Siirry pääsisältöön

Hiihdon hurmaa - #hurmaavahiihto

SUVI KUISMA, museoamanuenssi

Tänä vuonna on nautittu tammikuussa vanhan ajan kunnon talvesta. Se on innostanut laduille jo ennestään innokkaat hiihtäjät sekä lukuisan joukon ihmisiä kokeilemaan hiihtoa pitkästä aikaa lämpimimpien talvien jälkeen. Toisaalta nuoren polven hiihtoinnostus on hiipunut jo pidemmän aikaa. Viimeaikaiset tilastot kertovat, että kaikista suomalaisista noin kymmenessä vuodessa hiihtämässä pyörähtäneiden määrä oli pudonnut 42 prosentista 34 prosenttiin. Aktiivisesti hiihtoa harrastavien määrä on pudonnut 7-29-vuotiaiden keskuudessa kahteen prosenttiin viime vuosina. Vielä 1950- ja 1960-luvulla hiihto oli yksi suosituimpia lasten ja nuorten harrastuksia.

Nuoret hiihtäjät hiihtoretkellä Rautakankareen maastossa 1962. Kuvaaja: Kuvakiila. Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto. 

Mikä hiihtämisessä innostaa nykyisin ja tuo iloa? Sitä halutaan esille Hurmaava hiihto -hankkeessa. Projekti on osa Hurmaava Suomi -nykydokumentointihanketta, joka on kansallinen ammatillisten museoiden tallennus- ja kokoelmaverkoston  TAKO:n projekti. Projektin avulla kerätään talteen ihmisille tärkeitä ja mieluisia asioita henkilöistä ja trendeistä osallistavin keinoin. Hurmaava Suomi -nykydokumentointi toteutetaan 28.1.–31.3.2019. Lahden museot ja Hiihtomuseo osallistuu hankkeeseen Hurmaava hiihto -teemalla. Hanketta toteutetaan erityisesti valokuvien keruulla, mutta myös lyhyet muistelut kiinnostavat. Hiihtomuseon toiveena onkin erityisesti suurten ikäluokkien osallistuminen nuorten lisäksi, koska monelle 1940- ja 1950-luvulla syntyneelle maastohiihto on tuottanut suurta iloa lapsesta nykypäivään asti.

Parin viime vuosikymmenen aikana hiihdosta niin kuin monesta muustakin urheilulajista on tullut enemmän pienen ryhmän harrastus, jossa keskitytään kilpailemiseen ja menestykseen. Höntsäily ja vapaa-ajan viettäminen leikkisästi suksien kanssa on vähentynyt. Tosin lapset ja nuoret viihtyvät talven iloissa nykyisin mieluummin laskettelurinteissä.

Suomalaiset kuitenkin edelleen nauttivat hiihdosta itsestään, mutta miten se näkyy tänä päivänä. Sitä tällä kyselyllä ja kuvakeruulla halutaan kartoittaa. Valokuvat ovat tärkeitä ja niillä voi kertoa tämän päivän innostuksesta tai niistä entisajan hiihtotunnelmista. Mitä kaikkea hiihto voi merkitä? Siihen koetetaan kannustaa nykyisin hyvällä fiiliksellä. Hiihto liittyy leikkeihin, koulujen hiihtoon, hiihtoretkeilyyn ja yhdessäoloon. Se tarjoaa mahdollisuuden myös vapauden tunteeseen ja omaan rauhaan, kun viilettää pitkin jäitä ja keväthankia. Kunto nousee kohisten. Eväiden syönti on saattanut olla se hiihtoretken paras osuus. Missä ovat Lahden ja Päijät-Hämeen parhaat hiihtoretkipaikat?

Miten voin osallistua?

Hiihtomuseon hankkeeseen #hurmaavahiihto voi osallistua jakamalla hiihdon hurmasta kertovia nykykuvia ja elämyksiä Instagramissa tai Facebookissa. Kuvia voi jakaa myös Lahden museoiden Facebook-sivulle @lahden.museot. Lisää jakamaasi kuviin hastagit:  #hurmaavahiihto, #hurmaavasuomi. Muistathan tarkistaa yksityisyysasetuksesi, jos haluat osallistua kampanjaan.

Hiihtävä pari Salpausselällä ladun varressa 1946, Pekka Tuomi ja Maija Jakonen. Kuva Lahden kaupungimuseon kuva-arkisto.

Hurmaava Suomi -nykydokumentointi toteutetaan 28.1.–31.3.2019. Voit ottaa yhteyttä myös suoraan Hiihtomuseoon, hiihtomuseo(at)lahti.fi tai suvi.kuisma(at)lahti.fi; 050 398 5521.  Jos haluat, voit kertoa tämän hetken hiihdon iloista kuvin ja lyhyen tekstin kanssa tai voit kertoa hiihtomuistoja ja lahjoittaa tai lainata vanhoja kuvia Hiihtomuseolle. Pienet sovitut haastattelutkin ovat mahdollisia.

Ennen kuin lähetät tai lataat materiaalia Lahden museoiden Facebook-sivuille, niin tutustu tietosuojaselosteeseen ja Facebookin käyttöehtoihin.

Hiihtomuseon ja Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto tallentaa kerätyn aineiston kokoelmiin omien käytäntöjensä mukaisesti. Tunnisteiden ansiosta Hurmaava Suomi -keruun aineisto helppo koota yhteen. Materiaalista voidaan koostaa verkkonäyttely. Lisäksi hankkeelle on alustavasti pohdittu jatkohankkeita: vastavoimainen Hirvittävä Suomi, hirvittävä hiihto.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvyyttä ja totuutta etsimässä – Uuno Alangon syntymästä 140 vuotta

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Uno Alanco, vuodesta 1925 Uuno Alanko, oli insinööri, arkkitehti ja taidemaalari, jonka elämäntyön eri puolet kytkeytyvät voimakkaasti Lahteen. Hän teki monivaiheisen ja pitkän uran taiteilijana ja opettajana. Alanco oli myös muovaamassa nuoren Suomen tasavallan taide-elämää ja koulutuspolitiikkaa. Alanko syntyi Mäntsälässä 12.10.1878, mutta perhe muutti Lahteen isän Isac Alancon ryhtyessä johtamaan Pallaksen rullatehdasta Jalkarannassa. Isän toivomuksesta poika hakeutui aikanaan Polyteekkiin insinöörioppiin ottaakseen sitten yrityksen johdon itselleen. Piirtäessään eräänä päivänä kiertokankea Alanco lumoutui sen täydellisestä muodosta. Hän kertoo eläneensä silloin kauneuden määritelmän: se muoto on kaunein, joka parhaiten vastaa tarkoitustaan. Alanco valmistui insinööriksi vuonna 1901, mutta päätti jatkaa opiskeluaan arkkitehtiosastolla tutkiakseen kauneuden olemusta. Neljä vuotta myöhemmin hän valmistui arkkitehdiksi. Suoritettuaan arkkitehdin t...

Maakuntamme mäkihyppy ja hyppyrimäet

Paksussa iittiläisessä sammalikossa Salpausselän pohjoisrinteessä heikosti erottuvalla tasanteella on joskus ollut vauhtimäen nokka. Edessä jyrkässä rinteessä avautuu – metsä. Lahden Betonin nokalta maisema näyttää hyvin erilaiselta: avoimelta ja hoidetuilta. Täällä ei näy tuomaritornia eikä katsomoita. Lahden urheilukeskus on nykyään ainoa aktiivinen mäkihyppypaikka Päijät-Hämeessä, mutta 60 vuotta sitten päijäthämäläinen saattoi harrastaa lajia omalla kylällä. Tälle iittiläiselle hyppyrille pääsi sukset olalla vaikka junalla Lahdesta. Sitikkalan seisakkeelta oli lyhyt matka kivuta Siperianmäen hiihtomajalle. Nykyisen Aurinkoladun hiihtäjät eivät välttämättä tiedäkään minkä talvilajin majalla pysähtyvät. Entisen hyppyrin nokkatasanne Iitin Sitikkalassa. Kuva Tiina Rekola 2023, Lahden museot. 1970-luvulla pelkästään Lahdessa oli 12 rakennettua kaupungin huoltamaa hyppyrimäkeä. Niiden lisäksi oli isompia ja pienempiä tösiä, jotka rakennettiin vaatimattomampaan mutta kaiketi yhtä tavoitt...

Kasvun aika - lahtelaista kouluhistoriaa

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Nykyisen Lahden alueen kouluhistoria alkaa kolmesta 1870-luvulla perustetusta yksityisestä koulusta, Koiskalan kartanon, Lahden kartanon ja Seestan kartanon kouluista. Vuonna 1881 perustettiin vielä Mytäjäisten varikolle ruotsin- ja suomenkielinen koulu rautatieläisten lapsia varten. Kartanoiden ja patruunoiden yksityiset koulut olivat Suomessa yleisiä, mutta se, että mikään alueemme kouluista ei ollut yhteiskunnan hanke, oli tuiki harvinaista. Lahden kartanon isännän August Fellmanin perustama koulu kunnallistettiin ja se sai oman koulutalon vuonna 1873. Koulu rakennettiin Ylisen Viipurintien varrelle, männikköiselle mäennyppylälle. Jo vuoden 1866 kansakouluasetuksista lähtien esivalta oli kaitsenut paitsi opetusta myös koulurakennuksia, niiden sijoitusta ja rakentamistapaa. Fellmanin lahjoittama tontti ja rakennus täyttivät määräykset: koulu näkyi kauas, mutta oli tuulten ulottumattomissa, hyväkuntoisen tien varrella, ja sen ympäristössä oli rii...