”Lapsuusajan parhaan, taivallamme tarhaan” – Möysän päiväkodin vaiheita

Museotyö tuottaa tekijälleen usein monenlaisia elämyksiä. Tämä tuli jälleen vastaan yhtä kuvakokonaisuutta käsitellessäni. Vuonna 2022 Lahden museoiden kuvakokoelmiin siirrettiin Möysän päiväkodin valokuvakokonaisuus. Päiväkoti joutui tuolloin siirtymään väistötiloihin, jolloin kuvat yli sadan toimintavuoden ajalta siirrettiin museoon. Samassa yhteydessä päiväkodin esineistöä siirtyi museon kokoelmiin, jossa sitä oli jo ennestään. Odotin innolla, että pääsisin avaaman kuvalaatikoita. Olin itse ollut aikoinaan tuossa päiväkodissa, jota vuoteen 1973 saakka kutsuttiin tarhaksi. Itselläni ei ollut yhtään kuvaa omalta tarhavuodeltani, joten mielessäni oli pieni toive, jospa löytäisin oman tarhavuoteni kuvia, edes yhden. Aluksi kuvia läpi selaillessa kävi selväksi, että ennen luettelointia minun on perehdyttävä tarkemmin Möysän päiväkodin historiaan. Selvisi vähän yllättäenkin, että päiväkodin juuret ulottuivat 1800-luvun loppupuolelle.

Lahdessa alkoi lasten päivähoitotoiminta vuonna 1899, kun lastentarhanopettajaksi valmistunut  Elisabeth Winter (1875–1963) perusti Lahden kauppalaan yksityisen lastenkoulun eli lastentarhan alle kouluikäisille työläiskotien lapsille. Winter oli Hartolan kirkkoherran Adolf Winterin (1828–1889) ja Julia Malvina Bonsdorffin (1836–1929) tytär, yksi heidän seitsemästä lapsestaan. Neiti Winterin päätymiseen Lahteen vaikutti todennäköisesti se, että hänen veljensä pastori Hugo Winter (1866–1949) asui jo kauppalassa. Hugo Winter toimi vuosina 1894–1915 Hollolan seurakunnan toisena kappalaisena ja samalla Lahden kauppalan ja myöhemmin Lahden kaupungin pastorina. Leskeksi jäätynään sisarusten äiti, Malvina Winterkin, oli muuttanut Lahteen. Winterit asuivat pappilassa Vuorikatu 6:ssa.   

Elisabeth Winter opiskeli lastentarhanopettajaksi Helsingin Lastentarhaseminaarissa ja täydensi opintojaan Pestalozzi Fröbelissä Saksassa. Winterin lastentarhan ensimmäinen sijaintipaikka oli Rekolan talossa Möysässä, toisella puolella harjua, missä Lounaan lastentarhakin aikanaan toimi. Winterin mukaan talo oli hyvin kylmä – mustepullokin piti viedä yöksi kotiin, ettei se olisi jäätynyt. Lastentarhan alkuaikaa hän muistelee näin: ”Minusta nuo ajat olivat kaikkein hauskimmat elämässäni. Mikä nautinto olikaan katsella, kun lapset ihastelivat uusia vaatteitaan. He olivat mitä kiitollisimpia, olivat kiitollisia vähästäkin. Mutta niinhän se on, että mitä enemmän ihminen saa, sitä vähemmän hän osaa nauttia.”

Vuoden 1907 syyskuussa Lahden kaupunki aloitti lasten päivähoitotoiminnan perustamalla kannatusyhdistyksen, joka ylläpiti lastentarhaa kaupungin avustamana. Johtokunta huolehti lastentarhan toiminnasta ja se valitsi laitoksen johtajattareksi ja opettajaksi yksityistä lastentarhaa pitäneen Elisabeth Winterin. Kaupunginvaltuusto avusti ja valvoi tarhaa, mutta se oli kuitenkin luonteeltaan yksityinen. Vuonna 1908 tarhaa laajennettiin ja toinen opettaja palkattiin. Aluksi oppilaita oli 25, sittemmin 60–65. Tarhalaisten ikä oli kolmesta seitsemään vuotta ja tarha-aika neljä tuntia päivässä. Tarhalaisilla oli lukukausi- ja ateriamaksu, joista vähävaraiset oli vapautettu. Tarha toimi Rekolan toimipaikan jälkeen useassa eri vuokratilassa. 

Tarha sijaitsi vuodesta 1920 kevääseen 1924 Hämeenkadun ja Mariankadun kulmatalossa. Taustalla keskellä seisoo Elisabeth Winter. Lahden museot, kuvakokoelmat.

Vuonna 1919 Lahden kaupunginvaltuusto päätti ottaa kansanlastentarhan kokonaan kaupungin haltuun vuoden 1920 alusta lähtien. Kaupunki osti Lahden lyseon entisen koulutalon, alun perin Lahti hotellin talon, Hämeenkadun (n:o 12) ja Mariankadun (n:o 10) kulmasta, jonne tarha sijoitettiin. Tarha tuli kansakoulun johtokunnan alaisuuteen ja kansakoulutarkastajan valvontaan. Vuonna 1923 tarhassa oli 58 lasta. 

Vuoden 1924 syyskauden alkaessa tarha siirtyi Lahden kartanon alakertaan. Tarhassa oli tuolloin kaksi osastoa. Jonkin aikaa tarhalaisille tarjottiin maksutonta keittoateriaa. Vuonna 1929 tarha siirtyi lastensuojelulautakunnan alaisuuteen. Koululääkäri ja kouluterveydenhoitajat olivat mukana tarhan toiminnassa. Vuoden 1929 alusta tarhaan muodostettiin kolmas, ylimääräinen osasto ja saman vuoden syyskuussa tarhassa oli noin 100 lasta. Vuoden 1930 kesäkuussa kolmas osasto virallistettiin, ja tarhaan palkattiin kolmas opettaja. Kartanon alakerran tilat olivat hieman epämukavat, kylmät, pimeät ja kosteat. 

Lahden kaupungin lastentarhan väki kuvattuna Lahden kartanon alakerran tiloissa keväällä 1927. Lapset olivat koonneet kuvausta varten lankarullista erilaisia rakennelmia. Lahden museot, kuvakokoelmat.

Keväällä 1931 tarha muutti vuonna 1927 valmistuneeseen pienasuntola n:o 4:ään, osoitteeseen Lounaankatu 2. Rakennus peruskorjattiin ja muutettiin lastentarhan käyttöön. Tarha nimettiin uuden toimipaikan mukaan Lounaan lastentarhaksi. Tarhassa oli neljä osastoa ja lapsia 90. Vuonna 1936 tarhalaisia oli jo 116. Kokopäiväosasto aloitti tarhassa syksyllä 1937. Jatkosodan aikana kokopäiväosasto siirtyi Virkapirttiin Kilpiäisiin heinä-elokuuksi. Syyskuussa 1941 päiväkoti oli suljettu lentopommivaaran vuoksi. 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa tarhan nimeksi tuli Möysän lastentarha. 1960-luvun puolivälissä tarhat ryhmät saivat nimet: Oravat, Mansikat, Omenat ja Puolukat.

Tarhalaisia Lounaankadun rakennuksessa, jonne tarha muutti vuonna 1931. Elisabeth Winterkin (vas.) ehti olla vielä töissä tässä uudessa toimipaikassa. Lahden museot, kuvakokoelmat.

Vuonna 1985 Möysän päiväkoti siirtyi Karjalankadun eteläpuolelta pohjoispuolelle, uuteen varta vasten päiväkodiksi rakennettuun rakennukseen osoitteeseen Möysänpolku 11. Yli kolmenkymmen vuoden jälkeen Möysän päiväkoti joutui sisäilmaongelmien vuoksi siirtymään vuonna 2022 väistötiloihin Tonttilaan. 

Avasin Möysän lastentarhan valokuvalaatikot ja aloitin luetteloinnin. Kuvat oli järjestetty aikajärjestykseen, tosin kahden albumin kuvat menevät osittain ajallisesti päällekkäin. Tämä johtunee siitä, että kaksi eri henkilöä ovat koonneet albumeita. Erityisesti oman tarhakauteni kuvia luetteloidessani kirjailija Lassi Nummen runon sanoin ”sisälläni kohisi suuren veden ääni”. Palasin yli viiden vuosikymmen jälkeen pieneksi tarhalaiseksi. Nenääni tulvahti lastentarhaan liittyvä voimakas hajumuisto: keitettyihin makaroneihin lisätty ketsuppi.

Vuoden 1965–1966 ”rekkakuskit” korjaustöissä. Lahden museot, kuvakokoelmat.

Tarhakausi aloitettiin syksyllä palapelin tekemisellä. A4-kokoiseen vanerilevyyn tarhalainen piirsi Sakuroilla kuvan. Pinta lakattiin, jonka jälkeen levy lehtisahattiin reunoja lukuun ottamatta paloiksi. Reunat kiinnitettiin alusvanerilevyyn, palat pelattiin ja pelin taakse kirjoitettiin vielä vähän epävarmalla kädellä oma nimi. Palapelit olivat valmiit ja olimme niistä kovasti ylpeitä! Mieleeni palasi myös niin ihanat paperipujotustyöt ja kuvioiden ompelu ”tikaten” pahviin neulalla ja langalla. Ommellut kuviot väritettiin ja valmiit työt ripustettiin seinälle. Valokuvia katsellessa mieleeni palasi tarhan visuaalisuus ja myös monet mukavat leikit: nukkeleikit, keittiöleikit, laululeikit ja kuvaelmat lumoavine rooliasuineen. Tarhalaiset saivat soittaa ja laulaa, ja olla lumihiutaleita ja prinsessoja. Tarhapäivän kohokohta oli isossa salissa pidetty koko talon leikkihetki. Salissa oli pieni postilaatikko, joka tuokion aluksi avattiin. Siellä oli lastentarhanopettajien eli tätien valmistamia nimipäivä- ja syntymäpäiväkortteja päivänsankareille. Lastentarhan tädit, Helmi-täti, Marita-täti, Eila-täti tai Anne-Lea-täti olivat kirjoittaneet korttiin yleensä uskonnollisen tekstin ja lopussa toivotettiin tarhalaiselle onnea!

Mitä mahtaa syntyä, kun noin tosissaan sahataan? Lapset lehtisahaamassa Lounaan lastentarhassa vuonna 1963. Lahden museot, kuvakokoelmat.

Sain kuvien luetteloinnin valmiiksi parissa viikossa. Laitoin irtokuvat haikeana suojakuoriin ja pakkasin yli viidensadan kuvan kokonaisuuden arkistolaatikoihin ja nämä siirtyivät digitoitaviksi. Digitoidut kuvat on nyt soveltuvin osin katsottavissa Finna-palvelussa. Sadan vuoden aikana mustavalkoiset kuvat muuttuivat 1970-luvulla värikuviksi. 1900-luvun alun kuvissa lapsia oli kymmeniä ja henkilökunnan joukko oli pieni. Pikkuhiljaa vuosikymmenten aikana ryhmäkoko pieneni ja henkilökunnan määrä kasvoi. Kuvista näkee myös hyvin, miten lastenvaatetus, hiusmallit ja leikkikalut muuttuivat. Ja yllätys, yllätys, kuvien joukosta löytyi yksi kuva, jossa olen myös minä. Olen mukana joulukuvaelmassa, Josefin, Marian, Jeesus-lapsen, paimenten ja tietäjien joukossa, enkelinä. ”Lapsuusajan parhaan, taivallamme tarhaan”, Helmi-tädin yhdelle tarhalaiselle toukokuussa 1966 muistoksi antama lause. Olipa upea ja nostalginen sukellus Möysän päiväkodin vaiheisiin, vuosikymmeniin ja samalla koko Lahden päivähoidon alkutaipaleeseen!

Joulukuvaelman hahmoja 1960-luvun lopussa laulamassa ”Enkeli taivaan lausui näin” -virttä. Lahden museot, kuvakokoelmat.

PÄIVI TAIPALE, kokoelma-amanuenssi kuva- ja arkistokokoelmat

Lähteet:

Forsius, Arno 1993, Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuosina 1866–1985. Halila, Aimo 1958. Lahden historia.
Hollolan Lahti n:o 2 1958. Elisabeth Winter muistelee menneitä.
Pihlaja, Juhani 2005. Lahti-käsikirja.
Lahden museot, kuvakokoelmat
    Hankintaerä KUV20254.
    KUVKUVR650092.