maakunnasta toiseen, päätyen lopulta Uudenmaan läänin, Kymen läänin, Etelä-Suomen läänin ja Kymenlaakson maakunnan kautta osaksi Päijät-Hämettä 1.1.2021. Viimeisimmän siirtymän myötä iittiläisestä kulttuuriperinnöstä, kulttuuriympäristöstä ja taiteesta tuli osa työnkuvaamme alueellisen vastuumuseon toimialueen laajentuessa itään.

Sijainti kulttuuripiirien välimaastossa ja rajalla näkyy laajalti iittiläisessä kulttuuriperinnössä aina murteesta ja kansanperinteestä muinaisjäännöksiin. Iittiläisen arkeologisen kulttuuriperinnön yhtenä erityispiirteenä ovat sotahistorialliset kohteet. Tillolan Kustaan sodan aikainen taistelupaikka ja lukuisat ensimmäisen maailmansodan aikaiset puolustusvarustukset monipuolistavat päijäthämäläisten sotahistoriallisten muinaisjäännösten vähäistä joukkoa huomattavasti.

Mankalan voimalaitos
Mankalan voimalaitos edustaa sodanjälkeisen teollisuuden nousun myötä syntynyttä rakennusperintöä.
Kuva Elisa Lindell/Lahden museot.

Iittiläinen maisema ja kulttuuriperintö on monipuolista. Alueen maiseman kahtalaisuus näkyy nimityksissä maakansa ja vesikansa. Vanhastaan iittiläiset lukeutuvat joko maakansaan, joka saapui kirkolle kärryillä tasaisten peltoalueiden ja sameiden pikkujärvien eteläosasta, tai pohjoisosien jylhien maisemien, kirkkaiden järvien ja koskien vesikansaan, joka saapui kirkolle veneellä. Sotahistorian lisäksi iittiläisessä kulttuurimaisemassa näkyy agraarihistoria aina pientiloista kartanoihin; teollistumisen historiasta kielivät koskien voimalaitokset ja kulkureittien kehityksestä väylät aina Ylisestä Viipurintiestä, rautatiehen ja Kimolan kanavaan.  

Rakennetun ympäristön kerrostumilla on paljon kerrottavaa, niin myös Kausalan kasvuun auttaneella Pietarin radalla ja yhdellä sen alkuperäisistä asemarakennuksista, 150-vuotiaalla Kausalan asemalla. Vuonna 1870 valmistuneen rautatien myötä taajaman kaupalliset ja hallinnolliset toiminnot alkoivat keskittyä radan varrelle Kausalaan. Syrjemmälle jäänyt Iitin kirkonkylä jäi rauhaan kasvupaineilta, ja on tänään yksi harvoista suomalaisista kirkonkylistä, jonka rakennettu ympäristö on hyvin säilynyt 1900-luvun alun asussa raitin varren kauppa- ja virkataloineen. Iitin kirkonkylä onkin valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, jossa sijaitsee myös Suomen vanhimpiin kuuluva ristikirkko vuodelta 1693. Arvokas ympäristö on noteerattu – Iitin kirkonkylä on valittu vuonna 1991 Euroopan neljänneksi kauneimmaksi ja viihtyisimmäksi taajamaksi. Kauniit taajamat kantavat paitsi kulttuurihistoriallisia arvoja, ovat myös merkityksellisiä ihmisten viihtyvyydelle ja niistä halutaankin pitää huolta. Tällaisesta erityisen tunnettu esimerkki on yhteisöllisyydestään kuuluisa Vuolenkosken kylä.

Karralan kotisetutalo.
Karralan 1700-luvulta peräisin oleva päärakennus toimii kotiseututalona.
Kuva Anna-Riikka Vaden/Lahden museot.

Myös Iitin taide-elämällä on pitkät perinteet. Mankalan kosken kuohut ja jylhät maisemat houkuttelivat kuvataiteilijoita seudulle erityisesti 1900-luvun alussa. Tunnetut maisemamaalarit kuten Victor Westerholm ja lankomiehet Väinö Hämäläinen ja Pekka Halonen kuvasivat veden virtaamista ja kosken vaahtopäitä ekspressiivisyyttä huokuvissa teoksissaan. Väinö Hämäläinen myös asui hetken aikaa Isokäyrän varrella vuosina 1909–1910. Maakansan maisemia ovat puolestaan kuvanneet isä ja poika, August ja Selim Soldan 1910–30-luvuilla. Iitissä 1895 syntyneen Yrjö Yrjölän teoksia löytyy sekä Ateneumin että Lahden taidemuseon kokoelmista. Hän oli maalannut myös Kausalan rukoushuoneen alttaritaulun, joka valmistui vuonna 1938. Nykyään Iitin taiteilijaelämän voi nähdä keskittyvän Kirkonkylän Kylätalon kesäisiin taidenäyttelyihin. 

Iittiläisen kulttuuriperinnön tallentaminen aloitettiin 1900-luvun alussa murresanaston keräyksellä. 1930-luvulla keruut laajenivat museoesineistön keräykseen. Itse museotoiminta käynnistyi vasta sotien jälkeen vuonna 1957. Iitin kotiseutumuseon kokoelmista välittyvät iittiläiset 1900-luvun elinkeinot: maatalous, metsätalous ja varsinkin Kymijoen vaikutus tukinuittoineen sekä käsityöläisyys ja siihen liittyvä käsityötaidon arvostus. Erikoisuutena museon kokoelmaan kuuluu yli 200 esinettä liittyen kahvin ja teen nauttimiseen, museossa on myös Iitin kirkkoon liittyvää esineistöä. Viime vuosina kunnan omistama museo Museomäellä on uinunut Ruususen unta. Vuonna 2020 museon kokoelmaa inventoitiin ja digitoitiin Museoviraston avustuksen turvin, joten toivottavasti lähitulevaisuudessa museo on jälleen avoinna kävijöille. 

Alttaritaulu Jeesuksen ylösnousemus.
Iitin kirkon vanha alttaritaulu, Carl Peter Elfströmin Jeesuksen ylösnousemus vuodelta 1830, oli pitkään sijoitettuna Iitin kotisetumuseoon. A.J.Sjögrenin seura yhdessä iittiläisten yhdistysten kanssa mahdollisti huonoon kuntoon päässeen taulun konservoinnin, ja vuonna 2018 teos sijoitettiin jälleen Iitin kirkkoon.
Kuva Anna-Riikka Vaden/Lahden museot.

Aktiiviset yhdistykset ja yhteisöt ovat keskeisiä tekijöitä iittiläisen kulttuuriperinnön vaalimisessa ja perinteen siirtämisessä. Iitin kotiseutuyhdistyksen ylläpitämän Karralan kotiseututalon 1700-luvun päärakennus ja kyläyhdistysten voimin kunnostetut seurojentalot kielivät arvostuksesta perinnettä kohtaan ja halusta säilyttää nämä osana elävää kyläyhteisöä. Hiidenvuoren yökonsertti, siihen kytkeytyvät perinteet ja Mankalan taiteilijayhteisöön juontava historia, ovat osoitus elinvoimaisesta iittiläisestä aineettomasta kulttuuriperinnöstä, joka elää ja uudistuu tässä ajassa.  

Näillä sanoilla toivotamme Iitin lämpimästi tervetulleeksi Päijät-Hämeeseen. Kiinnostuneena toivomme oppivamme paljon uutta Iitistä ja yhteistyön olevan hedelmällistä iittiläisen kulttuuriympäristön, kulttuuriperinnön ja taiteen puolesta. 

Kommentit