Rouva Juliste

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija

Muoto koskettaa ainoastaan silmän verkkokalvoa, idea tunkeutuu ihmiseen – päähän ja sydämeen. Tämä kuulun ranskalaisen julistetaiteilijan Raymond Savignacin ajatus julisteen ainutlaatuisesta voimasta vangita silmänräpäys ja lyödä katsoja ällikällä johdatti sekä Helmiriitta Honkasen taiteilijan- että tutkijantyötä. Hän ansaitsee arvonimen Suomen Rouva Juliste.

Helmiriitta Honkanen kävi Taideteollisen keskuskoulun graafillisen kurssin ja valmistui sieltä 1945. Hän aloitti kuvittajana, mutta uran suunnan määräsi lopulta vuonna 1961 alkanut työ Osuusliike Elannon mainososastolla. Hän suunnitteli mainoksia, näyteikkunoiden katseenvangitsijoita ja julisteita sekä taittoi Elanto-lehteä esikuvanaan ennen kaikkea vastaava ruotsalainen lehti Vi.

Helmiriitta Honkanen, 1962: Kaakku äidille. Serigrafia. Elanto. Kuva: Tiina Rekola.

Aatteellisen osuuskauppaliikkeen tavoitteena oli kotien hyvinvointi, ja se kohdisti toimintansa ja viestinsä paljolti naisiin, perheenäiteihin. Elannon julisteet ovat kodikkaita, elämäniloisia, lämpimiä ja hauskoja, aiheina tavallisesti arjen askareet, suomalainen ruokapöytä ja lapset. Helmiriitta Honkasen Elanto-julisteet ovat vielä vanhaa kunnon julistetaidetta, ja ne noteerattiin myös esimerkiksi Brnon ja Varsovan julistenäyttelyissä. Milanon Triennalessa 1968 hän oli yksi julistesarjan kultamitalisteista.

Pian tuli muutos. 1970-luvun taitteessa Elannon myymälämainonta väheni, ikkunasomisteet lopetettiin ja julisteet korvattiin hintalapulla, huopakynällä tehdyllä ”hätäväsällä”, kuten Helmiriitta Honkanen uudet tuulet kuvasi. Idean leimahdus ja oivalluksen riemu kutistuivat nopeasti kyhätyksi tuotekuvaksi hintatietoineen.

Elannon mainontaa ulkoistettiin, henkilökuntaa vähennettiin ja Helmiriitta Honkanen pantiin siivoamaan Elannon ullakkoa. Sinne hänet unohdettiin kolmeksi vuodeksi, kunnes hän joutui ennenaikaiselle eläkkeelle.

Ullakolla oli kuitenkin huikea aarre, Elannon mainostuotanto lähes seitsemältä vuosikymmeneltä. Graafikossa heräsi tutkija.

Helmiriitta Honkanen, 1962: Kynttilät syttyvät. Serigrafia. Elanto. Kuva: Tiina Rekola.

Helmiriitta Honkanen alkoi selvittää Elanto-aineistoa, sitten muita arkistoja. Varsinaisen herätyksen hän sai Helsingin yliopiston kirjaston varastossa Urajärvellä. Siellä hän kävi viikossa läpi noin 20 000 julistetta. Hänen käsityksensä suomalaisten julisteiden historiasta, taiteellisesta tasosta ja säilyneestä määrästä muuttui kokonaan. Alue oli lähes kartoittamaton, kukaan ei ollut tutkinut suomalaisia julisteita näin kokonaisvaltaisesti ennen Helmiriitta Honkasta.

Tuloksena oli valtava inventointi, joka ulottui alan alkuvaiheista vuoteen 1960. Helmiriitta Honkanen haastatteli sitä varten vanhoja graafikoita, selvitti käsialoja, tyylejä, signeerauksia ja tutki painotekniikoita. Vuonna 1983 hän julkaisi työnsä kirjassa Placatista julisteeksi. Samalla hän suoritti vanhassa opinahjossaan ensin taiteen kandidaatin, sitten taiteen maisterin tutkinnon.

Tutkijan ja taiteilijan työ kulkivat sittemmin rinta rinnan: Helmiriitta Honkasen tuotanto sisältää satoja julisteita ja ex libriksiä, käyttögrafiikan historiaa käsitteleviä teoksia ja artikkeleita. Myöhemmin hän omistautui vapaalle taiteelle.

Helmiriitta Honkanen, 1975: Naisten vuosi. Ristipisto kankaalle. Kuva: Tiina Rekola.

Helmiriitta Honkanen oli aikanaan yksi harvoja naispuolisia graafikoita miesvaltaisella mainosalalla. Monialaisuuden ja sukupuolesta piittaamattoman roolimallin hän lienee saanut kotoaan. Hänen äitinsä Salme Setälä oli kirjailija ja ensimmäisiä arkkitehdin koulutuksen saaneita naisia Suomessa, äidinäiti Helmi Krohn oli kirjailija, kääntäjä ja kriitikko. Äidinisä oli kielentutkija ja poliitikko E. N. Setälä.

Salme Setälän suunnittelema mökki Päijänteen rannalla Vääksyssä oli Helmiriitta Honkasen kesäinen tukikohta. Matkoillaan Helsingistä Asikkalaan hän usein pysähtyi Lahdessa ja pistäytyi museossa. Hänellä oli aina tuomisinaan vihjeitä uusista arkistolöydöistä, julistehankintaehdotuksia, tutkimusaiheita ja loppumaton määrä kertomuksia mainonnan kultaisista vuosikymmenistä ja taiteilijoista. Helmiriitta Honkanen oli monin tavoin muovaamassa Lahden julistemuseon kokoelmaa ja julistetutkimusta sen alkuaikoina.

Helmiriitta Honkanen kuoli 14.12.2018 Kaunialassa 98-vuotiaana. Lahden kaupunginmuseo kunnioittaa tutkijan, graafikon ja hyväntekijänsä muistoa.

Lähteet:
Honkanen, Helmiriitta 1983. Placatista julisteeksi. Suomalaisen julistetaiteen historiaa kirjapainotaidon alusta vuoteen 1960. Keuruu.
Honkanen, Helmiriitta 1994. Vanha rakas Elanto. Elannon mainoksen historiaa 1905–1978. Lahden julistemuseon julkaisu n:o 8. Kerava. 
Pöppönen, Hannu, ”Kuvien parissa koko elämä”, Helsingin Sanomat 8.10.2010.

Kommentit