Puulusikan hurmaa Hollolassa

Sinullakin on todennäköisesti keittiön laatikossasi puusta tehty työväline esimerkiksi puukauha tai puulusikka. Oletko koskaan pysähtynyt miettimään puulusikan tarinaa, sen vuosituhansista matkaa esi-isiemme käsistä nykyihmisen keittiöön?

Puulusikan valmistus on osa aineetonta kulttuuriperintöä, joka on säilynyt elävänä läpi aikakausien. Hollolan Kotiseutuyhdistys ry vaalii ja juhlistaa tätä arvokasta perinnettä järjestämällä vuosittain puulusikkapäivän Hollolan kotiseutumuseon talomuseoalueella Hollolan Kirkonkylässä. Puulusikkapäivä järjestetään myös kesällä 2026.

Puulusikkapäivä ja puulusikkaharrastajien ylläpitämä tietotaito pitävät huolen siitä, ettei lusikan veisto jää vain historiankirjojen lehdille. Se on elävää historiaperinnettä, joka jatkuu taitavissa käsissä ja tuoksuu veistettävässä puussa.

Puulusikan veistoa Puulusikkapäivässä 2025. Kuva Niko Jäämaa, Hollolan Kotiseutuyhdistys ry.

Puulusikan historiaa lyhyesti

Puulusikka on varmastikin yksi ihmiskunnan vanhimmista ja pisimpään käytetyistä ruokailuvälineistä. Puulusikat ovat olleet käytössä tuhansia vuosia, koska puu on ollut helposti saatavilla oleva ja muokattava materiaali. Vanhimmat Suomesta löydetyt lusikat ovat kivikaudelta noin 4000-2000 -luvuilta ennen ajanlaskun alkua. Löydetyt lusikat ovat mäntyä ja sembramäntyä ja niiden varren päähän on vuoltu eläinaihe kuten hirven tai karhun pää.

Muodoltaan vanhat lusikat poikkeavat paljon nykylusikoista: niissä on lyhyt varsi ja iso, kämmentä jäljittelevä syvennys. Tällaisia lusikoita käytettiin koko kädellä, mutta todennäköisesti koristeellisia lusikoita ei ole käytetty syömiseen.

Lusikan käyttö syömiseen on yleistynyt viimeistään ensimmäisen vuosituhannen vaihteen jälkeen. Keskiajalla lusikoita valmistettiin puun lisäksi luusta sekä hopeasta ja muistakin metalleista. Vanhimmat puulusikat keskiajalla olivat isopesäisiä ja lyhytvartisia, keskiajan lopulla lusikoiden varret taas pitenivät ja pesät pienenivät ja suippenivat. Varren pitenemisen on oletettu liittyneen siirtymiseen nyrkkiotteesta sormenpääotteeseen.

"Laittaa oma lusikka soppaan": Vanha sanonta, joka juontaa juurensa aikaan, jolloin jokaisella oli oma, usein vyöllä kulkeva puulusikka. Lusikka oli henkilökohtainen esine, jota ei lainattu muille.

Sota-aikoina miehet ovat tehneet puhdetöinä tuhansittain puulusikoita. Vihollisen mahdollista hyökkäystä odotellessa on puutöihin kaiverrettu koti-ikävää ja rauhoitettu levotonta mieltä. Puulusikoita tehtiin sydämellä ja niistä tehtiin mahdollisimman kauniita, koska ne vietiin tuomisina kotona odottaville rakkaille läheisille. 

Vaikka metalli ja muovi ovat nykypäivänä usein korvanneet puulusikat jokapäiväisessä ruokailussa, puulusikka on säilyttänyt asemansa keittiössä. Puulusikoiden teko teollisesti on mahdollistanut sen, että puulusikka on koneella tuotettuna hinnaltaan edullinen.  Käsin veistetty perinteinen puulusikka säilyttää kuitenkin arvonsa ainutkertaisuutensa vuoksi. Se on pala aikaa, pala luontoa ja pala omaa kädenjälkeä.

Puulusikoiden veistelijöitä 2024. Kuva Anni Salila, Hollolan Kotiseutuyhdistys ry.

Miksi veistää oma puulusikka nykypäivänä?

Puulusikan veistäminen on meditatiivista puuhaa. Se on vastapainoa nykyajan kiireiselle, älylaitteiden ja monenmoisten virikkeiden kyllästämälle maailmalle. Puun kanssa työskentely vaatii rauhoittumista, kärsivällisyyttä sekä keskittymistä.

• Ekologisuus: Käytetään luonnonmateriaalia puuta, eikä rasiteta ympäristöä mikromuoveilla. 
• Uniikkius: Kukaan muu maailmassa ei omista juuri samanlaista lusikkaa.
• Hyödyllisyys: Itse tehty puulusikka tai kauha on paras työväline kokkailuun. Se ei naarmuta pannuja eikä polta kättä tai suuta sekä on kevyt kädessä.
• Yhteys luontoon: Oman lusikan valmistaminen alusta loppuun antaa konkreettisen yhteyden puuraaka-aineeseen ja ikiaikaiseen metsään. Perinteinen tapa käyttää paikallisia puulajeja, kuten koivua tai katajaa, tukee kestävää elämäntapaa.
• Yhteys historiaan: Puulusikkaa veistäessä voi tuntea olevansa pieni pala sukupolvien ketjua. Esi-isämme jo kauan sitten veistelivät iltapuhteina puuta pirtin hämärässä päreen tuomassa lepattavassa valossa.

Derek Mitchell kertoo puuveistämisen periaatteista 2025. Kuva Niko Jäämaa, Hollolan Kotiseutuyhdistys ry.

Puulusikan veistoa Hollolan kotiseutumuseolla vuodesta 2016

Puulusikkapäivä on puulusikan veistoon keskittynyt tapahtuma, jota Hollolan talomuseoalueella on vietetty vuodesta 2016 lähtien lähes joka vuosi, joinakin vuosina osana laajempaa käsityötapahtumaa.

Päivän aikana tapahtumassa on työnäytöksiä, joissa puukäsityöharrastajat opastavat tapahtumakävijöitä perinteisiin puulusikan valmistusmenetelmiin sekä näyttävät kädestä pitäen puulusikan veistoa eli sitä, miten puusta, yleensä koivusta tai katajasta, syntyy vuolemalla yksinkertaisen hieno käyttöesine.

Arvokas tietotaito siirtyy tapahtumassa sukupolvelta toiselle sekä suullisena opastuksena, mutta myös konkreettisena tekemisenä. Talomuseoalue tarjoaa sopivan rauhallisen historiallisen ympäristön ja vanhan ajan tunnelman perinnekäsityön teolle.

Tapahtumassa ei vain katsella. Puulusikkapäivänä voi kokeilla myös itse lusikan veistoa ja tämä onkin ollut kävijöiden joukossa mieleistä puuhaa - päästä itse konkreettisesti kokemaan puun taipumista omissa käsissä. Puulusikkapäivinä on ollut vaihtelevasti eri vuosina myös askartelupisteitä, joissa on voinut tehdä puuaiheisia töitä kuten kaarnalaivoja, linnunpönttöjä, hyönteishotelleja tai maalata puutonttuja. Puulusikkapäivät ovat olleet suosittuja, kotiseutumuseolla on ollut ko. päivinä noin 80-100 kävijää.

Paikallisia puulusikkaharrastajia, kuten Kari Rauha, Riku Pasanen, Sami Nikkari ja Derek Mitchell,on ollut vuosien varrella mukana kotiseutumuseolla näyttämässä taitojaan, He ovat myös myyneet omia uniikkeja käsityötuotteitaan.

Puulusikan veistotaidon esittelyä vuoden 2022 puulusikkapäivässä, edessä valkoisessa paidassa Derek Mitchell ja takana ruutupaidassa Sami Nikkari. Kuva Anni Salila, Hollolan Kotiseutuyhdistys ry.

Osana Päijät-Hämeen museoiden työryhmän aineettoman kulttuuriperinnön teemaa, 5.7.2025 järjestettyä puulusikkapäivää ja puulusikan teko perinnettä taltioitiin videolle ja valokuviin. Taltioinnista vastasi nuori harrastajakuvaaja Niko Jäämaa.

Tänä kesänä puulusikkapäivä on 4.7.2026 ja se on osa laajaa Päijät-Hämeen museoiden järjestämää Päheet museot - Museoviikkoa 27.6.-5.7. Vuoden 2026 teemana kyseisellä viikolla on leikki ja lapsuus. Puulusikkapäivässä kaiken ikäiset pääsevät tutustumaan veistämisen saloihin. Lasten pisteellä perheen nuorimmatkin pääsevät aikuisen seurassa opettelemaan veistämisen alkeita.

Oletko sinä kokeillut puun veistoa? Tai oletko vieraillut Hollolan kotiseutumuseolla puulusikkapäivänä? Jaa omat kokemuksesi kommenteissa!

KAIJA MANNINEN, HM, Hollolan Kotiseutuyhdistys ry, sihteeri

Kirjoitus on osa blogisarjaa, jossa esitellään vuosina 2025–2026 Päijät-Hämeen museoiden työryhmän yhteishankkeena tehtyjä päijäthämäläisen aineettoman ja elävän perinteen tallennuksia.

Hollolan kotiseutuyhdistys tallensi videoimalla ja kuvaamalla vuonna 2025 puulusikan tekoa osana Puulusikkapäivää. Dokumentoinnin tuloksena valmistuu lähiaikoina video Hollolan kotiseutumuseon digitaaliseen mobiilioppaaseen Hollolain reppuun.