Lahden maauimalan tuleva kohtalo on puhututtanut kaupunkilaisia niin lehtien palstoilla kuin uimalan saunan lauteillakin. Alkukesästä uutisoitiin, että maauimala on vuonna 2024 auki mahdollisesti viimeistä kesää. Korjausvelkaa on kertynyt, eikä remontin rahoittamisesta tai tahtotilasta siihen ole tietoa.
Urheilukeskus on nykymuodossaan pitkälti 1970-luvun asussa. Maauimala otettiin mukaan Urheilukeskuksen yleissuunnitelmaan oikeastaan käytännön tarpeesta: Suurmäen mäkimonttu jouduttiin betonoimaan, jotta alueen pohjavedet pystyttiin paremmin suojelemaan. Näin syntyi harvinainen yhdistelmä mäkihyppyä ja uintia. Mäen alusta saatiin valmiiksi vuoden 1972 kisoihin, mutta maauimala avautui yleisölle 1974. Maauimalasta tuli Lahden ensimmäinen ja ainoa 50 metrin allas.
 |
1980-luvun postikorttiin on kaupungintalon ja rautatieaseman lisäksi päätynyt hyppyrimäet ja maauimala. Kuva: Raimo Ketola/Laatukortti, Lahden museoiden kuvakokoelmat. |
Maauimalan kohtalo on monisyinen juttu, johon liittyvät maauimalan kunto, kaupungin taloustilanne ja tahtotila, imago, kaupunkilaisten virkistysmahdollisuudet, maauimalan merkitykset ja siihen liittyvät muistot, turismi, kulttuuriarvot, kulttuuriympäristöarvot sekä Urheilukeskuksen alueen kehittämiseen liittyvät seikat. Näkökulmien sovittaminen yhteen tulee siis olemaan ymmärrettävästi haastavaa.
Vyyhti kietoutuu myös tulevaan uintikeskushankkeeseen. Elokuussa julkaistussa liikuntapaikkasuunnitelmassa kerrotaan, että tavoitteena on maauimalan sulkeminen ja uuden rakentaminen uintikeskuksen yhteyteen. Itse uintikeskus hakee vielä paikkaansa: näillä näkymin kaksi mahdollista paikkaa olisivat joko Ranta-Kartano tai Urheilukeskus. Maauimalan rakentaminen samaan paikkaan uuden uimahallin kanssa on loogista, mutta siinä otetaan huomioon ainoastaan toiminnallisuus: nykyisen maauimalan sulkeminen ja uuden avaaminen toisaalle kadottaa paljon sellaisia arvoja, joita ei saada takaisin, vaikka periaatteessa tilanne säilyy samana – kaupungissa on edelleen yksi maauimala.
Kansainvälisesti ainutlaatuinen
Maauimala sijoittuu
valtakunnallisesti arvokkaaseen kulttuuriympäristöön, Lahden maamerkkien, hyppyrimäkien juurelle. Sijaintina se on maailmanlaajuinen harvinaisuus: onko toista uima-allasta, joka sijaitsisi suoraan mäkimontussa? Sitä käyvät ihmettelemässä kesäisin turistit, ja kaupunkilaiset nauttivat auringosta ja liikunnan ilosta seuraten mäkihyppääjien kesäharjoituksia kahdessa pienemmässä mäessä.
Lahden maine urheilukaupunkina on kansainvälistä mittakaavaa. Kaupunki on tullut tunnetuksi erityisesti hyppyrimäistään ja talviurheilusta, joiden kisapaikkana on jo sata vuotta toiminut Urheilukeskus. Urheilukeskusta ja erityisesti mäkihyppytorneja ja mäkimonttua käytetään sekä kesä- että talviasussaan kaupungin viestinnässä ja alueen markkinoinnissa. Maauimala on olennainen osa tätä kansainvälisesti tunnettua maisemaa. Urheilukeskuksen rakennettu ympäristö toimii symbolina sille toiminnalle, jonka ne mahdollistavat.
Imagoa ja ainutlaatuista paikkaa ei saa rahalla, tai rakentamalla uutta. Urheilukeskuksen osana maauimala on lahtelaisuuden ydintä: se ilmentää liikunnan ja urheilun kaupunkia mitä parhaimmalla tavalla. Sen avulla pääasiallisesti talviurheiluun suunniteltu paikka on käytössä myös kesäisin. Maauimala mäkimontussa tekee rajatusta urheiluareenasta koko kaupungin kuntoilupaikan. Uinti on kaiken ikäisille ja kaiken kuntoisille kaupunkilaisille tarjolla oleva liikuntapalvelu.
 |
| Suurmäki ja maauimala rakenteilla vuonna 1971. Kuva: Seppo Juhani Niemelä, Lahden museoiden kuvakokoelmat. |
Urheilukeskuksen toiminnot tukevat toisiaan
Maauimala mahdollistaa talviurheiluun orientoituneen Urheilukeskuksen hyödyntämisen myös kesäkäytössä. Se monipuolistaa Urheilukeskuksen toimintoja kesäisin ja tuo kävijöitä myös muihin alueen kohteisiin, kuten Hiihtomuseoon, kahvilaan ja ulkoilualueille.
Maauimala on Lahden kaupungin suosituimpia kesäkohteita. Uimala houkuttelee joka vuosi yli 40 000 asiakasta. Määrä on huomattava.
Urheilukeskus on palvelukokonaisuus, ja maauimala on kesäpalveluiden kulmakivi. Usean kymmenentuhannen kesäkävijän poisjäänti vaikuttaa varmasi negatiivisesti alueen muiden palveluntarjoajien mahdollisuuksiin, eikä vaihtoehtona väläytelty uusi uimahalli välttämättä tuo näitä asiakkaita takasin Urheilukeskukseen.
Maauimalan sulkeminen nykyisellä paikalla hyödyttää tietysti mäkihyppääjiä. Sulkemalla maauimalan mahdollistetaan mäkihyppy betonista koko kesäkauden ajan. Mutta tuoko tämä 40 000 kävijää alueelle?
On totta, että uudet tarpeet vaativat moderneja ratkaisuja. Lahden uimahallit ovat ahtaita, ja vesiliikuntakeskus kuulostaa monipuoliselta ja houkuttelevalta. Kuitenkin, jos meillä on mahdollisuus suunnitella uusia areenoita ja kaikenlaisia vesikomplekseja, eikö meillä voisi olla varaa myös suojella jotain, mikä on jo olemassa? Maauimalan remontti olisi kulttuuriteko. Tällaiset paikat eivät enää palaa, kun ne kerran katoavat.
 |
Kesäinen päivä maauimalassa 1970-luvun lopulla. Kuva: Lahden
museoiden kuvakokoelmat. |
Miten tästä eteenpäin?
Kaupunkilaiset ovat selvästi huolissaan maauimalan jatkosta. He kertovat, miten suuri merkitys maauimalalla on heille virkistys-, liikunta- ja vapaa-ajanviettopaikkana. Viiden vuosikymmenen aikana maauimalasta on muodostunut eri ikäisille lahtelaisille erittäin merkittävä kesänviettopaikka. Maauimalassa viihtyvät niin nuoret kuin vanhat, urheilulliset kuin auringonpalvojat, päiväretkeilijät kuin nopeat pulahtajatkin. Maauimalan saunassa vaihdetaan kuulumiset ja rinteessä tavataan tuttuja.
Maauimalalla on paljon potentiaalia nykyisellä paikallaan. Sen esteeksi on kuitenkin nousemassa erilaisia nykyajan vaatimuksia, jotka helposti nähdään ratkaisemattomina. Esteettömyys on yksi asia, mikä uimalan kohdalla on puhututtanut, ja sitä onkin pyritty parantamaan vuosien varrella. Maauimala sijaitsee mäkimontussa, sitä ei voida muuttaa, mikäli pysytään nykyisessä sijainnissa. Mutta esteettömyyttä voi parantaa, maastonmuotoja voi muokata ja kulkuja voi miettiä uudestaan. Voisivatko pukuhuoneet, saunat ja suihkut sijaita altaan vierellä? Voiko altaalle tehdä kaidehissiä tai muuta ratkaisua?
Maauimalan varsinainen rakenne ei ole kulttuuriympäristön suojelun näkökulmasta sellainen, etteikö sitä voisi uusia tarpeen mukaan vaikka kokonaan. Maauimalassa tärkeintä on paikka ja sen yhteys ympäristöönsä. Mikäli tekniset laitteet ovat käyttöikänsä päässä, ne voidaan uusia, se kuuluu normaaliin korjausprosessiin.
Kaupunki on hakenut mukaan kansainvälisen Europan 18 -arkkitehtuurikilpailun kohteeksi, aiheena Urheilukeskuksen kokonaissuunnittelu. Kilpailusta halutaan ideoita Urheilukeskuksen kaupunkikuvallisiin kysymyksiin, sekä alueen monipuoliseen toiminnalliseen kehittämiseen niin asukkaiden kuin huippu-urheilijoidenkin näkökulmasta. Ideoita käytetään muun muassa alueen kaavoituksen tukena. Toivottavasti kilpailussa otetaan huomioon myös maauimalan merkitys alueen yhtenä kesätoimintojen vetonaulana.
Toivomme, että maauimalan säilyttämistä nykyisellä paikalla harkitaan vakavasti. Toiminnan jatkumisella olisi iso merkitys niin kaupunkilaisille, kaupungin vetovoimalle, kuin kulttuuriympäristön arvojen säilymisellekin. Niin kuin Etelä-Suomen Sanomien jutussa 10.8. uimari Ulla Karhunen totesi: "Uusi vesiliikuntakeskus ei korvaa sitä merkitystä, mikä maauimalalla on Lahdelle."
ROOSA NORRLIN, rakennustutkija
LAURA HÄKKINEN, kokoelma-amanuenssi
RIIKKA HUUSKONEN, näyttelyamanuenssi
Kommentit
Lähetä kommentti