Birgitta Stjernvall-Järvi kuoli 80-vuotiaana 10.6.2024. Hän oli syntynyt 1.4.1944 Sysmän Virtaan Vanhankartanon tyttärenä. Birgitta Stjernvall kirjoitti ylioppilaaksi Salpausselän yhteiskoulun ensimmäisen ylioppilasvuosikerran mukana vuonna 1964 ja valmistui kaksi vuotta myöhemmin kansakoulunopettaksi Helsingin opettajakorkeakoulusta. Birgitta Stjernvall-Järvi oli monin tavoin mukana museossa.
 |
| Birgitta Sjernvall-Järvi 1960-luvun alussa. Lahden museoiden kuvakokoelmat. |
Opiskellessaan Birgitta sai tilaisuuden mukavaan sivutoimeen. Hänestä tuli televisiokuuluttaja, yksi alan pioneereista. Taikalaatikon kaunottaret olivat vielä 1960-luvulla suuri ihailun kohde. Tv-illan päätteeksi kuuluttajan lausuma ”Hyvää yötä” kuulosti henkilökohtaiselta ja turvalliselta.
Television varhaisvuosista saakka lastenohjelmat olivat merkittävä osa ohjelmistoa, kuten voimme Radio- ja tv-museon perusnäyttelyssä oppia. Oli tietenkin tärkeää naulita kansa vastaanotinten ääreen ja totuttaa katsojat pienestä pitäen vakioyleisöksi. Ensimmäisten yleisösukupolvi muistaa muun muassa Kasper-nuken, Kylli-tädin ja Onni-klovnin. Birgitta juonsi kuuluttajatyönsä ohella Pienten piiriä. Askartelutarpeiden hankintaan sai osallistua myös tuore poikaystävä, sittemmin aviopuoliso, jonka tehtävänä oli esimerkiksi kerätä tikkuja kuvaruudussa koottaviin leijoihin.
 |
| Televisiokuuluttajia 1960-luvun lopulla. Stjernvall-Järvi hymyilee taaimmaisena. Lahden museoiden kuvakokoelmat. |
Opettajavuodet Suomessa, Sveitsissä ja Etiopiassa johtivat kulttuurien ja taiteen jäljille, ja palattuaan kotimaahan Birgitta aloitti taidehistorian opinnot Lahden avoimessa yliopistossa. Hänen sysmäläisiä Virtaan kartanoita käsittelevä pro gradu -työnsä ilmestyi Lahden kaupunginmuseon Tutkimuksia-sarjassa.
 |
| Vanhakartano Sysmän Virtaalla. Lahden museoiden kuvakokoelmat. |
Määrätietoinen opiskelu johti
vuonna 2007 tohtorintutkintoon Jyväskylän yliopistossa. Väitöskirjan aiheena
oli itähämäläinen kartanoarkkitehtuuri osana Tandefelt-suvun elämäntapaa. Tutkimuksen
pohjaksi laadittiin laaja inventointi, jossa oli mukana myös Lahden
kaupunginmuseo. Päijäthämäläistä kartanohistoriaa käsittelevä väitös on ollut merkittävä
alueellisen museotyön lähde ennen kaikkea kulttuuriympäristötyölle. Birgitta
jatkoi aiheen piirissä myöhemminkin muun muassa kokoamalla laajan
haastatteluaineiston kartanoiden nykytilasta.
Oman opettajatyönsä ohella Birgitta luennoi Lahden avoimessa yliopistossa taidehistoriaa. Hänen kursseiltaan museo sai monia taitavia museotyöntekijöitä, joista jotkut innostuivat opiskelemaan loppututkinnonkin. Birgitta osallistui myös paikallisten arkeologien toimintaan, joka varsinkin 1990-luvulla ja 2000-luvun alkupuolella käsitti museoammattilaisten ja harrastajien yhteisiä kaivauksia ja esitelmätilaisuuksia.
 |
| Sysmän Virtaan Uusikartano. Lahden museoiden kuvakokoelmat. |
Birgitan kirjallinen tuotanto kertyi monipuoliseksi ja laajaksi, mutta hänen erityisen kiinnostuksensa kohde oli Itä-Häme. Hän tutki muun muassa sysmäläistä talonpoikaisarkkitehtuuria, ruokakulttuuria, liikennevaiheita ja henkilöhistoriaa, erityisesti isänsä äidinpuoleista Tandefelt-sukua. Birgitta selvitti myös isänsä isänpuoleisen suvun tunnetuimman jäsenen Aurora Karamzinin elämää. Hänen viimeisiä töitään oli Lahden englanninkielisten luokkien historia.
Lahden liikunta- ja kulttuurilautakunnan jäsenenä vuosina 2013–2017 Birgitta vaikutti museon toimintaan sekä hallinnon että sisällön tasolla. Hän toi politiikkaan asiantuntemusta, näkemyksellisyyttä ja tietoa. Birgitta kuului Lahden taidemuseon vakioyleisöön ja toimi erityisesti uuden taidemuseorakennuksen aikaansaamiseksi monin tavoin.
Vuosikymmeniä kestäneessä taidemuseotaistelussa oltiinkin voiton puolella, kun taidemuseorakennukselle osoitettiin Ranta-Kartanon asemakaavaan tontti, joka sijaitsi vanhan linja-autoaseman vieressä. Birgitta oli yhdessä eräiden muiden taiteenystävien kanssa perustamassa ryhmää, joka piti yllä taidemuseokeskustelua ja esitti siihen konkreettisia ehdotuksia.
Taidemuseo ei toteutunut sellaisena kuin Birgitta kumppaneineen sen hahmotteli, mutta oleellista oli taustalla vaikuttaa museoprojektin hivuttamiseen kohti maalia. Birgitta verkostoineen edesauttoi hanketta loppukiriä kohti, ja Birgitta sai suureksi ilokseen nähdä Malva-museon avautuvan keväällä 2023.
Birgitta vaikutti monissa
järjestöissä ja yhdistyksissä, niin maailmalla kuin koti-Suomessa, usein niiden
johtotehtävissä. Hän oli yhtä aikaa kansainvälinen kulttuurivaikuttaja,
laaja-alainen paikallisaktiivi ja nurkkapatriootti – sanan parhaimmassa
merkityksessä.
RIITTA NISKANEN, rakennustutkija ja taidehistorian dosentti
Kommentit
Lähetä kommentti