Siirry pääsisältöön

Tuoleja tuhansille – Risto Halme in memoriam

Sisutusarkkitehti Risto Halme kuoli 7.3.2021 kotikaupungissaan Lahdessa. Hän oli syntynyt vuonna 1934 ja olisi täyttänyt kuluvan vuoden maaliskuun 24. päivänä 88 vuotta. 

Halme kävi koulunsa Lahdessa ja opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa, josta heti valmistumisensa jälkeen vuonna 1959 siirtyi lahtelaisen Sopenkorpi Oy:n palvelukseen. Sopenkorvelta hän siirtyi Iskun Oy:lle, jossa suunnitteli 1960-luvun alussa muun muassa yli kolmekymmentä vuotta käytössä olleen koulukalustesarjan.  

Erityisesti Risto Halme tunnetaan tuoleistaan. Hän totesi, että tuoli on ikuinen haaste muotoilijalle. Tuolissa on perusmuoto, mutta sen yksityiskohdilta odotetaan persoonallisuutta ja miellyttävän ulkomuodon lisäksi tuolin on oltava hyvä istua, turvallinen ja sarjatuotannon vaatimukset täyttävä. ”Parhaat mallit mä olenkin tehnyt, ettei ole ollut mitään tilausta. Sitä kuule vaan kynän kanssa suttaa ja miettii, ajattelee kynän kanssa valkoiselle paperille, ja sieltä se joukosta jostakin sitten löytyy.” hän kuvaili suunnitteluprosessia.

Kaksi Isku 411 vanerituolia mustavalkoisessa mainoskuvassa.
Taivutetusta vanerista tehty Isku 411 tuolin suunnittelun Risto Halme aloitti jo opiskeluaikoinaan. Tuoli otettiin Iskun tuotantoon vuonna 1960 ja oli samalla vuosikymmenellä myös Sopenkorpi Oy:n mallistossa. Kuva Lahden museot, kuvakokoelmat, Valokuvausliike Erkki Halme Ky.


Vuodesta 1964 Halme toimi vapaana suunnittelijana ja sai tuolejaan ja muita kalusteitaan mm. Askon, Lepofinnin, Martelan, Merivaaran ja Peemin tuotantoon. Tehtaiden malliston lisäksi hän teki sisustuksia pankkeihin, ravintoloihin ja yksityiskoteihin. Hän toimi Sisustusarkkitehdit SIOn hallituksessa ja Suomen Huonekaluviejät yhdistyksessä. Suomalaisen huonekalun näkymistä maailmalla edustivat myös Halmeen 1970-luvulla kansainvälisille messuille suunnittelemat osastot. 

Risto Halme arvosti museotyötä ja huonekaluteollisuusperinne oli lähellä hänen sydäntään. Hän oli Huonekalumuseosäätiön perustajajäseniä ja toi vuosikymmenien mittaan myös julkisuudessa esille toivetta ja suunnitelmia huonekalumuseon saamiseksi Lahteen. Lahden museoiden kanssa Risto Halme teki yhteistyötä paitsi näyttelyhankkeissa myös lahjoittamalla kokoelmiin mittavan ja poikkeuksellisen huolellisesti järjestetyn piirustusarkistonsa sekä suunnittelemiaan kalusteita. Lisäksi arkistoihin saatiin monta tuntia arvokasta haastattelumateriaalia.

Huonekalualalla pitkän päivätyön tehneen ja aktiivisesti toimineen suunnittelijan arkisto ja haastattelut ovat todistusvoimainen ja korvaamaton näköala huonekaluteollisuuteen yli viideltä vuosikymmeneltä. Haastatteluaineisto tarjoaa monen tunnetun tuolin suunnitteluprosessista ainutlaatuista ja kiinnostavaa tietoa. Seuraavassa on Riston omin sanoin kuvattu designklassikoksikin muodostuneen tuoli 144 taustoja:

"Se oli semmoinen, että tästä tehtiin semmoinen viilunippu, sen kaavat oli niin kuin miesten pitkissä alushousuissa. Sitten kun pantiin liimaa niitten väliin ja pantiin prässiin, niin se taipui tuommoiseen muotoon. Se on tuosta keskeltä myöskin taivutettu, että teoriassa se on niin kuin yhtä palaa. ---Ilmari Tapiovaara oli käymässä Iskun tehtaalla kerran, kun tämä tuoli oli protovaiheessa.---  mä sanoin että tuu kattomaan, mulla on yksi tuoli niin saat lausua siitä mielipiteesi. Se tuli ja se sanoi, että se on kuule hyvä tuoli, mutta tutkipas tuota selkänojakappaletta vielä vähän uudestaan. Ja hän oli ihan oikeassa, minä olin tehnyt semmoisen koverankäyrän --- Ja minä sen korjasin ja lähetin vielä Immalle kuvan, että tätäkö tarkoitit? Joo, ja Imma tykkäsi siitä kovasti ja kun jotkut oli sitä mieltä myöhemmin, että minä olen sen kopsannut Imma Tapiovaaralta, niin Imma sanoi, että siinä on samaa ilmettä kuin joissakin hänen tuoleissaan, mutta ei se ole sinne päinkään muuten, että anna mennä vaan. Niin, mä kysyin häneltä ihan sitäkin, että voinko mä tän panna tuotantoon, mä tiesin, että siinä on muotoilullisesti yhtymäkohtia johonkin Imman malliin. Että se homma meni sillee."

Museo muistaa kiitollisuudella lahtelaista, tuhansien tuolien miestä.

Sisustusarkkitehti Risto Halme.
Risto Halme 1934–2021.
Kuva Lahden museot, kuvakokoelmat, Tiina Rekola
.


SARI KAINULAINEN, kokoelmapäällikkö


Lainaukset:
Päivi Repo: Risto Halmeen haastettelu 4.7.2014.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maauimala mäkimontussa – Lahden oma erikoisuus

Lahden maauimalan tuleva kohtalo on puhututtanut kaupunkilaisia niin lehtien palstoilla kuin uimalan saunan lauteillakin. Alkukesästä uutisoitiin, että maauimala on vuonna 2024 auki mahdollisesti viimeistä kesää. Korjausvelkaa on kertynyt, eikä remontin rahoittamisesta tai tahtotilasta siihen ole tietoa.  Urheilukeskus on nykymuodossaan pitkälti 1970-luvun asussa. Maauimala otettiin mukaan Urheilukeskuksen yleissuunnitelmaan oikeastaan käytännön tarpeesta: Suurmäen mäkimonttu jouduttiin betonoimaan, jotta alueen pohjavedet pystyttiin paremmin suojelemaan. Näin syntyi harvinainen yhdistelmä mäkihyppyä ja uintia. Mäen alusta saatiin valmiiksi vuoden 1972 kisoihin, mutta maauimala avautui yleisölle 1974. Maauimalasta tuli Lahden ensimmäinen ja ainoa 50 metrin allas. 1980-luvun postikorttiin on kaupungintalon ja rautatieaseman lisäksi päätynyt hyppyrimäet ja maauimala. Kuva: Raimo Ketola/Laatukortti, Lahden museoiden kuvakokoelmat.  Maauimalan kohtalo on monisyinen juttu, johon li...

Andelinin perhe – tarina sukualbumien sivuilta

Lahden museoiden kuvakokoelmiin on tullut sadan toimintavuoden aikana monen lahtelaisen suvun valokuvia, albumeja ja arkistoaineistoa. Kokonaisuuksia käsitellessä herää kysymys, miksi jonkin suvun kuvat ja asiakirjat ovat päätyneet museoon. Miksi niitä ei ole pidetty suvulla? Ensiksi on todettava, että on henkilöitä, jotka ovat tietoisesti halunneet lahjoittaa sukukuvansa museolle. On myös tapauksia, että aineisto on saattanut löytyä kiinteistökaupan jälkeen ullakolta ja uudet omistajat ovat lahjoittaneet tuntemattomien ihmisten kuvat museolle. Joskus suvun aineisto on saattanut jäädä henkilölle, jolla ei ole ollut jälkikasvua tai ylipäätään perijöitä tai testamenttia, jolloin omaisuus on mennyt valtiolle, minkä jälkeen henkilön kotikunta on voinut hakea osuutta perinnöstä itselleen. Tällä tavalla Lahden museoiden kokoelmiin on tullut esimerkiksi Martti Saksalan suvun valokuvia ja arkistoaineistoa. Neljäs vaihtoehto on, että vaikka perheettömällä henkilöllä on sukua, yhteys sukuun on v...

Maakuntamme mäkihyppy ja hyppyrimäet

Paksussa iittiläisessä sammalikossa Salpausselän pohjoisrinteessä heikosti erottuvalla tasanteella on joskus ollut vauhtimäen nokka. Edessä jyrkässä rinteessä avautuu – metsä. Lahden Betonin nokalta maisema näyttää hyvin erilaiselta: avoimelta ja hoidetuilta. Täällä ei näy tuomaritornia eikä katsomoita. Lahden urheilukeskus on nykyään ainoa aktiivinen mäkihyppypaikka Päijät-Hämeessä, mutta 60 vuotta sitten päijäthämäläinen saattoi harrastaa lajia omalla kylällä. Tälle iittiläiselle hyppyrille pääsi sukset olalla vaikka junalla Lahdesta. Sitikkalan seisakkeelta oli lyhyt matka kivuta Siperianmäen hiihtomajalle. Nykyisen Aurinkoladun hiihtäjät eivät välttämättä tiedäkään minkä talvilajin majalla pysähtyvät. Entisen hyppyrin nokkatasanne Iitin Sitikkalassa. Kuva Tiina Rekola 2023, Lahden museot. 1970-luvulla pelkästään Lahdessa oli 12 rakennettua kaupungin huoltamaa hyppyrimäkeä. Niiden lisäksi oli isompia ja pienempiä tösiä, jotka rakennettiin vaatimattomampaan mutta kaiketi yhtä tavoitt...