Syyskuinen aurinkoinen päivä vuonna 2025, museolaisten auto kaartaa vanhan puukoulun pihaan Mallusjoella Orimattilassa. Koulu pihapiireineen kätkee sisäänsä keraamikko Jari Vesterisen luotsaaman Lasi- ja keramiikkakeskus Kuun. Punaisen piharakennuksen korkea piippu enteilee jotain erityistä, sillä piharakennus kätkee sisäänsä anagamauunin. Kuun anagamauuni on Suomessa ainutlaatuinen puupolttoinen keramiikkauuni, joka lämmitetään kaksi kertaa vuodessa - keväisin ja syksyisin. Polttoprosessi on hioutunut vuosien saatossa, sillä se vaatii tarkkuutta ja pitkällistä suunnittelua. Puuta kuluu polton aikana huomattavasti, eikä uuni saa kuumentua liian nopeasti. Tämän syksyn poltto tallennetaan museokokoelmaan. Tallennusta ovat tekemässä Lahden museoiden tutkija Elisa Lindell, valokuvaaja Tiina Rekola ja Orimattilan taidemuseon amanuenssi Anniina Kiiskinen.
 |
| Lasi- ja keramiikkakeskus Kuun anagamauuni tyhjänä. Kuva Tiina Rekola, Lahden museoiden kuvakokoelmat. |
Museotyön yksi peruspilareista on tutkimus ja siihen liittyen nykyisyyden tallennus. Tallennus tapahtuu usein haastatteluin ja valokuvin. Kokoelmiin talletettua materiaalia on mahdollista hyödyntää tulevaisuudessa tutkimuksessa esimerkiksi julkaisujen ja näyttelyiden yhteydessä. Anagamauuniin ja sen polttoon liittyy myös paljon elävää, tapoihin ja hyviin käytäntöihin liittyvää, perinnettä. Ja siksi uunin polttokin on nyt tallennettu tuleville tutkijoille.
Orimattilan Taidemuseon ja Lahden museoiden yhteistyönä tehty dokumentointityö mahdollisti paikallisen taidekentän ilmiön tallentamisen. Taidemuseo sai käyttöönsä laadukasta kuvamateriaalia sekä tietoa tallennustyön tuloksena. Dokumentointi osuikin erittäin otolliseen ajankohtaan, sillä Orimattilan taidemuseoon valmisteltiin Vesterisen kanssa näyttelyä, joka esittelisi anagamauunin ympärille versonutta toimintaa, yhteisöä sekä uunissa poltettua keramiikkaa. Tallennustyö, joka Orimattilan Taidemuseon osalta tarkoitti haastatteluun ja sen valmisteluihin osallistumista, sai virittäytymään myös tulevan näyttelyn tunnelmiin.
 |
| Uuniin menevien teosten lasitusta. Kuva Tiina Rekola, Lahden museoiden kuvakokoelmat. |
Haastattelupäivänä polton valmistelujen seuraaminen sekä haastattelu piirsivät kuvaa omistautuvasta ja ammattitaitoisesta tekemisen otteesta: Jari Vesterisellä tuntui olevan loputon määrä tietoa ja kokemusta poltoista, tuhkan muodostamista lasitteista ja savilaaduista, kuten esimerkiksi kotimaisesta villisavesta. Kiinnostavaa oli myös havaita, kuinka kansainvälinen anagamauunin ympärille muotoutunut yhteisö onkaan. Myös Orimattilan taidemuseon Poltettu Kuussa -näyttelyyn osallistui lopulta 21 taiteilijaa seitsemästä eri maasta – näyttelyvuoden paikallisimmaksi kaavailtu näyttely olikin myös kansainvälisin.
Orimattilan Taidemuseon näkökulmasta tallennustyö ja näyttely kiertyivät osaksi samaa kokonaisuutta. Samat teokset, jotka kuvatallenteissa odottivat polttoa ja katosivat liekkeihin sekä lopulta juhlistivat polton jälkeisiä tunnelmia, olivat näyttelyssä aseteltuina esille lopullisessa muodossaan. Samoin uuni oli keskeinen elementti molemmissa – näyttelyssä se konkretisoitui läpinäkyvänä anagamana, uunin muotoa ja sisämittoja vastaavana rakenteena, jonne valtaosa teoksista aseteltiin kuvaamaan uunin ladontaa.
Valokuvaajan linssin läpi kolmen viikon polttoprosessi kuvattiin neljänä päivänä sen eri vaiheissa. Tummimmat yön hetket polttoprosessin aikana jäivät dokumentoimatta, sillä työ tehtiin virka-aikaan.
 |
| Teoksia anagamauunissa polton aikana. Kuva Tiina Rekola, Lahden museoiden kuvakokoelmat. |
Tilanteiden ja tapahtumien dokumentoinnista ei voi tehdä etukäteen lopullista suunnitelmaa. Tilanteet vaihtuvat ja kuvaukselliset hetket saattavat olla jotain aivan muuta kuin mitä olisi alun perin ajatellut. Kuvauksen taustalla työskentelyä rajaavat tehtävän antamat raamit, joiden mukaan kuvakulmat ja kerronnallisuus valitaan. On elettävä hetkessä ja pidettävä silmät auki.
Valokuvadokumentoinnin punaisena lankana oli uunissa poltettava keramiikka, sen valmistelu keramiikkakeskuksen tiloissa, töiden latominen uuniin ja niiden seuraaminen liekeissä polton aikana ja lopuksi valmiiden keramiikkatöiden kantaminen uunista ulos keramiikkakeskuksen syksyiselle pihamaalle. Pikantin päätöksen projektille toi uunissa poltettujen teosten kuvaaminen näyttely-ympäristössä Orimattilan taidemuseossa, joka liitti näyttelyn lopulta osaksi tallennusprojektia.
 |
| Taiteilijat tutkailevat poltettuja teoksiaan. Kuva Tiina Rekola, Lahden museoiden kuvakokoelmat. |
Dokumentointikuvin pyrittiin kertomaan, minkälaisessa ympäristössä ollaan, mitä tehdään, minkälaisissa tiloissa työskennellään ja keskeisessä osassa oli itse anagamauuni ja sen sijainti vanhan kyläkoulun ulkorakennuksessa. Tilanteet linkittyvät tilan kuvaamiseen ja työtilanteista kuvatut lähikuvat ja yksityiskohdat kertovat minkälaisen tekemisen äärellä ollaan. Kuinka lukuisista ämpäreistä ammennetuilla väreillä valellaan valmiiksi muotoiltuja töitä, kuinka astioiden pohjaan kiinnitetään pyöreitä palleroita ennen niiden asettelua uunin vatupassintarkasti rakennetuille hyllyille, kuinka uunin ulkopuolelle sijoitettu lämpötilamittari näyttää suljetun uunin sisusten jatkuvasta loimotuksesta ja miltä jäähtynyt uuni näyttää imuroinnin jälkeen. Valon ääripäiden hallinta lisäsi kuvaustilanteisiin haastetta, sillä uunissa palava tuli oli todella kirkas ja uunin ympäristö puolestaan hyvin hämärä.
Luonnollinen vallitseva valaistus tuo tilanteisiin arkisen tunnun. Rauhallinen toiminta, odottaminen ja hiljaisuus. Viimeisenä päivänä syksyisessä ripsuttelevassa sateessa taiteilijoiden ja tekijöiden innokas puheensorina valmiiden töiden äärellä.
ANNIINA KIISKINEN, amanuenssi Orimattilan taidemuseo
ELISA LINDELL, vastuumuseotutkija
TIINA REKOLA, valokuvaaja
Kirjoitus on osa blogisarjaa, jossa esitellään vuosina 2025–2026 Päijät-Hämeen museoiden työryhmän yhteishankkeena tehtyjä päijäthämäläisen aineettoman ja elävän perinteen tallennuksia.
Anagamauunin polton tallennukseen osallistuivat haastattelijoina Lahden museoiden vastuumuseotutkija Elisa Lindell ja Orimattilan taidemuseon amanuenssi Anniina Kiiskinen. Lahden museoiden valokuvaaja Tiina Rekola dokumentoi polton ja haastattelun valokuvin. Tallennus oli samalla osa Lahden museoiden alueellista taidemuseotyötä, jossa painotetaan yhteistyötä maakunnan taidemuseoiden kesken sekä maakunnan taiteilijoiden työskentelyn dokumentointia.
Kommentit
Lähetä kommentti