Rakennusperintö, kokemus ja valokuva
 |
| Vähä-Henna, Kärkölä 2022. Kuva Tiina Rekola, Lahden museot. |
Rakennusperinnöllä viitataan kollektiivisesti tietyn aikakauden tai maantieteellisen alueen historiallisiin muistomerkkeihin. Ihmisen kokemuksella on rooli rakennusperinnön merkityksen rakentajana, sillä rakennettu ympäristö ei muutu automaattisesti rakennusperinnöksi, vaan joidenkin ihmisryhmien on ensin otettava se henkisesti omakseen. Muistomerkkiluonnetta on sukupolvi sukupolvelta aktiivisesti rakennettava ja ylläpidettävä, muutoin se häviää.
Rakennusperintöstatus lankeaa kohteille, jotka on hyväksytty ja todettu yhteisön kannalta merkittäviksi. Niihin sitoutuvat sukupolvien kokemukset, jos ajatellaan rakennusperinnön saavuttavan asemansa kahdessa sukupolvessa. Usein tavanomainen rakennuskanta, joka ei nouse arkkitehtuuriltaan ainutlaatuisten kohteiden joukkoon, hiipuu unhoon samaan tapaan kuin ovat nousseet. Hiljaisesti. Metelillä ja rummutuksella pystytetyt koulut ja terveyskeskukset saavat julkaisuissa palstatilaa ja meritoituneet arkkitehtuurikuvaajat viihtyvät niiden tuntumassa öin ja päivin ympäri vuoden ikuistamassa arkkitehdin näkemystä.
 |
| Lahden rautatieaseman seutu 2022. Kuva Tiina Rekola, Lahden museot. |
Entä terveyskeskus tai navetta, joka ei ole vienyt elinaikanaan arkkitehtuurijulkaisuissa palstatilaa? Onko myöhäistä kutsua Tuomas Uusheimo paikalle ikuistamaan kliininen arkkitehdin näkemys edes yhden julkaisun sivulle ennen kuin rakennus lakkaa olemasta? Silloin voisi vielä nostaa rakennusmestarin tai arkkitehdin näkemyksen rakennuksesta esille poistamalla ihmisen jäljet mahdollisimman tarkkaan, kuvaamalla se sekavalossa sinisen taivaan alla niinkuin rakennuksen suunnittelija on sen tarkoittanut. Rakennuksesta jäisi jälki tuleville polville edes lehden sivuille.
Rakkaan terveyskeskuksen tai navetan kalkkiviivoilla otetut pelkistetyt arkkitehtuurivalokuvat eivät kuitenkaan ole se mitä eletyltä paikalta odotetaan näkevän. Kuvissa pitäisi esiintyä vakituiset penkinkuluttajat ja lähikaupan mainosständit tai lantakärryt ja navetan asukkaat. Kaikki ne elämän jäljet, jotka arkkitehtuurikuvista pyritään poistamaan. Arkkitehtuurivalokuva ”eletystä rakennuksesta” on ehkä tunteikkaampi kuin pelkistetty arkkitehtuurikuva, joka ei vielä herätä kokemuspohjaisia mielenliikutuksia kuin rakennusmiehissä ja valokuvataiteen ihastelijoissa.
 |
| Koskunen, Orimattila 2022. Kuva Tiina Rekola, Lahden museot. |
Valokuva rakennusperinnöstä ja rakennetusta kulttuuriympäristöstä sisältää ihmiset ja ihmisten ympäristöön tekemät ja jättämät jäljet maisemassa. Valokuva arkkitehtuurista on hetki ennen rakennuksen käyttöönottoa. Se on arkkitehdin silmä, joka korostaa valoa ja muotoa vailla häiritseviä ja huomion olennaisesta vieviä inhimillisiä elementtejä.
Jos nostot julkisessa keskustelussa ja puhe alan ja muissakin julkaisuissa nostavat tavanomaiset kohteet, kylätalot, sillat, navetat ja muuntamot, olemassa oleviksi, niiden pitää näkyä säilyäkseen. Samoin omalla kokemuksella on suuri merkitys siinä, näkeekö rakennuksella arvoa ja edelleen jääkö se elämään.
 |
| Tönnön koulu Orimattilassa 2022. Kuva Tiina Rekola, Lahden museot. |
Maakuntamme merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä valokuvadokumentoidaan parhaillaan Päijät-Hämeen kulttuuriympäristöselvityksen 2021–2023 edetessä. Jokaisen kunnan Asikkalan, Hartolan, Heinolan, Hollolan, Iitin, Kärkölän, Lahden, Orimattilan, Padasjoen ja Sysmän vuonna 2006 määritellyt maakunnallisesti merkittävät alueet, yhteensä noin 200 kpl, käydään läpi ja tuodaan muun muassa valokuvin esille se erityisyys, joka tekee päijäthämäläisestä rakennetusta ympäristöstä ja elämänjäljistä Päijät-Hämeen. Se erityisyys säilyy kuvajälkenä museon arkistossa seuraavien sukupolvien hyödynnettäväksi ja merkitysten uusijaksi.
TIINA REKOLA, projektitutkija
Kommentit
Lähetä kommentti