Padasjoki ja Pyhä Birgitta

 

Keskiaikainen puuveistos, joka esittää istuvaa naista avoin kirja sylissään.
Pyhää Birgittaa esittävä puuveistos Kansallismuseon kokoelmissa (H3613:4) on peräisin Padasjoen kirkosta.
Kuva Kansallismuseo, Historialliset kokoelmat.

Birgitta Birgersdotter eli vuosina 1303–1373. Birgitta syntyi Ruotsissa, mutta miehensä kuoltua asettui hän vuonna 1350 Roomaan, jossa vietti loppuelämänsä omistautuen hengelliselle elämälle. Birgitta oli profeetta, joka koki jo nuoresta iästä asti Jumalan puhuvan hänen kauttaan näkyjen muodossa. Hänen ilmestyksensä kirjattiin myös ylös kahdeksasta kirjasta koostuvaksi kirjakokoelmaksi. Birgitta korosti opetuksissaan ihmisen henkilökohtaista kääntymystä ja rakkautta Jumalaan. Parhaiten Birgitan oppien mukainen elämä toteutui hänen näkemyksensä mukaan luostarissa. Ruotsin Vadstenaan perustettiinkin ensimmäinen Birgitan perinnön mukainen luostari, jolle Paavi antoi perustamisluvan vuonna 1370. Birgitta kuoli sairastelun tuloksena Roomassa tuona samana vuonna. Pyhimykseksi hänet julistettiin pian kuolemansa jälkeen vuonna 1391 ja hänet nimitettiin Ruotsin suojelupyhimykseksi heti 1400-luvun alussa. Näin ollen hänestä tuli tärkeä pyhimys myös Suomessa ja hänelle onkin pyhitetty useita kirkkoja Naantaliin perustetun birgittalaisluostarin lisäksi. Yksi näistä kirkoista oli Padasjoella. Muita lähialueilla Birgitalle pyhitettyjä kirkkoja ovat Lempäälän ja Tuuloksen keskiaikaiset kivikirkot.

Ennen nykyistä, vuonna 1928 käyttöön vihittyä W. G. Palmqvistin suunnittelemaa klassismia edustavaa kirkkoa, on Padasjoella ollut ilmeisesti jo 1400-luvun puolella rakennettu puukirkko. Tuo kirkko on sijainnut samalla paikalla kuin nykyinen ja sen yhteydessä on ollut myös 1500-luvun alussa rakennettu kivisakasti. Tiedetään, että kivisakastissa oli maalauskoristeluja ja kirkossa katoliselle ajalle tyypillisesti puuveistoksia. Noita veistoksia on nykyään sekä Kansallismuseon että Hämeen museon kokoelmissa. Uskonpuhdistus vaikutti 1500-luvun Suomessa kivikirkkojen rakennuttamishankkeisiin ja Padasjoellakin seuraava kirkko rakennettiin vasta vuosina 1668–1670 aiemman ollessa huonossa kunnossa. Kuten jo mainittua, oli Padasjoen keskiaikainen kirkko omistettu Pyhälle Birgitalle ja sen rakentamispaikan valinnasta Uuno Pulkkila kertoo vuonna 1947 julkaistussa Padasjoen historiassa: härän vetämään rekeen asetettiin Pirkko-niminen nainen ja paikka, johon härkä pysähtyi, oli tarkoitettu tulevalle kirkolle.

Eräs Padasjoen kirkosta peräisin olevista veistoksista esittää sen nimikkopyhimystä Pyhää Birgittaa ja on ollut Kansallismuseon kokoelmissa jo yli sata vuotta. Tuo tammesta tehty veistos on ajoitettu 1440-luvulle ja valmistuspaikkana pidetään Saksan Lyypekkiä. Pohjois-Saksan hansakaupunkien käsityöläisten verstaissa tuotettiin puuveistoksia useiden Euroopan maiden kirkkoihin. 

Pyhä Birgitta -veistoksessa on kuvattu edestäpäin istuvaa Pyhää Birgittaa, jolla on sylissään avoin kirja. Birgitan vasemman käden sormi osoittaa tuon kirjan sivua, Birgitan pää on kallistuneena oikealle. Veistos on aikoinaan ollut eri värein maalattu, mutta värit ovat ajan saatossa irronneet. Keskiajalla kirkkotaiteella oli iso merkitys Raamatun tarinoiden opettamisessa ja sanoman vahvistamisessa. Tuohon aikaan Suomi oli vielä katolinen ja muun muassa pyhimyksillä oli isompi rooli uskonnollisessa elämässä. Pyhimykset tunnistetaan attribuuteista, heille ominaisista piirteistä tai esineistä. Pyhän Birgitan yhtenä attribuuttina on käytetty kirjaa, joka esiintyy myös Padasjoelta peräisin olevassa veistoksessa. Kirjan tarkoituksena lienee muistuttaa Birgitan kirjallisesta työstä näkyjensä taltioinnissa. Muina Birgitan attribuutteina on käytetty pyhiinvaeltajan sauvaa, viitaten ilmeisesti hänen useisiin pyhiinvaellusmatkoihinsa sekä abbedissan asua, jolla viitataan mitä ilmeisimmin hänen perustamaansa luostariin. 

Veistos liittyy keskiaikaiseen eurooppalaiseen yhtenäiskulttuuriin, jossa uskonnon asema oli vahva ja sellaisenaan se on arvokas niin tutkimuksellisesti kuin kulttuurihistoriallisesti. Teos on puhutellut ihmisiä jo yli viidensadan vuoden ajan ja jatkaa sitä vielä toivottavasti pitkään Kansallismuseosta käsin.

ELISA LINDELL, aluetaidemuseotutkija


Lähteet: 
Bridget of Sweden, The New World Encyclopedia, viitattu 25.3.2021.
Pekka Ahtiainen & Jukka Tervonen, Padasjoen historia, elämää Päijänteen rannalla, 2014.
Markus Hiekkanen, Suomen kirkot keskiajalla, Otava, 2003.
Uuno Pulkkila, Padasjoen historia, Gummerus, 1947.
Ristin ja Olavin kansaa. Keskiajan usko ja kirkko Hämeessä ja Satakunnassa. Toim. Marja-Liisa Linder, Marjo-Riitta Saloniemi & Christian Krötzl. Tampereen museoiden julkaisuja 55, 2000.
Noëlle L.W. Streeton, Late-medieval workshops: making art in Lübeck, viitattu 25.3.2021.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin 31.3.2021 Padasjoen sanomissa.

Kommentit