Siirry pääsisältöön

Bekkerska – Padasjoen parantajan tarina elää

Helena Maria Becker (1845–1928), jota paikalliset kutsuvat Bekkerskaksi, on yksi Padasjoen tunnetuimmista historiallisista hahmoista. Hänen maineensa kansanparantajana ja näkijänä muistetaan seudulla vielä lähes sata vuotta hänen kuolemansa jälkeenkin. 

Myös Bekkerskaan liittyvä tarinaperinne elää ja kehittyy edelleen. Erityisen tunnettuja ovat varoitustarinat siitä, mitä merkillistä ja yliluonnolliseksi miellettyä voi tapahtua, jos hänen autioksi jääneelle kotimökilleen tai rautaketjuin ympäröidylle haudalleen mennään. Kertomukset vierailuja seuraavista äkillisistä koputuksista ja muista selittämättömiksi koetuista ilmiöistä kiertävät sekä suullisesti että netin keskustelupalstoilla.

Janakkalan Turengissa 24.7.1845 syntyneen Bekkerskan elämä ei ollut sidottu yhteen paikkaan. Ensimmäisen aviomiehensä Manasse Bergmanin kuoleman jälkeen hän vietti noin kymmenen vuoden ajan kiertelevää elämää. Tänä aikana hänen taitonsa ja maineensa parantajana sekä näkijänä kasvoivat, ja hänestä tuli tunnettu laajemminkin kuin vain kotiseudullaan.

Lääkepullo jonka kyljessä teksti Kautta maan kuuluisaksi tulleen padasjokelaisen ihmeparantajan Maria Beccerin valmistamaa lääkettä vuodelta 1914 Lahj U Karikangas.
Lääkepullo Padasjoen kunnan museokokoelmassa. Kuva Päivi Repo, Padasjoen museotoimi.

Myöhemmin Bekkerskan elämä asettui Padasjoelle, missä hän eli mökissään toisen miehensä Joonas Beckerin sekä ”Beckerin Villenä” tunnetun tyttärenpoikansa Ville Vikmanin kanssa. Lisäksi Bekkerskalla oli kasvattitytär, ja myös hänen sisarensa Wilhelmiina asettui asumaan parantajan naapurustoon Padasjoen Hietarantaan.

Parantajalla on sekä historiallisissa dokumenteissa että tarinoissa useita nimiä. Häntä kutsutaan Helenan lisäksi myös Heleenaksi, Marian ohella Maijaksi tai Leena Maijaksi sekä sukututkimuksessa patronyymillä Benjamintytär. Sukunimi Becker muuntuu lähteestä riippuen Pekkerskaksi, Bekkerskaksi tai Beckerskaksi. 

Bekkerskan parantajantaidot perustuivat vahvaan kansanlääkinnän perinteeseen. Hänen ajattelustaan on säilynyt lausahdus: “Ihmisellä on kolmenlainen koiska: luukoiska, verikoiska ja lihakoiska.” Murreilmaisu koiska tarkoittaa tässä sairautta yleensä tai sairauteen liittyvää pahoinvointia.

Lausahdus kuvastaa parantajan tapaa  jäsentää sairauksia ja ihmiskehoa omalla, kokemukseen perustuvalla logiikallaan. Beckerin suvussa myöhemmin eläneen lääkärin kerrotaan arvostaneen erityisesti parantajan kykyä tunnistaa syöpäsairauksia ja lievittää niiden oireita.

Tuvan nurkkaukseksi sisustettu museonäyttelyn osa.
Tuvan nurkkaus Bekkerskasta kertovassa näyttelyssä Padasjoen kotiseututalolla. Kuva Päivi Repo, Padsajoen museotoimi.

Teemapäivä elokuussa

Tarinaperinne osoittaa, että Bekkerska ei ole vain historiallinen henkilö  – parantajan tarina on osa yhä elävää paikallista aineetonta kulttuuriperintöä. Beckerin tarinat yhdistävät menneiden aikojen kansanparannuksen, suku-, perhe- ja paikallishistorian sekä nykyajassa ilmenevät selittämättömiksi koetut tapahtumat. 

Kesällä 2025 Padasjoen museotoimi tallensi haastatteluin, arkisto- ja esinelöydöin Bekkerskan elämäntarinaa. Ensimmäinen parantajaan liittyvä teemapäivä järjestettiin Padasjoella heinäkuussa 2025 Maijan päivänä. Ohjelmaan sisältyi tarinoinnin ja muisteluiden lisäksi vierailu yhä olemassa olevalla parantajan kotimökillä sekä Padasjoen hautausmaalla sijaitsevalla haudalla.

Maijan päivän illassa perustettiin myös tutkijaverkosto, joka kokoaa yhteen sekä sukututkijat että muut parantajasta kiinnostuneet. Toinen Bekkerskan perintöä kokoava teemapäivä järjestetään Padasjoen kotiseututalolla keskiviikkona 12.8.2026. 

Beckerin kuolemasta tulee täyteen sata vuotta 25.3.2028. Parantajan elämästä on tekeillä juhlavuonna julkaistava tutkimus ja juhlanäyttely. Tutkijaverkosto löytyy Facebookista nimellä ”Helena Maria Beckerin elämä”.

PÄIVI REPO, Padasjoen museotoimi

Kirjoitus on osa blogisarjaa, jossa esitellään vuosina 2025–2026 Päijät-Hämeen museoiden työryhmän yhteishankkeena tehtyjä päijäthämäläisen aineettoman ja elävän perinteen tallennuksia. Parantaja Beckeriin liittyvän elävän perinteen ja tarinoiden tallennukseen toteutti Padasjoen kunnan museotoimi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvyyttä ja totuutta etsimässä – Uuno Alangon syntymästä 140 vuotta

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Uno Alanco, vuodesta 1925 Uuno Alanko, oli insinööri, arkkitehti ja taidemaalari, jonka elämäntyön eri puolet kytkeytyvät voimakkaasti Lahteen. Hän teki monivaiheisen ja pitkän uran taiteilijana ja opettajana. Alanco oli myös muovaamassa nuoren Suomen tasavallan taide-elämää ja koulutuspolitiikkaa. Alanko syntyi Mäntsälässä 12.10.1878, mutta perhe muutti Lahteen isän Isac Alancon ryhtyessä johtamaan Pallaksen rullatehdasta Jalkarannassa. Isän toivomuksesta poika hakeutui aikanaan Polyteekkiin insinöörioppiin ottaakseen sitten yrityksen johdon itselleen. Piirtäessään eräänä päivänä kiertokankea Alanco lumoutui sen täydellisestä muodosta. Hän kertoo eläneensä silloin kauneuden määritelmän: se muoto on kaunein, joka parhaiten vastaa tarkoitustaan. Alanco valmistui insinööriksi vuonna 1901, mutta päätti jatkaa opiskeluaan arkkitehtiosastolla tutkiakseen kauneuden olemusta. Neljä vuotta myöhemmin hän valmistui arkkitehdiksi. Suoritettuaan arkkitehdin t...

Maakuntamme mäkihyppy ja hyppyrimäet

Paksussa iittiläisessä sammalikossa Salpausselän pohjoisrinteessä heikosti erottuvalla tasanteella on joskus ollut vauhtimäen nokka. Edessä jyrkässä rinteessä avautuu – metsä. Lahden Betonin nokalta maisema näyttää hyvin erilaiselta: avoimelta ja hoidetuilta. Täällä ei näy tuomaritornia eikä katsomoita. Lahden urheilukeskus on nykyään ainoa aktiivinen mäkihyppypaikka Päijät-Hämeessä, mutta 60 vuotta sitten päijäthämäläinen saattoi harrastaa lajia omalla kylällä. Tälle iittiläiselle hyppyrille pääsi sukset olalla vaikka junalla Lahdesta. Sitikkalan seisakkeelta oli lyhyt matka kivuta Siperianmäen hiihtomajalle. Nykyisen Aurinkoladun hiihtäjät eivät välttämättä tiedäkään minkä talvilajin majalla pysähtyvät. Entisen hyppyrin nokkatasanne Iitin Sitikkalassa. Kuva Tiina Rekola 2023, Lahden museot. 1970-luvulla pelkästään Lahdessa oli 12 rakennettua kaupungin huoltamaa hyppyrimäkeä. Niiden lisäksi oli isompia ja pienempiä tösiä, jotka rakennettiin vaatimattomampaan mutta kaiketi yhtä tavoitt...

Kasvun aika - lahtelaista kouluhistoriaa

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Nykyisen Lahden alueen kouluhistoria alkaa kolmesta 1870-luvulla perustetusta yksityisestä koulusta, Koiskalan kartanon, Lahden kartanon ja Seestan kartanon kouluista. Vuonna 1881 perustettiin vielä Mytäjäisten varikolle ruotsin- ja suomenkielinen koulu rautatieläisten lapsia varten. Kartanoiden ja patruunoiden yksityiset koulut olivat Suomessa yleisiä, mutta se, että mikään alueemme kouluista ei ollut yhteiskunnan hanke, oli tuiki harvinaista. Lahden kartanon isännän August Fellmanin perustama koulu kunnallistettiin ja se sai oman koulutalon vuonna 1873. Koulu rakennettiin Ylisen Viipurintien varrelle, männikköiselle mäennyppylälle. Jo vuoden 1866 kansakouluasetuksista lähtien esivalta oli kaitsenut paitsi opetusta myös koulurakennuksia, niiden sijoitusta ja rakentamistapaa. Fellmanin lahjoittama tontti ja rakennus täyttivät määräykset: koulu näkyi kauas, mutta oli tuulten ulottumattomissa, hyväkuntoisen tien varrella, ja sen ympäristössä oli rii...