Siirry pääsisältöön

Mukana museossa – Birgitta Stjernvall-Järvi Lahden museoiden muistoissa

Birgitta Stjernvall-Järvi kuoli 80-vuotiaana 10.6.2024. Hän oli syntynyt 1.4.1944 Sysmän Virtaan Vanhankartanon tyttärenä. Birgitta Stjernvall kirjoitti ylioppilaaksi Salpausselän yhteiskoulun ensimmäisen ylioppilasvuosikerran mukana vuonna 1964 ja valmistui kaksi vuotta myöhemmin kansakoulunopettaksi Helsingin opettajakorkeakoulusta. Birgitta Stjernvall-Järvi oli monin tavoin mukana museossa.


Birgitta Sjernvall-Järvi 1960-luvun alussa. Lahden museoiden kuvakokoelmat.

Opiskellessaan Birgitta sai tilaisuuden mukavaan sivutoimeen. Hänestä tuli televisiokuuluttaja, yksi alan pioneereista. Taikalaatikon kaunottaret olivat vielä 1960-luvulla suuri ihailun kohde. Tv-illan päätteeksi kuuluttajan lausuma ”Hyvää yötä” kuulosti henkilökohtaiselta ja turvalliselta.

Television varhaisvuosista saakka lastenohjelmat olivat merkittävä osa ohjelmistoa, kuten voimme Radio- ja tv-museon perusnäyttelyssä oppia. Oli tietenkin tärkeää naulita kansa vastaanotinten ääreen ja totuttaa katsojat pienestä pitäen vakioyleisöksi. Ensimmäisten yleisösukupolvi muistaa muun muassa Kasper-nuken, Kylli-tädin ja Onni-klovnin. Birgitta juonsi kuuluttajatyönsä ohella Pienten piiriä. Askartelutarpeiden hankintaan sai osallistua myös tuore poikaystävä, sittemmin aviopuoliso, jonka tehtävänä oli esimerkiksi kerätä tikkuja kuvaruudussa koottaviin leijoihin.

Televisiokuuluttajia 1960-luvun lopulla. Stjernvall-Järvi hymyilee taaimmaisena. Lahden museoiden kuvakokoelmat.

Opettajavuodet Suomessa, Sveitsissä ja Etiopiassa johtivat kulttuurien ja taiteen jäljille, ja palattuaan kotimaahan Birgitta aloitti taidehistorian opinnot Lahden avoimessa yliopistossa. Hänen sysmäläisiä Virtaan kartanoita käsittelevä pro gradu -työnsä ilmestyi Lahden kaupunginmuseon Tutkimuksia-sarjassa.


Vanhakartano Sysmän Virtaalla. Lahden museoiden kuvakokoelmat.

Määrätietoinen opiskelu johti vuonna 2007 tohtorintutkintoon Jyväskylän yliopistossa. Väitöskirjan aiheena oli itähämäläinen kartanoarkkitehtuuri osana Tandefelt-suvun elämäntapaa. Tutkimuksen pohjaksi laadittiin laaja inventointi, jossa oli mukana myös Lahden kaupunginmuseo. Päijäthämäläistä kartanohistoriaa käsittelevä väitös on ollut merkittävä alueellisen museotyön lähde ennen kaikkea kulttuuriympäristötyölle. Birgitta jatkoi aiheen piirissä myöhemminkin muun muassa kokoamalla laajan haastatteluaineiston kartanoiden nykytilasta.

Oman opettajatyönsä ohella Birgitta luennoi Lahden avoimessa yliopistossa taidehistoriaa. Hänen kursseiltaan museo sai monia taitavia museotyöntekijöitä, joista jotkut innostuivat opiskelemaan loppututkinnonkin. Birgitta osallistui myös paikallisten arkeologien toimintaan, joka varsinkin 1990-luvulla ja 2000-luvun alkupuolella käsitti museoammattilaisten ja harrastajien yhteisiä kaivauksia ja esitelmätilaisuuksia.

Sysmän Virtaan Uusikartano. Lahden museoiden kuvakokoelmat.

Birgitan kirjallinen tuotanto kertyi monipuoliseksi ja laajaksi, mutta hänen erityisen kiinnostuksensa kohde oli Itä-Häme. Hän tutki muun muassa sysmäläistä talonpoikaisarkkitehtuuria, ruokakulttuuria, liikennevaiheita ja henkilöhistoriaa, erityisesti isänsä äidinpuoleista Tandefelt-sukua. Birgitta selvitti myös isänsä isänpuoleisen suvun tunnetuimman jäsenen Aurora Karamzinin elämää. Hänen viimeisiä töitään oli Lahden englanninkielisten luokkien historia.

Lahden liikunta- ja kulttuurilautakunnan jäsenenä vuosina 2013–2017 Birgitta vaikutti museon toimintaan sekä hallinnon että sisällön tasolla. Hän toi politiikkaan asiantuntemusta, näkemyksellisyyttä ja tietoa. Birgitta kuului Lahden taidemuseon vakioyleisöön ja toimi erityisesti uuden taidemuseorakennuksen aikaansaamiseksi monin tavoin.

Vuosikymmeniä kestäneessä taidemuseotaistelussa oltiinkin voiton puolella, kun taidemuseorakennukselle osoitettiin Ranta-Kartanon asemakaavaan tontti, joka sijaitsi vanhan linja-autoaseman vieressä. Birgitta oli yhdessä eräiden muiden taiteenystävien kanssa perustamassa ryhmää, joka piti yllä taidemuseokeskustelua ja esitti siihen konkreettisia ehdotuksia.

Taidemuseo ei toteutunut sellaisena kuin Birgitta kumppaneineen sen hahmotteli, mutta oleellista oli taustalla vaikuttaa museoprojektin hivuttamiseen kohti maalia. Birgitta verkostoineen edesauttoi hanketta loppukiriä kohti, ja Birgitta sai suureksi ilokseen nähdä Malva-museon avautuvan keväällä 2023.

Birgitta vaikutti monissa järjestöissä ja yhdistyksissä, niin maailmalla kuin koti-Suomessa, usein niiden johtotehtävissä. Hän oli yhtä aikaa kansainvälinen kulttuurivaikuttaja, laaja-alainen paikallisaktiivi ja nurkkapatriootti – sanan parhaimmassa merkityksessä. 

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija ja taidehistorian dosentti



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Andelinin perhe – tarina sukualbumien sivuilta

Lahden museoiden kuvakokoelmiin on tullut sadan toimintavuoden aikana monen lahtelaisen suvun valokuvia, albumeja ja arkistoaineistoa. Kokonaisuuksia käsitellessä herää kysymys, miksi jonkin suvun kuvat ja asiakirjat ovat päätyneet museoon. Miksi niitä ei ole pidetty suvulla? Ensiksi on todettava, että on henkilöitä, jotka ovat tietoisesti halunneet lahjoittaa sukukuvansa museolle. On myös tapauksia, että aineisto on saattanut löytyä kiinteistökaupan jälkeen ullakolta ja uudet omistajat ovat lahjoittaneet tuntemattomien ihmisten kuvat museolle. Joskus suvun aineisto on saattanut jäädä henkilölle, jolla ei ole ollut jälkikasvua tai ylipäätään perijöitä tai testamenttia, jolloin omaisuus on mennyt valtiolle, minkä jälkeen henkilön kotikunta on voinut hakea osuutta perinnöstä itselleen. Tällä tavalla Lahden museoiden kokoelmiin on tullut esimerkiksi Martti Saksalan suvun valokuvia ja arkistoaineistoa. Neljäs vaihtoehto on, että vaikka perheettömällä henkilöllä on sukua, yhteys sukuun on v...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Maakuntamme mäkihyppy ja hyppyrimäet

Paksussa iittiläisessä sammalikossa Salpausselän pohjoisrinteessä heikosti erottuvalla tasanteella on joskus ollut vauhtimäen nokka. Edessä jyrkässä rinteessä avautuu – metsä. Lahden Betonin nokalta maisema näyttää hyvin erilaiselta: avoimelta ja hoidetuilta. Täällä ei näy tuomaritornia eikä katsomoita. Lahden urheilukeskus on nykyään ainoa aktiivinen mäkihyppypaikka Päijät-Hämeessä, mutta 60 vuotta sitten päijäthämäläinen saattoi harrastaa lajia omalla kylällä. Tälle iittiläiselle hyppyrille pääsi sukset olalla vaikka junalla Lahdesta. Sitikkalan seisakkeelta oli lyhyt matka kivuta Siperianmäen hiihtomajalle. Nykyisen Aurinkoladun hiihtäjät eivät välttämättä tiedäkään minkä talvilajin majalla pysähtyvät. Entisen hyppyrin nokkatasanne Iitin Sitikkalassa. Kuva Tiina Rekola 2023, Lahden museot. 1970-luvulla pelkästään Lahdessa oli 12 rakennettua kaupungin huoltamaa hyppyrimäkeä. Niiden lisäksi oli isompia ja pienempiä tösiä, jotka rakennettiin vaatimattomampaan mutta kaiketi yhtä tavoitt...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Päijät-Hämeen kulttuuriympäristöselvitys 2024

Jyrängönkosken ympäristö Heinolassa. Kuva Tiina Rekola, Lahden museot. Päijät-Hämeen maakunnallinen rakennetun kulttuuriympäristön selvitys on nyt päivitetty, aiempi selvitys oli laadittu vuonna 2006 (Wager 2006). Selvityksessä määriteltiin maakunnallisesti arvokkaita rakennettuja kulttuuriympäristöjä 210 kpl ja maisema-alueita 100 kpl. Kokonaisuudessaan kulttuuriympäristöselvitys käsittää rakennetun ympäristön, kulttuurimaiseman, perinnemaiseman ja muinaisjäännökset. Selvityksen laatiminen on iso työ — ajallisesti, topografisesti ja teemallisesti. Mikä selvitys on ja miksi se on tehty? Maakunnallisesti merkityksellisten alueiden lähtökohtana pidetään valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä (RKY 2009) . Sanahirviö ei kerro ajattelematta paljoakaan. Mutta mietitäänpä. Merkittävällä tarkoitetaan arvokasta ja merkityksellistä, sellaista, jonka ei haluttaisi katoavan. Merkittävä kohde tai alue voi olla monella tapaa arvokas. Se voi olla hyvinkin tavanomainen mutta...
Lähetä kommentti
Lue lisää