Kuvakokoelmatyössä tulee lähes päivittäin ihania kuvayllätyksiä. Hiljattain edessäni oli 269 valokuvaa Impi Laineen jäämistöstä. Kokonaisuus on saatu Lahden museoiden kokoelmiin vuonna 1972 porilaiselta Uuno Kivivuolta. Kävin läpi valokuvia, joiden joukossa oli paljon kuvia erittäin kauniista Impistä, hänen perheestään ja perheen kodeista, lahtelaisista ja muun muassa J. V. Lehtosesta ja Ernst Lampén Iso-Keisarista. Erityisesti huomioni kiinnittyi kuvien joukossa olevaan piirrettyyn uudenvuodenkorttiin, johon oli merkitty, että se oli J. H. Erkon piirtämä. Kirjailija oli lähettänyt kortin Impille toivottaen hänelle Onnellista Uutta vuotta 1902!
 |
| Impi Laineen valokuvien joukosta löytyy myös tämä runoilija J. H. Erkon Impille piirtämä ja lähettämä uudenvuodenkortti. Valmiin venäjänkielisen korttipohjan kuvapuolella on mies sydän rinnassaan. Piirroksessa on mukailtu Nikolai Bobrikovin valokuvasta propagandatarkoituksiin muokattua kuvaa. Vanheneva Erkko oli kiinnostunut yhä nuoremmista ihastuksista, jopa 14-vuotiaista tytöistä. Runoilija oli Impi Laineen isän Juho Erikinpoika Laineen pikkuserkku. Lahden museot, kuvakokoelmat. |
Oli pakko selvittää, kuka oli tämä viehättävä Impi Laine, joka oli saanut kortin runoilija Erkolta. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt, keneltä muilta Impi oli saanut kirjeitä, kortteja ja valokuvia. Internetissä olevan Geni.com-yhteisöpalvelun kautta löytyi Impi Laineen suku. Finnassa oli tieto, että Impi Laineesta on julkaistu Me Naisissa 24.8.1978 Maija Dahlgrenin kirjoittama artikkeli Impi Laine kolmen kirjailijan muusa. Pääsin myös suvun jäljille ja sain käsiini jo vuonna 1970 Suomen Kuvalehdessä julkaistun saman kirjoittajan artikkelin "Rakas henkimorsiameni". Impin kuva oli jopa valittu Suomen Kuvalehden kanteen. Oli palattava ajassa taaksepäin.
 |
| Matilda Laine ja Impi Laine noin 1890–1891. Lahden museot, kuvakokoelmat. Kuva Skilnades Atelier. |
Impi Lahja Matilda Laine syntyi Hollolan Lahden Juustilassa 3.7.1888. Impin äiti Eriika Matilda Lydman (s. 1864, k. 1936) oli kotoisin Lahden Hennalasta ja isä eläinvälskäri Juho Erikinpoika Laine (s. 1856, k. 1912) Hollolan Järvenpään Matkaimesta. Laineen perhe asui useassa eri paikassa pääasiassa Lahdessa, mutta vuodet 1890–1891 Lappeenrannassa isä Juho Laineen toimiessa rakuunarykmentin eläinvälskärinä. Laineen perhe asui 1900-luvun alussa Metsä-Hennalan ja sittemmin Jalkarannan Ali-Tapanilan tilalla. Impi eli pitkään perheen ainoana lapsena kunnes 11.1.1905 syntyi veli Martti Olavi Johannes Laine.
 |
| Jalkarannan Ali-Tapanilan salissa 21.7.1910 otetussa yhteiskuvassa ovat Elsa Winter, Ilma Kunnas, J. V Lehtonen, Ida Lehtonen (myöh. Siikaniemi), Impi Laine, Signe Laine (myöh. Äijälä), Matilda Laine, Martti Laine keinuhevosen selässä, Jalmari Sulonen ja Juho Laine. Lahden museot, kuvakokoelmat. |
Impi Laine kirjautui vuonna 1898 Lahden yhteiskoulun ensimmäiselle luokalle ja kirjoitti sieltä ylioppilaaksi 1907. Impin luokalla oli oppilaita Hollolan lisäksi Heinolasta, Luumäeltä, Nastolasta, Orimattilasta, Padasjoelta ja Pornaisista. Impi kirjoitti ylioppilaskokeissa kirjallisesti äidinkielen, ruotsin, saksan ja matematiikan sekä suullisesti uskonnon, historian, matematiikan, venäjän, ranskan ja saksan. Ylioppilastutkinnosta hän sai yhteensä 15 puoltoääntä, joka oli alin tulos yhdentoista kirjoittajan joukossa. Elsa von Hertzen ja Väinö Siikaniemi saivat kirjoittajista korkeimman puoltoäänimäärän, kumpikin 30. Ylioppilaaksi tulon jälkeen Impi kirjautui Helsingin yliopistoon opiskelemaan hammaslääketiedettä.
 |
| Impi Laine kirjoitti ylioppilaaksi Lahden yhteiskoulusta vuonna 1907, mutta kävi valokuvauttamassa itsensä Helsingissä. Lahden museot, kuvakokoelmat. Kuva Atelier Universal Carl Klein. |
Impin isän kuolema vuonna 1912 järkytti häntä kuitenkin niin, että hän keskeytti opintonsa Helsingissä ja palasi Lahteen. Myöhemmin perhe myi Vesijärven rannassa sijainneen Ali-Tapanilan talon ja muutti 1930-luvun puolivälissä Pikku-Vesijärven rantaan Tuominiemen huvilaan. Impillä oli lukion jälkeen vankka kielitaito ja Lahteen palattuaan hän alkoi antamaan kielitunteja kotonaan. Vuonna 1918 hän sai kassanhoitajan paikan torin laidalta Kansallis-Osake-Pankista, jossa työskenteli eläkkeelle jäämiseensä saakka.
 |
| Tuominiemen huvila Pikku-Vesijärveltä päin kuvattuna. Vasemmalla on päärakennus ja oikealla leikkimökki, puuvajat, talli, käymälät, vaunuliiteri, sauna, sikala ja venevaja. Päärakennus lienee rakennettu noin vuonna 1895. Lahden museot, kuvakokoelmat. |
Suomen Kuvalehden artikkelista selviää, että Impi Laineen päiväkirja vuosilta 1910–1914 ja hänelle saapuneet kirjeet olivat päätyneet valokuvien tapaan Uuno ja Maija Kivivuolle. Sittemmin valokuvat lahjoitettiin Lahden museoiden kokoelmiin, mutta kirjeiden nykyisestä olinpaikasta ei ole tätä tekstiä kirjoittaessani varmuutta. Kirjeet eivät ole ainakaan Kansallisarkistosta tai Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa. Kirjeistä paljastuu, että Impi oli ollut elämänsä aikana pitkään kirjeenvaihdossa kolmen kirjallisuuteen liittyvän miehen kanssa: tuleva Helsingin yliopiston kirjallisuudenprofessori, silloinen nuori tohtori J. V. Lehtonen, Ilmari Kianto ja matkakirjailija-toimittaja Ernst Lampén Iso-Keisari. Keitä nämä herrat olivat?
Kesällä 1910 22-vuotias Impi kirjoittaa päiväkirjaansa: ”Kun iltaisin istun yksinäni yläkamarissa ja katselen kauvas järvelle mistä kuuluu moottoriveneiden uuvuttava tykytys, tunnen minä itseni niin onnelliseksi, minun tekisi mieleni huutaa kaikelle maailmalle: tulkaa tänne te väsyneet, levottomat sielut, täällä metsien syvyyksissä löydätte levon ja mielenrauhan.” Ja jatkaa: Olin hiljattain hämäläisten kesäjuhlilla Heinolassa ja sen jälkeen olen ollut kuin päiviltä pois. Rakastuin, tai innostuin tai sanoisinko vaan ’pihkaannuin’ erääseen, johon en olisi luullut voivani milloinkaan innostua.” Tämä päiväkirjan eräs paljastuu Johannes Vihtori Lehtoseksi (s. 1883, k. 1948) Hollolan Korpikylästä. J. V. Lehtonen oli kirjautunut vuonna 1897 toiselle luokalle Lahden yhteiskouluun, josta kirjoitti ylioppilaaksi 1903.
 |
| Impin rakastettu J. V. Lehtonen. Lahden museot, kuvakokoelmat. Kuva Jakob Ljungqvist. |
Impi ja J. V. Lehtonen kävivät siis jonkin aikaa samaa koulua ja J. V. Lehtosen veli Oskari Lehtonen (s. 1889) kirjoitti samaan aikaan ylioppilaaksi kuin Impi, tosin yksityisoppilaana. Vuonna 1913 J. V. Lehtonen sai valmiiksi väitöskirjansa ranskalaisesta kirjallisuudesta. Impi ja J. V. Lehtonen kirjoittivat toisilleen osittain myös ranskaksi. Heidän kirjeenvaihtonsa kesti yhteensä yhdeksän vuotta, siihen asti kunnes J. V. Lehtonen avioitui vuonna 1919 Elsa Maria Rinteen kanssa. Päiväkirja ja kirjeenvaihto paljastavat, ettei rakkaus ollut molemmin puolista. Joulukuussa 1911 J. V. Lehtonen toteaa: ”Me emme sovi yhteen, rakastavina emmekä nyt ilmeisesti muutenkaan. Meistä ei lähde toisiimme sitä salaperäistä virtausta…”, ja kyllähän Impikin vähän epäili tunteitaan. Johannes Lehtosen veljestä, varatuomari Oskari Lehtosesta, tuli myöhemmin Impin työtoveri, kun tuomari toimi Kansallis-Osake-Pankin toisena johtajana vuosina 1930–1945.
J. V. Lehtosen jälkeen Impi Laineelle jäi kuitenkin kaipaus: ”Tahtoisin löytää sellaisen, jota voisi rakastaa lakkaamatta, suuresti ja syvästi, joka olisi ystävä”. Todennäköisesti Impi ei kohdannut Lehtosen jälkeen enää suurta rakkautta vaikka ympärillä riitti ihailijoita. Impin päivät kuluivat pankissa ja vapaa-ajallaan hän harrasti kirjallisuutta. Impillä ei ollut 1920-luvulla meneillä mitään erityistä kirjeenvaihtoa.
Eräänä päivänä Impi laski pankissa setelinippua. Nipusta tuli esiin viitonen, jonka reunassa oli kirjailija Ilmari Kiannon (s. 1874, k. 1970) omakätinen teksti: ”Murheella eroan sinusta. Ilmari Kianto.” Kiannolla oli tapana allekirjoittaa kauttaan kulkeneita seteleitä. Suuri kirjallisuuden ystävä Impi otti setelin nipusta, laittoi tilalle omasta pussistaan toisen ja lähetti allekirjoitetun setelin ja ihailijakirjeen Ilmari Kiannolle. Kianto vastasi tervehdyksestä ihastuneena Impille ja näin sai alkunsa heidän yli kolmekymmentä vuotta kestänyt kirjeenvaihtonsa, joka jatkui Impin vuonna 1963 tapahtuneeseen kuolemaan saakka.
 |
| Tähän Impi Laineen kuvan kääntöpuolelle Ilmari Kianto on kirjoittanut sinisellä ja punaisella puukynällä: ”Sinähän olet tässä lupaava ja sangen suloisen näköinen millainen Söpö, nyt ikäneito [?], ihmettelen Ikämies Iki-Kianto 1934.” Lahden museot, kuvakokoelmat. Kuva V. A. Rautell. |
Pian naimisissa oleva Kianto, yksi 1900-luvun alkupuolen huomattavimmista suomalaisista kirjailijoista, alkoi vaatia Impin tapaamista. Impillä oli tiedossa Kiannon maine naistenmiehenä ja hän torjui tapaamiset todennäköisesti vuosikaudet. Impi vetosi olevansa ruma, vanha ja keuhkotautinen, mutta Kiannon uteliaisuutta ei näillä syillä kokonaan taltutettu. Lahteen kirjailija ei uskaltanut itse suoraan rynnätä vaan lähetti Impin luokse pankkiin yllätysvierailulle ystävänsä Ernst Lampénin, joka oli menossa kaupunkiin. Lampén oli ottanut tehtävän vastahakoisesti vastaan, mutta maaliskuun 8. päivänä 1934 Lampén astui upeaan lahtelaiseen pankkisaliin. Pian tiskin takaa häntä katsoivat maailman kauneimmat silmät, joiden lumoihin Lampén jäi loppuelämäkseen. Valokuvan perusteella Impi ja leskimies Ernst viettivät jo vuoden 1934 juhannusta yhdessä.
 |
| Ernst Lampén on kirjottanut tämän kuvan taakse: ”Rakkaimmalle Impi Laineelle Ernst Iso-Keisari Lampén Mankalan Perolahdella Juhannuksena 1934.” Lahden museot, kuvakokoelmat. |
Ernst Adolf Lampén (s. 1865, k. 1938) oli kotoisin Kuopiosta. Vuonna 1935 Lampén liitti nimeensä isänsä kotipaikan talonnimen Iso-Keisari (Hollola, Parinpelto). Lampén valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1890. Valmistumisensa jälkeen hän toimi Helsingissä 1887–1933 suomen ja ruotsin kielen lehtorina ja laulunopettajana. Opettajantyönsä ohella Lampén oli toimittajana eri lehdissä. Suuri osa hänen kirjoittamistaan lehtiartikkeleista ja kirjoista liittyi matkustamiseen, sillä hän halusi teksteillään saada suomalaiset tutustumaan omaan maahansa. Lampénilla oli käytössään rautateiden ilmaislippu, jolla hän matkusti ympäri Suomea ja kirjoitti näkemästään ja kokemastaan. Lampén matkusti myös Euroopassa. Lampénin tuttavapiiriin kuului monia taiteilijoita ja kirjailijoita, kuten Jean Sibelius, Juhani Aho, Eino Leino, Joel Lehtonen, L. Onerva ja Ilmari Kianto. Lampén antoi Ilmari Kiannolle 1930-luvulla lempinimen Iki-Kianto. Ernst Lampén yritti sitkeästi lämmittää suhdetta kaksikymmentä vuotta nuorempaan Impiin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Hän myös vieraili Lahdessa usein ja Kianto yritti hätistellä Lampénia pois Impin lähipiiristä. Kiannon sadat kirjeet Impille ovat sävyltään tummia, Lampénin taas sydämellisen iloisia ja hassujakin. Impi Laine tapasi Ilmari Kiannon kolmen vuosikymmenen aikana tiettävästi vain kaksi kertaa. Kianto saapui yllätysvierailulle 1930-luvulla Tuominiemen huvilaan Pikku-Vesijärven rantaan, jonne Laineen perhe, äiti, Impi ja veli, olivat muuttaneet Juho-isän kuoltua. Toinen Kianto-tapaaminen tapahtui viime sotien jälkeen. Impin ja Lampénin kirjeenvaihto kesti noin neljä vuotta päättyen jälkimmäisen elämän päättymiseen. Impin ja Kiannon kirjeenvaihto jatkui intensiivisenä Impin kuolemaan asti. Kirjeitse Impi ja Ilmari jakoivat elämän ilot ja surut. Vain Impi Laineelle lähetyt kirjeet ovat säilyneet, mutta Impin kirjoittamat todennäköisesti eivät. Impiin ihastuneet miehet, Ilmari ja Ernst, lähettivät Tuominiemeen yhteisen postikortin 19.9.1937.
 |
| Impi Laine istumassa Tuominiemen pihassa noin vuonna 1940. Vasemmalla loistaa puutarhan koriste aurinkopallo. Lahden museot, kuvakokoelmat. |
Impin äiti kuoli vuonna 1936 ja avioitunut veli 1947. Impi asui isossa Tuominiemen huvilassa 1950-luvun lopulle saakka, jolloin hän myi huvilan Lahden kaupungille ja muutti asumaan osoitteeseen Aleksanterinkatu 30. Impi Laineen elämä tuli päätökseen 75-vuotiaana vuoden 1963 joulupäivänä. Laineen sukuhauta on Lahden vanhalla hautausmaalla Radiomäellä. Surusilmäinen Impi pääsi lepoon harjun rauhaan, ja valokuvat talletettiin Lahden museoiden kokoelmiin. Kiitos Impi tästä sykähdyttävästä aikamatkasta, jolle pääsin valokuviesi kautta!
Kommentit
Lähetä kommentti