Siirry pääsisältöön

Sata vuotta hiihtourheilun hyväksi

Kaksi miestä kannattelee kolmatta miestä käsillä nostaen mustavalkoisessa kuvassa.
Osmo Leivo kultatuolissa mäkihyppykilpailun jälkeen 1960-luvulla. Leivoa kannattelee Niilo Halonen ja Veikko Kankkonen.
Lahden museot, kuvakokoelma.


"Hienoja hetkiä, hyviä muistoja”, tiivisti yksi Lahden Hiihtoseuran entinen urheilija vuotensa seuran toiminnan parissa. Hiihtomuseon uusi näyttely esittelee menestyneen ja yhteisöllisen urheiluseuran vaiheita sadan vuoden ajalta.

Lahden Hiihtoseura sai alkunsa innostuksesta saada Suomeen Norjan Holmenkollenin kaltainen talviurheilun pyhättö. 3.4.1922 perustettu LHS osoitti toimeliaisuutensa heti kättelyssä. Ensimmäiset Salpausselän hiihdot järjestettiin jo perustamista seuranneena talvena.  

”Salpausselän kisoissa tunnen erityisesti olevani ylpeä hiihtoseuralainen!”

Lahden Hiihtoseuran pitkäjänteisellä työllä Lahdesta on kasvanut pohjoismaisten hiihtolajien kansainvälinen näyttämö. Salppurin kisat ovat aina olleet LHS:n, kaupunkilaisten ja paikallisten yritysten yhteinen ponnistus. Hiihtoseuraan on sadan vuoden ajan kuulunut vankkumaton rivi vapaaehtoisia, jotka vuodesta toiseen saapuvat Salpausselälle tukemaan ja mahdollistamaan toiminnan. 

”Hiihtoseuralaisuus ja vapaaehtoistyöskentely hiihdon parissa on minulle sydämen asia. Olen osa lahtelaista hiihtoperhettä. Tämä on minun oma harrastukseni ja intohimoni. Isä minut aikanaan vei treeneihin ja isän kanssa me nyt tehdään vapaaehtoistyötä.”

Kaksi valkoisiin toppa-asuihin pukeutunutta naista mäkihyppymäkien edessä käsissään kilpailijoiden rintanumeroita.
Vapaaehtoiset toimitsijat sylissään urheilijoiden kilpanumeroita, Salpausselän kisat 1980-luku.
Lahden museot, kuvakokoelmat.

Hiihtoseura tekee merkittävää liikuntakasvatustyötä kannustamalla paikallisia lapsia ja nuoria lumilajien pariin. Vaikka valmennustyön kirkkaimpina saavutuksina loistavat olympiakullat, on tärkeintä silti liikkumisen ilo. 

”Treenit ovat kivoja, kovia, haastavia, mutta myös hauskoja. Vaikka olisi joskus vaikeeta, ni halu jatkaa on silti kova, jos harrastaa itselle rakasta lajia. Kaverit on myös tärkeä osa treenejä ja harrastuksesta voi myös saada omat parhaat kaverit, niinku mulle kävi.”

Väkijoukko kilpanumerot päällä ja lasketteluvarusteissa hiihtohissien lähettyvillä.
Suksien tarkastusta Tiirismaan hiihtokeskuksessa 1970-luvulla.
Lahden museot, kuvakokoelmat, Eeva Juhanila.

Hiihtoseuralaisuus on ollut monelle jäsenelle elinikäinen diili. Pienistä kotkanpojista on kasvanut hopeatukkaisia punapaitoja. Entiset juniorit kuskaavat uusia sukupolvia hiihtostadionille, Karpalolle, Hälvälään ja Messilään. Talkoolaiset lahjoittavat edelleen vuosittain aikaansa yhteiseen hyvään.  

”Siellähän meitä ensilumenladulla hiihtelee vieläkin – Hiihtoseuran entisiä ja tulevia lupauksia.”

Hankalistakin suvannoista on selvitty, ja LHS juhlii merkkivuottaan keskellä hiihtourheilun uutta renessanssia. Onnea Lahden Hiihtoseura – myös seuraavalle sadalle vuodelle!

Hiihtourheilun hyväksi – Lahden Hiihtoseura 100 vuotta -juhlanäyttely on avoinna Hiihtomuseossa ja jatkuu syksyyn 2024.

RIIKKA HUUSKONEN, museoamanuenssi

Jutun lainaukset ovat hiihtoseuralaisten vastauksia Hiihtomuseon verkkokyselyyn.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maakuntamme mäkihyppy ja hyppyrimäet

Paksussa iittiläisessä sammalikossa Salpausselän pohjoisrinteessä heikosti erottuvalla tasanteella on joskus ollut vauhtimäen nokka. Edessä jyrkässä rinteessä avautuu – metsä. Lahden Betonin nokalta maisema näyttää hyvin erilaiselta: avoimelta ja hoidetuilta. Täällä ei näy tuomaritornia eikä katsomoita. Lahden urheilukeskus on nykyään ainoa aktiivinen mäkihyppypaikka Päijät-Hämeessä, mutta 60 vuotta sitten päijäthämäläinen saattoi harrastaa lajia omalla kylällä. Tälle iittiläiselle hyppyrille pääsi sukset olalla vaikka junalla Lahdesta. Sitikkalan seisakkeelta oli lyhyt matka kivuta Siperianmäen hiihtomajalle. Nykyisen Aurinkoladun hiihtäjät eivät välttämättä tiedäkään minkä talvilajin majalla pysähtyvät. Entisen hyppyrin nokkatasanne Iitin Sitikkalassa. Kuva Tiina Rekola 2023, Lahden museot. 1970-luvulla pelkästään Lahdessa oli 12 rakennettua kaupungin huoltamaa hyppyrimäkeä. Niiden lisäksi oli isompia ja pienempiä tösiä, jotka rakennettiin vaatimattomampaan mutta kaiketi yhtä tavoitt...

Hyvyyttä ja totuutta etsimässä – Uuno Alangon syntymästä 140 vuotta

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Uno Alanco, vuodesta 1925 Uuno Alanko, oli insinööri, arkkitehti ja taidemaalari, jonka elämäntyön eri puolet kytkeytyvät voimakkaasti Lahteen. Hän teki monivaiheisen ja pitkän uran taiteilijana ja opettajana. Alanco oli myös muovaamassa nuoren Suomen tasavallan taide-elämää ja koulutuspolitiikkaa. Alanko syntyi Mäntsälässä 12.10.1878, mutta perhe muutti Lahteen isän Isac Alancon ryhtyessä johtamaan Pallaksen rullatehdasta Jalkarannassa. Isän toivomuksesta poika hakeutui aikanaan Polyteekkiin insinöörioppiin ottaakseen sitten yrityksen johdon itselleen. Piirtäessään eräänä päivänä kiertokankea Alanco lumoutui sen täydellisestä muodosta. Hän kertoo eläneensä silloin kauneuden määritelmän: se muoto on kaunein, joka parhaiten vastaa tarkoitustaan. Alanco valmistui insinööriksi vuonna 1901, mutta päätti jatkaa opiskeluaan arkkitehtiosastolla tutkiakseen kauneuden olemusta. Neljä vuotta myöhemmin hän valmistui arkkitehdiksi. Suoritettuaan arkkitehdin t...

Kasvun aika - lahtelaista kouluhistoriaa

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Nykyisen Lahden alueen kouluhistoria alkaa kolmesta 1870-luvulla perustetusta yksityisestä koulusta, Koiskalan kartanon, Lahden kartanon ja Seestan kartanon kouluista. Vuonna 1881 perustettiin vielä Mytäjäisten varikolle ruotsin- ja suomenkielinen koulu rautatieläisten lapsia varten. Kartanoiden ja patruunoiden yksityiset koulut olivat Suomessa yleisiä, mutta se, että mikään alueemme kouluista ei ollut yhteiskunnan hanke, oli tuiki harvinaista. Lahden kartanon isännän August Fellmanin perustama koulu kunnallistettiin ja se sai oman koulutalon vuonna 1873. Koulu rakennettiin Ylisen Viipurintien varrelle, männikköiselle mäennyppylälle. Jo vuoden 1866 kansakouluasetuksista lähtien esivalta oli kaitsenut paitsi opetusta myös koulurakennuksia, niiden sijoitusta ja rakentamistapaa. Fellmanin lahjoittama tontti ja rakennus täyttivät määräykset: koulu näkyi kauas, mutta oli tuulten ulottumattomissa, hyväkuntoisen tien varrella, ja sen ympäristössä oli rii...