Siirry pääsisältöön

Sata vuotta hiihtourheilun hyväksi

Kaksi miestä kannattelee kolmatta miestä käsillä nostaen mustavalkoisessa kuvassa.
Osmo Leivo kultatuolissa mäkihyppykilpailun jälkeen 1960-luvulla. Leivoa kannattelee Niilo Halonen ja Veikko Kankkonen.
Lahden museot, kuvakokoelma.


"Hienoja hetkiä, hyviä muistoja”, tiivisti yksi Lahden Hiihtoseuran entinen urheilija vuotensa seuran toiminnan parissa. Hiihtomuseon uusi näyttely esittelee menestyneen ja yhteisöllisen urheiluseuran vaiheita sadan vuoden ajalta.

Lahden Hiihtoseura sai alkunsa innostuksesta saada Suomeen Norjan Holmenkollenin kaltainen talviurheilun pyhättö. 3.4.1922 perustettu LHS osoitti toimeliaisuutensa heti kättelyssä. Ensimmäiset Salpausselän hiihdot järjestettiin jo perustamista seuranneena talvena.  

”Salpausselän kisoissa tunnen erityisesti olevani ylpeä hiihtoseuralainen!”

Lahden Hiihtoseuran pitkäjänteisellä työllä Lahdesta on kasvanut pohjoismaisten hiihtolajien kansainvälinen näyttämö. Salppurin kisat ovat aina olleet LHS:n, kaupunkilaisten ja paikallisten yritysten yhteinen ponnistus. Hiihtoseuraan on sadan vuoden ajan kuulunut vankkumaton rivi vapaaehtoisia, jotka vuodesta toiseen saapuvat Salpausselälle tukemaan ja mahdollistamaan toiminnan. 

”Hiihtoseuralaisuus ja vapaaehtoistyöskentely hiihdon parissa on minulle sydämen asia. Olen osa lahtelaista hiihtoperhettä. Tämä on minun oma harrastukseni ja intohimoni. Isä minut aikanaan vei treeneihin ja isän kanssa me nyt tehdään vapaaehtoistyötä.”

Kaksi valkoisiin toppa-asuihin pukeutunutta naista mäkihyppymäkien edessä käsissään kilpailijoiden rintanumeroita.
Vapaaehtoiset toimitsijat sylissään urheilijoiden kilpanumeroita, Salpausselän kisat 1980-luku.
Lahden museot, kuvakokoelmat.

Hiihtoseura tekee merkittävää liikuntakasvatustyötä kannustamalla paikallisia lapsia ja nuoria lumilajien pariin. Vaikka valmennustyön kirkkaimpina saavutuksina loistavat olympiakullat, on tärkeintä silti liikkumisen ilo. 

”Treenit ovat kivoja, kovia, haastavia, mutta myös hauskoja. Vaikka olisi joskus vaikeeta, ni halu jatkaa on silti kova, jos harrastaa itselle rakasta lajia. Kaverit on myös tärkeä osa treenejä ja harrastuksesta voi myös saada omat parhaat kaverit, niinku mulle kävi.”

Väkijoukko kilpanumerot päällä ja lasketteluvarusteissa hiihtohissien lähettyvillä.
Suksien tarkastusta Tiirismaan hiihtokeskuksessa 1970-luvulla.
Lahden museot, kuvakokoelmat, Eeva Juhanila.

Hiihtoseuralaisuus on ollut monelle jäsenelle elinikäinen diili. Pienistä kotkanpojista on kasvanut hopeatukkaisia punapaitoja. Entiset juniorit kuskaavat uusia sukupolvia hiihtostadionille, Karpalolle, Hälvälään ja Messilään. Talkoolaiset lahjoittavat edelleen vuosittain aikaansa yhteiseen hyvään.  

”Siellähän meitä ensilumenladulla hiihtelee vieläkin – Hiihtoseuran entisiä ja tulevia lupauksia.”

Hankalistakin suvannoista on selvitty, ja LHS juhlii merkkivuottaan keskellä hiihtourheilun uutta renessanssia. Onnea Lahden Hiihtoseura – myös seuraavalle sadalle vuodelle!

Hiihtourheilun hyväksi – Lahden Hiihtoseura 100 vuotta -juhlanäyttely on avoinna Hiihtomuseossa ja jatkuu syksyyn 2024.

RIIKKA HUUSKONEN, museoamanuenssi

Jutun lainaukset ovat hiihtoseuralaisten vastauksia Hiihtomuseon verkkokyselyyn.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lahden kylän koulu - koulupojista taiteilijoihin

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Lahden kylän ensimmäinen kansakoulu perustettiin vuonna 1871. Koulu oli yksityinen, yksi Lahden kartanon isännän August Fellmanin monista kansansivistyshankkeista. Kaksi vuotta myöhemmin koulu sai oman rakennuksen, ja se kunnallistettiin. Uusi koulu rakennettiin Ylisen Viipurintien äärelle, pienelle mäennyppylälle, männikön suojaan. Paikka oli ihanteellinen koulurakennukselle: se oli hyväkuntoisen tien äärellä, tuulilta suojassa. Fellman antoi koululle tontin, ja talolliset velvoitettiin pystyttämään se päivätöinään lahjoittamistaan peruskivistä ja hirsistä. Koulupihaan tehtiin myös ulkorakennus opettajien lehmiä varten sekä käymälät, liiterit ja aitta.   Lahden kylässä oli näihin aikoihin vajaat 900 asukasta. He eivät olleet aluksi järin innostuneita uudesta opinahjosta, sillä koulunkäynnin arveltiin olevan haitaksi uskonnonharjoitukselle. Fellman houkutteli vanhempia lähettämään jälkikasvu kouluun lupaamalla puoli tynnyriä rukiita yhdestä, kaksi

Kesäisiä päiviä Jalkarannassa – Ainolan historiaa

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Herrasväen kesänviettotavat alkoivat muuttua kaupungistumisen myötä. Suomalaisen maalaismaiseman kauneus avautui uudella tavalla. Höyrylaivat kuljettivat väkeä suvisiin maisemiin, ja rautatieverkon laajetessa junakyydilläkin oli mahdollista päästä vilpeiden vesien äärelle. 1800-luvun loppupuolella rannoille alkoi nousta porvariston huviloita, joihin talous palvelijoineen kaikkineen siirrettiin yleensä koko kesän ajaksi. Lahden seudun ensimmäisiä huviloita oli apteekkari Aron Grönmarkin Jalkarantaan rakennuttama Merilä. Arkkitehti Eliel Saarisen suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1901. Talon takan piirsi taiteilija Akseli Gallen-Kallela, joskin tieto on epävarma. Eliel Saarisen suunnittelema Merilä vuonna 1904 lähetetyssä postikortissa. Kuva Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto. Suomalaismielinen Grönmark halusi huvilansa suunnittelijaksi suomalaisuuden manifestiksi vuonna 1900 nousseen Pariisin maailmannäyttelypaviljongin arkkitehdin. Mer

Kasvun aika - lahtelaista kouluhistoriaa

RIITTA NISKANEN, rakennustutkija Nykyisen Lahden alueen kouluhistoria alkaa kolmesta 1870-luvulla perustetusta yksityisestä koulusta, Koiskalan kartanon, Lahden kartanon ja Seestan kartanon kouluista. Vuonna 1881 perustettiin vielä Mytäjäisten varikolle ruotsin- ja suomenkielinen koulu rautatieläisten lapsia varten. Kartanoiden ja patruunoiden yksityiset koulut olivat Suomessa yleisiä, mutta se, että mikään alueemme kouluista ei ollut yhteiskunnan hanke, oli tuiki harvinaista. Lahden kartanon isännän August Fellmanin perustama koulu kunnallistettiin ja se sai oman koulutalon vuonna 1873. Koulu rakennettiin Ylisen Viipurintien varrelle, männikköiselle mäennyppylälle. Jo vuoden 1866 kansakouluasetuksista lähtien esivalta oli kaitsenut paitsi opetusta myös koulurakennuksia, niiden sijoitusta ja rakentamistapaa. Fellmanin lahjoittama tontti ja rakennus täyttivät määräykset: koulu näkyi kauas, mutta oli tuulten ulottumattomissa, hyväkuntoisen tien varrella, ja sen ympäristössä oli rii