Siirry pääsisältöön

Katseet kohti 30-vuotiasta Lanu-puistoa

Etualalla veistos, jossa naisen vartalo vaakasuorasti lävistää harmaan kiven, taustalla öinen metsä.
Olavi Lanu: Läpi harmaan kiven, Lanu-puisto, 1992.
Kuva Juha Tanhua 2011, Lahden visuaalisten taiteiden museo Malvan kokoelmat.

Lahden Kariniemen mäelle kätkeytyy varsinainen helmi. Lehtometsän siimeksessä on 12 kuvataiteilija Olavi Lanun (1925–2015) betoniveistosta. Materiaalin lisäksi kaikkia veistoksia yhdistää aihe – niissä jokaisessa esiintyy yksi tai useampi ihmishahmo. Nämä istuvat, seisovat, halailevat ja mitä erilaisempiin asentoihin asettuneet betonijättiläiset ovat asuttaneet Kariniemen mäkeä jo 30 vuotta. Luonto on ottanut teokset omakseen. Sammal saa kasvaa niiden päällä ja teokset sulautuvat osaksi puustoa ja maastoa. Juuri niin kuin taiteilija toivoikin.

Lanu-puisto valmistui vuosien 1989–1992 välillä. Veistoksia pystytettiin paikoilleen kesäisin, kolme teosta vuodessa. Veistokset ovat paitsi isokokoisia, myös painavia. Lanun avustajina toimi Lahden taideinstituutin oppilaita. Heistä osa ikuistettiin myös itse teoksiin, sillä hahmojen malleina toimi Lanun oppilaita ja perheenjäseniä. Veistosten pinta imitoi luonnonmateriaaleja, kuten kiveä, oksia ja jäätä.

Teokset on tarkoitettu löydettäväksi sattumalta. Siinä ne onnistuvatkin – kävely Lanu-puistossa on samanaikaisesti virkistävä, rauhoittava ja innostava kokemus. Lapsille paikka voi olla hauska seikkailu. Näihin veistoksiin saa koskea!

Ihmishahmoista koostuva veistos öisessä metsässä.
Olavi Lanu: Iso kivi, Lanu-puisto, 1991.
Kuva Juha Tanhua 2011, Lahden visuaalisten taiteiden museo Malvan kokoelmat.

Lanu-puistossa tapahtuu

Lanu-puiston täyttäessä tänä vuonna 30 vuotta, joukko lahtelaisia kulttuuri-, luonto- ja matkailualan toimijoita on yhdessä ideoinut juhlavuoden ohjelmaa. Kesäkaudella järjestetään muun muassa eri teemaisia opastuksia, villiyrttikävelyjä, valokuvatapahtuma, konsertti ja muisteluhetki Olavi Lanusta. Juhlavuoden kohokohta on Lanun syntymäpäivä 10. heinäkuuta, jolloin on myös Suomen kuvataiteen päivä. Syksyllä Kino Iiriksessä esitetään Lanusta kertovaa dokumenttia, jonka on ohjannut Keijo Skippari. Esitykset ovat yleisölle maksuttomia. Tapahtumia on koottu Lanu-puisto 30 vuotta -Facebook sivustolle, mikä jokaisen kaupunkilaisen kannattaa ottaa seurantaan.

Valaistu veistos öisessä metsässä.
Olavi Lanu: Rankakasa, Lanu-puisto, 1990.
Kuva Juha Tanhua 2011, Lahden visuaalisten taiteiden museo Malvan kokoelmat.

Mikä Lanu-puisto?

  • Lanu-puisto valmistui vuosien 1989–1992 aikana Lahden kaupungin tilattua 12 betoniveistosta kuvataiteilija Olavi Lanulta.
  • Lanu-puiston yhtenä lähtökohtana oli Lanun Venetsian biennaaliin vuonna 1978 toteuttama teoskokonaisuus ”Elämää suomalaismetsissä”, joka käsitteli eri tavoin ihmisen ja luonnon suhdetta.
  • Olavi Lanu oli merkittävä lahtelainen kuvataiteilija, taidekentän vaikuttaja ja opettaja.
  • Pikku-Vesijärven puistossa on kolme Lanun betoniveistosta, jotka sijoitettiin sinne taiteilijan kuoleman jälkeen vuonna 2017.
  • Lanu-puiston juhlavuoden viestintää ja tapahtumia voi seurata Facebookissa, Lanu-puisto 30 vuotta sivustolla.
Muotokuvamaalaus miehestä, jolla ruskea kauluspaita ja ruskea tukka.
Olavi Lanu tulli tunnetuksi kuvanveistäjänä, mutta koulutukseltaan hän oli taidemaalari. Malvan kokoelmissa on Lanun Omakuva 1940-luvun loppupuolelta.
Kuva Eetu-Pekka Heiskanen, Lahden visuaalisten taiteiden museo Malvan kokoelmat.

Lisätietoja Lanu-puistosta ja kesän 2022 tapahtumista:


LIISA MÄKITALO, amanuenssi

Kirjoitus on julkaistu alun perin Kaupunkilainen-lehden numerossa 1/2022
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Andelinin perhe – tarina sukualbumien sivuilta

Lahden museoiden kuvakokoelmiin on tullut sadan toimintavuoden aikana monen lahtelaisen suvun valokuvia, albumeja ja arkistoaineistoa. Kokonaisuuksia käsitellessä herää kysymys, miksi jonkin suvun kuvat ja asiakirjat ovat päätyneet museoon. Miksi niitä ei ole pidetty suvulla? Ensiksi on todettava, että on henkilöitä, jotka ovat tietoisesti halunneet lahjoittaa sukukuvansa museolle. On myös tapauksia, että aineisto on saattanut löytyä kiinteistökaupan jälkeen ullakolta ja uudet omistajat ovat lahjoittaneet tuntemattomien ihmisten kuvat museolle. Joskus suvun aineisto on saattanut jäädä henkilölle, jolla ei ole ollut jälkikasvua tai ylipäätään perijöitä tai testamenttia, jolloin omaisuus on mennyt valtiolle, minkä jälkeen henkilön kotikunta on voinut hakea osuutta perinnöstä itselleen. Tällä tavalla Lahden museoiden kokoelmiin on tullut esimerkiksi Martti Saksalan suvun valokuvia ja arkistoaineistoa. Neljäs vaihtoehto on, että vaikka perheettömällä henkilöllä on sukua, yhteys sukuun on v...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Maakuntamme mäkihyppy ja hyppyrimäet

Paksussa iittiläisessä sammalikossa Salpausselän pohjoisrinteessä heikosti erottuvalla tasanteella on joskus ollut vauhtimäen nokka. Edessä jyrkässä rinteessä avautuu – metsä. Lahden Betonin nokalta maisema näyttää hyvin erilaiselta: avoimelta ja hoidetuilta. Täällä ei näy tuomaritornia eikä katsomoita. Lahden urheilukeskus on nykyään ainoa aktiivinen mäkihyppypaikka Päijät-Hämeessä, mutta 60 vuotta sitten päijäthämäläinen saattoi harrastaa lajia omalla kylällä. Tälle iittiläiselle hyppyrille pääsi sukset olalla vaikka junalla Lahdesta. Sitikkalan seisakkeelta oli lyhyt matka kivuta Siperianmäen hiihtomajalle. Nykyisen Aurinkoladun hiihtäjät eivät välttämättä tiedäkään minkä talvilajin majalla pysähtyvät. Entisen hyppyrin nokkatasanne Iitin Sitikkalassa. Kuva Tiina Rekola 2023, Lahden museot. 1970-luvulla pelkästään Lahdessa oli 12 rakennettua kaupungin huoltamaa hyppyrimäkeä. Niiden lisäksi oli isompia ja pienempiä tösiä, jotka rakennettiin vaatimattomampaan mutta kaiketi yhtä tavoitt...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Maauimala mäkimontussa – Lahden oma erikoisuus

Lahden maauimalan tuleva kohtalo on puhututtanut kaupunkilaisia niin lehtien palstoilla kuin uimalan saunan lauteillakin. Alkukesästä uutisoitiin, että maauimala on vuonna 2024 auki mahdollisesti viimeistä kesää. Korjausvelkaa on kertynyt, eikä remontin rahoittamisesta tai tahtotilasta siihen ole tietoa.  Urheilukeskus on nykymuodossaan pitkälti 1970-luvun asussa. Maauimala otettiin mukaan Urheilukeskuksen yleissuunnitelmaan oikeastaan käytännön tarpeesta: Suurmäen mäkimonttu jouduttiin betonoimaan, jotta alueen pohjavedet pystyttiin paremmin suojelemaan. Näin syntyi harvinainen yhdistelmä mäkihyppyä ja uintia. Mäen alusta saatiin valmiiksi vuoden 1972 kisoihin, mutta maauimala avautui yleisölle 1974. Maauimalasta tuli Lahden ensimmäinen ja ainoa 50 metrin allas. 1980-luvun postikorttiin on kaupungintalon ja rautatieaseman lisäksi päätynyt hyppyrimäet ja maauimala. Kuva: Raimo Ketola/Laatukortti, Lahden museoiden kuvakokoelmat.  Maauimalan kohtalo on monisyinen juttu, johon li...
3 kommenttia
Lue lisää