Rakennussuojelu on ympäristöteko!
Ympäristöpääkaupunkivuottaan viettävässä Lahdessa myös Lahden museot on nostanut ympäristöteemaa eri tavoin esille. Toukokuun lopussa museo järjesti seminaarin Rakennussuojelu on ympäristöteko, jossa rakennetun ympäristön suojelua tarkasteltiin kestävän kehityksen, kiertotalouden, asumisviihtyvyyden ja kulttuuriarvojen näkökulmista.
Rakentamisen ja purkamisen ympäristövaikutuksista keskustellaan yllättävän vähän julkisuudessa, vaikka rakentaminen on eniten raaka-aineita kuluttava teollisuuden ala Euroopassa ja jätteistä 40–50 % syntyy rakentamisesta ja purkamisesta. Kestävän kehityksen tavoitteista huolimatta Suomessa on viime vuosina nähty purkuaalto, jota on verrattu peräti 1960-lukuun. Purkavaa uudisrakentamista on jopa helpotettu lainsäädännöllä. Purkamisen ja korjaamisen ympäristövaikutusten selvittämiseen on kyllä viime aikoina panostettu tutkimuksessa, mutta käytännön toiminnassa tavoitellaan useimmiten uudisrakentamista korjaamisen sijaan.
 |
| Katon korjausta Kotkan Kaunissaaressa 1962. Kuva: Helge Heinonen. Museovirasto, kuvakokoelmat. |
Suomessa rakennettiin 1900-luvun alkupuolelle asti käsityövaltaisesti ja massiivirakentein puusta tai tiilestä, mutta pian rakentamiskulttuuri muuttui täydellisesti: teolliset materiaalit, monikerrosrakenteet ja tekniset järjestelmät valtasivat alan. Vanhaa rakennuskantaa ja kokonaisia kaupunginosia purettiin laajalti uuden tieltä. 1970-luvun energiakriisissä myös vanhoja rakennuksia eristettiin uusin materiaalein ja tekniikoin, jotka pahimmillaan aiheuttivat massiivisia vaurioita. Samaan aikaan rakennussuojeluun alettiin kiinnittää laajemmin huomiota, mutta uusiutumista ehti tapahtua niin paljon, että Suomessa on Euroopan nuorin rakennuskanta. Tämä rakennuskanta on tullut peruskorjausikään ja sen kanssa ollaan uudenlaisten haasteiden edessä. Nämä rakennukset ovat vaurioherkkiä, minkä vuoksi niissä voi nuoresta iästään huolimatta olla laajoja ja vakavia vaurioita. Kiertotalouden näkökulmasta laajakin peruskorjaus on kuitenkin useimmissa tapauksissa kannattavampaa kuin koko rakennuksen purkaminen ja uudisrakentaminen.
Kertakäyttökulttuurista on viime vuosina pyritty eroon monilla elämän aloilla, mutta samaan aikaan vain 30–40-vuotiaita rakennuksia puretaan uusien tieltä. Tilalle nouseville uudisrakennuksille ei välttämättä voi ennustaa sen pidempää ikää. Rakentamisessa huomio keskittyy kustannustehokkuuteen kestävien rakenteiden ja materiaalien sijaan.
Muutaman viimeisen vuosikymmenen ajan rakentaminen ja korjaaminen on perustunut elinkaariajatteluun, jossa rakennus tietyin väliajoin uudistetaan laajalla korjauksella, kunnes se ei enää ole taloudellisesti kannattavaa ja rakennus puretaan. Tällainen malli ei sovi kestävän kehityksen tavoitteisiin. Korjausrakentamisessa tulisikin pyrkiä rakennusten jatkuvaan ylläpitoon, jossa vauriot ja riskit tunnistetaan ajoissa ja niihin puututaan ennen, kuin ongelmat ehtivät kasvaa liian suuriksi. Tämä säästää paitsi rakennusta myös materiaalisia ja taloudellisia resursseja.
 |
| Kuva Suoja Ry |
Kestävää rakentamista pyrkii edistämään esimerkiksi Suoja ry, joka on viiden arkkitehdin perustama yhdistys. Diplomitöissään Aalto-yliopistossa he ovat käsitelleet rakentamisen ja rakennusmateriaalien ekologisuutta eri näkökulmista, niin perinteisen rakentamisen, materiaalien kuin kestävän rakennussuunnittelun kautta. Massiivirakenne sopii nykyajankin rakentamiseen, vaikka yleinen käsitys on, että hirsi- tai tiiliseinä ei ole energiatehokas. Lämmönvarauskykynsä ansiosta massiivirakenne on kuitenkin lämpötaloudellisesti laskennallisia arvoja parempi. Se kestää myös vaurioitumista ja kosteusrasitusta merkittävästi paremmin kuin herkät moniaineiset rakenteet.
Kun hirsirakennus tuli 1800-luvulla tiensä päähän, ei siitä jäänyt varsinaista jätettä käytännössä lainkaan. Suurin osa rakennuksesta oli luonnonmateriaaleja, ja kaikki jalostetutkin rakennusaineet pystyttiin hyödyntämään uudelleen. Nykyaikaisen rakennuksen purkaminen sen sijaan tuottaa valtavan määrän kierrätyskelvotonta jätettä. Nykyrakentamisella ja säädösohjauksella on tärkeä rooli siinä, millaista tulevaisuuden rakennusperintöä on mahdollista syntyä. Vanhoista rakennuksista kannattaa ottaa oppia nykysuunnittelijoidenkin. Yksinkertaiset rakenteet ja mahdollisimman vähän prosessoidut rakennusmateriaalit ovat vikasietoisia ja pitkäikäisiä. Näihin pohjautuvat rakennukset ovat tulevien sukupolvien ilona vielä pitkään ja tuottavat helposti kierrätettävää materiaalia, jos ne joskus joudutaan purkamaan.
Olemassa olevaa rakennettua ympäristöä säilyttävän korjaamisen ympäristövaikutukset eivät ole uusi ajatus, vaan esitetty jo rakennussuojelun alkutaipaleella 1970-luvulla. Selvitykset osoittivat jo tuolloin, että voimavarat tulisi suunnata rakennetun ympäristön jatkuvaan hoitoon, kunnossapitoon ja kehittämiseen. Rakennussuojelun tuli olla yksi näkökulma kaikessa rakennettua ympäristöä koskevassa päätöksenteossa, mikä johtikin tätä tukevan lainsäädännön kehittymiseen.
 |
| Vesijärven aseman korjaustyömaa. Kuva Anssi Malinen, Lahden museot. |
Nykyisin voimassa oleva maankäyttö- ja rakennuslaki (1999) pohjautui osaltaan Bruntlandin komitean raportin (1987) kokonaisvaltaisen kestävän kehityksen teemoihin. Kestävä kehitys määriteltiin sosiaaliseksi, taloudelliseksi, ympäristölliseksi ja kulttuuriseksi kehitykseksi, joka ei vaaranna tulevien sukupolvien oikeutta omaan kehitykseensä. Käytännön toteutus on nykypäivänä silti monin paikoin muuta. Paraikaa käynnissä olevassa maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksessa ollaan isojen kysymysten edessä. Riittävätkö hiilineutraaliustavoitteet? Keskittyminen uudisrakentamiseen ei riitä, koska olemassa oleva rakennuskanta uusiutuu hitaasti. Päästöjen vähentämisessä ja luonnonvarojen liikakäytön hillitsemisessä olemassa olevan rakennuskannan kestävä käyttö ja korjaaminen ovat tärkeässä roolissa.
Tutkimustieto rakennussuojelun ja säilyttävän korjaamisen merkityksistä osoittaa rakennetun ympäristön vaalimisen tukevan kestävän kehityksen tavoitteita. Vanhoihin ympäristöihin liittyvä aineeton perintö – muistot ja merkitykset – liittyvät sosiokulttuuriseen hyvinvointiin ja edistävät yhteisöllisyyttä. Vanhat ympäristöt, joissa historia on läsnä, ovat rakastettuja ja ne koetaan viihtyisiksi. Säilyttävä korjaaminen ja kiertotalouden huomioiminen rakentamisessa on niin ekologisesti, kulttuurisesti, sosiaalisesti kuin taloudellisestikin viisasta.
REETTA NOUSIAINEN, rakennustutkija
ANSSI MALINEN, korjausrakentamisen asiantuntija
Kommentit
Lähetä kommentti